Missä menee raja

Meillä on samankaltainen tilanne. Mieheni exä, lasten äiti, jonka luona lapset asuvat, mollaa ja mustamaalaa ja mitätöi sekä lasten isää että minua,isän uutta kumppania.

Tilanteet ovat ikäviä, kun lapset tulevat tapaamiselle.

Lasten vanhemmat eivät ole puheväleissä. Exälle ei voi sanoa, että hänen käytöksensä aiheuttaa ongelmia meidän parsiduhteessa - hänähän olisi onnellinen siitä ! Sehän kun on ilmeisesti tarkoituskin !

Sinun tapauksessasi: lapsen isä kait pelkää menttävänsä isyytensä ja lapsensa sinulle, koska vietät arkea lapsen ja tämän äidin kanssa. Hän kait pelkää, että sinä muodostut lapselle tärkeämmäksi henkilöksi kuin isä itse.

Kyse ei siis ole sinusta itsestäsi. Sinun paikallasi voisi olla kuka tahansa. Hän toimisi tasan samalla tavalla.

Taustalla on oma epävarmuus, huono itsetunto ja ehkäpä sekin, kun sitä arkea voi jakaa lapsen kanssa..

Ikävää tilanteessa on, ettei puolisosi näe asiassa mitään vikaa. Silloinhan hän tavallaan hyvksyy exän toiminnan sinua kohtaan ja lapsen käyttämisen välikappaleena omalle katkeruudelle. Lapsen isä nimittäin kyllä myrkyttää lapsenkin mielen toiminnallaan.
Pystytkö juttelemaan tämän isän kanssa asiasta?

Ai meidän suhde?
Kyllä se kovilla ja koetuksella on. Mutta erona on tietty se, että exän mustamaalauksen ja lasten manipuoloinnin kohteena olemme me molemmat.