paapäivä ja loma kuunnellessa tuota ärsyttävää haukkumista. Koirat on typerä idea asuntoalueille hankkia.
takisi mieli......,naapurin koira haukkuu paljon, siinä menee va
teksi mieli.....
29196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Asuntoalueelle muuttaessasi tiedät että siellä kuuluu asuntoalueen ääniä.
Joka muuttaa asuntoalueelle, hänen pitäisi ymmärtää että rakkikoiria ei sinne vejetä! Pitäisi nyt vähän tajuta muidenkin ihmisten kohtaa! Yksi terrorisoi haukkuvalla rakilla kaiken aikaa muita.
Samaa itsekkin välillä tuskailen. Olisin voinut aamulla nukkua paljon pitempään, mutta naapurin porukka räsytytti koiraansa vieläpä ihan nurmikolla prvekkeeni alla. Perheessä on kaksi koiraa, yläkerrassa avoparilla kolme ja sitten on naisihminen jolla on myös koira. Portaiskossakin usein metakka alkaa, kun naaprikoirat tervehtivät toisiaan.Ja tietenkin kauempaakin haukut kantautuvat.
Pakko kai se on sopeutua, kun ihmisten pitää elää. Jotain harmia itsekkin varmaan naapureilleen tuo.
Kuuluu elämään.
Kaupungeissa harvemmin pystykorvia tms, jotka räkyttää jatkuvasti. Kaupungeissa ihmiset yleensä ostaa pieniä ja hiljaisia koiria. Ei ne jaksa itekkään kuunnella niitä ja asunnot pieniä. Pöndellä erijuttu.
Ota iisisti, mulla oli koko alkukesän naakkaperhe hormissa. Nyt ne on häipyneet, ens viikolla tulee nokikolari rautakangen kanssa hajottamaan pesää ja sen jälkeen pitää laittaa minkkiverkko piipun nokkaan, muuttakoot lopullisesti muualle. Harvinaisen hermoille käyvä porukka.
Knaak. knaak, knaak,knaak, knaak, knaak, knaak........
=DW=
Muistan kun kerran otin kantaa moottorisahan jykevään häirintään korpimökillä ollessamme. Oli helatorstai ja vietimme ensimmäistä kesäistä päivää korven rauhassa.
Yritimme huomauttaa puusavottaa tekeville naapurillemme, että voisiko urakan tehdä arkena. Eivät ottaneet kuuleviin korviinsa toivettamme, eivät ole enää tervehtineet vaan mulkoilevat meitä kuin pahantekijöitä.
Huomautus oli aivan turhaa sillä suomalainen tekee tontillaan mitä lystää eikä siihen ole väliin menemistä.
Kirjoitn aiheesta tänne ja suurin osa palstalaisista olii mökästäjän puolella.
Räksyttäviä kotieläimiä ei onneksi ole mökkini eikä korpimökinkään lähimökeissä. Eihän se ole koiran vika vaan ihmisten. Ihminen kouluttaa näitä "ihania" kullannuppujaan kuin lapsiaan..
Tajusin Hollanissa, että hevosetkin kuohitaan, jotta ne totteuttaisivat ihmisten toiveita. Isolla hevosfarmilla, jossa vierailin oli kaikki uroshevoset eunukkeja, jotta omistajat saisivat ratsastella sopuisan hepan selässä.
Ihailin näitä komeita hevosia, mutta tunsin pahaa mieltä, että heille ei ollut mahdollisuutta toteuttaa omaa tahtoaan.
Voi, että minä säälin kuohittuja eläinraukkoja.
Korppis/ Oletkos koskaan ajatellu, syödessäsi possua, jotta jos se on ollut Uros-Porsas, sekin on kuohittu ihan pienenä. Ne ei ainakaan minun untani häirinneet, mutta tuossa koirien kusetustarhassa räkyttävät "won guggesöldin spanielit ", ne ihanat mamin pusukaverit valvottavat puolille öitä, joka hemmetin ilta.
Aamulla se taaskin alkaa- noin klo 5. Oli kesä tai talvi, aina sama räkytys.
Nehän ovat niin seurallisiua. Haluavat tervehtiä kavereitaan.
En minäkään niitä rakkeja inhoa, mutta niitä älyttömiä ihmisen tapaisia, joita nuo ihanat koirat taluttavat siellä hihnan toisessa päässä.
Ei nukuta ikkunat auki, eikä viedä vauvoja parvekkeelle nukkumaan.
