Eilinen oli kaunis,
lämmin, helteinen.
Mutta jotain puuttui,
muistan vielä sen.
Kun kukat kukkivat
ja niiden tuoksu huumaa,
muistaa mikä oli kylmää,
mikä oli kuumaa.
Sinä olit lääke
ja tauti yhtäaikaa.
Ei edes mittumaari
paranna sitä taikaa.
lämmin, helteinen.
Mutta jotain puuttui,
muistan vielä sen.
Kun kukat kukkivat
ja niiden tuoksu huumaa,
muistaa mikä oli kylmää,
mikä oli kuumaa.
Sinä olit lääke
ja tauti yhtäaikaa.
Ei edes mittumaari
paranna sitä taikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on outoa ja kummaa
jotain puuttui
jotain puuttuu.
Luulin,että muuttuu
Kuvittelin,
mutta mittumaarin aika
on vailla taikaa.
Silloinkin
yksin
Niin se usein menee, odotukset eivät kohtaa. Mutta muistot säilyvät ja ehkä toivokin.
kaipuu
se on kuin superkuu
välillä se paisuu näkyväksi ja kirpoo
tunnen tuntosi
kiitän runostasi:)
Darklady, uskon, että runon tuntemukset ja monien lukijoittenkin tuntemukset ovat yhteisiä. Helppo on samaistua niihin.
Olet ollut aina mestari tunnelman luojana, niin nytkin.
Kuinka syvälle pureutuu yksinäisyys ja kaipaus.
Upeasti todettu, kuinka toinen ihminen oli yhtä aikaa
niin lääke kuin sairauskin.
Lempeää kesän jatkoa Ellesmere, koeta löytää ilonpisaroita eloosi.
Kiitän kumartaen kohtuuttoman kauniista arvostelusta pieneen runoon. Vaikka ihminen on niin rakennettu, että aiheetontakin kiitosta kuuntelee mieluummin kuin aiheellista moitetta. Kaunista kesää ja iloa sinullekin toivoen.