Kun vanhusten makuuttaminen vähenisi, he voisivat paremmin ja nykyinen hoitajamäärä voisi hoitaa jopa kaksinkertaisen määrän vanhuksia. Nyt Suomessa on tuhatta 65 -vuotiasta kohti 20 pitkäaikaishoitopaikkaa. Tanskassa, Saksassa, Sveitsissä ja Norjassa ei ole yhtään.
Ongelma ydin on hoitomenetelmässä. Meillä pääsääntönä on makuuttaminen. Tietysti ne jotka on jo makuutettu liikuntakyvyttömiksi pitää hoitaa loppuun, mutta uusien pysyväishoidokkien määrän kasvu voidaan lopettaa. Siinä on varsinainen vanhusten hoidon kehittämissauma.
Osapuolten kannattaisi tutustua professori Erkki Vauramon kirjoituksiin aiheesta. "Vanhukset ylös sängyistään" - vaatii Erkki Vauramo (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html)
Vanhukset ylös sängyistään - on Erkki Vauramon motto vanhustenhuollon uudistukseen. Erityisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla hoito on passivoivaa. Senioritutkija Vauramo on vuosikausia yrittänyt monin tavoin herätellä päättäjiä muuttamaan vanhusten huollon laitosvaltaisuutta.
Sänkyihin hoitamisessa on taustalla monia asioita. Tässä on muutama:
- terveyskeskukset suunniteltu alun perin sairaalahoidon ajatustavalla; tilat, henkilöstö ja hoitamisen alkuperäinen tapa ei ole perustu pysyvään asumiseen ja hoivaan; perustuu siihen, että vanhus on vain tilapäisesti terveyskeskussairaalassa
- vanhustenhuollon kokonaisuus monella paikkakunnalla johtaa siihen, että on kova tarve sijoittaa vanhus pysyvästi laitoshoitoon - tosin henkilö itse ja monesti myös omaiset ovat toista mieltä
- laitoksissa on yleisesti ottaen liian vähän käsipareja - ei koeta mahdolliseksi aktivoivaa sängystä ylös nostettavaa hoitoa
- monesti vanhukset itsekin ovat passivoituneita, masentuneita ja vastustavat näin aktiivista hoitoa
- palvelukodit, vuodeosastot saattavat poiketa toisistaan merkittävästi hoitoajattelultaan; samalla henkilökuntamäärällä saatetaan saada aikaan merkittävästi toisistaan poikkeavaa hoitoa.
Vanhushuollon rakennetta muuttamalla ja toimintoja tehostamalla vanhusten hoito saataisiin paremmaksi.
Ajatuksia on lainattu myös sivulta http://viljorafaelheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114232-vanhushoidon-henkilömitoitus-hallituksen-tekoriita
Ongelma ydin on hoitomenetelmässä. Meillä pääsääntönä on makuuttaminen. Tietysti ne jotka on jo makuutettu liikuntakyvyttömiksi pitää hoitaa loppuun, mutta uusien pysyväishoidokkien määrän kasvu voidaan lopettaa. Siinä on varsinainen vanhusten hoidon kehittämissauma.
Osapuolten kannattaisi tutustua professori Erkki Vauramon kirjoituksiin aiheesta. "Vanhukset ylös sängyistään" - vaatii Erkki Vauramo (http://ollintuumailut.blogspot.fi/2013/03/vanhukset-ylos-sangyistaan.html)
Vanhukset ylös sängyistään - on Erkki Vauramon motto vanhustenhuollon uudistukseen. Erityisesti terveyskeskusten vuodeosastoilla hoito on passivoivaa. Senioritutkija Vauramo on vuosikausia yrittänyt monin tavoin herätellä päättäjiä muuttamaan vanhusten huollon laitosvaltaisuutta.
Sänkyihin hoitamisessa on taustalla monia asioita. Tässä on muutama:
- terveyskeskukset suunniteltu alun perin sairaalahoidon ajatustavalla; tilat, henkilöstö ja hoitamisen alkuperäinen tapa ei ole perustu pysyvään asumiseen ja hoivaan; perustuu siihen, että vanhus on vain tilapäisesti terveyskeskussairaalassa
- vanhustenhuollon kokonaisuus monella paikkakunnalla johtaa siihen, että on kova tarve sijoittaa vanhus pysyvästi laitoshoitoon - tosin henkilö itse ja monesti myös omaiset ovat toista mieltä
- laitoksissa on yleisesti ottaen liian vähän käsipareja - ei koeta mahdolliseksi aktivoivaa sängystä ylös nostettavaa hoitoa
- monesti vanhukset itsekin ovat passivoituneita, masentuneita ja vastustavat näin aktiivista hoitoa
- palvelukodit, vuodeosastot saattavat poiketa toisistaan merkittävästi hoitoajattelultaan; samalla henkilökuntamäärällä saatetaan saada aikaan merkittävästi toisistaan poikkeavaa hoitoa.