Noita koirien kusettajia tekisi joskus mieli kuohita tai naaraspuolisille taluttajille jotakin vallan muuta yhtä ikävää.
Se mainitsemasi moottorisahakin sentään vaikeni joskus, mutta tämä melusaaste ei vaikene ilman atomipommia koskaan.
Mites olisi jos ottaisit yhteyttä kuntasi ympäristöviranomaisiin. Eikös tuo viittaa jo kotirauhan häirintään?
Hevoset Hollannissa, eihän niillä raukoilla oikein ole lääniä missä kirmailla ja olla, kanaaleja jokapaikka täynnä . Tallin seinätkin ovat kyllästettyä puuta,ja onhan se helpompi käsitellä ruunaa kuin oikukasta oritta.
Mutta noista haukkuvista koirista taajamassa, jos pieni lapsi itkee kovin usein kotonaan ja naapurit siitä häiriintyy niin erittäin matala kynnys on mennä lastensuojeluviranomaiselle anonyymisti mennä valittamaan. Ja silloinhan on viranomaisten kiinostus perhettä kohtaan käynnistyy.
Täytyisi olla yhtä matala kynnys mennä kunnan eläinsuojelu viranomaiselle valittamaan koiran haukkumisesta ja että tarkistukset ja elainten pitokielto tulisi yhtä helposti kuin mitä ihmisen jälkeläisestä on kyse.
Tämä koiratarha on keskellä kaupunkia, puistossa, kaupungin virallisena tarhana ja kaupungin ylläpitämänä. Tarhaa laajennettiin juuri, tehden siihen kaksi osastoa. Toinen noille räyhäperkuleille ja toinen isoille louskuttajille, koska koirien määrä alueella on räjähtänyt.
Muuten - ne päättäjäjien rakit räkyttää samassda laumassa. Taidetaanpa kaupungin poliittiset päätöksetkin tehdä koirankusetus-puistossa, ennen valtuuston ja Kaupunginhallituksen kokousta. Ainakin päätösten taso usein viittaa sellaiseen.
Ympärillä on kerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Sitä se on pikkukaupungin elämä. Kaikki on niin ihanaa lintukotoa. On puistoa, koiratarhaa ja lenkkeilymaastoa. Kyllä kelpaa asustaa, jos lukee paikallista lehdeksi itseään kutsuvaa läpyskää.
Ei todellakaan yön, ei päivän rauhaa.
Osanottoni.
Mulla oli rauhallinenrivari tsadissa. Käytännössä rauhallisempi kuin tämä pönden mökki, missä potunviljelijät mökästää yötäpäivää.
Valinna perusteena oli nimenomaan asuinpaikan rauhallisuus, ei paareja, ei nuorisotaloja, eikauppoja, ei liikennettä. Tietenkin hinta.
Hinnasta kannata enää puhuakkaan. Vieressä pallokenttä. Oli se siinä ennenkin, muttase oli hiekkakenttä. Siellä pelailtiin, ei hämminkiä. Sitten joku idootti kaungin kundi keksi, että pitää saada keinonurmi ja valot jne. Se siitä rauhallisuudesta ja asunnon arvosta. Heleevetillinen huuto päällä koko ajan, palloja kopisee asunnon seiniin, pallon hakijoita tunkee jopa orapihlaja-aidan läpi pihalle, mopopojat pörrää jne.
Niinno, asialle ei sitten kukaan voi mitään. Kannatti muuten soittaa Arhinmäellekin, vanhalle potkupallofanille. Kaupungin ukkoja asia ei kiinnsosta, vaikka asuntoalueen arvo tippui moninkertaisesti pallokentän remonttiin verrattuna. Ja asumismukavuus, tutun kuuloinen sana, mitä tarkoittanee...
Ulkopuolisiin asioihin erittäin hankala saada muutoksia aikaiseksi. Kaikki aina mahdollista kuitenkin. Odottelen seuraavia eduskuntavaaleja, kulttuuriministeri vaihtuu varmasti, toivottavasti vaihteeksi kulttuurimieheksi, eikä potkupallistiksi.
Ennustaminen mahdotonta. Siksi kannattaisin vuokra-asumista. Työpaikat vaihtuu, elnämä muuttuu, kaikenlaista voi tapahtua, ihmisillä muuttotarpeita muutenkin. Suomessa ylläpidetään omistusamiskulttuuria. En oikein tajua miksi. Kai siksi, että olisi olemassa ala, mitä kutsutaan kiinteistövälittämiseksi.
