mikä on oikein, mikä väärin

Ymmärrän kyllä syyn miksi halusit korjata asiaa. Vaikkakin lisäsit hyvän pointin niin alkuperäinen kysymyksesi ei saa lisäykselläsi vastausta! !

Hyvä ja Paha, hyvyys ja pahuus, Jumala ja Paholainen....

Esimerkissäsi kuski ei niitä matkustajia tapa vaan se viimeinen joka nousee kyytiin! Kuskihan ei tiennyt kyytiin nousevan aikeista, joten hän tekee oikein kun ottaa hänet kyytiin!

Esimerkit oli hieman teennäiset. Oikeustajun sanoo, että tietämättä tehdyillä ei ole merkitystä. Kärjistetympi teennäinen esimerkki voisi olla sellainen, että tappaisitko perheenjäsenesi, jos se estäisi kolmannen maailmansodan? Tai murhaisitko vauvaikäisen Adolf Hitlerin, jos aikamatksustus olisi mahdollista? Entä siinä tapauksessa, että jäisit varmasti kiinni ja seuraus voisi olla kuolemantuomio sinulle?

Eivätkö tuo moraaliset väitteesi edusta enemmän omia arvojasi, sekä ennakkoasenteitasi ja -luulojasi, kuin varteen otettavaa arvonihilismiä? Moraaliarvostelmia voidaan testata esimerkiksi loogisesti. Tällöin voidaan erottaa, mitkä propositiot ovat tosia ja mitkä epätosia.

Liikaväestön suhteen väitteesi on naiivi. Luuletko todella, että jäljelle jäänyt väestä ei paikkaisi "tappamiesi" ihmisten jättämää kulutusaukkoa? Listimisen sijaan koettaisin vaikuttaa ihmisten järkeen ja mielentiloihin.

Anonyymi kirjoitti:

Eivätkö tuo moraaliset väitteesi edusta enemmän omia arvojasi, sekä ennakkoasenteitasi ja -luulojasi, kuin varteen otettavaa arvonihilismiä? Moraaliarvostelmia voidaan testata esimerkiksi loogisesti. Tällöin voidaan erottaa, mitkä propositiot ovat tosia ja mitkä epätosia.

Liikaväestön suhteen väitteesi on naiivi. Luuletko todella, että jäljelle jäänyt väestä ei paikkaisi "tappamiesi" ihmisten jättämää kulutusaukkoa? Listimisen sijaan koettaisin vaikuttaa ihmisten järkeen ja mielentiloihin.

Lue lisää

"Moraaliarvostelmia voidaan testata esimerkiksi loogisesti. Tällöin voidaan erottaa, mitkä propositiot ovat tosia ja mitkä epätosia."

Mikä tahansa logiikka on vain sopimus siitä, kuinka pitäisi päätellä (järkevästi). Mutta tiedämme, että näitä sopimuksia eli logiikoita on monenlaisia; on esim. perinteistä 2-arvoista deduktiivista logiikkaa, probabilista induktiivista logiikkaa, sumeaa logiikkaa.

Ei logiikalla voi testata väitteiden paikkansapitävyyttä reaalimaailmassa. Tähän tarvitaan havaintoja ja mittauksia.

Anonyymi kirjoitti:

"Moraaliarvostelmia voidaan testata esimerkiksi loogisesti. Tällöin voidaan erottaa, mitkä propositiot ovat tosia ja mitkä epätosia."

Mikä tahansa logiikka on vain sopimus siitä, kuinka pitäisi päätellä (järkevästi). Mutta tiedämme, että näitä sopimuksia eli logiikoita on monenlaisia; on esim. perinteistä 2-arvoista deduktiivista logiikkaa, probabilista induktiivista logiikkaa, sumeaa logiikkaa.

Ei logiikalla voi testata väitteiden paikkansapitävyyttä reaalimaailmassa. Tähän tarvitaan havaintoja ja mittauksia.

