Keskenmenon vuoksi tehdyn kaavinnan jälkeen minulla oli tasan neljän viikon kuluttua kuukautiset. Kp 15 ovulaatiomittari oli positiivinen ja ovulaatiokipuja oli kp15-16 välisenä yönä. Tietysti aloin odottaa uutta raskautta ja testasin raskauden nyt kp 27 Early Predictor -testillä, jonka pitäisi näyttää positiivista jo neljä päivää ennen odotettuja kuukautisia (nyt olisi siis rv3 4 jos olisin raskaana). Se oli negatiivinen. Sattumalta minulla oli tänään ultraääni aika ja lääkäri sanoi, että kohdun limakalvo sen verran paksu, että kuukautiset varmaan tulossa ihan näinä päivinä.
Tiedän, että aina ei nainen tule raskaaksi, vaikka "altistuisi" ovulaation aikaan. Silti se ihmetyttää, kun aiemmin raskaus alkoi helposti esim tämä keskenmennyt alkoi heti ensi yrityksestä. Voiko Early Predictor näyttää negatiivista vielä tässä vaiheessa vaikka olisinkin raskaana vai alanko nyt sitten vain odottaa niitä kuukautisia...
Ei tämä muuten sinänsä harmittaisi, mutta kun ikää alkaa olla :(.
Tiedän, että aina ei nainen tule raskaaksi, vaikka "altistuisi" ovulaation aikaan. Silti se ihmetyttää, kun aiemmin raskaus alkoi helposti esim tämä keskenmennyt alkoi heti ensi yrityksestä. Voiko Early Predictor näyttää negatiivista vielä tässä vaiheessa vaikka olisinkin raskaana vai alanko nyt sitten vain odottaa niitä kuukautisia...
Ei tämä muuten sinänsä harmittaisi, mutta kun ikää alkaa olla :(.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kannattaisi testailla vasta sitten kun näkee, että ne menkat jättää tulematta. Joskus tietysti saattaa saada plussan jo "etuajassa", mutta ei se kovin todennäköistä ole.
Itseasiassa kyllä useimmin käy niin, että nainen ei tule raskaaksi vaikka "altistuisikin" sopivasti ja mikäli olen itse oikein ymmärtänyt, niin meillä neljänkympin hujakoilla olevilla, tuo oma ikäkin saattaa alkaa jo vaikuttaa siihen hedelmöittymiseen.
Sikäli samassa veneessä ollaan, sillä itselläni on nyt juuri parastaikaa ensimmäinen kierto kallistumassa lopuilleen huhtikuun alussa tehdyn tuulimunaraskauden jälkeisen keskeytyksen ja kemiallisesti kohduntyhjennyksen jälkeen.
Harmittavinta oli, kun meidän piti lääkärin suosituksesta käyttää ehkäisyä (kondomi) ensimmäisiin kuukautisiini saakka, jotka antoivat ärsyttävästi odotuttaa itseään aina kesäkuulle. Eli vasta nyt viikonloppuna ovuloin ja päästiin aloittamaan uusi yritys, jonka tuloksia nyt seuraavat vajaan pariviikkoa jännään.
Meitä lääkäri lohdutti sanomalla, että yleensä keskenmenon kokenut nainen tulee uudelleen raskaaksi hyvinkin nopeasti.
Vaikka vauvakuume on täälläkin todella kova, niin yritän silti odottaa aina sinne olettettuun menkkojen alkuun saakka, ennenkuin testaan. Myös ovistesteistä olen luopunut, koska ne saa vaan niin minut, kuin myös tuon mieni turhaan hermoilemaan.
Ihanaa, että täällä löytyy muitakin 40-kymppisiä naisia.
Aloin miettiä, pitäisikö alkaa ajatella adoptiovaihtoehtoa. Mieheni ja minun yhteenlaskettu ikä on 76 vuotta eli voisimme vielä saada lapsen adoptoitua ainakin Intiasta. Kannattaako tässä enää omaa biologista lasta toivoa kun ikää on niin paljon...