Järkeä hommassa ei. Jotkut vaan käärii fyrkat välistä, kun ihmiset ostelee ja myy asuntojaan. Vuokra-asumisesta puolestaan tehty imagoltaan niin kehno ja kun se on halpaakin, kukaan ei halua asua vuokralla. Mun mielestä perus idea ollut aina hukassa. Ihmiset tarvii asunnon, mutta nyt valinnan varat vähissä. Jos haluat asua rauhallisessa ympäristössä mukavien naapureiden keskellä, pitääpi rakentaa miljoonan maksava ok-talo. Jos ei fyrkkaa, eikun kaupungin vuokraluukkuun kuuntelemaan loispummijuoppojen örkellystä ja poliisiautojen pillien ulvomista.
Mä olen pitkään ollut tilanteessa, että omistan rivarikämpän ja pienen ok-talon. Kumpikin alunperin oikein rauhallisia ja mukavia paikkoja, sitten tapahtui ulkopuolisia tekijöitä ja se tiitä paratiisista. Monesti harkinnut etelänavalle muuttamista pingviinien kanssa asustelemaan johonkin igluun.
UGH ! olen puhunut.
=DW=
Ite asiassa.
Puhelinsoitto riittää.
Joskus joku mun kucipää "naapuri" tsadissa oli soittanut vittuillakseen eläintensuojeluyhdistykseen, että meillä rääkätään kissaa. Ei oikein hajua,miksi oli soittanut, eikä hajuakaan, mistä se tiesi, että meillä on kissa. Niinno, hesystä sitten tärkeän kuuloinen ukkeli soitti mulle, että kuulemma elukkarääkkäystä. Mä ? Aikani juttelin ukkelin kanssa ja kehotin vaan tulla kattomaan kattia. Ei tullut. Eipä ole "naapuriakaan" näkynyt aikoihin.
Toi lapsijuttu. Sitä mun käsittääkseni käytetään paljon aseena naapuririitojen yhteydessä. Asiahan on selkeä, ilmoitus tulee, sekunnissa tulee huostaanottoporukka. Ja toisaalta, tapauksia, jotka kuuluisivat viranomaisille,mutta kukaan ei ilmoita. Mutta toi aseena käyttäminen, toisen vahingoitus tarkoituksessa, se on mennyt liiallisuuksiin. Käsittämätöntä, että ihmiset ei saa hoideltua asioitaan asioina, pitää keksimällä keksi asioita, mitkä ei liity varsinaiseen riita aiheeseen. Kaiketi vaan joillan hämärtää pohjimmaista riidan syytä.
Mulla selki jokin aika sitten, miks Hikiällä hankalat naapurit. Asia on vanha, joku lainan takaus. Niinno, mä olin ollut 3 vuotta vanha kun se oli tapahtunut. Lain mukaan asia on selkeä, mutta ei naapurien mielestä.Haluavat kai jotain kostoa. meinaan vaan ihmeellisä puheluita tullut milloin poliisilta, trafilta, työkkäristä jne. Ikinä kukaan ei tietenkään kerro, kuka ilmiantoja tehtailee. Poliisi oli selvittänyt numeron ja jäljethän johtivat sylttytehtaalle.,
Ilmanaikuiset ilmiannot on syvältä. Niitä liikaa. Mutta jotenkin käsitys, liikaa suojellaan niitä, jotka todella tarvitsisivat ilmiantoja. Mainitsen nyt taas kerraqn uskikset, ne ei toisiaan käräyttele. eikä moni muukaan "yhteisö".
=DW=
Kädettömiä nuo ympäristöviranomaiset. Useimmat koiraihmisiä eivätkä näin ollen "ymmärrä" ollenkaan ns koirahaittaa. - Naapurissa kymmenen koiraa (luvaton kennel), pentuja teetetään . Asiasta valitettiin, paikka tsekattiin kyllä mutta hyväksi havaittiin. Että silleen. Kyseessä asemakaavoitettu, tiheään asuttu esikaupunkialue!
Minulla on naapurissa pikku kaksiossa pariskunnalla neljä isoa koiraa, jotka haisevat ja välillä haukkuvat.
Ihmettelen, mikä saa nuorehkot ihmiset usein naiset ylivuotavan koirarakkaiksi.
Kuten liki aina kiukku kohdistetaan koiriin kun sen kohde olisi koirien omistajat.
