Tässä on minulla ollut jo useiden vuosien ajan ongelmia tutustua uusiin ihmisiin ja kaikista eniten minua haittaa se, että minun on liki mahdotonta muodostaa parisuhdetta.
Minulla on paljon ystäviä ja takana yksi parisuhde joka päättyi olosuhteiden takia hyvin lyhyeen.
Uusien ystävien muodostaminen on vaikeaa ja se onnistuu vielä jotenkin, mutta mikä parisuhteeseen tulee, se on minun kohdallani aina yksi iso fiasko. Jos yritän lähestyä jotakin, niin se yleensä aina päättyy näin. Minulla riittää puheenaihetta mutta vastapuoli ei koskaan lähde mukaan keskusteluun ja yrittää saada sen pikaisesti päättymään. Se sattuu kamalasti kun huomaa toisen kiusaantumisen ja halun kadota paikan päältä. En minä enää viitsi silloin jatkaa vaan minä sanon vain "Minun pitää mennä." tai jotain vastaavaa. En saa vastakaikua mistään enkä varsinkaan törmää ikinä siihen että joku tekisi aloitteen.. Se on välillä niin tuskastuttavaa ja välillä sitä tulee vain katottua peiliin ja tekisi mieli repiä naamansa riekaleiksi, koska mikä muukaan syy se olisi kuin ulkonäkö. Jos olen tylsä, niin se on vielä kamalempaa. En minä osaa olla hauska vaikka miten paljon yritän. Olen mukava ja tietyllä tasolla jännittävä ihminen, mutta harvoin osaan naurattaa ketään.
En enää oikein uskalla lähestyä ketään ja välillä mietin että pitäisikö oikeasti ruveta sovinistiksi, koska hyvin moni tyttö tuntuu aina lähtevän sellaisten mukaan (anteeksi jos loukkasin jotakuta, mutta siltä minusta vain tuntuu). Olenko minä liian mukava että minua luulaan homoksi? Vai onko se vain että en ole mikään kaikkein hauskin ihminen. Kaiken lisäksi olen ujo. Jos saisin mahdollisuuden päästä tutustumis vaiheen ylitte niin kyllä silloin kaikki voisi luistaakkin.
Minulla on niin paljon estoja, olen jotenkin ihmisten mielestä vastenmielinen ja minä säteilen sitä tylsyyttä. Ai että suoraan sanoen vituttaa kun joskus olo on niin yksinäinen. Onko joku joskus tuntenut samoin. Onko se että tylsyys tuhoaa kaiken ja kiroaa ihmisen olemaan ikuisesti yksin!
Minulla on paljon ystäviä ja takana yksi parisuhde joka päättyi olosuhteiden takia hyvin lyhyeen.
Uusien ystävien muodostaminen on vaikeaa ja se onnistuu vielä jotenkin, mutta mikä parisuhteeseen tulee, se on minun kohdallani aina yksi iso fiasko. Jos yritän lähestyä jotakin, niin se yleensä aina päättyy näin. Minulla riittää puheenaihetta mutta vastapuoli ei koskaan lähde mukaan keskusteluun ja yrittää saada sen pikaisesti päättymään. Se sattuu kamalasti kun huomaa toisen kiusaantumisen ja halun kadota paikan päältä. En minä enää viitsi silloin jatkaa vaan minä sanon vain "Minun pitää mennä." tai jotain vastaavaa. En saa vastakaikua mistään enkä varsinkaan törmää ikinä siihen että joku tekisi aloitteen.. Se on välillä niin tuskastuttavaa ja välillä sitä tulee vain katottua peiliin ja tekisi mieli repiä naamansa riekaleiksi, koska mikä muukaan syy se olisi kuin ulkonäkö. Jos olen tylsä, niin se on vielä kamalempaa. En minä osaa olla hauska vaikka miten paljon yritän. Olen mukava ja tietyllä tasolla jännittävä ihminen, mutta harvoin osaan naurattaa ketään.
En enää oikein uskalla lähestyä ketään ja välillä mietin että pitäisikö oikeasti ruveta sovinistiksi, koska hyvin moni tyttö tuntuu aina lähtevän sellaisten mukaan (anteeksi jos loukkasin jotakuta, mutta siltä minusta vain tuntuu). Olenko minä liian mukava että minua luulaan homoksi? Vai onko se vain että en ole mikään kaikkein hauskin ihminen. Kaiken lisäksi olen ujo. Jos saisin mahdollisuuden päästä tutustumis vaiheen ylitte niin kyllä silloin kaikki voisi luistaakkin.
Minulla on niin paljon estoja, olen jotenkin ihmisten mielestä vastenmielinen ja minä säteilen sitä tylsyyttä. Ai että suoraan sanoen vituttaa kun joskus olo on niin yksinäinen. Onko joku joskus tuntenut samoin. Onko se että tylsyys tuhoaa kaiken ja kiroaa ihmisen olemaan ikuisesti yksin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ujous on tietty jonkinlanen este ainaki alussa mutta siitä pääsee yli. En tiiä miksei joillekki oo sun juttuseura kelvannu. Et kyllä mun mielestä vaikuta mitenkää tylsältä. :)
shit nigga you expect me to read all dat shit?
Täällä samanlainen tyttö jolla.samanlaisia kokemuksia. Yksinen ja ujo. Ketään ei kiinnosta mun jutut ei poikia ei tyttöjä. Ja olen.siis hetero. Kaipaisitko juttu seuraa?
Kyllä minä voisin muutaman viestin vaihtaa jos se siis sinulle käy. Sähköpostini löytyy kait profiilistani mutta tässä se on [email protected]
Sellasta se on. Tulee itsekin aina välillä mietittyä, miten paskat kortit elämä antoi. Se on vaan pärjättävä niillä. Tai sitten voi hypätä auton eteen, sekin on käynyt mielessä..ei vaan ollut tarpeeksi munaa. Pitäisi löytää jokin kivuttomampi metodi, ettei varmasti vammaudu/jää henkiin..
Tiedän että elämä tuo käänteitä. Ennen kuin aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa niin luulin ettei minulle koskaan löydy ketään edes vähäksikään aikaan. Tämä tyttö oli kuitenkin poikkeus. En mene kuitenkaan sen pitemmälle asiaan että miksi hän oli poikkeus.
Vaikka nuori olenkin niin luonnolle ei mahda mitään. Yksin olo ilman kumppania on kamalaa.
Google tykkää lahjoituksestasi
Älä ikinä muutu joksikin, mitä et oikeasti ole. Varmasti joku tyttö haluaa juuri sinut. En usko, että oot niin tylsä tai ruma, ettet kelpaisi kellekään. Pysy vaan omana itsenäsi, tuskin vika on sussa.