Lue lisää

Olet siis sitä mieltä, että voimme aivan vapaasti sopia keskenämme, että kaksi plus kaksi onkin neljän sijaan vaikkapa viisi? Miksi moraaliväitteitä ei voisi havainnoida ja mitata reaalimaailmassa? Juuri sitähän oikeuslaitokset juuri tekevät. Esimerkiksi ne määrittelevät rangaistusten pituuden moraalisten mittapuiden mukaan. Törkeästä pahoinpitelystä voi saada lievempää pahoinpitelyä kovemman rangaistuksen, jne.

Sääntöjen velvoittavuuden suhteen ollaan voimattomia, jos niistä ei ole sanktiota. Tietysti anarkismin tapaan voi ajatella, että sääntöjen tai hyvien tapojen noudattaminen lähtee ihmisen omasta halusta. Liika sääntelykin aiheuttaa sen, että suurinosa ihmisistä rikkoo sääntöjä, kuten nytkin varmisti tapahtuu. Käytännön ajatellaan osoittaneen, että sääntöjä tarvitaan kurin saamiseksi. Suurempi määrä kuria ja sanktioita ei kuitenkaan vähennä välttämättä sääntöjen rikkomisen määrää. Johtajat ja virkamiehet saattavat haluta lisää toimivaltuuksia tehtäviensä hoitamiseen ja alaiset haluavat lisää vapautta.

Lainsäätäjät ja lain tulkitsijat ovat ajatelleet rangaistuksia juurikin sillä logiikalla, että kaikki rikokset tai rikkeet eivät ole yhtä pahoja. Vankeuden ajatellaan olevan suurempi kärsimys kuin sakon. Sakon tai vankeuden suuruun määräytyy hyvinkin yksinkertaisesti sen mukaan kuinka törkeästä rikkomuksesta ajatellaan olevan kysymys. Ovatko nämä sitten moraaliin perustuvia, vai keinoja ohjata ihmisiä? Perustellaanko keinot moraalilla?

Sääntöjen rakenteeseen kuuluu, että niitä voidaan rikkoa. Jopa sanktioiden uhalla. Jos jotain sääntöä ei voisi rikkoa, kyse ei olisi enää säännöstä, vaan määräyksestä, jonka noudattamisesta ei voisi kieltäytyä. Sääntöjä voidaan myös muuttaa, jos ne ovat kohtuuttomia tai epäoikeudenmukaisia.

Normatiivinen etiikka on pitkälti juuri sääntöjen seuraamista jokapäiväisissä arkielämän tilanteissa. Niillä on myös ihmisten toimintaa ohjaava vaikutus. Sääntöjärjestelmien ja myös lainlaadinnan taustalta löytyy eettisiä perusperiaatteita. Esimerkiksi Jeremy Bentham (1748-1832) muotoili eettiset periaatteensa tukemaan yhteiskuntapoliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia.
Eikä hän ollut suinkaan ainoa. Esimerkiksi nykyisen taloustieteen perustajana pidetty Adam Smith oli Glasgown yliopiston moraalifilosofian professori. Tosin viimeaikoina etiikan merkitys, niin lainsäädännössä kuin taloustieteessäkin näyttää vähentyneen. Tämä puolestaan johtunee ns. kovien arvojen noususta.

Anonyymi kirjoitti:

Sääntöjen rakenteeseen kuuluu, että niitä voidaan rikkoa. Jopa sanktioiden uhalla. Jos jotain sääntöä ei voisi rikkoa, kyse ei olisi enää säännöstä, vaan määräyksestä, jonka noudattamisesta ei voisi kieltäytyä. Sääntöjä voidaan myös muuttaa, jos ne ovat kohtuuttomia tai epäoikeudenmukaisia.

Normatiivinen etiikka on pitkälti juuri sääntöjen seuraamista jokapäiväisissä arkielämän tilanteissa. Niillä on myös ihmisten toimintaa ohjaava vaikutus. Sääntöjärjestelmien ja myös lainlaadinnan taustalta löytyy eettisiä perusperiaatteita. Esimerkiksi Jeremy Bentham (1748-1832) muotoili eettiset periaatteensa tukemaan yhteiskuntapoliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia.
Eikä hän ollut suinkaan ainoa. Esimerkiksi nykyisen taloustieteen perustajana pidetty Adam Smith oli Glasgown yliopiston moraalifilosofian professori. Tosin viimeaikoina etiikan merkitys, niin lainsäädännössä kuin taloustieteessäkin näyttää vähentyneen. Tämä puolestaan johtunee ns. kovien arvojen noususta.

Lue lisää

Nykyinen suomalainen lainsäädäntöprosessi on kaikkea muuta kuin kiinnostunut etiikasta tahi moraalista. Lainsäädäntöä ohjaavat pragmatismi ja poliittiset tarkoituksenmukaisuudet. Yhteys moraalisiin aspekteihin on kadonnut ja oikeastaan hyvä niin.

Moraaliset kannanotot - siitä kuinka asioiden pitäisi olla - ovat näkökulmia, joita ei voi johtaa siitä kuinka asiat todellisuudessa ovat. Hume'n giljotiini on totta.

Mielestäni järkevintä olisi palata ajassa yli 2500 taaksepäin, ja sitoa moraalinen velvoite itsensä ymmärtämiseen. Näinhän esiantiikin Kreikassa ennen ajateltiin.

Mutta itsensä ymmärtäminen on haastava moraalinen velvoite, sillä ymmärtääkseen kunnolla itsensä, pitää ymmärtää ensin asiat, ilmiöt ja systeemit. Mutta itsensä ymmärtäminen on tie toisten ymmärtämiseen, ei voi ymmärtää toisia ihmisiä, jos ei ymmärrä itseään.

Mutta vaatimus itsensä ymmärtämiselle on liian korkea nykyajan pintapuoliselle ihmiselle.

Ehkä lainkuuliaisuus on se järkevin moraalinen velvoite, jota ihminen moraalisena toimijana tulisi noudattaa. Tämän ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyinen suomalainen lainsäädäntöprosessi on kaikkea muuta kuin kiinnostunut etiikasta tahi moraalista. Lainsäädäntöä ohjaavat pragmatismi ja poliittiset tarkoituksenmukaisuudet. Yhteys moraalisiin aspekteihin on kadonnut ja oikeastaan hyvä niin.

Moraaliset kannanotot - siitä kuinka asioiden pitäisi olla - ovat näkökulmia, joita ei voi johtaa siitä kuinka asiat todellisuudessa ovat. Hume'n giljotiini on totta.

Mielestäni järkevintä olisi palata ajassa yli 2500 taaksepäin, ja sitoa moraalinen velvoite itsensä ymmärtämiseen. Näinhän esiantiikin Kreikassa ennen ajateltiin.

Mutta itsensä ymmärtäminen on haastava moraalinen velvoite, sillä ymmärtääkseen kunnolla itsensä, pitää ymmärtää ensin asiat, ilmiöt ja systeemit. Mutta itsensä ymmärtäminen on tie toisten ymmärtämiseen, ei voi ymmärtää toisia ihmisiä, jos ei ymmärrä itseään.

Mutta vaatimus itsensä ymmärtämiselle on liian korkea nykyajan pintapuoliselle ihmiselle.

Ehkä lainkuuliaisuus on se järkevin moraalinen velvoite, jota ihminen moraalisena toimijana tulisi noudattaa. Tämän ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Lue lisää

Humen giljotiini on nykyisin menettänyt jonkin verran merkitystään, sillä se on korvattu supervenienssi-periaatteella. Kyseisen periaatteen mukaan arvot, moraaliset arvot mukaan lukien "päältävät" tosiasioita, vähän samaan tapaan kuin ilmakehä päältää meriä ja mantereita. Tosiasioilla ja arvoilla on siis tietty yhteys toisiinsa.

Arvot ovat tulleet maailmaan yhdessä tietoisuuden kanssa. Mikäli arvojen tunnistus heikkenee, se tietää myös tietoisuuden heikkenemistä. Itsensä ymmärtäminen on refleksiivistä. Jos ymmärrys itsestä heikkenee kyse on samalla myös itsetietoisuuden heikkenemisestä.

Lainkuuliaisuutta, kuten kuuliaisuutta yleensä, pidetään hyveenä. Mutta onko hyve noudattaa epäkelpoa lakia? Kun saksalaiset noudattivat kuuliaisesti Hitlerin hallinnon säätämiä lakeja, tuo kuuliaisuus ei mennyt läpi sotarikosoikeudenkäynneissä.

Anonyymi kirjoitti:

Sääntöjen rakenteeseen kuuluu, että niitä voidaan rikkoa. Jopa sanktioiden uhalla. Jos jotain sääntöä ei voisi rikkoa, kyse ei olisi enää säännöstä, vaan määräyksestä, jonka noudattamisesta ei voisi kieltäytyä. Sääntöjä voidaan myös muuttaa, jos ne ovat kohtuuttomia tai epäoikeudenmukaisia.

Normatiivinen etiikka on pitkälti juuri sääntöjen seuraamista jokapäiväisissä arkielämän tilanteissa. Niillä on myös ihmisten toimintaa ohjaava vaikutus. Sääntöjärjestelmien ja myös lainlaadinnan taustalta löytyy eettisiä perusperiaatteita. Esimerkiksi Jeremy Bentham (1748-1832) muotoili eettiset periaatteensa tukemaan yhteiskuntapoliittisia ja lainsäädännöllisiä uudistuksia.
Eikä hän ollut suinkaan ainoa. Esimerkiksi nykyisen taloustieteen perustajana pidetty Adam Smith oli Glasgown yliopiston moraalifilosofian professori. Tosin viimeaikoina etiikan merkitys, niin lainsäädännössä kuin taloustieteessäkin näyttää vähentyneen. Tämä puolestaan johtunee ns. kovien arvojen noususta.

Lue lisää

Oikeudenmukaisuusden käsitykset näkyvät rengaistuksien lisäksi myös palkkioissa. Rahalla on suuri ohjausvaikutus ymmärrettävästi, ruokaa saa kaupasta ilman rangaistusta maksamalla. Jos ammattia valitessa ei ota huomioon työn tarvetta markkinoilla, ajatellaan ettei henkilö ajattele vastuullisesti. Eri töiden palkkauksessa näkyy työn arvostus. Palkkauksessa on paljon historian jäänteitä, kuten kaikessa. Vanhat porvariston työt nähdään arvokkaampina kuin käytännöllisempi työ. Ilmiötä perustellaan pitkällä koulutuksella ja vaativuudella tai vaativuuteen kykeneväisyytenä eli älykkyytenä. Kuitenkin koulutus on usein järjestelmän sanelemaa eikä työn vaatimaa koulutusta. Vuosien uurastus yleissivistävässä koulussa ei enimmäkseen opeta työn vaatimaa taitoa. Työn oppii työtä tekemällä ja ulkoa opetellutkin asiat joutuu työssä palauttamaan mieleen selvittelyllä. Käytännöntyössä osaajaksi tulee usein vuosien harjoittelulla, vaikka ei koulutus olisikaan pitkä. Käytännön työssä voi joutua hyvinkin monimutkaisia asioita ratkomaan ja kaikista ei tule yhtä hyviä seppiä. Sama ilmiö palkkauksessa näkyy nais- ja miesvaltaisten alojen palkkauksien eroissa.