Vanhushuollon rakennetta muuttamalla ja toimintoja tehostamalla vanhusten hoito saataisiin paremmaksi.
Ajatuksia on lainattu myös sivulta http://viljorafaelheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114232-vanhushoidon-henkilömitoitus-hallituksen-tekoriita
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uudisrakennuksen rakentaminen vanhan Hopeasillan paikalle on turhaa. Entinen voidaan korjata. Tärkeintä on saattaa vanhusten hoito vanhusten omista lähtökohdista ja tarpeista ajan tasalle. Vanhusten toimintakyky ja tarpeet ovat täysin erilaiset. Useimmiten vanhukset haluavat asua tuetussa asumisessa omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. "Makuuhoidossa" vanhus masentuu, passivoituu ja menettää elämänilonsa ja -halunsa. Vanhuus ei ole sairaus, mikä edellyttää "vuodelepoa".
Vanhusten hoivasta on tehty bisnestä, ja vanhukset jätetty raha-ahneiden armoille. "Rahat tai henki" on vanhustenhoidon trendi vielä tänä päivänä. Tosin yhä useammin myös yksityisissä ja jopa erittäin kalliissa hoivassa hoidon taso voi olla ala-arvoista.
Kun kunnat yksityistävät vanhuspalvelut, he jättävät vanhusväestön yksityisen bisneksen raha-hoivaan. Mitä vähemmän vanhuksilla hoitajia, mitä kehnompi ruoka hoito ja hygienia, sitä suuremmat voitot, jotka nykyään usein menevät monikansallisten sijoittajien pankkitileille ulkomaille.
Vanhusten hoivasta laitoshoitomuodossa on tehty bisnestä, niin on.
Samaa tapahtuu lääkintäalalla, mitä enempi menee pillereitä, sitä suurempi voittoja ja bonuksia.
Hopeasillan hanke on sidottu bisneksiin, ja ne päättäjät, jotka ajavat hanketta ja jyräävät muita vaihtoehtoja, ovat saamassa jokainen jotakin: virkoja, urakat sukulaisille tai kaverille…
Erilaisia hyvinvointivaltiomalleja.
Voi jakaa hyvinvointivaltion kolmeen eri malliin, sen mukaan kenelle kuuluu ensisijainen vastuu sosiaalisten riskien hallinnoinnissa ja hyvinvoinnin tuottamisessa:
· Pohjoismainen malli, jossa päävastuu on valtiolla
Pohjoismainen malli tunnetaan myös sosiaalidemokraattisena hyvinvointivaltiona, joka on muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa. Hyvinvointivaltion etujen piiriin kuuluvat kaikki kansalaiset tasapuolisesti, ja järjestelmän painopiste on tulonsiirroissa.
· Keskieurooppalainen malli, jossa päävastuu on perheillä
Keskieurooppalainen tai konservatiivinen hyvinvointimalli on esimerkiksi Ranskan, Saksan tai Itävallan kaltainen yhteiskunta, jossa hyvinvointirakenteet on luotu ydinperheen ympärille.
· Anglosaksinen malli, jossa päävastuu on yksilöillä
Anglosaksinen malli tunnetaan myös liberaalina hyvinvointivaltiona. Sellainen on esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Irlannissa ja Yhdysvalloissa. Yhteiskunta jakaa vähävaraiset avustuksia ansaitseviin ja ansaitsemattomiin. Verokanta ja tulonsiirrot ovat alhaiset ja valtion sosiaalimenojen osuus BKT:sta vähäinen. Työn merkitys ja arvostus on suuri. Järjestöt, vapaaehtoistoiminta ja hyväntekeväisyys on huomattava osa hyvinvointipalvelujen rakennetta. Yksityinen sektori osallistuu hyvinvointipalvelujen kustannuksiin työpaikkaetujen ja yksityisten sosiaalivakuutusten kautta.
Kun vanhusten liika lääkitseminen lopetettais niin he viisivat paljon paremmin.
Näin on. Tiedän monta tapausta, jossa lääkitsemisen vähentäminen on saanut aikaan valtavan muutoksen hyvään suuntaan vanhuksen elämässä. Ettei se vaan ole niin, että lähes tiedottomana makaava vanhus on hoitohenkilöstön kannalta parempi kuin sellainen, joka haluaa päättää siitä mitä hänelle tehdään ja miten häntä hoidetaan. Hyväksytyt vanhustenhuollon arvothan painottavat vanhuksen itsemääräämisoikeutta ja hänen mielipiteensä selvittämistä ja huomioimista hänen hoidossaan. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan.