Meikäläinen valittiin koulumme vappu-gaalassa Vuoden kovikseksi(2003) (pieni naurutauko)
Silti itkin kun Luin Feeniksin kilta -kirjasta kun Kalkaroksen kerrottiin pikkupoikana itkevän nurkassa kuuunellessaan vanhempiensa riitelyä :(
"Kalkaros hoippui - hänen sauvansa lennähti ilmaan, poispäin Harrysta - ja yhtäkkiä Harryn mieli kuhisi muistoja, jotka eivät olleet hänen: koukkunenäinen mies huusi kyyristyneelle naiselle ja pieni tummatukkainen poika itki nurkassa... "
Viides kirja avasi ihan uuden puolen ennen niin kovasti vihaamastani Snapulista.. Hän olikin se hiljainen poika jota sorrettiin ilman syytä ja jonka menneisyys oli synkkä.
Olinko ainoa kenen mielestä se oli todella koskettavaa?
Silti itkin kun Luin Feeniksin kilta -kirjasta kun Kalkaroksen kerrottiin pikkupoikana itkevän nurkassa kuuunellessaan vanhempiensa riitelyä :(
"Kalkaros hoippui - hänen sauvansa lennähti ilmaan, poispäin Harrysta - ja yhtäkkiä Harryn mieli kuhisi muistoja, jotka eivät olleet hänen: koukkunenäinen mies huusi kyyristyneelle naiselle ja pieni tummatukkainen poika itki nurkassa... "
Viides kirja avasi ihan uuden puolen ennen niin kovasti vihaamastani Snapulista.. Hän olikin se hiljainen poika jota sorrettiin ilman syytä ja jonka menneisyys oli synkkä.
Olinko ainoa kenen mielestä se oli todella koskettavaa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Et oo todellakaan ainoo. Ja kaikkein pahinta musta siinä on, että toi on ihan ku oikeesta elämästä, että tollasta oikeesti tapahtuu vaikka ihmiset ei haluukkaan ajatella noin ikäviä asioita... Ja Kalkaroksesta näkee minkälainen katkerasta ihmisestä tulee... :(
Kalkaroksen pisteet todella nousi. En minä häntä erityisemmin ole koskaan inhonnut mutta silti...Ja niin, kun asia ehdottomasti on sellainen, mitä oikeasti tapahtuu...
En knoskaan erityisemmin pitänyt Kalkaroksesta, mutta se kohta kirjasta oli kyllä koskettava, ei ois osannu ajatellu, luulin että se muuten vaan haluaa olla vi***mainen, mutta se muisto selittää monia asioita.
Nykyään tunnen enemmän myötätuntoa Kalkarosta kohtaan kuin mitä ennen :)
Mua kiusattiin koulussa (ei tosin mitenkään niin, että olisin traumoja saanut, kun kuitenkin annoin takaisin ja myrkytin yhden kiusaajan laksatiivilla), joten oli helppo arvata millainen olo Severuksella oli... Kyllä siinä pari hysteeristä nyyhkäystä pääsi ulos. Tosin mä olin jo paljon sitä ennen Snape-fani, että sen puoleen se ei tarjonnut uutta näkökulmaa.
..niin mitä hemmetin kautta myrkytit kiusaajan laksatiivilla?
No kosto, mitenkäs muuten? Ja myrkytys oli ehkä väärä sana, laksatiivihan on ulostuslääkettä eikä myrkkyä... Tarjosin sille suklaapatukan jossa oli sisällä ulostuslääkettä.
Jessus!Ja se vielä söi sen!Pitää itsekin kokeilla ^_^
Laksatiilla myrkyttäminen kuullosti kieltämättä oudolta..O_o
oli tyyliä. Mutta...miksi se otti sen suklaapatukan? (Tai nojaa,jos on koulukiusaaja,ei kai voi odottaakaan että sellaisella ihmisellä hirveästi järkeä olisi päässä.) Mutta voi ei,mä nauran täällä ääneen. Hyvä veto.
(Mutta huonompi homma,että kun mä kuulen että joku voi tehdä tuollaista,mun vainoharhaisuus ihmisiä kohtaan vaan pahenee.)
No kuka tietää, jos sillä oli ummetusta, niin mähän autoin sitä ;)
Liian ahne. Mä tarjosin sille (väitin, etten ite jaksa syödä) ja se otti. Toisaalta, kuka muka olettaisi, että suklaapatukka olisi täytetty laksatiivilla?
Mun tutuilla menee hermot,kun mä pakotan ne ensin juomaan omista vesipulloistaan yms.,ennenkun suostun juomaan niistä. Ja karkeistakin mä yleensä kieltäydyn,varsinkin jos se on joku puolituttu joka tarjoaa. (Miksi ihmeessä joku muka tarjoaisi mulle mitään vapaasta tahdostaan,ellei siinä olisi joku juttu?)Umm..Tosin laksatiivi ei tulisi heti mieleeni,mutta vainoharhaisuus kyllä.
Oon aivan samaa mieltä sun ja muiden kanssa..mua alkoi kanssa itkettää kun sai lukea Kalkaroksesta tollaista, jota en kuitenkaan koskaan oo vihannut, vaan joka on mun mielestä aina ollut "persoonallisen vihattava" ja äärimmäisen rasittava, mutta silti ihan sikahyvä hahmo. Niin kirjoissa kuin leffoissakin. Ja Maryn kanssa oon ihan samaa mieltä, on todella ikävää että tuollaista sattuu ihan oikeassakin elämässä, joka päivä, ja sitten esim. Kalkaroksesta näkee millainen ihmisestä tulee..
Snape oli musta ollut jo aiemminkin kiehtova hahmo,mutta toihan sen menneisyyden valottaminen uutta näkökulmaa.
Ja tuo siteeraamasi kohtaus oli kieltämättä aika ilkeä. Mutta koko kirja aiheutti mulle muutenkin lieviä tunteenailahteluita,ja se oli pelottavaa. Ei kirjat sellaista saisi tehdä!
Et tosiaankaan oo ainoo joka on itkeny tollasis kohis! Mäki sattumoisin pillahdin itkuun just samassa kohassa. ja kun kerran kerroit tollasen jutun netis, nii oot kyl tosi rohkee! Hyvää jatkoo sulle!!!
Mustakin se oli koskettava! Enkä häpee yhtään!
Nyt en vihaa enään Severusta niin paljon kuin ennen...
Kaikki neljä esimmäistä kirjaa olin inhonnut Kalkarosta todella. Mutta viidennen kirjan luettuani se muuttui lempihahmokseni.
Yleensä en pidä kirjoissa pahisten puolta, mutta Kalkaros on poikkeus. Hän on hyvisten puolella oleva pahis. Aika harvinainen yhdistelmä.
Hän on ensimmäinen tietämäni pahis jolla myös pahuuden takaa pilkistää joitain inhimillisiä tunteita.
Itse en laske Snapua enää niinkään pahaksi hahmoksi. Vaan väärin ymmärretyksi miehenksi...