Suosittelen kuljeksimaan kv.koiranäyttelykisoissa joissa on rotua jos toistakin ja yllättävää kyllä hyvinkin äänetöntä.
Opetettu koira ei räksytä vaikka ei ikinä pihapiirinsä ulkopuolelle menisi, valittaa pitäisi omistajille heidän välinpitämättömyydestään lemmikkiään kohtaan.
kuunneltavaa on sellainen jatkuva koirien räksytys, mutta ei se ole hääviä tämä joka kesäinen riesa tämä savu-terrorismikaan, meilläkin täällä tää yksi n. 50 vuotias kaljupäinen tosi luihun näköinen vähän luiseva jässikkä joka pihalla tämän tästä savustaa ja viis veisaa naapureidensa mielipiteistä asian suhteen, saapa nähdä mitä ongelmalle on lopulta tehtävä..
Soitto Riihimäelle vois auttaa.
Kaljupäinen? Kuriin tuollaiset iljetykset!
ja vielä luiseva?
Täydet sympatiat sulle! Meillä on naapurissa musikanttiporukka, joka soittaa pianoa ja "laulaa" iskelmiä ja sellaisia klassikoita kuin Katsopas vaari tuota hauvaa jopa 4-5 tuntia vuorokaudessa ja aina lisäksi iltapäivisin. Kahdeksan tunnin sessiokin on koettu ja yösoitot päälle. Vähänkö hävettää jos on vieraita. Muulloin lähden lepäämään työpaikalle, jossa onneksi voi käväistä lomallakin.
Tuskin edes myytyä saa, kun taatusti näytön aikaankin soitto raikaa.
Eikös siihen jo taloyhtiö puutu, tottahan se häiritsee jo muitakin asujia. Ei muuta kuin kirjallinen viesti isännöitsijälle.
Koirien haukkumiseenkin on voi puuttua ja pitääkin. Välttämättä asukas ei aina tiedä miten koira käyttäytyy hänen poissaollessaan. Koirille on esimerkiksi haukunestopantoja. Niitä meillä ensisessä elämässäni käytettiin, kun koirat haukkuivat pitkin päivää häiriten asukkaita. Kaiken lisäksi meille esitettiin jokin laki, lieneekö metsästyslaissa, en tiedä, mutta kotileläimet eivät saa häiritä ympäristöään ääntelyllään, siis koirat. Näin oli.
Yksin asuvan vanhemman tai suoraan sanoen vanhan naisen ei kannata mennä ensimmäisenä valittamaan. Parasta on odottaa, että joku muu, mieluiten kolmi-nelikymppinen pariskunta ja nimenomaan pariskunnan miesosapuoli (korostan vielä: mies!) saa ensin tarpeekseen.
Näinhän se on. Itekin olen samaa mieltä, että nuoremman ihmisen, siis erityisesti miehen kannanotto metelitapauksessa on parempi kuin jos minä menisin. Kumma kyllä, mutta niin se on.
Meitin talossa on hiljaista silloin, kun pitääkin.
Kuitenkin isännöitsijälle ilmoittaminen ja mahdollisimman usean henkilön toimesta saa ajattelemattomat naapurit hiljentämään elämäntapaansa, siis normaalitapauksessa. On ihmisiä jotka eivät osaa ajatella heidän myöhäisen ajan ilakoinnin häiritsevän naapureita.
Tähänpä kerron esimerkin niistä (noin kolmestakymmenestä) koulutetuista koirasta ja niitä kouluttaneista isännistä ja emännistä.
Viime syksynä koiratarha alkoi häiritsemään jatkuvalla räkytyksellään niin, että joku oli tehnyt valituksen Poliisille asiasta.
No- Poliisisedät menivätkin eräänä iltana tarhaan, kehoittaen hillitsemään ääntä.
Koirat lähtivät, vieden hullut isäntänsä ja emäntänsä mukanaan.
Seuraavana iltana noin iltakuuden kinttaalla tarhassa oli koko alueen rakit ja helvetillinen, pari tuntia kestävä haukutus, oikein tahallisesti usutettuna.
Siinä sitä koiranomistajien fiksuutta näkyvillä. Onkohan näin laajemmaltikin, kun täällä päin.
No joo.
