Saanhan tuoda teidän kaikkien luettavaksi lempirunoni? Se on pitkä, mutta joka sana ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Joillekin ehkä jo tuttukin.
Älä usko mitä sanon
Ystäväni, älä anna minun hämätä itseäsi.
Älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi, sillä kannan tuhansia naamareita, joista en uskalla luopua, vaikka yksikään niistä ei ole omani. Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni. Mutta näethän lävitseni. Jumalan tähden- näe lävitseni. Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta, tasapainosta, niin itseni kuin maailman kanssa, elämän aurinkoisuudesta.
Saatan sanoa, että itseluottamus on nimeni ja itsevarmuus peilini, että purjehdin tyynillä vesillä, ruori vakaasti käsissäni, etten tarvitse ketään. Mutta älä usko minua- ethän? Pinnaltani saatan näyttää tyyneltä, mutta se on vain naamion harhaa. Pinnan alla ei olekaan mielenrauhaa, vaan mielen kaaos. Todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas, yksinäinen.
Mutta tämän minä piilotan. En halua kenenkään tietävän sitä. Kauhistun ajatellessani heikkouttani ja pelkään paljastuvani. Sen tähden luon epätoivon vimmalla naamion, jonka taakse piiloudun, teennäisen ja huolettoman ulkosivun, joka auttaa minua teeskentelemään ja varjelee minua katseelta joka tietää. Mutta sellainen katse on juuri pelastukseni. Ainoa pelastukseni-tiedän sen. Pelastava katse, jos se vain on ymmärtäväinen ja rakastava voi yksin vakuuttaa minulle sen, josta en omin voimineni voi vakuuttua: että olen jonkin arvoinen.
Mutta tätä en voi sinulle kertoa. En uskalla. Pelkään. Pelkään, että katseesi ei ole ymmärtäväinen, eikä rakastava. Pelkään, että halveksit minua, naurat minulle ja naurusi tappaisi minut. Pelkään, että pohjimmiltani en ole mitään, en ole minkään arvoinen. Ja hylkäät minut, jos näet sen. Niinpä pelaan peliäni, epätoivoista peliäni.
Ulkonaisesti olen turvassa julkisivuni takana. Mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi. Ja niin alkaa tämä naamioiden juhlakulkue elämäni kuoren tyhjällä pinnalla. Joutavia juttelen sinulle, pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin. Kerron sitä, millä on vähiten merkitystä, enkä mitään mikä on todella tärkeää. Miten itkenkään sisimpääni. Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä itseäsi, vaan yritä kuunnella tarkasti, mitä haluaisin kyetä sanomaan, mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa, mutta en voi. En pidä tästä piiloleikistä. En todellakaan. Inhoan tätä pelaamaani peliä, valheellista peliä.
Haluaisin vilpittömästi olla aito ja luonnollinen, oma todellinen itseni. Mutta sinun on autettava minua siinä. Sinun on ojennettava kätesi vaikka sitä minä näytän vähiten haluavan. Ainoastaan sinä voit pyyhkiä silmistäni tämän tyhjän, kuolemaa enteilevän tuijotuksen. Ainoastaan sinä voit herättää minut eloon. Joka kerta, kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva. Joka kerta kun yrität ymmärtää, koska todella välität, sydämeni saa siivet. Hyvin pienet siivet, mutta siivet joka tapauksessa. Herkkyydelläsi ja osanotollasi, ymmärryksesi voimalla voit puhaltaa elämän liekin minun.
Tahdon sinun tietävän tämän. Tahdon sinun tietävän kuinka tärkeä minulle olet. Kuinka oleellisesti voit auttaa sen henkilön luomisessa, joka minä olen. Jos vain tahdot. Haluathan, sillä sinä yksin voit murtaa sen muurin, jonka takana vapisen. Sinä yksin voit poistaa naamioni. Sinä yksin voit vapauttaa minut paniikin ja epätoivon varjomaailmasta, yksinäisyyteni eristyssellistä.
