Vanha kaunis mustalaislaulu....

Laulu on nimeltään Vanha Mustalainen ja sen on esittänyt Berit ja Dallape-orkesteri. Levytysvuosi-77.
Laulu alkaa: Helmassa metsän mustalaisvanhus viettävi päiväänsä köyhänä vaan. Soittonsa muinoin riemulla kuultu kaikilta jäänyt jo on unholaan. Taas kevät saapuu lintujen laulu kertoo kun jälleen nuortuvi maa. Sottajan sielussa tuska ja kaipuu vaimolleen silloin hän lausutuks saa: Tänne mun viuluni tuokaa kevät mun rinnassa soi, kaupunkiin tahdon mä käydä, tänne en jäädä voi, vielä mä tahtoisin koettaa, tunteeni tulkita nuo, soittoni kaikki on mulle, yksin se rauhan suo, kuolohonkin lohtua luo.....se oli ensimäinen värssy. Toinen alkaa näin: Metsästä vanhus astuvi tielle viulua kantaen kainalossaan, heikko on jalka horjuen astuu, elpyvi tuoksuista kukkivan maan. Kaupunkiin vihdoin vaivoin hän ehtii rikkaitten linnat ne eessänsä on. Soittaja vanha kuuluisa muinoin joutuvi muistojen hurmiohon. Anteeksi herrani suokaa, kenties jo outo mä oon. Paljon mä soitellut täällä iltainne riemuks oon, vielä mä tahtoisin koettaa, tunteeni tulkita nuo, soittoni kaikki on mulle....jne

tuoltahan se löytyy http://www.youtube.com/watch?v=ukhU-Wdmj4g

Tästäpä tuli oivallinen "aasinsilta" : Kaksi laulajaa, joiden ääni ja laulaminen yleensä muistuttavat hyvin paljon toisiaan: Tämä nyt mainittu Berit ja kuubalaislaulaja Omara Portuondo. Kuunelkaa ja vertailkaa!

Mulla on tässä pien tarina takana,miks mä kysyin sitä. Tapahtui jonakin vuonna 71 - 73 paikkeilla. Taisto Tammi oli ollut Turus palokuntatalol keikalla,ja kansaa paljon paikalla. Eihän sitä Tammea päässyt edes lähelle, kun jotkut tanssi ihan lavassa kiinni koko ajan. Tanssit päättyi ja Tammi poistui sekä tanssijat. Myöhemmin aamuyöllä, me mentiin Shellin huoltsikan baariin kahveille. Istuttiin pöydäs kun yks porukka työntyi äänekkääst sisälle. Tilasivat tiskilt kaiken laist ja menivät peräpöytiin istuun. Silloin huomasin et Taisto Tammi istui siin joukossa. Ajattelematta enempää kävelin suoraan hänen viereen ja pyysin nimmaria. Joku niis miehist käski mun häipyä ja ystävät pyys mua takaisin meidän pöytään. Muistan kun alahuuli mulla alkoi väpättään mielipahasta ja sekin vielä piti tapahtua,kaikkien nähden! Mä ryntäsin ulkoovelle,jolloin mun mies tempas mun syliinsä etten päässyt ulos. Mun mies sanoi vaan koval äänel et: Onneksi on vain herrasmiehiä tähän aikaan yöstä liikenteessä,täällä. Tammi nousi pöydästään ryminäll', oli "maistissaan"huomasin sen vast silloin, ja tuli viereemme. "tyttö hei, tyttö älähän nyt! .. laulan sulle! " ja lauloi kans. Metsästä tielle astuvi vanhus,viulua kantaen kainalossaan tai jotain sinne päin. Sain muuten viel mustavalkoisen kortin Taisto Tammesta, nimikirjoituksella. On mun aarre. Oli sillä miehellä ääni joka lumos.Kaikesta mielipahasta, tuli mulle kuitenkin lopulta kultainen muisto!

Vanha mustalainen

Helmassa metsän
Mustalaisvanhus viettävi päivänsä
Köyhänä vaan
Soittonsa muinoin riemulla kuultu
Kaikilta jäänyt jo on unholaan
Taas kevät saapuu lintujen laulut
Kertoo kuin jällehen nuortuvi maa
Soittajan sielus' on tuska ja kaipuu
Vaimolleen silloin hän lausutuks' saa
Tänne mun viuluni tuokaa
Kevät mun rinnassa soi
Kaupunkiin tahdon ma käydä
Tänne en jäädä voi
Vielä mä tahtoisin koettaa
Tunteeni tulkita nuo
Soittoni kaikki on mulle
Yksin se rauhan suo
Kuolohonkin lohtua tuo
Metsästä vanhus astui tielle
Viulua kantaen kainalossaan
Heikko on jalka, horjuen astuu
Elpyvi tuoksusta kukkivan maan
Kaupunkiin vihdoin vaivoin hän ehtii
Rikkaitten linnat ne eessänsä on
Soittaja vanha ja kuuluisa muinoin
Joutuvi muistojen hurmiohon
Anteeksi herrani, suokaa
Kenties jo outo mä oon
Paljon mä soitellut täällä
Iltainne riemuks oon
Vielä mä tahtoisin koettaa
Tunteeni tulkita nuo
Soittoni kaikki on mulle
Yksin se rauhan suo
Kuolohonkin lohtua luo
Kaikki on vaiti
Yksi vain huutaa:
"Mustalaisukkoa tarvita ei!
Näättepä herrat, kun minä hänelle kyytiä näytän
Se lystiä, hei!"
Vanhuksen poies huoneesta heittää
Viittoen ilkkuen maantielle päin
Soittaja kuolleensa vaimonsa löytää
Yölle hän itkevi huolensa näin
Ihmisten julmuus on suuri
Hänet se kuolohon vei
Viulunsa ainaaks on vaiti
Konsaan se vaiu ei
Varjohon metsikön tuonne
Soittajan haudan he loi
Riemua soittonsa hälle
Elämän ilta soi
Riemua soi
Kuolonkin toi.

Tätä surullista laulua olen metsästänyt 70 vuotta! Äitini lauloi tätä laulua samalla kun sovitteli neulomaansa mekkoa päälleni. En pysynyt itkultani tuolin päällä seisomassa, vaan piti istahtaa alas ja kuunnella laulu loppuun, ja pyytää vielä äitiä uudestaan laulamaan! Kiitos mirja-maija!
Terveisin pirjo-helena Espoosta

Trump kostaa mustalaisille ja unkarisille.