Aikanaan oli kakara ongelmakin. Se mielestäni saatiin aisoihin. Hetkeksi. Va jo alkoi kakarat tiekkumaan joka paikassa. Jopa taloyhtiön ulkopuoliset akat alkoi roudaan kakaroitaan meitin yhteiselle pihalle, missä leikkipaikka. Meni aika tolloksi koko hommeli.
No jaa, se on niinkuin jotenkin silleen, että lapset kasvavat ja räkyttävät koirat kuolevat. Nyt neuvotteluissa, meillä pihassa jotain 40 asukasta, yhteinen piha periaatteessa vain hiekkalaatikko. Nyt keskitytty riitelemään grillikatoksesta hiekkalaatikon paikalle. Vääntöä on juu. Kai kaks alle kouluikäistä kakaraa, ne joskus sotkee paikkoja siellä hiekkalaatikolla, muttta muille asukkaille ei ole mitään paikkaa, missä vois istuskella ja seurustella.
Ei siihen montaa idioottia tarvita, että menee tapetit rullalle.
Outo juttu muuten. Joskus kymmenen vuotta sitten tuli tiedote, että kissat pidettävä kiinni. No niinhän esim. meilläkin aina on ollutkin. Ongelmana oli, että kissat kuseskelee pihan hiekkalaatikkoon, missä lapsoiset leikkivät. Taloyhtiö joutui vähänväliä vaihtamaan siihen hiekkoja. Niinno. Kun asiaa seurailtiin jälkeenpäin, ainoa kissa mikä sinne kävi kusemassa japaskomassa oli hallituksen jäsenen kissa, joka oli aina vapaana. Ja silla oli hiekkalaatikkoikäiset kakarat silloin.
Elämä on typerää. Joskus yhteistyö toimii, joskus ei. Toi tyyppi, jonka takia piti aina maksaa uudet hiekat hiekkalaatikkoon, se muutti tietenkin pois ja tilalle tais muuttaa samanlainen kuusipää. Kiva omistaa rivari osake, jonka yhteistä pihaa ei ole voinut hyödyntää ite mitenkään pian 20:n vuoteen. Siis koko aikana siitä ei ole ollut hyötyä muille kuin parille umpikahelille lapsiperheelle. Mutta laskujahan saa tietenkin maksella.
Naapuri kerrostalosta purkivat leikkipaikan pois ja tekivät nurmikon. Järkevä veto, siinä talossa kai enenpi lapsia kuin meillä. Lapset tulee sitten meitin pihalle "leikkimään".
Elämä nyt tosiaan on perceestä, mutta tämä absurdius ja makaaberious ei jaksa lakata ihmetyttämästä. Muutama kaheli omanedun tavoittelija voi pilata aika suuren ihmisjoukon elämän.
Kannatan, että kaikki suomen potkupallojoukkueet myydään venäjälle.
=DW=
Mökkinaapurin isokokoinen, sekarotuinen koira käy meidän tontilla paskalla, siisti koira kun ei omaan pihaan paskanna :)
Tämä koira haukkuu tuskin koskaan, pari kertaa olen kuullut sen haukahtavan:) se tulee vaan tervehtimään ja vääntää samalla läjän, sitä on kiva nähdä, vanha jo, raihnas mutta aina ystävällinen, läjän kiepsautamme lapiolla maan alle tai metsään parissa sekunnissa;)
Vie se läjä lapiolla koiranomistajan tontille tai tontin ajotielle sellaiseen paikkaan, että taatusti sotkee autonsa/itsensä. Näin minä tein ja koira hävisi jonnekin melko pian.
koira ihan selvästi luottaa teihin ja uskaltaa tehdä tarpeensa, ette suutu sille..
Koira ei häiköi vaan sen isäntä!
Asuimme 26-vuotta ok-alueella jossa rajanaapureillamme kolmella puolella oli koiria.
Kahdella naapurillamme kummallakin kaksi kookasta ja kolmannella pienehkö hurtta.
Koirat vaihtuivat mutta KOSKAAN emme kuulleet haukkumista.
Toisella koiraparilla oli reilun kokoinen tarha. Toisella parilla oli lukuisasti ulkoiluttajia.
Piene hurtan eläköitynyt isäntä talutteli turvaansa päivittäin pari kertaa.
Häiriköivän koiran omistaja tarvitsee ojennusta!
Niin tarvitsee, mutta opettajan pitää olla sellainen, että ainakaan opettajan nenä ei kipeydy opetustilanteessa. Ja puhehan vain pahentaa tilannetta paitsi sen ainoan fiksun koiranomistajan kohdalla.