Melko tuore aviomieheni aina välillä nostaa eroajatuksen esiin, koska kokee, että lapseni eivät hyväksy häntä ja jopa inhoavat häntä ja olisivat onnellisempia, jos hän menisi pois. Minä tunnen lapseni. Heillä ei ole mitään tuollaisia ajatuksia. Toinen on sen verran nuori, että hän ei kykene keskustelemaan tällaisista asioista mutta olen keskustellut vanhemman lapseni kanssa hänen ajatuksistaan liittyen isäpuoleen. Hänellä ei ole mitään pahoja ajatuksia eikä mitään inhon ajatuksia miehestä. Ainoa asia, johon hän toivoo parannusta, on mieheni tupakointi, koska hän on herkkä hajuille (mieheni ei onneksi tupakoi sisätiloissa). Mieheni on sanonut, että ainahan hän sanoo "hei" tms. Olen yrittänyt kertoa miehelleni, mitä hän voisi tehdä voittaakseen lapsen ystävyyden, mutta hän ei ymmärrä. Kerroin, että esim olemalla aidosti kiinnostunut siitä, mistä lapsi on kiinnostunut mm. eläimistä...ei mitään niin ihmeellistä. Ja olen yrittänyt selittää, että totta kai nuorempi preferoi minua kun olen hänen elämässään ollut aina mutta mieheni ei ymmärrä. Miten lapsi voisi inhota miestäni, kun hän selvästi ylpeänä kutsuu miestä isäkseen ja miehen palatessa kotiin juoksee onnessaan häntä vastaan? Miten voisin auttaa miestäni luomaan kontaktia lapsiin?
umpikujassa
surullinen puolisko
4191
0Äänestä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan ystävänä: miksi miestäsi pitää kutsua isäksi jos hän ei sellainen ole? Teillä on puurot ja vellit nyt sekaisin.
Mitä pahaa siinä on, jos lapsi haluaa kutsua äidin uutta miestä isäksi?
Naapurissani oli lapsuudessani paljon "kesälapsia" ja he kutsuivat perheen vanhempia aina isäksi ja äidiksi matkien perheen omia lapsia.
Tupakoivaa miestä en itse katselisi päivääkään. Hän on huooooono roolimalli lapsille. Vaikuttaa siltä, että mies on tullut katumapäälle ja haluaa erota.
Jos olisin tuossa tilanteessa heittäisin miehen mäkeen. Jos lapsi sanoo tupakoinnista etkä sinä siitä välitä niin et sitten välitä lapsestakaan.
Sinun tehtävä on turvata lapsen tulevaisuus ja tupakointi ei sitä ole. Vaikka se tapahtuu ulkona niinsavua tulee aina sisään ikkunoista ja lopulta vaatteissa ja hengityksessä.
itse lapsena kärsin valtavasti tuosta mutta en osannut sanoa mitään. Olin vain tottunut elämään asian kanssa. Nykyään olen tupakointia kohtaan äärimmäisen negatiivinen koska koko lapsuuteni kärsin siitä.
sano miehellesi tupakoinnista että se on iso iste mutta muuten kaikki on kohdillaan. Jos hän ei lasten takia voi luopua siitä niin sitten hän ei välitä lapsista ja voi emnnä itsesäälinsä kanssa muualle.
Olen siis uusioperheessä kasvanut lapsi. Isäpuoleni oli aivan mahtava. Hän menehtyi pari vuotta sitten ja se jättikin kovan ikävän ja surun jälkeensä. Ikävöin häntä edelleen. Ei hän koskaan polttanut tupakkaa, saattoi toki vaikuttaa että hän oli astmaatikko.
Minusta sen sijaan tuli tupakoitsija 18-vuotiaana. Ja nyt siis olen yhden lapsen äiti, tupakoiva äiti. En tosin polta lapseni nähden tai hereillä ollessaan vaan "vapaina" hetkinä. Tupakka on riippuvuus, ei vaara lapsen turvallisuudelle. Varsinkin kuin aloittaja juuri kertoi ettei sisätiloissa polteta.
Itse en tunne yhtään tupaikoitsijaa, jotka polttavat sisätiloissa. Tunnen kyllä paljon tupakoitsijoita ja tiedänkin että on olemassa tupakoitsijoita jotka polttavat sisätiloissa.
On tietenkin tutkittu suuntaan jos toiseen että lapsi altistuisi tupakan polttoon jos kotona poltetaan. Yritän siis välttää tästä syystä lapseni nähden polttamista. Mutta tupakointia lapseni näkee jokatapuksessa ulkoilessamme esimerkiksi. Kun olemme kaupassa, jotkut aikuiset savuttelevat tupakointialueella, minkä lapsenikin näkee. Bussipysäkillä osa savuttelee jne.
En polttanut raskaus- tai imetysaikana ja tyhmänä aloitin sen taas tämän episodin jälkeen. En tosin näe ainakaan vielä mitään traumaa lapseni käytöksessä, eikä ole nähneet päiväkodin henkilökuntakaan.