Ethän kulje ohitseni. Jumalan tähden- älä kulje ohitseni. Pysähtyminen ei ole sinulle helppoa. Mitä lähemmäksi minua tulet, sen sokeammin lyön takaisin. Sillä vankka vakaumus omasta arvottomuudesta tekee muurit paksuiksi. Taistelen juuri sitä vastaan, jonka eniten haluaisin puolelleni voittaa.
Mutta minulle on kerrottu, että rakkaus on voimakkaampi kuin kaikki maailman muurit. Ja tähän perustuu toivoni. Yritäthän murtaa muurini lujin, mutta samalla hellin käsin. Sillä ymmärräthän- haavoittuvainen olen lapsen lailla. Saatat ihmetellä kuka minä oikein olen. Olen ihminen jonka tunnet oikein hyvin, sillä olen jokainen mies ja jokainen nainen jonka tielläsi kohtaat.
Sharon Miller/suomentanut Hannele Pöysä
Älä usko mitä sanon
25
1735
Vastaukset
- Liena
runoista jotka ovat osittain proosaa.
Viisaita sanojahan tuossa oli, kuitenkin minun mielestäi ei runoa vaan todellakin proosaa.- Mees
oli kuin minun entinen naisystäväni mieli.
Hänkin valehteli aina ja joka asiassa.
Joka mies oli hänelle jonkunlainen uusi rahan saanti mahdollisuus ja valeittensa kokeilu kohde.
Kovin hyvää moraalia hän koitti pitää yllä,mutta se olikin vaan valetta johon hän uskoi , ja toivoi kaikkien toistenkin uskovan hänen erinomaisuuteensa.
Terveiseni sinulle Riitta- Leena sinne Korkeakoskelle.
Onko ne sinun perhosesi jo tulleet koiperhosiksi, nyt kun olet lumppu päässyt kirkkovaltuustoon luullakseni.
Terveisin eräs Mees.Jolla menee erittäin hyvin nyt kun sain tietää mikä olet, olit runonlausujana erittäin hyvä , mutta ne yöätyäsi olikin erittäin mukavia joihin olis kovin sitoutunut, useitten miesten kanssa samaan aikasesti. Onnea Sinulle sinne surujen Laaksoon. - Klara
Mees kirjoitti:
oli kuin minun entinen naisystäväni mieli.
Hänkin valehteli aina ja joka asiassa.
Joka mies oli hänelle jonkunlainen uusi rahan saanti mahdollisuus ja valeittensa kokeilu kohde.
Kovin hyvää moraalia hän koitti pitää yllä,mutta se olikin vaan valetta johon hän uskoi , ja toivoi kaikkien toistenkin uskovan hänen erinomaisuuteensa.
Terveiseni sinulle Riitta- Leena sinne Korkeakoskelle.
Onko ne sinun perhosesi jo tulleet koiperhosiksi, nyt kun olet lumppu päässyt kirkkovaltuustoon luullakseni.
Terveisin eräs Mees.Jolla menee erittäin hyvin nyt kun sain tietää mikä olet, olit runonlausujana erittäin hyvä , mutta ne yöätyäsi olikin erittäin mukavia joihin olis kovin sitoutunut, useitten miesten kanssa samaan aikasesti. Onnea Sinulle sinne surujen Laaksoon.pura katkeruuttasi julkisesti palstoilla.
Saatan kyllä ymmärtää Sinua, mutta en voi tapaasi hyväksyä.
Etkä kyllä tainnut käsittää runon sisintä.
- Rituli
tekstisi ajattelemisen aihetta. Tuli mieleeni laulu "Katson naamion taa".
- Helena
Klara, olen lukenut tuon nyt kolmasti.
Tuo ei noin ehdottomana mene minun "kaaliini" ts. En usko mitä sanot.- Klara
Sehän ei ole minun kirjoittamani, vaan Sharon Millerin. En tunne hänen muuta tuotantoaan.
Tästä runosta pidän tavattomasti, mielestäni se kyllä kertoo meistä ihmisistä aika hyvin sen raa`an totuuden, että kaikki me jollain tavoin toisen kohdatessamme piilodumme naamion taa. Ja kuitenkin, tahtoen tai tahtomattamme haluamme, että se toinen näkisi meidän naamiomme taakse.
