Ärsyttääkö vitamiinien, liikunnan yms. tuputtaminen?

Minulle eräs lääkäri sanoi joskus, että lisävitamiinit eivät auta, jos sinulla ei ole puutosta siitä. Ja jos syö terveellisesti, niin niitä puutostiloja ei tule. Talvella kannattaa syödä d-vitamiinia ja jos on flunssa tulossa, niin sitten parina päivänä iso annos c-vitamiinia. Näin mulle sanottiin.

Varmasti turhauttaa kun joku kertoo saaneensa avun mutta itse kokeiltuaan kaikki maan ja taivaan välillä ei vaan saa helpotusta vaivaansa. Kun masentunut kirjoittaa, niin totta kai lukijat yrittävät tuoda esille mistä itse ovat parhaiten apua saaneet apua. Eihän me vastaajat voida auttaa teitä muulla tavoin kuin mitä itse olemme kokeneet. Ei ihme että jotkut alkavat torjua masentuneita, jos liian saa kriittisiä vastauksia avuntarjoajilta.
Joillekin todella auttaa ravinnon ja elämäntapojen muutos ja rukoilu, toisille lääkkeet ja terapia.
Masennus on nyyn monisyinen juttu ja varmaan olisi hyvä jos löytyisi uusiakin konsteja sitä päihittää.

Ottakaa joskus edes huomioon tämä:

- haukutaan lääkkeitä, haukutaan lääketeollisuutta, lääkkeiden syöttäminen on pelkkää bisnestä.

- kehutaan ja tuputetaan lisäravinteita, vitamiineja.

Eli:

Ostakaa lisäravinteita ja vitamiineja, ostakaa oikein paljon; älkää syökö lääkkeitä - lääketeollisuus on bisnestä.

Lisäravinteet ovat ilmeisesti silkkaa hyväntekeväisyyttä...

kyllä se ärsyttää, lisätään listaan vielä uskonnon tyrkytys tällä palstalla.

Toisille auttaa - toisille ei. Aika yksilöllistä mistä löytää itsellensä sen ratkaisun. Tärkeintä on, että ei jää paikoillensa voivottelemaan, vaan yrittää aktiivisesti löytää ratkaisua ongelmaansa.

Toki tuputtajat ärsyttää, mutta parempi, että annetaan vinkkejä, avaimia, mistä voi löytyä ratkaisu ongelmaan, kuin ei mitään. Ei kannata ärsyyntyä. Uusia masentuneita tulee, vanhoja jää. Uudetkin tarvitsevat avaimia koetettavaksi.

Loppujen lopuksi jokaiseen masennukseen on jokin ratkaisu, se pitää vain löytää.

No minkäläistä apua sinä sitten haluat ja kun sinulle ei mikään kelpaa niin voi kai sitten sanoa, että auta itse iseäs. Millä sinun masennus sitten paranee? Kerro mitä sinä täältä sitten odotat.
MInulla ei ole sinulle valitettavasi sitten mitään annettavaa? Saat keksiä itse keinosi ja jos siinä onnistut niin kerro meillekin.

Jotenkin pitäisin enemmän asiantilan ainakin osittaisesta hyväksymisestä,
kuin siitä jatkuvasta ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain hokemisista.
Tämä tietenkin ikäkysymys, yli 50v ei ole enää kaksikymppinen, elämä
edessä.

Olen opettelemalla opetellut jo vuosikausia elämään tyylillä minkä voit jättää
huomiseksi, älä tee sitä tänään. Jotain pieniä juttuja yrittänyt lisäillä silloin
tällöin päivittäisiin rutiineihin, vähä kerrallaan. Omaan tahtiini.
Vaikka paljoa mitään ei enää saakaan aikaisaksi, yritän kokea edes
jonkinlaista tyytyväisyyttä siitä, mihin vielä kykenee.
Päivät ja vuodet on alkaneet jo kulkemaan tyyliin, oho nytkö se jo vuosi
taas vierähti. Jotenkin nämä hoputtajat yrittävät saada tuntemaan huonoa
omaa tuntoa, pistosta sielussa siitäkin kun ei enää saa tehdyksi kovin paljoa.
Tajuamatta, että tuollainen ote elämään on jo monelle eläkkeellä olevalle
suorastaan elämisen ehto.

Masennus tai alakulo sekä muut lääketeollisuuden keksimät mielisairaudet poistuvat tasantarkkaan juuri silloin kun henkilö itse päättää, että nyt otan elämäni haltuun.

Tuolla joku kirjoittikin, että masennus on tulosta elämässä olleista ristiriidoista joiden järjestyminen tuntuu toivottomalta tai liki mahdottomalta. Minun syöksykierteeni alkoi todella julmasta työpaikkakiusaamisesta; elämältä putosi pohja.. luotin työkavereihini.

Melkein kolme vuotta kesti toipuminen. Tietenkin tuossa välissä ensin itsemurha-ajatukset, mielisairaala ja trendikkäät diagnoosit kera lamaannuttavien lääkkeiden. Aivopesut siitä miten sairas olenkaan ollut koko ikäni, sairaudentunnottomuus suurin ongelmani.. neuroleptit kun sotkivat päätäni sain lisää lääkkeitä. Onneksi en koskaan laittanut suustani alas kuin Seroquelia (en tiedä miten vaikeaa olisi ollut vierottautua 6 lääkkeestä, kun seron vierotuskin oli helvettiä)

Psykan polilla juoksin aikoinaan ja ihmettelin siellä miksi oloni niin omituinen? Tietenkin vastaus oli mielisairauden pahentuminen eikä koskaan epäily siitä, että mulla ois ihan väärä lääkitys!! Ahdistukseen käskettiin ottamaan Ketipinor 200mg ja eihän tuo auttanut koskaan mitään.

No takaisin aloittajan kysymykseen eli auttaako vitamiinit? Kyllä ne auttavat, varmasti paremminkin kuin aivotoimintaa lamauttavat lääkkeet. Minä en tunne, en tiedä ketään joka olisi lääkittynä palannut takaisin entiseen elämään. Paljon tiedän niitä jotka pääsivät sairauslomien kautta eläkkeelle parhaassa työiässä tai tappoivat itsensä kun elämä muuttui perin kummalliseksi paikaksi lääkityksen jälkeen.

Minä siis lopetin Seron syömisen ja tilalle otin E-Epan, B-vitamiini valmisteen, D-vitamiinilisät ja Magnesiumin.

Vaati alkuun suurta itseluottamusta lähteä toiselle paikkakunnalle ja etsiä töitä, etsiä asunto ja myydä vanha, aloittaa alusta sekä luottaa siihen että selviän vaikka psykiatri parin vuoden ajan väitti minun olevan niin sairas etten pärjää, kykene, selviä työelämässä.. tai muutenkaan elämässä selviä ilman Seroquel Prolong 800mg, Risperdal 4mg, Valdoxan 50mg, Ketipinor 200mg, Deprakine 1500mg, Imovane 7,5mg lääkitystä.

Minä selvisin ja pärjään, sain asiani selvitettyä ilman lääkkeitä. Yksitään tuo Seroquel sai aikaan Zombi efektin ja olin aivan kuutamolla, en ymmärtänyt mistään mitään. Muistini meni, pää oli kuin hattarakeko, väsymys ainainen seuralainen, kuolasin ja olin välinpitämätön, jopa suihkussa käyminen vaati niin suuren voimainponnistelun ettei tosikaan.

Missähän kunnossa olisin, jos olisin syönyt kaikki määrätyt lääkkeeni? Heikkopäisemmät kun olisivat voineetkin uskoa psykiatrin määräyksen syödä kaikki lääkkeet, koska muuten en selviä.

Liikunta, terveellinen ruokavalio, vitamiinilisät sekä riittävä yöuni pitää kunnossa.

On totta, ettei liikunta ainakaan ole mikään ihmelääke. Tänä kesänä pahimmat masennushetket minulla ovat olleet pitkien 15 ja 20km kävelylenkkien jälkeen. Kävellessä nimittäin ajattelee kaikenlaista ja ajatukset menevät helposti synkille urille.

