Olen tässä miettinyt pitkään oikeita sanoja ja oikeaa hetkeä kakistaa ulos miehelleni, että minun pitää lähteä jos hänen ja ex-avokin huoltajuus-sota jatkuu ja jatkuu heidän yhteisestä lapsestaan. Sitäkään en ole varma onko minulla oikeutta edes sanoa niin, mutta olen yrittänyt jo vuoden tässä kärvistellä tämän sodan keskellä ja katsoa 2,5 vuotiaan pompotusta edes takaisin.
Hankalaksi tämän tekee se, että oma lapseni 8wee alkoi oireilla lapsuuden traumoja äkisti ja joutui hoitoon. Minä sain mieheni kanssa samana päivänä kun hoito alkoi vauvan. Nyt minä odotan kotona päivien kuluvan vauvan kera, että saan taas lapseni kotiin viikonlopuksi. Arki tuntuu surullisen ahdistavalle, pitäisi olla onnellinen vauvasta, mut miten kun toinen on ahdistunut ja masentunut sairaalassa. Kotona miehen lapsi kuikkuaa isälleen päivät pitkät; aamusta iltaan lapsen huutoa, tekoitkua ja esitystä. Yhteinen loma on kohta lusittu ja minusta tuntuu, että en jaksa purra hammasta niin paljon kun pitäisi. Miehelle on turha puhua, kun esitän asian aina väärin, varsinkin kun on kyse hänen lapsestaan. En kyllä pahalla tarkoita, nyt vaan tätä ylimääräistä on liikaa, joka ei minulle edes kuulu. Lapsella on äiti olemassa.
oloa ei helpottanut se, että lapseni hoidosta sanottiin, että perhe-elämäni on kaaoksessa. Juuri siksi,että nämä kaksi tappelee rajusti lapsestaan. Minun pitäisi tehdä päätöksiä, ja tiedän että se on lapseni jonka valitsen. Haluan hänet kuntoon ja tasaisen elämän. Mutta miksi se tuntuu pahalle sanoa toiselle se? En halua että toinen joutuu päättämään lapsiensa välillä, mutta minun on pakko. Hieman pelottaa,kun melkeen tiedän että ero tulee.
Hankalaksi tämän tekee se, että oma lapseni 8wee alkoi oireilla lapsuuden traumoja äkisti ja joutui hoitoon. Minä sain mieheni kanssa samana päivänä kun hoito alkoi vauvan. Nyt minä odotan kotona päivien kuluvan vauvan kera, että saan taas lapseni kotiin viikonlopuksi. Arki tuntuu surullisen ahdistavalle, pitäisi olla onnellinen vauvasta, mut miten kun toinen on ahdistunut ja masentunut sairaalassa. Kotona miehen lapsi kuikkuaa isälleen päivät pitkät; aamusta iltaan lapsen huutoa, tekoitkua ja esitystä. Yhteinen loma on kohta lusittu ja minusta tuntuu, että en jaksa purra hammasta niin paljon kun pitäisi. Miehelle on turha puhua, kun esitän asian aina väärin, varsinkin kun on kyse hänen lapsestaan. En kyllä pahalla tarkoita, nyt vaan tätä ylimääräistä on liikaa, joka ei minulle edes kuulu. Lapsella on äiti olemassa.
oloa ei helpottanut se, että lapseni hoidosta sanottiin, että perhe-elämäni on kaaoksessa. Juuri siksi,että nämä kaksi tappelee rajusti lapsestaan. Minun pitäisi tehdä päätöksiä, ja tiedän että se on lapseni jonka valitsen. Haluan hänet kuntoon ja tasaisen elämän. Mutta miksi se tuntuu pahalle sanoa toiselle se? En halua että toinen joutuu päättämään lapsiensa välillä, mutta minun on pakko. Hieman pelottaa,kun melkeen tiedän että ero tulee.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ota etäisyyttä, olkaa vaikka sitten yhdessä mutta erillään..ystävä pariskunnalla oli uusperheessä ongelmia lasten kanssa, muuttivat erilleen mutta ovat edelleen yhdessä ja naimisissa, lapset rauhottui ja avio-onni kukoistaa edelleen. Ei sun ja lastesi tarvitse olla jatkuvasti siinä pyörteessä...