Tämän runon tarkoituksena on kai yrittää opettaa meitä lähestymään lähimmäistämme avoimemmin mielin.
Jos minä olisin osannut ilmaista ajatukseni noin hienolla tavalla, olisin siitä tavattoman ylpeä.
Mutta, mutta, makuasioista...jne. Eikö? - Helena
Klara kirjoitti:
Sehän ei ole minun kirjoittamani, vaan Sharon Millerin. En tunne hänen muuta tuotantoaan.
Tästä runosta pidän tavattomasti, mielestäni se kyllä kertoo meistä ihmisistä aika hyvin sen raa`an totuuden, että kaikki me jollain tavoin toisen kohdatessamme piilodumme naamion taa. Ja kuitenkin, tahtoen tai tahtomattamme haluamme, että se toinen näkisi meidän naamiomme taakse.
Tämän runon tarkoituksena on kai yrittää opettaa meitä lähestymään lähimmäistämme avoimemmin mielin.
Jos minä olisin osannut ilmaista ajatukseni noin hienolla tavalla, olisin siitä tavattoman ylpeä.
Mutta, mutta, makuasioista...jne. Eikö?Kyllä ymmärsin, ettei kirjoitus ollut Sinua. Vaan Sinulle tärkeää.
Kuulostaa uskomattomalta, lapselliselta, mutta minä kohtaan toisen ihmisen aitona ja olen itse aito toiselle. Ei minulla ole mitään tarvetta naamioitua - paitsi, että käytän tässä tapauksessa peitenimeä. Muuten olen oma itseni vikoineni kaikkineni. Ja toivoisin, että muutkin olisivat, kun heidät kohtaan. Ts. uskon aitouteen ja rehellisyyteen, en naamiointiin.
- Liena
Huomasin tuon "runon" myös positiivarien aarteistossa. Sinäkö sen olet sinnekin helmikuussa lähettänyt?
On se vain hieno kirjoitus, mutta omasta mielestäni ei mikään runo.
Mutta joko mainitsin, oli runo tai proosa vai joku muu, niin hieno oli ajatus.- Klara
lähettänyt tätä runoa minnekään. Olen sen joskus vuosikausia sitten "löytänyt" jostain lehdestä ja aarteenani sitä mukanani kuljettanyt.
Aika ajoin luen sitä yhä uudelleen ja uudelleen ja aina se antaa minulle lisää ymmärrystä ja ajattelemisen aihetta.
- Helena
Toisaalta joiltakin kohdin saattaisin uskoakin..
Onpa vaikeaa, ainakin minulle. Ehkä huominen kirkastaa!- Klara
että tahtoen tai tahtomattani olen ymmärtänyt runon kuvaavan itseäni. Niin paljon löydän siitä omia ajatuksiani.
- Kirjar
Tulostin sivun ja keskityin tekstiin ajan kanssa.
Meissä jokaisessa kai on se arka ja pelokas puoli joka piiloutuu pinnan alle. Elämme sisimpämme piilottaen, kovempana kuin olemmekaan, etsien arvostusta ja hyväksyntää kuitenkaan rohkenematta sanoa sitä, heikkouden kätkemistä kovuuden naamioon.
Tuo toivo rohkeuteen, oman itsensä löytämiseen, se on asia jossa todella toivoisi kanssaihmisten tukea. Lapsen tukemista kasvamaan itsenäiseksi, hyvän itsetunnon omaavaksi aikuiseksi, sekä läheisen ihmisen tukemista silloin kun hän sen suojamuurinsa takana on yksin ongelminensa.
Riittäisipä meillä rakkautta tukea toinen toisiamme, rikkoa ne muurit joilla asetamme arvokkuus järjestystämme, huomata ihminen ihmisessä, puutteistaan huolimatta.
Kaikki me olemme haavoittuvaisia vaikka ulkokuori näyttäisi kuinka kovalta ja siellä pinnan alla asuu se inhimillisyys jonka naamio piilottaa.