Kovat arvot selittävät heikkoa työmarkkina-asemaa laiskuutena, joskus tyhmyytenä. Asiat selitetään tällöin moraalisesti oikeiksi. Moraali on osin myös sitä mikä on käytännöllisesti kannattavaa. Työtä osaamatonta ei kannata palkata. Käytännöllinen kannattavuus kerrotaan muotoon oikea ja väärä. Näillä perustellaan vallitsevaa tilaa oikeutetuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeudenmukaisuusden käsitykset näkyvät rengaistuksien lisäksi myös palkkioissa. Rahalla on suuri ohjausvaikutus ymmärrettävästi, ruokaa saa kaupasta ilman rangaistusta maksamalla. Jos ammattia valitessa ei ota huomioon työn tarvetta markkinoilla, ajatellaan ettei henkilö ajattele vastuullisesti. Eri töiden palkkauksessa näkyy työn arvostus. Palkkauksessa on paljon historian jäänteitä, kuten kaikessa. Vanhat porvariston työt nähdään arvokkaampina kuin käytännöllisempi työ. Ilmiötä perustellaan pitkällä koulutuksella ja vaativuudella tai vaativuuteen kykeneväisyytenä eli älykkyytenä. Kuitenkin koulutus on usein järjestelmän sanelemaa eikä työn vaatimaa koulutusta. Vuosien uurastus yleissivistävässä koulussa ei enimmäkseen opeta työn vaatimaa taitoa. Työn oppii työtä tekemällä ja ulkoa opetellutkin asiat joutuu työssä palauttamaan mieleen selvittelyllä. Käytännöntyössä osaajaksi tulee usein vuosien harjoittelulla, vaikka ei koulutus olisikaan pitkä. Käytännön työssä voi joutua hyvinkin monimutkaisia asioita ratkomaan ja kaikista ei tule yhtä hyviä seppiä. Sama ilmiö palkkauksessa näkyy nais- ja miesvaltaisten alojen palkkauksien eroissa.

Kovat arvot selittävät heikkoa työmarkkina-asemaa laiskuutena, joskus tyhmyytenä. Asiat selitetään tällöin moraalisesti oikeiksi. Moraali on osin myös sitä mikä on käytännöllisesti kannattavaa. Työtä osaamatonta ei kannata palkata. Käytännöllinen kannattavuus kerrotaan muotoon oikea ja väärä. Näillä perustellaan vallitsevaa tilaa oikeutetuksi.

Lue lisää

Koulutus käsitteenä ymmärretään aivan liian ahtaasti. Muodollinen, auktoriteetteihin ja ulkoiseen, lähinnä poliittiseen ohjaukseen nojaava koulutus nähdään ainoaksi oikeaksi tavaksi oppia. Kuitenkin tuo muodollinen koulutus hyödyttää vain meitä keskinkertaisuuksia, sillä viisaathan eivät tarvitse koulutusta ja vähemmän viisaat eivät opi koskaan mitään. Esimerkkinä vaikkapa ns. "ikuisuusopiskelijat".

Usein evoluutio ja edistys sekoitetaan keskenään. Evoluutio on kuitenkin pelkkää mekaanista sopeutumista kulloisiinkin vallitseviin olosuhteisiin. Mikäli tuo sopeutuminen epäonnistuu, kyse on silloin taantumisesta. Mikäli fysikalismi on tosi, silloin myös fyysisenä pidetty inhimillinen mielikin olisi evoluution alainen ja siten altis taantumiselle.

Merkit inhimillisen mielen ja samalla tietoisuuden tason taantumisesta ovat selvästi havaittavissa. Se näkyy mm. moraalisen kyvyn heikkenemisenä ja arvopohjan rapautumisena. Sitä osoittaa mm. monet talouselämän ilmiöt, terrorismin kasvu, väkivaltaviihteen nopea yleistyminen, jne.

Fysikalismin mukaan ihmisen ja eläimen välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Se mikä erottaa näitä kahta toisistaan, on inhimillisen mielen omaava ns. gregoriaaninen lisäkapasiteetti. Tuo lisäkapasiteetti juuri mahdollistaa moraalisen kyvykkyyden ja arvovalinnat. Jos tuo lisäkapasiteetti menetetään, taannumme takaisin muiden eläinlajien tasolle.