Aiemmin harrastin juoksua, eikä sekään auttanut synkkiin fiiliksiin. Juoksulenkin jälkeinen hyvä olo liittyy aloittelevaan liikkumiseen, jolloin saa kiksejä kun on jaksanut juosta lenkin. Minullakin oli jo tuhansia lenkkejä takana, eikä juokseminen antanut enää henkisesti mitään, lähinnä vain tuntui tarkoituksettomalta ajanhukalta.

Ja tosiaan, minkään d-vitamiinilisien ja muun vaikutuksista ei ole mitään näyttöä. Lakatkaa pliis tuputtamasta niitä.

Kaikki elämäntavat, hyvät ja oikeat / huono ja väärät, vaikuttavat ihan kaikkeen, kaikkiin ihmisen elämän asioihin, joko hyvällä tai huonolla tavalla.

Mutta kaikista eniten ihmisen elämään vaikuttaa se, miten ja mitä hän ajattelee. Ajattele enemmän positiivisesti, ärsyynny vähemmän, kun se ei auta sua eikä ketään muutakaan yhtään, ei ollenkaan eikä mitään.

Joten se tärkein ja rehellisin keskustelu tulee käydä itsesi kanssa, itsesi sisällä, itsekseen. Siksi, että jos itseään narraa, on tyhmä ja silloin ei auta vitamiinit eikä yhtään mikään muukaan.

2,5-vuotta sitten sairastuin vakavasti ja henki meinasi lähteä. Sairastumista seurasi masennus, jota vastaan kamppailin puolitoista vuotta. En suostunut uskomaan että minä voisin sairastua tämänkaltaiseen sairauteen. Olen aina ollut vahva ihminen ja uskonut että omalla toiminalla pystyy vaikuttamaan masennuksen ja ahdistuksen syntyyn. Sain hyviä ohjeita liikunnan parantavasta vaikutuksesta ja kuinka lisäravinteet nostaisivat mielialaani huomattavasti. Puolentoistavuoden jälkeen totesin että voimat on niin vähissä, että sängystä nouseminekin tuotti vaikeuksia. Minua ärsyttävät ihmiset jotka ovat sitä mieltä, että kaikki on itsestä kiinni. Sairastan edelleen masennusta ja ahditun erittäin helposti. Syön myös mielialalääkkeitä. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut että masennus on niin monisyinen sairaus, että siihen tarvitsee usein ammattilaisen apua ja usein myös lääkitystä. Sairaudesta paraneminen ei johdu ihmisten saamattomuudesta, vaan hoidon puutteesta!

Minkä tahansa tuputus ärsyttää. Pahimmillaanhan sitä ei ole edes mitään halua parantua, ja siinä tilanteessa "lähde lenkille"-kehotukset on ihan naurettavia.

Mulle taas on tuputettu lääkkeitä niin paljon... vieläkin tunnen ahdistusta, kun mietin terapeuttiani, joka ei millään voinut hyväksyä sitä, etten enää halunnut taas uutta lääkettä kokeiluun. Ja vielä väitti, että aiemmat ei ole toimineet siksi, etten muka olisi ottanut niitä ohjeiden mukaan. Miten monta sataa euroa mä köyhänä opiskelijana kulutin niihin lääkkeisiin! Ärsyttää vieläkin niin paljon. Kun sanoin, etten huomaa mitään eroa aiempaan (paitsi joskus sivuvaikutukset), käskettiin vaan lisäämään annosta. Äh.

Lisäravinteista ajattelen näin: uskon tieteelliseen tutkimukseen, en esim. homeopatiaan. Olen lukenut tutkimuksia, joissa ravinnon parantamisella on saatu todella hyviä tuloksia nuorisovankiloissa. Suomessa suomenruotsalaisten paremman mielenterveyden yhtenä syynä pidetään runsasta kalansyöntiä. Tutkimusten mukaan stressi vähentää b-vitamiinien määrää kehossa, ja magnesium yhdessä kalsiumin kanssa on luonnollinen rauhoittaja (ihan koululääketieteen mukaan). Mikäli serotoniinihypoteesi, mihin monet masislääkkeet perustuu, pitää paikkansa, niin miksen sitten söisi ruokia, jotka lisäävät serotoniinin määrää elimistössä, jne. Koulussa sai sen kuvan, että vitamiinit on jotain, mikä korkeintaan vaikuttaa johonkin kynsien kuntoon, mutta nyt olen oppinut, että esim. D-vitamiini on hormoni, jolla on vaikka mitä vaikutuksia. En ole "mielenterveeksi" vielä tullut, mutta ravinteilla oon saanut tosi pahat pms-oireet pois, mikä on aika huisia. Tässä mun järkeilyni. Kaikki meidän kehossa kuitenkin koostuu vain siitä, mitä suuhunsa pistää.

Täällä riittää tätä lisäravinnehuuhaajengiä.

Sinänsä ymmärrettävää, että ihmiset kääntyvät uskomushoitojen piiriin, kun ns. mielialalääkkeet on kutakuinkin lumetta. Eli eivät tehoa mihinkään. Niissäkin kuten uskomushoidossa tärkeintä on uskoa niihin. Meille on myyty usko jostain aivokemian häiriöstä masennuksen syynä, vaikka se on tieteellistä puppua, jonka voi nykyisin jopa lukea Suomen Lääkärilehdestä. Kriittisiä masennuslääketutkimuksia sen sijaan ei saa lukea Lääkärikehdestä, vaan kansainvälisistä julkaisuista.

Kuitenkin nämä uskomushoidot ovat aivat puhdasta lumetta eli placeboa. Ja niiden kehuminen ei ole vain uskon levittämistä, vaan täällä spammailee myös itse kauppiaat. Törkeää touhua ja epätoivoisten ihmisten hyväksikäyttöä.

Sitten itse depressioon. Se on osin lääketeollisuuden marionettien keksimää, koska kriteereitä on koko ajan hilattu alaspäin ja masennuksen ympärille on luotu kaikenlaista sosiaalista fobiaa ja premenstruaalista dysforiaa jne. joita "hoidetaan" samoilla keskushermostolääkkeillä. Nyt on surukin jo diagnoitu sairaukseksi. Vakava kliininen depressio ei ole keksintö vaan oikeasti olemassa, mutta sen luonne on pyritty siirtämään aivosairaudeksi, jotta siihen voidaan tarjota "hoidoksi" aivolääkkeitä.

Tiedetään kuitenkin, että ( lapsuudessa) traumoja kokeneet, köyhät, yksinäiset, työttömät ja fyysisesti vakavasti sairaat ovat masentuneimpia. Masennus ei synny missän tyhjiössä. Tutkimuksien mukaan työpaikoilla, joilla on huono työilmapiiri esiintyy enemmän masennusta ja sydän- ja verisuonitauteja.

Kognitiivisen psykologian ( tämä uuskonservatiivinen jenkkiajatus, että jos yrittää niin pystyy) idea siitä että voi ajatella itsensä terveeksi, on aivan naurettavaa. USA.ssa kognitiivis-behavioristista psykoterapiaa annetaan myös ns. esto-hoitona, jotta ajatuksen pysyisivät positiivisina...Jenkkien mukaan "normaali ihminen" on hypomaaninen ja silti ne syö siellä 2-3 kertaa enemmän masennuslääkkeitä kuin Suomessa – jopa koirille ja kissoille syötetään antidepressiivejä.

" Kognitiivisen psykoterapian ja lääkkeiden tehosta on tieteellistä näyttöä, "

Ai jaa... ainakin lääkkeiden teho on osoitettu tieteellisesti pimitettettyjen tietojen jälkeen aivan surkeaksi. Myös ns. naturalististi eli oikeilla potilailla. Taidat elää vielä 1990-lukua.

Kogniitiivisen psykoterapian tehosta on jotain näyttöä, mutta hoidetaanko siinä syitä vain oireita, onkin hyvä kysymys. Miksi sitä käytetään Jenkkilässä estohoitona, jos 1-3 vuoden psykoterapian pitäisi tehota kuin rokotus eli antaa suojan jo sinänsä. Jos mitataan pelkkiä oireita, niin ei olla kovin syvällisesti ymmärretty psyykettå. Ongelma on myös depression diagsoiminen oireluettelolla. Miksei sitä mitata serotoniintasolla jos masennus on aivosairaus.

Noin ylipäänsä luontaistuotteista, lääkkeistä ja ruokavalioista on niin paljon tutkimuksia puolesta ja vastaan, että on aika vaikea "taviksena" löytää se oikea tie, kun asiaan perehtyneet asiantuntijatkin ovat erimieltä keskenään. Luet tutkimuksen, että kevytlevitteet ovat terveellisiä ja ajattelet, että taidanpa siirtyä niihin...sit seuraavalla viikolla luet tutkimuksesta, joka sanoo, että ne ovatkin pahasta ja voi on terveellisempi. Ketä uskoa sitten...

Itse yritän tässä suossa valita kohtuuden tien. Pyrkimys olisi, että söisi monipuolisesti(lihaa, kalaa, kasviksia kaikennäköistä), jos ei jaksa panostaa tarpeeksi ruokaan, niin sit vitamiinilisiä avuksi. Ei liian tiukkoja ruokavalioita, herkutellakkin voi välillä. Liikuntaa sopivasti, mutta ei mitään pakkorääkkiä. Ja tarpeen vaatiessa lääkkeitä(etenkin fyysisiin vaivoihin, mutta myös psyykkisiin).

Noin niinkun yleisesti ottaen liittyen terveyteen.

Mitä psyykkisiin vaivoihini tulee, niin uskoisin, että suurin apu on ollut asioiden käsittelyllä(keskustelu ammattilaisten ja ystävien kanssa) ja muutenkin nuo uudet hyvät ystävät. Liikunta tai ruokavalioon panostaminen olivat lähes täysin mahdottomia pahimmassa vaiheessa, eikä niitä ystäviäkään sillon ollut vielä. Puoli vuotta makasin lamaantuneena sängyssä keskimäärin 20 tuntia vuorokaudessa. Silloin paras apu oli varmaan psyyken oma suojelumekanismi(kaiketi), joka lopulta rikkoi tunteeni, meni ne pahimmat pelot/ahdistukset, mutta samalla myös ne parhaimmat tunteet(mitkä edelleen kadoksissa).

No sitten alkoi se nouseminen sieltä pikkuhiljaa kun pääsin pahimmasta lamaannuksesta. Aloin löytää uusia ihmisiä ja muutenkin pääsin taas vähän ulkomaailmaan ja pystyin liikkumaankin ja syömään edes siedettävästi. Moni alustava kaverisuhde hiipui, mutta pikkuhiljaa aloin löytämään myös parempia ihmissuhteita, jotka paranivat ajan kuluessa. Vuosien aikana on kaikki osa-alueet parantuneet, ihmissuhteet syventyneet, pystyy harrastamaan liikuntaa ja syömäänkin suht terveellisesti.

Sanoisin, että "ulkoisesti" minulla on asiat varmasti paremmin kun 95% maailman ihmisistä, vähintään. Todella hyvät ihmissuhteet(tyttöystävä, ystävät, vanhemmat), kiva kämppä, ei raha-ongelmia, fyysisesti suht terve. Sisäinen maailma onkin sitten eri juttu. No, tietenkin noi asiat, varsinkin ihmissuhteet, parantaa sisäistä maailmaa valtavasti, mutta tarkotan sitä, että vaikka noilla edellytyksillä minun pitäisi olla maailman onnellisimpia ihmisiä, niin en kuitenkaan varmaan ole. Tosin olen varmasti paljon onnellisempi kuin moni muu(esim. täällä) ja omaan pahimpaan tilaani nähden se sisäinenkin maailma on aivan eri planeetalta. On tuolla päässä kaikkee sälää vielä, muttei niin paljon, ettei niiden kanssa jo eläis ja tilanne voi edelleen parantuakin. Tällä hetkellä niitä on: pakko-oireet, epätodellinen olo, tunteiden latteus, yliherkkä omatunto(jatkuva syyllisyys), ajoittain ahdistus, kyvyttömyys elää hetkessä tai saada todellista tyydytystä asioista niinkun joskus nuorempana.

Yöllisiä sepustuksia.........juu

Ravinto todellakin vaikuttaa siihen aivokemiaan. Ja mitä on monipuolinen ruoka?

Suurimmalle osalle se on täysin ravintoköyhää einestä, leipää, margariinia ja rasvatonta maitoa. Joku hedelmä taikka kasvis päivässä.

Ei aivot vaan pärjää tällä ravinnolla.

Ja jos AP kysyjä ei ole edes laittanut ravitsemustaan kuntoon, niin mistä voit tietää, että se ei auta.

Ja liikunta tarkoittaa ihan ulos lähtemistä ja linnunlaulun kuuntelua, eikä mitään tuskahiessä rämpimistä.

Kokonaisvaltainen terveys:
lepo ja uni
rentoutuminen
fyysinen ravinto
psyykkinen ravinto
liikunta
elämän haasteet

Ruokavalio on parhaimmillaan lääkettä ja pahimmillaan sairauksille altistava.

Ne, joilla on rohkeus kohdata itsensä, pääsevät hyvin eteenpäin. On myös niitä, jotka mieluummin vain kärsivät kuin tekevät paranemisen edellyttämiä fyysisiä ja/tai psyykkisiä muutoksia.

Ihmisessä on itsessään paljon sekä parantavia että tuhoavia voimia.

Ja tosiasia on se, että vaikka mitä söisit, niin et saa kaikki ravintoaineita esim. D-vitamiinia riittävästi, koska sen lähde on aurinko.

Pelkästään 1000 000 suomalaisella on hauraat luut D-vitamiinin puutteen takia. Ja tässä on vain luusto.

D-vitamiinilla kun on satoja muitakin tehtäviä kehossa.

Ja kaikki maksaa.

Eniten maksaa se sairaus, puhumattakaan inhimillsestä puolesta, jolle ei ole hintaa.

"oki ravinto vaikuttaa aivokemiaankin. Ja tuo yhden kirjoittajan esittämä näkemys oli hyvä, että jotkut vitamiinit yms. voivat lisätä sitä serotoniiniä, niinkuin joidenkin lääkkeidenkin tarkoitus on. Jos vuosien kiusaaminen on aiheuttanut masennuksen yms, niin kaiketi serotoniinitasotkin saattaneet laskea, jolloin voi masentaa edelleen vaikka se kiusauskin loppuis."

Serotoniinitasolla ei ole mitään tekemistä masennuksen kanssa. Tämä on tieteellinen totuus.

Huuhahoitoja mainostavat käyttävät tieteellisiä hypoteesejä eli arveluja, jotka on jo hylätty tai todistettu virheelliseksi.

Vika on aina kiusaajassa, EI kiusatussa.

Valitettavasti tänäkin päivänä kiusataan paljon ihmisiä, vaikka siitä åuhutaa julkisuudessakin.



Tietyt mieleterveyssairaudet voivat johtua häiriintyneestä aivokemiasta lapsuuden kaltoin kohtelun tai muun sellaisen sijaan. Mielenterveysongelmia pitää hoitaa biokemiallisen ja fysiologisen tietämyksen avulla, ilman lääkkeitä.

Nykyisin tiedetään, että ravintotekijöillä on keskeinen rooli mielensairauksien ehkäisyssä ja hoidossa.

Lääkäri ja biokemian Tohtori Abram Hoffer
Psykiatri Humphry Osmond

Kysymyksiä nimimerkille Loppu Propagandalle:

Miten sinusta masennusta pitäisi hoitaa?

Ja toinen kysymys, että miten tunnistaa puolueettoman tutkimuksen, ja muutenkin tutkimuksen jossa ei ole suuria virheitä, kaikki tekijät otettu huomioon jne? Helposti ajattelee, että lääkeyhtiöt "muovaa" tutkimuksiaan lääkemyönteiseen suuntaan, mutta miksei joku toinen saattaisi "muovata" omia tutkimuksiaan lääkevastaiseen suuntaan puolestaan, jostain syystä.

" Pelkästään 1000 000 suomalaisella on hauraat luut D-vitamiinin puutteen takia. Ja tässä on vain luusto."

Tuohon suorastaan täytyy taas kommentoida, on olemassa jonkinlaista
tutkimusta ja tietoutta jo, miten tietyntyyppinen liikunta estää tai ainakin
vähintään hidastaa osteoporoosin kehittymistä.
Esim. squashin peluu tai jokin muu vastaava säännöllisesti viikoittain
suoritettava liikunta, missä keho joutuu räjähtävään kiihdyttävään
liikkeeseen ja pysähtymiseen.
Pelkkä D-vitamiini yhdistettynä kalsiumin riittävään saantiin ei riitä, myös
liikunta on se kova juttu.
Luuston heikentyminen alkaa joillakin jo nelikymppisenä, monellakohan jo
siihen liikunta ja ravintopuoleen olisi syytä kiinnittää huomiota.

Tieto ei ole vapaata, kun puhutaan lääkkeistä. Lääketutkimukset ovat lääketehtaiden tekemiä. Täten heillä on oikeus sensuroida lopputuloksista epämieluisa tieto. Esimerkiksi puolueetonta tutkimusta masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeiden todellisista hyödyistä ja haitoista ei ole tehty. Esimerkiksi masennuslääkkeiden tehoa ei voida todistaa, sillä serotoniinin mielialaa kohottavaa vaikutusta ei voida mitata. Sen sijaan masennuslääkkeiden käytöstä paljastuu yhä enemmän sivuvaikutuksia, eikä niistä tiedetä kuin jäävuoren huippu. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai vuonna 2011 jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Tätä nykyä yli miljoona suomalaista syö joko masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja/tai unilääkkeitä. Kuitenkin näiden lääkkeiden teho ja vaikuttavuus on vaatimatonta. Mielikuva lääkkeiden tehosta perustuu suureen julkaisuharhaan (publication bias). Kun lääketehtaat julkaisevat vain myönteiset tutkimustulokset, saadaan luotua mielikuva tehokkaasta lääkkeestä.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Aloittaja puhuu jostain hikilenkistä, jolle minä ainakaan en jaksa lähteä silloinkaan kun olen kunnossa. Ihan vain tavallista ulkona oloa, kävelyä vaikka. Jos jaksaa niin pala reipasta sellaista. Ja ruoasta, kyllä muustakin huomaa, jos b-vitamiini puuttuu, kynnet ja hiukset haurastuu, saattaa olla että b3 ja b6 -"hermovitamiinit" eivät aiheuta näitä. Ja tietenkin ongelma pitää löytää, aina ei vain löydy, on vain paha olla ja paha on niin syvällä että kestää kauan ennenkuin sen itselleen tunnustaa ja alkaa käsitellä. D-vitaa kyllä kannattaa talvella ottaa jokaisen, se nyt ainakin on tutkittu, eikä sen puutetta nopeasti huomaa mistään.

Tai sitten tulee joku terveily-Tero THL:stä sanomaan ett, joo sulla on nuo dopamiini-välittäjäainetasot vähän vinksallaan tuola aivoissa, nieleppäs pari vuotta näitä nappeja niin hermoraat paranee ja sitten on taas masennus pois.
Kumpa kaikki olisikin niin helppoa, mutta ei, ihminen on hiukkasen monimutkasempi olento.
Ellei itku, nauru, raivoominen, runkkaus, uni, puhe tai synnintunnustus auta niin sillon ei varmaan myöskään kemikaalipillerit. Nehän oikeestaan vaan paaduttaa, ja sitten ku potilas niien käytön johosta lobotoomisena ja tunteettomana läsöö sänkyssä niin lääketeollisuus sanoo että no niin, näittekö miten taas auttoi tämä ja tämä kuuri

Kylläpäs olen kuullu.
Astmakin paranee jutustelemalla
etenkin puhelimessa pitkään

etenkin ns. Pitkillä
ulkom. Puheluilla...

Sanoisin kokemuksen nojalla, että elämänmuutokset saattavat auttaa. Esim. työpaikan tai ammatin vaihto. Jos asut maalla, muuta kaupunkiin. Jos asut kaupungissa, muuta maalle.

Masentuneen on tietenkin vaikea ottaa itseään niskasta kiinni, mutta sopiva lääkitys saattaa antaa voimia sen verran, että muutokset voivat onnistua.

Kolmas vuosi kognitiivista psykoterapiaa alkamassa ja samalla olisi tarkoitus vähentää ja lopettaa Sepram lääkitys, itselleni tämä oli aivan välttämätön ja hyvä ratkaisu kun kolme vuotta sitten traagisten tapahtumien jälkeen en enää pystynyt muuta kuin makaamaan sängyssä ja itkemään...

Lääkkeet ovat auttaneet jaksamaan sieltä sängystä ylös, ja terapiasta saanut tukea elämälle. Ainakin minulle, jonka diagnoosi oli keskivaikea masennus, tämä yhdistelmä on auttanut takaisin jaloilleen, nyt vasta kahden vuoden jälkeen voin sanoa että alan nauttimaan elämästä.

Voimia kaikille masentuneille, tiedän miltä se tuntuu kun et yksinkertaisesti enää pysty nousemaan sängystä.

Lääkitys sinälläänei anna mitään voimia. Ne ovat yksi keino vaikuttaa masennuksen kierteeseen, joka perustuu yksilön taipumuksiin ja hänen kohtaamiinsa olosuhteisiin. Täsmällisemmin ne vaikuttavat serotoniinin ja/tai noradrenaliinin toimintaan keskushermostossa. Ne siis eivät poista taipumusta, kuten herkkyyttä, eivätkä olosuhteita, kuten kiusaamista tai työelämästä putoamista. Lisäksi uskon, että valtaosa lääkkeiden hyötyjä osoittavista tutkimustuloksista ovat silkkaa sattumaa. Potilaan vointi on parantunut jostakin muusta syystä – lääkkeistä huolimatta. Itselleni ne eivät ole aiheuttaneet kuin pahoinvointia aggressiivisuutta, joten se siitä.

Monille lääkkeet ja terapiat näyttävät olevan vain keino karttaa omaa vastuutaan lähimmäisistään. Perimmäinen ajatus näyttää olevan, että jos et kelpaa minulle, hyväosaiselle, syö edes lääkkeitä. Valitettavasti se tapa ei johda yhtään mihinkään. Jos haluaisimme masentuneiden todella virkistyvän, tarjoaisimme heille todellista toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja konkreettisia keinoja saavuttaa ne. Kuntoutukseksi kutsutut pilipalihommat johtavat parhaassa tapauksessa vuorokausirytmin tilapäiseen paranemiseen. Hyöty sekin, mutta vain osa kokonaisuutta. Useimmiten niiden puuhien teennäisyys ja hyödyttömyys lopulta vain syventää masentuneen turhautumista ja arvottomuuden tunnetta.

Keskustelu, jota latistunut tarjoaa, kuuluu auttavan monia. Sekään ei yksin ole kuin osa kokonaisuutta. Terapiassa on mahdollisuus selvitellä ajatuskulkujaan ja purkaa kokemuksiaan, mutta terapia on kuitenkin vain maksettua lähimmäisenrakkautta. Ikuinen höpötys ei auta. Ainoastaan todellinen vastuunotto lähimmäisistä ja oikeiden mahdollisuuksien tarjoaminen kantavat. Ajatukseni on melko ankea, koska itsekkyys on muotia ja yleensä muotiajatukset koetaan oikeassa olemiseksi.

Masennus on siis kierre, jota erilaiset syyt ruokkivat. Uskon kuitenkin, että masennusta aiheuttava persoonallisuudenpiirre sinällään ei ole yksin hyvä tai huono. Herkkyyttä tarvitaan esimerkiksi ihmisten kanssa työskennellessä. Sen kääntöpuoli voi olla alttius ahdistumiselle. Herkkyys on siis piirre, jota toisten tulisi arvostaa ja jolle olisi hyvä löytyä mielekästä käyttöä.