Ai sun kakarakp tässä onkin pääasiassa ja pelatettava? Niinpä voi että noita miesten entisiä exiä ja vaimoja... kyllä ne on siten kamalaa, mutta onneksi uusien puolisoiden lapet ovat enkeleitä....
Eihän sitä koskaan omaissa lapsissa ja itsessä ole vikaa, kyllä se on aina siinämiehen exässä ja hänen lapsissa.
Voi hitto mitä tekstiä taas hullultalehmältä!!!!!! Ei voi kun ihmetellä, mitä tuon akan päässä oikein liikkuu. Ei normaalia, ei ollenkaan...Katkeruus huipussaan!
Ymmärsitkö yhtään siitä mitä luit? Aloittajan oma lapsi on masentunut ja hoidossa, eli mitä v i t t u a sinä taas sekoilet??? Mutta loppupeleissä se on AINA NIIN ETTÄ OMA on tärkein jokaiselle vanhemmalle.
MInkäs sille tekee jos ne entiset sattuu olemaan kusipäitä, huomahan sen sinustakin, entisestä.
Tarviiko sitli omista ongelmista syyttää miehen lapsia????? Jos itsellä menee huonosti, niin ei se ole miehen lasten vika eikä varsinkaan miehen exän! Heitä on hyvä syyttää. Jos miehen lapsilla olisi vaikeeta, niin se olisi kamalaa eikä varsinkaan uusinaisen vika ja hänen lasten... katkeruus tekee tepposia kaikille uusikoille varsinkin.
Mutta kun se että, aloittajan mies ja hänen exänsä tappelevat verissäpäin oman lapsensa huoltajuudesta, vaikuttaa koko miehen perheeseen. Aloittajan miehen lapsella on vaikeaa, äiti ja isä riitelevät hänestä, siinä on vaikeutta yllin kyllin yhdelle perheelle. Voisit lopettaa sanan -katkera- käyttämisen, kun et näköjään edes ole sisäistänyt mitä se sana takoittaa..
Se ei oikeuta tuota uusiota tänne tulla juoruamaan toisten asioista. Säälittävää, että pitää juorutia muiden perhe asioita jotka ei sille ees kuulu! Kyllä exät on sentään fiksumpia, ei juokse joka juttua juoruamaan.
Omasta perhe-elämästään aloittaja kertoi. Herranen aika että olet tyhmä ihmisen kuvatus, kun et mitään asiaa ymmärrä. OMASTA elämästään, hänen elämää se on, kun OMA mies joutuu tappelemaan exänsä kanssa lapsista. Se koskee aloittajan OMAA PERHETTÄ; hänen miestään, häntä, heidän yhteistä lastaan, heidän omia lapsiaan. Aloíttaja ELÄÄ tuon asian kanssa joka päivä, joten se kyllä KUULUU hänelle mitä suurimmassa määrin.
Jos hän puisi omasta perheestä, ei siinä pitäisi mainita silloin sanaakaan miehen ex perhestä. Ei ole oikeutta julistaa täällä keksittyjä vikoja toisten elämästä.
Tottakai omat lapset on pelastettava itse. Niin miehen ja sen exänkin pitäisi tehdä.
Ihme juttu että pitää aina etsiä asioiden negatiiviset puolet ja haukkua..aloittajaa ymmärrän hyvinkin, itse tossa tilanteessa ottaisin lapset ja lähtisin, eihän tuollaista jaksa jos kaikki muksut oireilee kahden aikuisen takia, pian on aloittaja on itsekkin muksujensa kanssa pehmeessä huoneessa. aloittajalle: pelasta lapsesi ja lähde, kattokaa uusiksi sitten jos tilanne miehesi kiistasta asaantuu tai rauhoittuu!!!! Voimia :)
Puhu miehes kanssa, huoltajuusriidat on usein väistämättömiä.Avoimuus auttaa.Ihmettelen,että pitää tehdä kakaroita vaikka yksinkin on jo siinä kondiksessa,et on hoidossa..eikö siinä ja miehen lapsessa olis ollut tarpeeksi? Jos lähdet niin mieshän taas maksaa hölmöilystään ja sä oot kahden yh...onneksi varmaan vuoden sisällä löydät jonkun uunon ja oot ehkä ensi kesänä taas tiineenä.Jää ja opettele puhumaan , se huoltajuuskiista loppuu aikanaan) tai lähde..oma valinta
Uusiot ne osaa vääntää aina toisten ongelmat suuremmiksi kuin ovatkaan, kertoa vähän lisää omasa päästä ja saada silti niin joillekinuskottavan tarinan. Puletkaan niistä ei ole todellisia.
