Näin viimeyönä outoa unta..
Uni alkoi siitä, että olin koulumme kanssa tutustumassa johonkin museoon. Museossa piti olla pareittain, ja sitten sai lähteä kun oli kiertänyt koko esittelyn.
Minä ja parini kiersimme museon loppuun ensimmäisten parien joukossa. Sitten parini ehdotti minulle että lähdettäisiin kävelemään kaupungille.
Lähdimme kävelemään kaupungille, mutta kun käännyimme seuraavasta kulmauksesta vasemmalle, huomasin olevani yksin ja eksyksissä.
Lähdin hätääntyneenä kävelemään pitkin katuja ja kortteleita, ja yritin kännykällä soittaa luokkalaisillemme mutta kukaan ei vastannut. Tai sitten jos vastasikin, niin heti kun olin päässyt paikalle, he olivat siirtyneet muualle.. Yritin soittaa toisen kerran, mutta turhaan.
Sitten aikani eksyttyä, olin jotenkin päätynyt vanhalle junaradalle, jonka asemasta ja laitureista oli puolet täysin tuhoutubut (joko vanhuuttaan tai pommin jäljiltä, en ole aivan varma). Ja junaradan kiskot olivat ruostuneet ja niistä oli irronnut tai lahonnut pois lautoja. Olin entistäkin enemmän eksyksissä. Sitten ajattelin, että pitäisi löytää joku ihminen jolta voisin kysyä neuvoa.
Lähdin etsimään ympäri asemaa ja rataa pitkin ja hetken kuluttua löysin junaradan vierestä ruostuneen junanvaunun.
Koputin varovasti vaunun ovelle. Ajattelin, ettei sitä kukaan tule avaamaan ja käännyin poispäin. Mutta sitten huomaan, miten vaunun ovi avautuu ja jäin odottamaan.
Ja kun vaunun ovi avautui, seisoi ovella vanha tai vanhahko mies, jonka silmät olivat väärinpäin päässä ja järkytyin niin, että lähdin juoksemaan.
Yritin juosta pois asemalta, mutta olin niin säikähtänyt ja eksyksissä, etten tiennyt minne menisin. Vanhahko mies yritti seurata perässäni, mutta huojahteli kuin humalainen ja yritti sanoa jotakin..
En jäänyt katsomaan mitä tapahtuisi jos se saisi minut kiinni, vaan juoksin junaradan kiskoja eteenpäin. Jossain välissä juoksemistani katsoin taakseni, eikä miestä enää näkynyt. Ajattelin että se on jo lähtenyt pois ja minun oli pakko palata takaisinpäin, jotta löytäisin kaupunkiin..
Kun palasin asemalle, miestä ei näkynyt missään ja samalla huomasin tien takaisin kaupunkiin.
Kun olin palannut kaupunkiin, kaikki näytti samalla tavalla vanhalta kuin asema ja junarata olivat näyttäneet. Kaikki oli täysin ränsistynyttä ja autiota, talojen ikkunat olivat rikki tai niissä oli ristilautoja edessä ja osa tiilisistä taloista oli sortunut. Yhtäkkiä katsoin oikealle puolelleni ja näin vanhanaikaiset vankkurit. Menin katsomaan tarkemmin ja siellä alla piilotteli se sama mies, jota olin juossut karkuun. Mies näytti sairaalta ja surulliselta.
Yhtäkkiä mies säikähti jotakin ja ryömi pois vankkureiden alta ja alkoi juosta. Mies ei kerennyt ottaa muutamaa askelta enempää, kun se yhtäkkiä lyhistyi maahan kesken juoksun (mielestäni näytti siltä kuin olisi selkään ammuttu mutten kuullut laukausta tai nähnyt verta). Säikähdin miehen saaneen sydänkohtauksen ja soitin poliisille. Sitten, olimme taas jotenkin kummallisesti takaisin juna-asemalla ja mies oli lyhistynyt eteeni, ilmeisesti kuollut. Poliisiauto oli myös paikalla, se oli uusi mutta ketään ei tullut siitä ulos että olisivat auttaneet..
Katsoin eteeni siihen suuntaan mihin junarata oli menossa ja mihin suuntaan se mieskin oli ollut juoksemassa.. Sitten heräsin.
