Mulla on siis vähän niinkun tämmönen "identiteettikriisi" mut ei nyt kuitenkaan ihan sellanen, et se veis mun pään sekasin tai jotain. Mut musta tuntuu, et oon muuttumassa bi -seksuaaliks, tai ollut aina ns. "piilobisse"
no kaikki oikeastaan alko siitä, kun sain pari bi -/lesbokaveria. Mulla ei ole ollut ikinä mitään homoja vastaan, ja sillei kaveritkin oli helppo hyväksyä. Mut sit mulla tuli erilaisia piirteitä esille, joita ei ollut ennen tai en ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Kaikkein "pelottavin" piirre oli se, että joskus huomasin, etten saanut jostain naisesta katsettani irti. Oli vain koko ajan pakko katsoa uudestaan, ja vielä kun poikien kanssa minulla ei ole ikinä käynyt näin. Sama tapahtui tälle uudelle ystävällenikin, vaikka en ole ollut missään vaiheessa ihastunut häneen.
Nyt tässä olen vähän aikaa kunnolla miettinyt identiteettiäni. Olen usein katsonut itseäni peilistä, ja yrittänyt sanoo itselleni, että: "Tuo tuossa on täysi hetero!" Mutta en ole pystynyt sanomaan sitä itselleni. Minulla on vain sellainen olo, etten voi olla täysin hetero! En ole koskaan ihastunut naiseen, mutta pystyn kuitenkin hyvin kuvittelemaan, että olisin naisen kanssa yhdessä. Mielessä on käynyt myös sekin, etten ole koskaan ollutkaan täys hetero, vaan piilobisse. Mutta nyt ystävieni ansiosta piirteet tulivat esille tai kiinnitin niihin huomiota vasta nyt.
Eli, haluan kuulla mielipiteitä asiasta
no kaikki oikeastaan alko siitä, kun sain pari bi -/lesbokaveria. Mulla ei ole ollut ikinä mitään homoja vastaan, ja sillei kaveritkin oli helppo hyväksyä. Mut sit mulla tuli erilaisia piirteitä esille, joita ei ollut ennen tai en ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Kaikkein "pelottavin" piirre oli se, että joskus huomasin, etten saanut jostain naisesta katsettani irti. Oli vain koko ajan pakko katsoa uudestaan, ja vielä kun poikien kanssa minulla ei ole ikinä käynyt näin. Sama tapahtui tälle uudelle ystävällenikin, vaikka en ole ollut missään vaiheessa ihastunut häneen.
Nyt tässä olen vähän aikaa kunnolla miettinyt identiteettiäni. Olen usein katsonut itseäni peilistä, ja yrittänyt sanoo itselleni, että: "Tuo tuossa on täysi hetero!" Mutta en ole pystynyt sanomaan sitä itselleni. Minulla on vain sellainen olo, etten voi olla täysin hetero! En ole koskaan ihastunut naiseen, mutta pystyn kuitenkin hyvin kuvittelemaan, että olisin naisen kanssa yhdessä. Mielessä on käynyt myös sekin, etten ole koskaan ollutkaan täys hetero, vaan piilobisse. Mutta nyt ystävieni ansiosta piirteet tulivat esille tai kiinnitin niihin huomiota vasta nyt.
Eli, haluan kuulla mielipiteitä asiasta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen sitä mieltä ettei juuri kukaan ole 100% hetero tai homo. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee elämänvaiheiden myötä. Eikä siinä ole mitään pahaa. Itse olen hyväksynyt sen että en ole täysi hetero, vaikka siltä pitkään tuntuikin. Asian myöntäminen itselle helpottaa. Jos ei myönnä itselleen sitä, niin sitten asia jää aina häiritsemään.
Jos tuntuu siltä että naiset näyttää hyvältä, niin elä vaan sen mukaan ja tee juuri sitä mitä haluat. Mikään ei estä sinua oikeasti kokeilemasta. Useinhan seksuaalisuuteenkin liittyvät asiat selviävät itselle parhaiten kun vaan on rohkea ja kokeilee. Ylittää ne rajat mitkä on asettanut itselleen joskus!