Ainoa todellinen hoito on masennuksen kierteen katkaiseminen. Oireiden hoito on osa sitä, mutta ainoastaan varteenotettava toivo ja kokemus siitä, että itse voi vaikuttaa ja tehdä merkityksellisiä asioita, lopulta auttavat. Ja valitettavasti tämä vaatisi toisten ihmisten panosta ennen kuin hoito alkaisia antaa tulosta. Nykyiseen menestysmentaliteettiin tuntuu kuuluvan tulosten saavuttaminen joko ennen kuin panostetaan tai ainakin panostamisen jättäminen muiden tehtäväksi. Pieleen menee. Suomalaiset ovat kuin poikaviikarien lätkäjoukkue, jossa pelaajat nujakoivat keskenään saadakseen kiekon edes hetkeksi itselleen. Lyhytjänteisimmät lahopäät näyttävät voittavan raa'alla voimallaan. Lopulta koko porukka jää tappiolle.

Hyvä Lannistunut, ÄLÄ LATISTU, vaan vahvista itseäsi taistelemaan. Aseet löytyvät itsestäsi. Ulkopuolelta tulevat hyökkäykset koettelevat ihmisen vastustuskykyä - luontaistuotteet, terapiat , lääkkeet, kirurgia etc yrittävät hoitaa oireita tai vahvistaa ihmisen omaa kykyä parantaa itsensä. Olen vakuuttunut siitä, että kaikki oireet , henkiset tai fyysiset, ovat tulosta solumuistiimme varastoituneista kokemuksista, jotka aiheuttavat sen stressin, joka vaikuttaa haitallisesti autonomiseen hermostoomme ja sen kautta immuunivastustuskykyymme. Voit puhua ja jauhaa kokemuksiasi vaikka kuinka ja todennäköisesti niin tekemällä säilöt ne entistä enemmän ja tiukemmin solumuistiisi. Väliaikaisesti se toki voi helpottaa, mutta ei todella auttaa pääsemään eroon ongelman syistä. Parantuaksesi haluat varmaan päästä eroon tuskastasi. Eli - ota selvää, mikä on todellinen syy masennukseesi siellä syvällä sisällä.
Olet ymmärtänyt olevasi myös henkinen olento ja suosittelesin sinulle avun etsimistä siltä puolelta. Itse olen parantunut niin masennuksesta, fibromyalgiasta, lihassurkastumasta,thyroxin heittelyistä kuin lukuisista allergioista nk healingkoodin avulla. Tutustu sivustoon www.thehealingcode.com

Mielenkiintoista keskustelua! Itse olen ihmetellyt jo pitkään, että mikä meitä nyt sitten oikein masentaa ja ahdistaa. Tässäkin keskustelussa mietitään, miten siitä pääsee eroon, mutta ei sitä mikä on tausta tälle masennus-buumille, mikä nyt näyttäisi kohdanneen meidät suomalaisetkin näinkin voimakkaalla otteella. Syitä varmasti on monia, eikä yskiselitteistä vastausta voida esittää.

Mutta yhden vaikuttavan tekijän nostaisin vielä esiin, joka ei keskustelussa ole tullut vielä vastaan. Meitä ympäröi nykyisin avoimen informaation yhteiskunta, jossa markkinatalous tekee vahvaa työtään mielikuvia luomalla siitä, mitä on olla menestyvä, onnellinen ja hyvinvoiva kansalainen. Ja sitten kun me tavalliset pulliaiset pyrimme tähän onnelliseen elämään vertailemalla omaa elämäämme eri mittarein kanssasisariin ja veljiin, niin hupsista vaan, suurimmalla osalla ihmisistä onkin yht.äkkiä asiat paljon huonommin kuin ne todellisuudessa ovat. Ei ole kauneutta riittävästi, ei ole välttämättä terveyttä, ei ole rahaa toteuttaa kaikkia niitä ihania asioita, mitä haluaisi, ei ole menestystä työssä tai uralla, niin kuin toivoisi. Ei ole arvostusta tai hyväksyntää siinä määrin kuin toivoisi, jos sattuu olemaan julkisuuteen pyrkivä jne. jne...

Mielestäni tästä masennus-buumista, joka nyt todellakin näyttäisi olevan vallalla, iso osa on näennäistä. Toivon ettette käsitä väärin, tiedän että on paljon vakavasti masentuneita ihmisiä, ja asia on aidosti vakava. Mutta kun olen työssäni ja yksityiselämässäni nähnyt näitä "leivottuja" masennuksia ihan tarpeeksi, niin haluan todellakin tuoda kritiikkiä tähän aiheeseen myös.

Erityisesti minua harmittaa, että nuorista helpolla "leivotaan" masennuksesta kärsiviä, kun he nyt sattuvat jollain lailla poikkeamaan standardeista, esim ovat ei standardista perheestä lähtöisin tai eivät menesty koulussa tai harrastuksissa kuin pitäisi. Väittäisin jopa että ympäristö ja tämä yhteiskuntamme aiheuttaa ahdistusta ja masennusta, ei niinkään nuoren tai aikuisen elämä tai aivokemikaalien toiminta. Tälle yhteiskunnalle olisi syytä tässä asiassa tehdä jotain konkreettista. Onhan se nyt outoa, että yhä enenevässä määrin ihmisten pitää syödä jotain lääkkeitä, että jaksaisivat normaalia elämää...

Psychedelic Mushrooms for Depression
http://www.collective-evolution.com/2013/04/18/psychedelic-mushrooms-for-depression/

Magic mushrooms' psychedelic ingredient could help treat people with severe depression
http://www.guardian.co.uk/science/2013/apr/07/magic-mushrooms-treat-depression

Masennus voi johtua myös elimellisestä sairaudesta, ei ole aina "päässä" vikaa. Kilpirauhasssairaudet: vajaatoiminta aiheuttaa hyvinkin myös masennusoireita. Arvauskeskuksien lääkäreitten tulisi huomioida myös tämä mahdollisuus, ennenkuin aletaan helppona ratkaisuna niitä masennuslääkkeitä tuputtamaan ja psykiatrille pukkaamaan!!! Useimmilla tällaisilla lääkäreillä ei ole tarpeeksi tietoa ja kokemusta kilppariongelmista.

Ainoa oikea lääke on vertaistuki, kun saa puhua asioistaan samaa kokeneiden kanssa saa tuntea myötätuntoa ja ymmärtämiseksi tulemista. Kaikki jotka aloittaa lauseensa: sun pitää vaan.. ovat hakoteillä. Masentunut ja ahdistunut tarvii kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Näin siis minä joka juhlii 10 masennuspäivää enkä koe saaneeni mitään apua julkiselta taholta. Toisaalta pöpilässä tapasi auttavia potilaita joista tuli ystäviä.

Miksi sinä täällä sitten valitat, kun sulle tuputetaan, tee itse omia johtopäätöksiä, miksi olet masentunut ja toimi sen mukaan, ei se ole sen kummempaa. Meditointi/mietiskely, hyvä keino oppia tuntemaan itsensä.

Masennuksen kokeneena ja sen kanssa joka päivä tasapainoillessa olen sitä mieltä että puhuminen auttaa. Itselläni on siitä kokemusta ja se auttoi, paitsi silloin kun toisen osapuolen (ammatti ihminen) kanssa ei oltu samalla aaltopituudella. Itselläni auttaa myös esim. kävely, mutta salille tai jumppaan en ole vielä pystynyt menemään, joten maksan kuukausimaksua vähän turhaan. No ehkä sinnekin vielä pääsen kun aikaa kuluu.
Itselläni on lääkitys, josta haluaisin eroon, mutta vielä se ei onnistu. No onneksi annostusta on saatu pienennettyä. Ne jotka eivät ole kokeneet oikeaa masennusta niin eivät myöskään tiedä mitä se todellisuudessa on. Helppo sanoa että ryhdistäydy jne. Tuskin kukaan haluaa tahallaan olla masentunut.