Todella ajattelemisen aihetta löysin. Kiitos. - 170304
ihmettelin lukiessani ja jälkeenkinpäin,
miksi toisen tulisi pelastaa ja muutaa minua..... - Kirsikka
Runoko tuo on, mielestäni täyttä proosaa. Tilitystä kuvitellusta olemassa olosta. Kysyt saanhan tuoda, mitä kysymistä siinä on kun olet kerran sen palstalle kirjoittanut?
Vuodatuksen luettuani toivon kaikkien omaavan niin paljon tervettä itsetuntoa, ettei kukaan samaistu tuon proosan sanomaan. Siinähän kaikki on ympäripyöreää, mitiskelyn jälkeenkään ei jää mitään villoja käteen. Jokaisella on oikeus omaan yksityisyyteensä. - pioni
matkasta,tulin juuri.
Luin läpi runon/kertomuksen pikaisesti ja sain halun lukea sen uudelleen, levänneenä.
Katsoin myös toisten vastaukset ,ajattelin , että olen nyt tyhjä, en kokenut samoin.
Tässä on jotakin sellaista ,mihin on paneuduttava ajatuksella,aion tehdä niin ja palaan kirjoitukseen.
Kysymysmerkkejä syntyi, kiva Klara,fyysisesti hierottu ja voideltu ,pioni - pioni
nyt aamulla lukea kirjoitusta ajatuksella,en vieläkään pystynyt kokoamaan täysin sanomaa sisäistämään.
Ajatukseeni tuli päällimäiseksi kuva ihmisestä,hänen hädästään, pelosta, näyttää omaa itseään ,pajastua, ja kumminkin toivoen ,että joku näkisi sen pienen naamion taakse kätkeytyneen ihmisen.
Koin jotakin hyvin omaa,tuossa tarinassa,pykimys olla avoin, vilpitön aito ihminen,kuitenkin tietäen omat vajavaisuudet,huomata kerta kerran jälkeen epäonnistuneensa.
Luulen, mitä useammin tuon luen ,pääsen sisälle tuohon sisältöön ,löydän totuutta myös itseni kohdalla.
Toivon että olisi ihminen ,joka pysähtyisi myös minun kohdalla, tuntien minut ,hyväksyisi minut, voisin olla oma itseni,ehkä hän myös sen tähden ,hyväksyisi minut.
Näin voisin myös minä rukoilla, pioni.- Klara
Sinä ymmärsit runon tarkoituksen. Sinä löysit sen ytimen ja osasit analysoida sen aivan oikein.
Kiitos, pioni.
- !!!!!
asdfghj
- Lady ope
Kaiketi palsta on tarkoitettu avoimeksi omien ajatusten esilletuomiseksi. Löytyyhän näitä valmiita tekstejä netistä vaikka kuinka.
Aiotko Klara arvostelemalla toisia jakaa kirjoittajat jyviin ja akanoihin? Olisit edes linkittänyt juttusi. Itse olen jättänyt arvostelut hyvin vähäiseksi eläkkeelle jäätyäni.- Etkö
että Klara oli kirjoittanut sekä tekijän että suomentajan nimen loppuun? Mitä sinä oikein vaadit?
Ai, että olet jättänyt arvostelut vähäisiksi eläkkeelle jäätyäsi? ;-) Jättäisit pois kokonaan, arvostelusi eivät näytä olevan minkään arvoisia! - Huomioiva
Etkö kirjoitti:
että Klara oli kirjoittanut sekä tekijän että suomentajan nimen loppuun? Mitä sinä oikein vaadit?
Ai, että olet jättänyt arvostelut vähäisiksi eläkkeelle jäätyäsi? ;-) Jättäisit pois kokonaan, arvostelusi eivät näytä olevan minkään arvoisia!Onpahan emännillä pipo tiukalla aamutuimaan.
Sysky on lähellä. joten isompia pipoja ostamaan. - pioni
näitä tuoda esiin täälläkin,itse tuskin olisin runoa "löytänyt",myös sellainen mahdollisuus on suotu,hyppää yli, kun ei miellytä.
