Vai tehty kiire?
Hapankorput oli sujahtanu kauppareissun jälkeen jääkaappiin.
Kalja oli jääny pakastimeen useaksi päiväksi.. vähintään, oli talvi niin nopeasti muovipussissa ulos. Kolmiolääke -resepti on tullut hukattua, yllättävän helposti saa uuden?
Onkohan muita, joskus ajatuksissaan, ja sattunut hauskojakin tapauksia.
Hapankorput oli sujahtanu kauppareissun jälkeen jääkaappiin.
Kalja oli jääny pakastimeen useaksi päiväksi.. vähintään, oli talvi niin nopeasti muovipussissa ulos. Kolmiolääke -resepti on tullut hukattua, yllättävän helposti saa uuden?
Onkohan muita, joskus ajatuksissaan, ja sattunut hauskojakin tapauksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heh. Juustokupu meni jääkaappiin, juusto jäi kassiin. Ulkoilutin hetken pelkkää flexiä, koira unohtui pihalle tyrmistyneenä :D
Kiitos makeista nauruista. Onneksi ehdin kaffeen nielasta, ettei se lentäny näytölle. :D
Hajamielisyyttä.
Sitä melkein kaikilla. Vanhemmiten sitten siihen vielä dementia, soppa valmis.
Ite en kiireessä töppäile juurikaan, silloin skarppina koittaa keskittyä johonkin. Vaan kun mietiskelee, tapahtuuhan sitä kaikenlaista outoa, samaan tyyliin periaatteessa, kuin aloituksessa kerrottiin. Unohtelu tympeintä, ei tule keskityttyä johonkin arkipäiväiseen asiaa kun miettii jotein muuta. Tavarat esim on melkein päivittäin hukassa tyyliin "Tarvitsen akkuporakonetta, minne mä sen eilen jätinkään...".
Kerran sattui tympeästi. Tarvitsen silmälaseja. Olin siinä juopotellut, enkä aamulla löytänyt laseja. Koska kakarasta asti ollut lasit, ne on aina olleet käden ulottuvilla. Hankala muuten hakea silmälaseja, kun ei näe hakea. Niinno, vaimo ne löysi. Se käveli niitten yli. Selvisi, hain lasejani väärästä paikasta, makkarista. Olin kuulemma illalla "jäänyt väsyneenä nukkumaan" olohuoneen sohvalle ja laittanut lasit matolle, sohvan eteen.
Eikait siinä, jeesusteippiä kehiin ja kankkusessa silmälasikauppaan.
Muistan toisen jutun, josta nyt ei vahinkoa tullut. Olin kirjoittamassa. Tupakkitauon paikka. Kattelin siinä, pitää roskapussi viedä ulos ja ottaa ruuvari autosta samalla. Käärin sätkän, kävin tupakilla ja istahdin koneelle. Niinno, roskapussi oli viemättä ja meisseli hakematta. Tällaista tapahtuu jatkuvasti, kaiketi päivittäin.
Mun tapauksessa kiire toimii kyllä hyvin, mutta hajamielisyys haittaa enenpi.
=DW=
(80-luvulla kävin lähimarketissa (vauva vaunuissa mukana) ja ulkoilutin samalla koiraamme. Sidoin koiran kaupan eteen parkkiin ja piipahdimme kaupassa ehkä n. 10 min. ajan. Tulimme ulos ja tyynesti kävelin koiramme ohi. Pääsin parikymmentä metriä, kun koira alkoi hädissään haukkua, että miksi minut jätitte!
Pelästyin itsekin hajamielisyyttäni - toki palasin juoksujalkaa hauvan luo...
Mieheni oli Meilahdessa teholla ja olin purkanut viinilasin ääressä huoltani ystävälleni.
Tulin sitten kotiin ja aloin paistinpannulla lämmittää ruokaa, johon lisäsin mausteita. Syödessäni ihmettelin ruuan "tekstuurin" karheutta. Syy selvisi pian - olin kaatanut mausteiden vieressä olleesta kissan kuivamuonalootasta "maustetta" sekaan myös...
Siihen aikaan olin paljon Helsingissä ja kissanruoat olivat lieden viereisellä tasolla, ettei kissankaitsijan niitä tarvinnut kaapeista etsiä.
Taisin silloin hymyillä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan!
Ilmavaivoja vähän tuli...:D
Se on kohdallani niin arkinen asia jo etttein ole oikein edes rekisteröinyt enää niitä sen kummemmin, tulisi liian paljon muisteltavaa lisää kun ei tahdo onnistua tähänastisetkaan muistelut. Kaikki huolet sun muuthan lisää tuota hajamielisyyttä ihan roppakaupalla.
Hauskana pikku toilauksena voisin mainita kahvinkeiton, ladoin jauhoja suodattimeen mutta unohtui se suodatinpussi siitä....
näillä mennään päivä kerrassaan... mainiosti tai huonosti, heh