Minulla auttoi elämänmuutos mm. ero huonosta miehestä, uusi työpaikka, uusi asuinpaikka, uusi rakkaus jonka tunnen oikeaksi. Lisäksi syön hyvin ja pyrin saamaan tarvittavat vitamiinit sun muut joka päivä. Ruokavaliossa ei kannata olla puutteita koska aivot ei saa tarpeeksi oikeanlaista ravintoa ja se voi lamaannuttaa toimintavalmiutta. Myös liikuntaa kannattaa harrastaa. Puhuminen auttoi jonkin verran ja yksi luottoystävä joka jaksoi aina olla tukena.

Kuitenkin tärkeintä minulle oli ero siitä huonosta miehestä ja lopputili töistä jossa kokoajan peloteltiin potkuilla.

Minua yritettiin jopa laittaa laitokseen jossain vaiheessa ja määrätä lääkkeitä kunnon määrä. Ei auttanut vaikka psykiatrille yritin sanoa että "minua pelottaa työni, mieheni ja mikään ei ole varmaa". He eivät auttaneet minua elämäntilanteiden selvittämisessä. Lopulta sain itsestäni irti sen että tein kaiken itse. Ihmeellistä että pystyin siihen. Kai se laitoksen pelko myös pakotti toimimaan. Siellä kaikki olisi mennyt vielä huonommin koska olisin joutunut luopumaan silloin asunnostani, lemmikistäni ja perheen näkemisestä.

Elämäntilanne se sotkussa on tai sitten elämässä ei ole mitään suurimmalla osalla masentuneista. Silloin pitää saada neuvoja jostain kuinka toimia ja kuunteluapua, vertaisten kokemuksia. Tai sitten ponnistaa viimeiset voimat itsestään irti ja käyttää energia muutokseen jonka suunnittelet elämääsi.

Nyt olen onnellinen ja ne vuodet on takanapäin. Onneksi.

Masennuspotilaan täytyy syödä erittäin voimakas ja laaja ravintolisäpaketti joka ikinen päivä, että siitä on todella hyötyä. Lisäksi kevyttä liikuntaa (esim. reipas kävely luonnon helmassa) pitää myös harrastaa joka päivä.

Hoito-ohjeet täällä:
http://www.mattitolonen.fi/index.php?page=articles&id=185

Esim. E-EPA (4 g/vrk) hoitoon - masennuksen ehkäisyyn riittää 1 g/vrk

Väitetään, että ns. normaalin päivärytmin ylläpitäminen on kaikkein tärkeintä masennuksen kanssa elävälle. Apua ei pidä etsiä päihteistä, ne vaan pahentaa. Masennushan tulee siitä kun aivojen kuormitus on enemmän kuin resurssit käsitellä asioita. Tärkeintä on juuri löytää se syy mikä masentaa. Kun ko. asiaan on löytynyt ratkaisu, alkaa paraneminen. Psyykkinen hyvinvointi tarvitsee kaiken sellaisen tekemistä, mikä tuo hyvää oloa. Toiset maalaa, kuuntelee musiikkia ja toiset katsoo elokuvia tms. mikä tuo iloa. Masentumisesta en henkilökohtaisesti tiedä, mutta surusta kyllä. Äidin kuoleman jälkeisestä vuodesta en oikein muista mitään. Samaan aikaan jäin työttömäksi pitkästä työsuhteesta tuotannollisista syistä.Olisin varmaan kuollut suruun ellei minulla olisi ollut hyvää parisuhdetta ja kahta lasta. Silloin tuli kuunneltua paljon George Michaelin Older-albumia ja itkettyä. Mutta päivä päivältä sitä mentiin eteenpäin. Uudelleenkouluttauduin ja selvisin. Veljen kuolemasta sitten selvisinkin nopeammin.

joo eli kun puhutaan kausimasennuksesta(syys tai kevät) näihin yleensä auttaa ulkoilu ja vitamiinit, kun puhutaan MASENNUKSESTA paras apu on lääkitys ja puhe kontaktit. jotkut ei vaan tiiä mistään mitään

Mystisen Tohtori Tolosen vastaisku!

tämä varmaan oikea foorumi kysyä tuollasta asiaa?

suomi24 keskustelupalstalle kirjoittelee kaikenlaiset hörhöt joten suosittelen lääkäriin menoa.

MASENNUKSEEN EI AUTA MUU KUIN LÄÄKKEET ESIMERKISI SEPRAM TULEE EKAS MIELEEN ON NIITÄ MUITAKIN MERKEJÄ MUT NIITÄ TÄYTYY SYÖDÄ HOIDON AIKANA SILLAI KUN TOHTORI MÄÄRÄNNYT JA SÄÄNNÖLLINEN ULKOILU JOKA PÄIVÄ VÄHINTÄÄN 10 KILSAA YHTEEN SUUNTAAN KUN NÄITÄ NOUDATTAA NIIN KUMMASTI MASENNUS HÄVIÄÄ MUT LÄÄKETTÄ TÄYTYY SYÖDÄ LOPPU ELÄMÄ ETTEI ISKE UUDESTAAN JOS NÄIN KÄY NIIN ISKEE TOSI RAJUNA EIKÄ MUU AUTA KUIN NARU KAULAN YMPÄRILLE JA NIRRI POIKKI KAIKKI JOTKA OVAT TEHNEET ITSARIN MASENNUKSEN TAKIA NIIN SE JOHTUU KUN TAUTI ISKENYT UUDESTAAN TOSI RAJUNA ET TÄLLÄ LÄÄKÄ'RI KLERTO ERÄÄLLE MASENNUS POTILALLE

Paras lääke masennukseen joka toimii aina: muuta pois Suomesta.

Olen 32 vuotias mies ja ainakin minusta tuntuu että olen 32 vuotta ollut masentuneena. Periaatteessa kaikki asiat on mallillaan ja saan mielihyvää töistä ja harrastuksista mutta tämä ainainen yksinäisyys ahdistaa. Olen seurustellut useita kertoja ja aina minut jätetään. Kai se pitää uskoa että syy on yksin minun vaikka en sitä ääneen haluaisi kertoa. Olen vaan sitä mieltä että kun olen ollut koko ikäni ilman kavereita (muutamaa lukuunottamatta) ollut koulukiusattu yms että olen vaan ihminen johon kukaan ei voi rakastua. Olenkin sen virheen tehnyt ja sanonut kumppaneilleni että et sinä oikeasti minua rakasta vaan olet sen aikaa että löydät paremman yms. Syystäkin he ovat suuttuneet ja tie päättyy aina eroon kunnes uus löytyy ja samat sävelet.

Olen vaan ikuisella yksinäisyydellä pilannut pääni ja se haamu että kukaan ei välitä tai tule koskaan välittämään kiusaa mieltäni ainiaan.
Kun tämä mielen haamu ottaa vallan kostan sitä muille. Kun sinäkään et välitä niin p.askat en minäkään.
Puhunut olen psykologille mutta olen vaan sitä mieltä että puhuminen tuntemattomalle tunnin parinviikon välein on yhtä humpuukia. Se ei auta tipan vertaa. Paremman mielen saan kun soitan kaukaiselle kaverilleni ja höpötän puhelimessa parin tunnin ajan omat murheet ja huolet ja on yksi joka kuuntelee ja välittää ja tuntee niin enemmän terapiaa siinä on.
Mutta se puhuminen ei auta tähän yksinäisyyteen tipan vertaa.
Yksin olen syntynyt, yksin elänyt ja yksin tulen kuolemaan. Jälkimmäinen on nykyään päivittäin mielessä.