Anonyymi kirjoitti:

"Moraaliarvostelmia voidaan testata esimerkiksi loogisesti. Tällöin voidaan erottaa, mitkä propositiot ovat tosia ja mitkä epätosia."

Mikä tahansa logiikka on vain sopimus siitä, kuinka pitäisi päätellä (järkevästi). Mutta tiedämme, että näitä sopimuksia eli logiikoita on monenlaisia; on esim. perinteistä 2-arvoista deduktiivista logiikkaa, probabilista induktiivista logiikkaa, sumeaa logiikkaa.

Ei logiikalla voi testata väitteiden paikkansapitävyyttä reaalimaailmassa. Tähän tarvitaan havaintoja ja mittauksia.

Lue lisää

"
Ei logiikalla voi testata väitteiden paikkansapitävyyttä reaalimaailmassa. Tähän tarvitaan havaintoja ja mittauksia."

Voidaan matemaattisesti osoittaa että ihmisten lakiuskovaisuus on kestämättömällä pohjalla. Otetaan esimerkiksi vaikka homoseksuaalisuuden dekriminalisointi v 1971. Jos olet sitä mieltä että se oli hyvä uudistus sinulla ei ole mitään keinoa todistaa että se lakipaketti joka meillä nyt on on kaikinpuolin hyvä. Jos se oli mielestäsi huono uudistus olet hyväksynyt väitteen että lait voivat ottaa myös takapakkia. Either way, et voi perustellusti olla sitä mieltä että lakeja on aina noudatettava kun ne on suurella viisaudella säädetty.

Oletko sinä ylimääräinen?sinustakin tulee vanha ämmä/ gubbe.

Tai hyveet voidaan ajatella asioina, joista juuri moraalin rappeuttama vaikutus on poistettu ja suodatettu pois.

Tuskin kovin hyvää systeemiä syntyy, että jos jokainen ihminen rupee kyseenalaistamaan lähtökohtia eli yleisiä käyttäytymissääntöjä eli lakeja ja asetuksia.

Lainsäädännön pakottava vaikutus on juuri lähtökohdissa. Ei seurauksissa. Yksilön harkinnanvapauden käyttäminen pykälien ja momenttien osalta ei johtaisi hyvään yhteiskunnalliseen lopputulokseen. Ei tarvitse olla Einstein, ymmärtääksen tämän.

"Moraali voidaan ajatella myös hyveinä....."
Juuri sitähän Aristoteleen hyve-etiikka kertoo. Nikomakhoksen etiikka sisältää keskeisimmät hyvään elämään tähtäävät asiat, kuten elämän päämäärä, elämän tavat, onnellisuus, kohtuullisuus, hyvän käsite, täydellisyys, suurisieluisuus, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Tai hyveet voidaan ajatella asioina, joista juuri moraalin rappeuttama vaikutus on poistettu ja suodatettu pois.

Tuskin kovin hyvää systeemiä syntyy, että jos jokainen ihminen rupee kyseenalaistamaan lähtökohtia eli yleisiä käyttäytymissääntöjä eli lakeja ja asetuksia.

Lainsäädännön pakottava vaikutus on juuri lähtökohdissa. Ei seurauksissa. Yksilön harkinnanvapauden käyttäminen pykälien ja momenttien osalta ei johtaisi hyvään yhteiskunnalliseen lopputulokseen. Ei tarvitse olla Einstein, ymmärtääksen tämän.

Lue lisää

"Yksilön harkinnanvapauden käyttäminen pykälien ja momenttien osalta ei johtaisi hyvään yhteiskunnalliseen lopputulokseen."