He osaaavat sivuta oman osuuden siitä hyvin, ja saada syylliseksi vain ja ainoastaan miehen exän.
He ovat todella hyviä siinä, jos jostain pitää kehua ja kiittää, niin pystyvät todella särkemään exien välit lopullisesti.
Mutta eivät huomaa omaa osuuttaan ollenkaan, niin hyviä he ovat.
Toisten eron voi värittämällä saada näyttämään todella likaiselsta ja ja vain sen ex vaimon syyksi.
Miten he onnistuvatkin vuosikaudet puhumaan niin hyvin että hänessä ja miehessä ei ole mitään vikaa?
"Toisten eron voi värittämällä saada näyttämään todella likaiselsta ja ja vain sen ex vaimon syyksi. "
Ei tarvitse väritellä, se oli todella likainen ilman värittämistäkin.
Mieheni ex-vaimo jäi rysän päältä kiinni. Hän petti perheellisen miehen kanssa, kodissaan, omassa aviovuoteessaan. Tuli ilmi, että touhua oli jatkunut jo yli vuoden päivät.
Mieheni ajettiin pois kodistaan, ja lähes samalla ovenaukaisulla sinne muutti kyseinen perheellinen mies, joka jätti perheensä mieheni exän takia, ja alkoi elää perhe-elämää kyseisen exän ja lasten kanssa.
Siinä lyhykäisyydessään faktat, mitään lisäämättä tai päinvastoin. Ei paljon värittelyä kaipaa, sen verran likaista on ihan sellaisenaan, vai mitä?
Mieheni ei pettänyt, ja tuli jätetyksi. Mitä hän teki väärin?
Minä en edes tuntenut miestäni, kun tämä pettämisepisodi tapahtui. Tutustuin mieheen pari vuotta eronsa jälkeen. En ole rikkonut kenenkään perhettä. Mitä minä olen tehnyt väärin, tai mihin minä olen syyllinen? Kyseisen perheen rikkoi mieheni exä, ja siinä samassa rikkoi sen perheellisen miehenkin perheen. Eikö hän ole se syyllinen koko roskaan?
Sitä se on kun suinpäin juoksee suhteeseen, jossa ei ole erottu vielä entisestäkään. Pitää kiusallaankin kantaa tavarat toisen kotiin, vaikka mies vielä suree eroaan. Ei se uusi suhde poista sitä kipua ja tuskaa ja kaipuuta, vaan aika.
Usein se toinen ja kolmaskin suhde päätyy eroon, kun on hätähousu. Ne on vain yksinäisyyden poistamiseen perustettuja, ei kukaan pysty päivässä alkaamaan vakavaa suhdetta kenenkään kanssa.
Mutta katkeruus omaa elämää kohtaan tekee tepposet.
Uusikon kakarapk ne onniin täydellisiä, mutta mihen lapeset on hulluja ja sairaita, aina on exän ja exän lapsien vika kun uusikolla on onkelmia.
VOi voi , olet kyllä tooooodella IDARI! Odotan vaan sitä päivää, kun sinä HÄIVYT täältä lopullisesti pilaamasta kaikki ketjut! Olet niin deepistä, että puistattaa....
Ikävää, jos sinulla on tällaista, tai jos ajattelet noin puolisosi lapsista.
Meillä jokainen lapsi on ihana ja arvokas, sekä miehen edellisen avoliiton lapset että yhteiset lapsemme. Jokainen on täydellinen juuri sellaisenaan kuin ovat. Kaikki ovat rakkaita ja tärkeitä, niin minulle, isälleen kuin toisilleenkin.
Miehen exäkin on asiallinen ja mukava ihminen, meillä ei kenelläkään ole mitään hampaankolossa eikä erimielisyyksiä. Hän elää omaa elämäänsä oman uuden miehensä kanssa, ja me elämme omaa elämäämme mieheni kanssa.
Mun puolisolla ei ole lapsia kuin mun kanssa.