Masennus voi johtua monista asioista tai jostain akuutista tapahtumasta. Minulle sattui monta tapahtumaa yhtä aikaa ja masennuin.
Sain yhden ajan psykiatrille ja hän antoi keskustelu terapiaan lähetteen. En halunnut lääkitystä. Kävin aikani siellä ja vähitellen aloin nähdä itse syyt.
Ne ei olleet minusta johtuvia vaan koin, että minulta vaadittiin paljon moneen suuntaan. Kotoa ei saanut oikeaa tukea jota olisin ollut vailla. Keskustelu avasi näkemyksiä, että käsitin mistä oli kyse.
Työterveys lääkäri määräsi sairaslomaa lisää. Olin jo psykiatrin kautta saanut lomaa koska asia liittyi työpaikkaan.
Uusi työnantaja oli ja ei osannut hoitaa muuten asioista kuin irtisanomisilla. Tietenkin vanhimmasta päästä. Huoli tulevaisuudesta painoi koska tuloni pienenivät. Jouduin eläkettä hakemaan ja se tuli vasta työttömyyskorvausten ja valituksen kautta vakuutusoikeudesta.
Älkää jääkö painimaan yksin vaikeuksien kanssa. Hakekaa apua kun on vaikeinta. Aina sitä ei saa läheltä kun läheinen ei tajua asian laitaa kokonaan.

Tramal retard 200 mg 1 tbl 1-3 x päivässä vitutukseen ja kiputiloihin, mikäli toleranssia on, annostus kolminkertainen.

Kannattaa kuitenkin tutkia nämä kilpirauhassairaudet ja hormonitasapainot. Ne voivat aiheuttaa jopa mielisaisautta.

Paras apu masennukseen on voittaa joku pikkuskaba, mutta ei se ole helppoa voittaa edes oman perheen välisiä pikkukilpailuja, siksi masennus voi niistäkin lisääntyä. Mutta masennukselle on selvä syy, olet liian huono, eikä siihen auta muu kuin että olisi jossakin paras. Harjoittele jokin peli tai kilpailumuoto niin, että voitat, niin masennuksesi loppuu, ellei niin käy, etkä tuu edes toiseksi, niin olet ainakin yrittänyt. Älä rupea lottoamaan tai muuta turhaa, ei niissä ole kovin todennäköistä voittaa, vaikkei niissäkään mahdotonta, mutta älä luota tuurisi, vaan siihen, että opettelet tekemään jotakin hyvin, jos et ihan parhaiten, niin ainakin keskimääräistä paremmin. Jos olet oikeasti huono kaikessa, niin ei masennus ole väärin:-)

LOPETTAKAA PASKAN JAUHANTA!

FINNMAXIN TRYPTOFAANILLA LÄHTEE MASENNUS! OTTAKAA 4-8 KERTAA SUOSITUKSEN 500mg YLITTÄVÄ ANNOS VIIKON AJAN!

MUTTA MITÄÄN MASENNUSLÄÄKKEITÄ EI SAA SAMALLA SYÖDÄ TAI LÄHTEE HENKI SEROTON SYNDROOMAN VUOKSI!

TRYPTOFAANIA KÄYTETÄÄN EKSTAASIN ELI MDMA HUUMEEN VIEROITUS OIREISIIN!

SE ON TÄYSIN LAILLINEN JA TURVALLINEN LISÄRAVINNE JOTA SAA OSTAA LUONTAISTUOTEKAUPOISTA!

Se on sitä fitnesstä, joka toimii virallisen lääketieteen ulkopuolella. Joitakin se ärsyttää, eräitä naurattaa ja jotkut sitten vaan hakevat sitä hyvää mieltä ja iloa elämäänsä sieltä mistä sitä saa. Kuuntele Arja Saijonmaata ja Elämälle kiitos.

Kyllä on kokemusta masennuksestakin. Masennus on hengentila, mutta siihen voi vaikuttaa kehon kautta. Keho antaa mielihyvän tunteen, eikä siihen tarvita mitään puheita tai selityksiä. Tietysti on hyvä olla ideoita ajatuksiakin, mutta hyvänolon tunne on tärkeintä.

Hikireeni? Kävelyllä on aikaa ajatella, eikä ulkoisia häiriötekijöitä pururadalla. Kotona ajattelet käsissäsi olevaa asiaa, mutta kävellessä ajatuksilla on vain taivas rajana.
Itse ainakin pystyn ajattelemaan todella syvällisiäkin asioita kävellessä, kun taas kotona tulee vain keksittyä tekemistä.
Ja ei kukaan pelkän ulkonäön ja terveyden vuoksi kävele tunteja viikossa. Pakko siinä on olla jotain taikaa.

Ite myönnän että olen ''hurahtanut'' liikunnan, ruokavalion ja vitamiinien osalta MUTTA huomasin vaihtoehtoina olevan kotiin jääminen märehtimään menneitä tai uuden pelottavan asian kohtaaminen. Kävin/käyn psykoterapiassa jossa lähdin avaamaan mielen kanavia, painajaiset lapsuudesta ja muistot... Tiedän tunteen kun on oikeasti henkisesti halvaantunut ja tukossa eikä tiedä mitä pitäisi tehdä.. Huomasin että kaverit alkoivat kyllästyä jos aloin avautumaan liikaa murheistani mutta jos taas en puhunut mitään: puhuisit enemmän! Siis, häh? o.O

Tokihan terapiatäti ottaa aina omansa lompakostani mutta eipä tarvitse rasittaa kaverisuhteita ''liiallisilla'' murheilla. Saan iloja harrastuksista ja jotenkin jumpasta vaan erityisesti nautin kun pääsen tapaamaan harrastuksen parissa uusia ihmisiä se liikunta tms. terveyspuoli tulee siinä ohella sitten. Murheenkryyni kauden jälkeen päätin lähteä kokeilemaan uutta alaa tässä kesällä ja huomasin että miten paljon nautin uudesta urasta sekä upeasta työilmapiiristä.

Kuten joku yllä sanoi se ylös nouseminen voi olla pirun vaikeaa usein ja pelottaavakin kuten mulla oli. Oven takana voi olla mörkö tai hyvä haltiatar. Tällä kertaa ovelta löytyi hyvä haltiatar mistä olen kiitollinen.

Tiedän kuitenkin että terapiassa tulen käymään mielen tukosten vuoksi ja käsittelemään itkien sekä itseäni tutkaillen vielä monet kerrat muistoja...
Elämä on matka.. Asemalta tarttuu uusia ihmisiä ja kokemuksia mukaan, mutta myös jää...

Minulla auttoi masennukseen ja pieneen ahdistukseen elämän arjen muuttaminen. Vuosia kestänyt arki rutiini turruttaa aivojen käytön. Kaikki tapahtui niin ettei tarvinut ajatella mitään. Aivot lihaksena ilmeisesti "surkastuu". Muutin toiseen kaupunkiin näin kaikki ympärillä väkisin muuttui. Elämästä jos puuttuu haaste sekin aiheuttaa pitemmän päälle mielen laantumista, vajoamista apatiaan.

Jos menee elämä liian rutiiniksi kannattaa vaikka tarkoituksella sekoittaa elämän korttipakkaa niin siitä järjestyy sitten jotain muuta.

Mulle lääkäri sanoi, että mun masennus on lievä, ei akuutti, siitä huolimatta että kerroin hänelle rankasta menneisyydestäni, ja siitä, että haluaisin keskustella niistä asioista ja että mulla on itsetuhoisia ajatuksia.

Eli en taida saada keskusteluapua. Mun pitää vaan vetää nappia naamaan ja toivoa että aika parantaa, tai pahentaa, kun mun perheessä on mm. bipolaarihäiriötä masennuksen lisäksi.

Hei !

Osui silmääni etusivulta kirjoituksesi.

Olen kirjoittanut asiasta täällä;

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/16

Yst. t. Jari Laurila

Auttoi tai ei, olen syönyt kourallisen joka päivä vitamiineja ja hivenaineita jo 40-50 vuotta. Siis noin 30- 35 pilleriä päivässä.
Muunmuassa etyyliesteröityä omega kolmosta 2,5g-3g päivässä.
Berberiiniä myös viime vuosina. Liikuntaa olen harrastanut aina.
Parempi satsata vitamiineihin kuin pilata alkoholilla terveytensä ja elämänsä.
Kyllä sitä on optisempi ja iloisempi olo. Johtuneeko se sitten tuosta omega kolmosesta. Arvelisin sen auttavan. Veri ohenee ainakin. Se on varmaa.