Hehee!! En ole tästä eri mieltä, mutta aiheen oli moraalista arvoista keskustelu, niin oikea näkökulma siihen on yksilön kannalta katsoena rvioida, mikä on oikein ja väärin. Yhteiskunnalliset kysymykset tulevat sitten erikseen ja niihin liittyy valtasuhteet yms. sosiaaliset seikat. Ne eivät kuitenkaan määritä, mikä on moraalisesti oikein ja väärin.

Laillisuuskysymys on siten asia täysin erikseen.

Ja toiselle anonyymille: aivan oikein, jo Aristoteles käsitteli hyve-etiikkaa. Myöhemmin ovat juuri yhteiskunnalliset seikat päältäneet oikeat yksilömoraaliset lähtökohdat etiikalle ja muuntaneet ne sääntöihin perustuvaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tai hyveet voidaan ajatella asioina, joista juuri moraalin rappeuttama vaikutus on poistettu ja suodatettu pois.

Tuskin kovin hyvää systeemiä syntyy, että jos jokainen ihminen rupee kyseenalaistamaan lähtökohtia eli yleisiä käyttäytymissääntöjä eli lakeja ja asetuksia.

Lainsäädännön pakottava vaikutus on juuri lähtökohdissa. Ei seurauksissa. Yksilön harkinnanvapauden käyttäminen pykälien ja momenttien osalta ei johtaisi hyvään yhteiskunnalliseen lopputulokseen. Ei tarvitse olla Einstein, ymmärtääksen tämän.

Lue lisää

"Lainsäädännön pakottava vaikutus on juuri lähtökohdissa. Ei seurauksissa. Yksilön harkinnanvapauden käyttäminen pykälien ja momenttien osalta ei johtaisi hyvään yhteiskunnalliseen lopputulokseen. Ei tarvitse olla Einstein, ymmärtääksen tämän."

Tällainen ajattelu jämähtää Heinzin dilemmassa tasolle 4, eli ei ole korkeinta mahdollista moraalia. Valitan, jos tämä loukkaa.

Lähtökohtaisesti kaikki arvioidaan samoilla kriteereillä, eikä ole erikseen sääntöjä hyville tai pahoille, kuten ketään ei myöskään leimata hyväksi tai pahaksi. Suurin osa ihmisistä ajattelee olevansa keskivertoa parempia, ja myös omasta mielestään yleensä oikeassa, mutta tilastollisesti vai puolet voi olla keskivertoa parempia. Henkilöt, jotka luulevat olevansa yleensä oikeassa, ovat yleisimmin väärässä.

Tasa-arvoisuus on oikein.

Millä logiikalla tai periaatteella moraalia pitäisi noudattaa? Toinen kysymys mitkä ovat sanktiot? Mihin pitäisi valtion puuttua. Onko moraalitonta olla käyttämättä koronamaskia? Pitääkö se sanktioida? Ihmiset ovat ilkeitä, välinpitämättömiä sekä itsekkäitä. Laki ei enimmäkseen puutu. Hyvillä käytöstavoilla välttyy vihanpidolta. Laki puuttuu, oppivelvollisuuteen, asevelvollisuuteen, veronmaksuun, ajoneuvon katsastukseen. Näillä ohjataan yhteiskunnallisesti. Laki puuttuu ympäristöasioihin jota myös vastustetaan. Laki puuttuu työntekoon ja palkkaukseen jota sitäkin vastustetaan. Paljon direktiivejä ja laatuasioita joilla taataan ruuan ja tarvikkeiden turvallisuutta, mutta aiheuttaa yrittäjälle ylimääräistä vaivaa ja nostavat yrittämisen kynnystä sekä vähentävät innovointia. Laki puuttuu, jos aiheuttaa välitöntä haittaa ympäristölle. Mielen pahoitukseen ja kunnioituksen loukkaamiseen laki ei puutu. Epäkunnoittavaan huonoon käytökseen laki puuttuu kun härnääjä saa neniin. Laki pitää yllä järjestystä. Se ei vaali moraalikoodistoa. Subjektiivinen moraali on järjestyksepitäjille riesa.