Olen nyt seurustellut tyttöystäväni kanssa melkein vuoden. Alku oli tietenkin ihanaa, nyt olen huomannut että naiseni turvautuu valheisiin todella usein. Välillä valehtelee päin naamaa, vaikka annan monta mahdollisuutta kertoa totuuden. Valehtelee myös ystävilleen, useimmiten valehtelee saavuttaakseen jotain haluaamaansa tai tuodakseen itsensä parempaan valoon, esim. sanoo lapsenhoitajalle että hänellä on töitä ja väittää että minulla olisi menoa vaikka todellisuudessa haluamme vain kahdenkeskistä aikaa. Toisinaan asioiden kaunistelua; hän näytti minulle vahingossa qruiserista viestejä jossa pyytää muita naisia ulos ja väittää minulle pyytäneensä vain kaverimielessä tai saadakseen ystävälleen treffiseuraa. Kertoo entisen seksikumppaninsa kanssa terassille mennessään että tämä kumppani olisi häntä pyytänyt vaikka oikeasti on itse pyytänyt tätä ulos. Väittää kaiken tapahtuvan vain kaverimielessä vaikka kyseinen henkilö on vasta pari viikkoa sitten tunnustanut tyttöystävälleni että hänellä on vielä tunteita naistani kohtaan. Koiranhoitaja perui viime hetkellä vedoten (tyttöystäväni mukaan) miehen työmatkaan ja lapsen sairauteen vaikka todellisuudessa hänen miehellään oli ryyppyputki menossa. En tiedä enää mihin uskoa! Kiinni jäädessään hän syyllistää minua siitä, että hän joutuu valehtelemaan; peläten arvosteluani kuulemma turvautuu valheeseen. Olen sekaisin ja kaikelta hänen sanomaltaan on mennyt pohja, en voi tietää milloin hän valehtelee ja milloin puhuu totta. Joka kerta hän itkee ja katuu ja lupaa olla rehellinen mutta en enää tiedä jaksanko odottaa sitä kaunista päivää kun hän ei tiukassa paikassa turvautuisi valheeseen. Vieläkö annan mahdollisuuden?
Parantuuko valehtelija koskaan?
katkera_kaisa
4263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla oli tollanen tyttöystävä. Kaiken tein sille: olin mukava, ostin lahjoja ynm. Silti valehteli jatkuvasti. Sittenkun sanoin, että en voi luottaa häneen enää, nii siitä tuli hirveämellastus. Kannattaa jättää, mitä kauemmin oot siinä suhteessa, sitä enemmän sua tulee sattumaan.
Kuulostaa oikein tutulta, koiraa lukuunottamatta ihan täsmälleen samanlainen kuin minun eksäni. Itki ja sanoi katuvansa ja parantuvansa, mutta pienintäkään muutosta ei ollut havaittavissa, eli tavallaan valehtelua sekin.
Onnellisemmaksi tulet kun jätät sen.
Ihan kuin minun exä muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta. Valehteli päin naamaa lähes kaikesta, myös mitättömistä asiosta. Tällainen on paatunut valehtelija eikä todellakaan koskaan kadu valehteluaan. Luota omiin tuntemuksiin ja vaistoihin, äläkö usko sitä soopaa mitä se sinulle syöttää varsinkin jos sanot suoraan, että valehtelet. Luultavasti sieltä tulee syyllistämistä, haukkumista ja varmaan haukkuu sinut vainoharhaiseksi tai hulluksi kun jää kiinni valehtelustaan. Jätä se sika, ethän koskaan voi luottaa häneen milloin puhuu tottaa ja milloin ei. Tulet muuten satuttmaan itseäsi todella paljon ja meilenterveytesi voi kärsiä. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei seurustele patologisen valehtelijan kanssa.
Vaikea uskoa, että tuollainen loppuisi yhtäkkiä. On kaiketi kehittänyt valehtelusta itselleen piintyneen tavan tai sitten on todella patologinen valehtelija.
Ihan vastaavantasoiseen tapaukseen en ole törmännyt, mutta pariin samansuuntaiseen kyllä. Eksäni mielestä oli ihan ok suurennella jotain juttuja ja laittaa vähän "lisää". Minusta se on todella kummallinen tapa käyttäytyä: mitä jos kaikki ihmiset ryhtyisivät kertomaan valkoisia valheita? On myös vaikea ymmärtää, miksi valkoisia valheita täytyy kertoa silloinkin, kun itse asia on sinällään täysin harmiton, esim. kuvailemasi lastenvahtitapaus. Kun hänelle huomautti ihmetellen asiasta, vastauksena tuli vain naurua ja selityksiä, että sellainenhan nyt on tapana.
Toinen puolestaan jätti omia toilailujaan kertomatta, mutta sain niitä tietooni joko aavistamalla ja tiukkaamalla häneltä, tai sitten kuulin aivan ulkopuolisilta ihmisiltä. Se ei todellakaan ollut mukavaa ja söi nopeasti luottamusta. Usein sain myös kuulla selityksenä, että kertomatta jättäminen ja sitä myötä asian vääristely tai salailu johtui siitä, että minulle on niin vaikea kertoa asioita tai suutun liikaa. Eli samantyyppinen syyllistämismekanismi oli käytössä.
Jos olisin sinä, tuskin enää haluaisin jatkaa seurustelua kyseisen henkilön kanssa. Eiköhän meillä kaikilla ole oikeus parisuhteeseen, jossa voidaan olla rehellisiä ja avoimia. Valehtelijan kanssa joutuu epäilemään kaikkea, eikä sitä välttämättä oma pää kestä.