Siinäpä se tuli! Kokemuksen rintaääni eli kollega kertoili tämän jo aikoja sitten ...Oman elämäni asia sekoitti melkein vuodeksi, kiitos kollegan puheitten ja juorujen. Tosi ikävää!
Kerroin tuttavalleni ihastumisistani ja hän sanoikin minua bi-ihmiseksi. Tuollaista asiaa ei toinen ihminen voi toiselle sanoa saatika sitten painottaa, että toinen olisi juuri sellainen.
Ihastuminen ei ole bi-ihmisen tuntomerkki. Se liittyy tosiystävyyteen!
Hän johdatteli vielä asiassa pidemmälle, ja käytti sanojani omien tulkintojen mukaisesti myöhemmin mustamaalaamiseeni.
En kyennyt järkyttyneenä sanomaan väitteeseensä, että se ei oikeasti pitänyt paikkansa. Asia ei muuksi muutu hänen sanomisistaan tai sanomatta jättämisistään!
Miksi ja millä oikeudella kysytään suuntautumisesta?
Onko siinä oma lehmä ojassa? Vaiko juoruamisenhalua ja mustamaalaaminen? Tähänkin löytyy
Olen samaa mieltä Määrittelemättömän kanssa. Kokemukseni mukaan kukaan ei ole täysin hetero tai täysin homo. Ihminen ei nyt vain ole mustavalkoinen on/off-olento (paitsi hetkittäin).
Mulla on vähän samanlainen tilanne. Ennen en ole naisia sillä silmällä katsonut tai nyt jälkikäteen ajatellen en ole tajunnut katselleeni sillä olenhan naisia katsonut ja miettinyt että hyvännäkönen muija ja miehen kanssa on yhdessä katseltu ja kommentoitu toisillemme mikä on jees ja sitä rataa. Mutta elämääni tuli nainen pari vuotta sitten joka on bi ja vähän olen hidanälyinen varmaan mutta kovat itsetutkinnat tämä on aiheuttanut koska nyt olen sen viimein tajunnut että pidän tosissani tästä naisesta ja ajatukset vie hänen luo aina. Se että tiesin hänen olevan bi on kai jotenkin "helpottanut" ajatusta että voisin tykästyä häneen koska enhän voisi tykästyä ihmiseen jolta tiedän etten saisi vastakaikua eli en mä heteronaiseen voisi ihastua. Ja juu olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa että olenko vaan niin huomionkipeä että kaikki pitää saada itselle mutta ei se taida ihan niin mennä että naisiin voi ihastua ihan vaan siksi. Identiteettikriisiksi minäkin tätä olen miettinyt. Mutta tilanne on nyt se että olen täysin myyty tälle naiselle ja mikä tästä nyt niin vitun vaikeaa tekee vielä että tietenkin mulla on perhe ja en aio sitä mennä rikkomaan ihan vaan omien "oikkujen" takia. Eli salaa riudun ja pidän kulisseja pystyssä.
Kun kohtaa jonkun ihmisen, siinä voi olla jotain todella aitoa kohtaamista sukupuolesta riippumatta, myös vetovoimaa. Ei siinä mitään poikkeuksellista tai kummallista ole, eikä todellakaan tarvitse alkaa määrittelemään ja päätään sillä vaimaamaan, että mikä minun identiteettini nyt on tai pitäisi olla.
Mä taas olen vasta nyt suvaitsevien ystävien kautta löytänyt tuon puolen itsestäni. Tuntuu, ettei miessuhteet "anna" mulle enää mitään tai ainakaan tarpeeksi ja olenkin miettinyt et pitäisikö kokeilla jotakin muuta. Sillain oikeesti. Ongelmana on vain se, että mulla ei hajuakaan mistä alkaisin seuraa etsimään. Ja toisekseen, en voi olla varma onko se mun juttuni sitten lopulta kuitenkaan. Tuntuisi jokseenkin julmalta pyytää ketään "kokeilemaan" minua. :D Sen verran osaan sanoa, etten mä lesboksikaan muuttumassa ole, mutta toisaalta en ollenkaan sulkisi pois mahdollisuutta seurustella naisenkaan kanssa. Ihan kokematon en ole, mutta silti aivan lapsenkengissä vaikka ikääkin jo yli 30.