Uni alkoi siitä, että olin koulumme kanssa tutustumassa johonkin museoon. Museossa piti olla pareittain, ja sitten sai lähteä kun oli kiertänyt koko esittelyn.
Minä ja parini kiersimme museon loppuun ensimmäisten parien joukossa. Sitten parini ehdotti minulle että lähdettäisiin kävelemään kaupungille.
Lähdimme kävelemään kaupungille, mutta kun käännyimme seuraavasta kulmauksesta vasemmalle, huomasin olevani yksin ja eksyksissä.
Lähdin hätääntyneenä kävelemään pitkin katuja ja kortteleita, ja yritin kännykällä soittaa luokkalaisillemme mutta kukaan ei vastannut. Tai sitten jos vastasikin, niin heti kun olin päässyt paikalle, he olivat siirtyneet muualle.. Yritin soittaa toisen kerran, mutta turhaan.
Sitten aikani eksyttyä, olin jotenkin päätynyt vanhalle junaradalle, jonka asemasta ja laitureista oli puolet täysin tuhoutubut (joko vanhuuttaan tai pommin jäljiltä, en ole aivan varma). Ja junaradan kiskot olivat ruostuneet ja niistä oli irronnut tai lahonnut pois lautoja. Olin entistäkin enemmän eksyksissä. Sitten ajattelin, että pitäisi löytää joku ihminen jolta voisin kysyä neuvoa.
Lähdin etsimään ympäri asemaa ja rataa pitkin ja hetken kuluttua löysin junaradan vierestä ruostuneen junanvaunun.
Koputin varovasti vaunun ovelle. Ajattelin, ettei sitä kukaan tule avaamaan ja käännyin poispäin. Mutta sitten huomaan, miten vaunun ovi avautuu ja jäin odottamaan.
Ja kun vaunun ovi avautui, seisoi ovella vanha tai vanhahko mies, jonka silmät olivat väärinpäin päässä ja järkytyin niin, että lähdin juoksemaan.
Yritin juosta pois asemalta, mutta olin niin säikähtänyt ja eksyksissä, etten tiennyt minne menisin. Vanhahko mies yritti seurata perässäni, mutta huojahteli kuin humalainen ja yritti sanoa jotakin..
En jäänyt katsomaan mitä tapahtuisi jos se saisi minut kiinni, vaan juoksin junaradan kiskoja eteenpäin. Jossain välissä juoksemistani katsoin taakseni, eikä miestä enää näkynyt. Ajattelin että se on jo lähtenyt pois ja minun oli pakko palata takaisinpäin, jotta löytäisin kaupunkiin..
Kun palasin asemalle, miestä ei näkynyt missään ja samalla huomasin tien takaisin kaupunkiin.
Kun olin palannut kaupunkiin, kaikki näytti samalla tavalla vanhalta kuin asema ja junarata olivat näyttäneet. Kaikki oli täysin ränsistynyttä ja autiota, talojen ikkunat olivat rikki tai niissä oli ristilautoja edessä ja osa tiilisistä taloista oli sortunut. Yhtäkkiä katsoin oikealle puolelleni ja näin vanhanaikaiset vankkurit. Menin katsomaan tarkemmin ja siellä alla piilotteli se sama mies, jota olin juossut karkuun. Mies näytti sairaalta ja surulliselta.
Yhtäkkiä mies säikähti jotakin ja ryömi pois vankkureiden alta ja alkoi juosta. Mies ei kerennyt ottaa muutamaa askelta enempää, kun se yhtäkkiä lyhistyi maahan kesken juoksun (mielestäni näytti siltä kuin olisi selkään ammuttu mutten kuullut laukausta tai nähnyt verta). Säikähdin miehen saaneen sydänkohtauksen ja soitin poliisille. Sitten, olimme taas jotenkin kummallisesti takaisin juna-asemalla ja mies oli lyhistynyt eteeni, ilmeisesti kuollut. Poliisiauto oli myös paikalla, se oli uusi mutta ketään ei tullut siitä ulos että olisivat auttaneet..
Katsoin eteeni siihen suuntaan mihin junarata oli menossa ja mihin suuntaan se mieskin oli ollut juoksemassa.. Sitten heräsin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.