Minusta Klaara ei erottele, hän toi mielipiteensä esille ja se on hyvä.
Minusta tässäkin tapauksessa voimme tuoda "omia" mielipiteitä esille ja käytetäänhän täällä paljonkin "lainauksia" miksi ei myöskin runoja.
Toiset tykkää, toiset ei ,siitä tulee mielipiteiden kirjo, arvelee pioni - Klara
kun aina täytyy jollekin selittää, mitä kirjoituksellaan tarkoittaa.
Minä en ole ikinä jakanut kirjoittajia minkäänlaisiin kasteihin, enkä aio sitä vastakaan tehdä. Pidän kovasti erilaisista näkökannoista, niistä opin itsekin katsomaan asioita uusin silmin.
Se, että kirjoitin pionin ymmärtäneen runon samalla tavalla, oli vain toteamus.
Ja linkitykseen minä en ryhdy, sitä tällä palstalla on jo aivan tarpeeksi. Enkä kyllä ymmärrä, miten olisin voinut linkittääkään muistivihkooni, johon olen runon taltioinut.
Mistään nettisivulta en ole sitä löytänyt, vaan jo vuosikausia sitten jostain lehdestä.
Tämä keskustelu voisi aivan hyvin päättyä tähän.
PS. Se toinen, myöhemmin lähettämäni viesti pionille, ei tullut kuitenkaan näkyviin, mutta ei siinä mitään uutta asiaa olisi ollut. - Ellu
Sinä kyllä vaikutat hevoselta joka juoksee raviradalla laput silmiensä sivuilla, ettei näkisi ja kuulisi ja vaistoaisi mitään "asiaankuulumatonta."
Minun mielestäni kysymys on avoimuuden peräänkuuluttamisestaa. Haasteella näärätyn asteiseen henkiseen ekshibitionismiin.
Olemmehan jo tähän ikäämme ehdittyämme kohdanneet matkamme varrella ihmisiä, jotka haluaisivat "tulla lähelle" ja "päästää lähelle."
Mitähän arvostelevaa löysit kyseessä olevasta runosta? Luitko sen ajatuksella ? Pysähdyitkö sitä luettuasi ajattelemaan? - Rituli
Klara kirjoitti:
kun aina täytyy jollekin selittää, mitä kirjoituksellaan tarkoittaa.
Minä en ole ikinä jakanut kirjoittajia minkäänlaisiin kasteihin, enkä aio sitä vastakaan tehdä. Pidän kovasti erilaisista näkökannoista, niistä opin itsekin katsomaan asioita uusin silmin.
Se, että kirjoitin pionin ymmärtäneen runon samalla tavalla, oli vain toteamus.
Ja linkitykseen minä en ryhdy, sitä tällä palstalla on jo aivan tarpeeksi. Enkä kyllä ymmärrä, miten olisin voinut linkittääkään muistivihkooni, johon olen runon taltioinut.
Mistään nettisivulta en ole sitä löytänyt, vaan jo vuosikausia sitten jostain lehdestä.
Tämä keskustelu voisi aivan hyvin päättyä tähän.
PS. Se toinen, myöhemmin lähettämäni viesti pionille, ei tullut kuitenkaan näkyviin, mutta ei siinä mitään uutta asiaa olisi ollut.tuollainen kannanotto?
Eiköhän Klaran tarkoitus ollut vain saada keskustelua aikaan ja niinhän "runo" saikin keskustelun viriämään.
Jos "Ope" ei ymmärtänyt tarkoitusta, turha siitä on ruveta Klaraa sättimään.
Ei tullut kyllä hetkeäkään mieleen, että siinä oli tarkoitus erotella jyvät akanoista.
Koettakaamme sopuisasti kirjoitella, jos ei todella jostakin jutusta pidä, sen voi hiljaa sivuuttaa ja vaikkapa aloittaa itse uudella aiheella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373655Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal253202- 652845
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak802645- 351728
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801670- 281497
- 151455
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231454- 271425