No höpsistä! Eihän me nyt sentään vielä mitään ikäloppuja olla, vaan naisia parhaassa iässä. Luin viimeviikon Seurasta, miten Marita Taavitsainen meni vuonna 2008n 40- vuotiaana naimisiin ja sai esikoissensa vuonna 2009 ja toinen tyttö heille syntyi parinvuoden kuluttua siitä, eli 2011. Oli muuten mieltä kannustavaa lukea, kun sanotaanhan, että jos on jo aiemmin nuorempana ollut raskaana raskaan ja synnyttänyt, niin sitte se on myös helpompaa tulla raskaaksi ja synnyttää tässä meidän iässä. Onko sulla lapsia ennestään ja miten helposti olet tullut aiemmin raskaaksi? Mulla on kaksi lasta., joista esikoisen sain alle kolmikymppisenä ja tuon nuorimmaisen sain hiukka yli komikymppisenä.
Minusta tuo ulkomailta lapsen adoptoiminen ei ole kovinkaan hyvä vaihtoehto, omalle biologiselle lapselle ja nyt etenkin, kun olet jo onnistunut raskautumaan, vaikka se nyt surullista kyllä meninikin sitte kesken, niin mahdollisuus uuteen raskauteen on sullakin hyvät. Etenkin kun sulla mieskin vielä parhaassa iässä ja toivottavasti yhtä innokas lapsentekopuuhiin, kuin tuo munkin ukkoni;)
Uutta yritystä vaan kehiin, jos tällä kierrolla ei vielä tärpännyt. Usko pois. Eiköhän me me molemmat olla uudelleen pieniinpäin vielä tään kesän aikana:).
Kiitos kannustuksesta. Keskenmenon ei yleensä odoteta sattuvan henkisesti paljonkaan eikä ihmiselle anneta aikaa surra vaan heti pitää palata töihin ja pärjätä. Minulla on lapsia ja on aiempi keskenmenokin mutta keskenmenojen välissä olen synnyttänyt terveen lapsen 38-vuotiaana. Nyt tässä odottelen kuukautisia. Omituisesti kuukautiskivut tulivat jo yli vuorokausi sitten (kestivät pari tuntia)...yleensä ne tulevat pari tuntia ennen kuukautisia.
Niinpä. Kyllä se keskenmeno vaan jokaista sen kokenut henkisesti koskettaa, vaikka sitä ei yleisen käytännön mukaan saisikaan jäädä suremaan. Kuitenkin se jättää muistiin jäljen, jonka sen kokeneet muistaa varmasti kokon lopun elämäänsä.
Joko sulla menkat alkoi, vai yhäkö odottelet?
Sullakin saattaa elimistö ja hormonitasapaino olla vielä hiukan sekaisin tuosta keskenmenosta.
Mulla on eilisestä ollut ihan vetämätön olo ja alavatsasta juilinut. Yöllä en oikein saanut edes kunnolla nukuttua ja tietenkin uskottelin itselleni siinä valvoessa ja unta odottaessa, että tää johtuis nyt "siitä".
No tuskinpa se nyt vielä mitenkään oireilisi, kun oviksestakin on vasta vajaa viikko.
Taitaa enemminkin johtua noista helteistä tää mun väsy olo, mutta kun sitä raskautumistaan niin kovasti toivoo, niin alkaa löytää oireita ja viitteitä vaikka mistä.
Edelleen odottelen. PMS-oireita ei enää ole paitsi aristavat rinnat mutta ne ovat olleet arat ovulaatiosta asti. Raskaustesti on myös edelleen negatiivinen eli ainakaan raskaudesta ei ole kyse. Nyt kun tiedän, että en ole raskaana, niin aion taas ottaa kuurina paljon A-vitamiinia, kun luin, että se ainakin ehkäisee moolaraskauksia...että sitten kun ehkä tulevaisuudessa raskaus tulee ajankohtaisesti se menisi hyvin.