Jatkan kyseisten pillerien syöntiä niin kaun kun henki oihisee. Sanokaa mitä sanotte.
En usko lääkäreiden puheita.

Kyllä on kokemusta masennuksestakin. Masennus on hengentila, mutta siihen voi vaikuttaa kehon kautta. Keho antaa mielihyvän tunteen, eikä siihen tarvita mitään puheita tai selityksiä. Tietysti on hyvä olla ideoita ajatuksiakin, mutta hyvänolon tunne on tärkeintä.

Älä etsi vastauksia täältä. Yritä kuunnella itseäsi ja vartaloasi, jos elimistö haluaa esim. vihanneksia, niin syö sitten vihanneksia. Yritä joka päivä tehdä jotain terveellistä ja sinun elimistösi kiittää sinua siitä sitten.

Ei kukaan pakota menemään juuri nyt esim. lenkille tai salille reenaamaan, jos ei tee mieli, mutta kannatta aloittaa pikkuhiljaa. Siitä se sitten lähtee...

Itse muistan kun aloitin käymään salilla, niin se oli ensimmäistä kertaa tylsää ja aina masentavaa, mutta sitten kun pakotin itseäni käymään usein salilla, niin siitä muodostui sitten jokapäiväinen rutiini.

Eli taas se on ihan sinusta itsestäsi kiinni.

Masentunut ei tee tahallaan itsestään saamantonta, väsynyttä vätystä joka laiskuuttaan pötköttelee joskus vuosikausia makkarin sängyllä tai olkkarin sohvalla. Masentuneesta on aivan sama mitä maailmassa tapahtuu. Työpaikkaa ajatellessaan sitä ajattelee vain kauhuissaan sairasloman päättymistä sen jälkeistä elämää.
Minä kävin ensimmäisen jakson jälkeen töissä kokeilemassa. Selitin muka-viisaana tyhmille työtovereille mitä masennus on ja miten siitä kuntoudutaan. Hain hyväksyntää. Pah. Muistakaa pitää visusti suunne kiinni jos kykenette takaisin samoihin työolosuhteisiin kuin ennen. Työnantaja ei saa livauttaa sairautenne nimeä edes ilmeellään tai voitte soittaa liittoon ja pistää kovat piippuun.
Tein ensin neljää tuntia mitä ei ymmärretty, sitten kuutta jota ei tajuttu. Puolen vuoden kuluessa aloitin normaalin työajan. Kahden vuoden sisällä sairastin paljon, jokaikinen räkätauti tai flunssa iski meikäläiseen ensimmäisenä. Aloin putsaamaan työpaikan pintoja ja oven kahvoja, se vähän helpotti. Vastustuskyky oli alhaalla. Kunnes aloin säpsyä ja toivoton väsymys teki tepposet. Nukuin kesken työteon. Tajusin tämän kuvion olevan jotenkin tutun oloista ja painelin lääkäriin joka määräsi oitis saikulle josta olen jo eläkkeellä. En antanut helposti periksi. Säikkyminen ja säpsyminen oli minulle niitä ensimmäisiä merkkejä aiemminkin, en vain tunnistanut niitä tai tietänyt niiden merkitystä. Menin täysin loppuunpalaneena uuteen työpaikkaan, jouduin mittavan työpaikkakiiusaamisen kohteeksi lukuunottamatta ihmisiä jotka tajusivat miten paljon ja huolella tein töitä. Jeps. Pienellä pärjätään, eläkkeelle "pääsemiseen"joutumiseen" ei tullut hylkyä. Olin kai näyttänyt yrittämiseni jo niidenkin mielestä?
Masennusta en osannut oikein hoitaa mitenkään. Ehkä olen vieläkin sillä tiellä. Koska kipuilen samalla, kukaan ei osaa vetää johtopäätöksiä eikä ole lääkitystäkään enää kuin polvikipuun, terapiaan ei riitä rahat jne... minä vaan elelen. Hoidan laskut ja saan einettä eteeni. Joskus verottaja lähettää liikaa maksettua rahaa takaisin, sillä tavalla on tullut jouluun lapsille hiukan iloa ja kesällä lainailen hiukan extraa jos tarvitsne jotain. Olen ollut kahdenkin asunnon omistaja, nykyisin asun vuokralla erinäisten seikkailujen vuoksi. Auto on vanha ruppana mutta se kulkee vielä. Aika eriskummallisen vaatimatonta elämää, kirpputoreineen, huutokauppoineen ja erakoitumisineen. Asun meren rannalla, kauniin puiston äärellä. Hyviäkin puolia siis on. Jos kykenisin ulkoilemaan, saattaisin sanoa jopa viihtyväni. Tulevaisuudessa on päästävä liikuntarajoitteisena jonnekin maantasoasumiseen tai hissitaloon. Toiseen kaupunkiin ehkä. En usko koskaan kulkevani entisenlaiseen elämään ja elintasoon. Olen varautunut olemaan köyhä, pienillä tuloilla elävä mummeli jota ei hoideta julkisessa sairaanhoidossa, kun infarkti iskee. Siinä se sitten oli. Tämä huikean hieno elämä. Mitä sain aikaan? Ihan yhtä paljon kuin tulevaisuudenkin mummelit. Olin naimisissa, erosin, parissa avoliitossa, hoidin lapseni, nyt lapsenlapsiani... olen anteliaampi kuin vauraammat vanhemmat ja isovanhemmat yleensä yhteensä, osaan keksiä pientä kivaa mumeloille, opastaa ja ohjata viisauteen, huolehtimaan itsestään. Tein töitä, minkä kykenin, pisimmän työurani ollessa 12 vuotta, sitä ennen oli 4 vuoden pesti ja kouluaikaiset työt. Sen jälkeen hiukan kahjosti menneet 10 vuotta eläkepaikastani. Jotta lähes yhtä paljon tein töitä kuin lääkäri, insinööri tai tuomari tulee tekemään opintojensa ja valmistumisensa jälkeen. Ei mitään hävettävää sen puolesta vaikka erinäiset tohtorit yrittävätkin osoittaa tarpeettomuuteni. Heistä viis!
Hoida masennustasi kohottamalla omaa itsetuntoasi. Pidä kovaa ääntä siitä miten onnistunut persoona olet. Tee sitä minkä tunnet oikeaksi, älä ohjaudu ulkopuolelta. Sinulla on oikeus viettää sellaista elämää kuin tahdot.
Itse voisin hakeutua työelämään, on käynyt mielessä. Mummoja palkataan kohta kilvan. Tienaisin ehkä 500-1200 euroa enemmän kuin nyt. Se on aika paljon mutta toisaalta, mitäs masentunut kuluttaa. Kuutisen sataa on pakolliset maksut ja lopuilla voi elää, tai kuolla ihan rauhassa. Onhan vapaus kallista mutta mutta.. on tässä hyvätkin puolet. Työelämän pienipalkkaiset ovat ihanan katkerasti kateellisia. Ehkä voisinkin hiukan enemmän käyttää aikaani muuhun kuin kattoon tuijottamiseen. Lukea, harrastaa vaikkapa kuorolaulantaa tai jotain, mutta kun siihen ei ole vielä voimia eikä tarvetta. Kenties vuoden, parin kuluttua. Nyt on kiva lojua sohvalla, pistellä särkylääkettä ja nukahtamislääkettä poskeen ja odotella kuin tässä mummon käy :)

Suosittelen kokeilemaan mäkikuismaa tai ashwagandhaa. Mäkikuisma on oikein "vanhan kansan" käyttämä rohto masennukseen. Ashwagandha taas puolestaan on tehty intialaisen kasvin juuresta, jolla on serotoniinitasoja nostattava vaikutus.. Näitä löytyy ihan perus luontaistuotekaupoista!! Myös lisänä suosittelen E-EPAa vähintään 500mg päivittäin.

NIINKKÖ

Jos olet todella masentunut,niin mene alan lääkärille keskustelemaan ongelmistasi. Se on hyvä konsti ja voittaa kyllä luontais- yms. tuotteet.

lenkille.

ANNETAAN 100% PARANTUMISTAKUU !!!!!!!!!!!!

luontaistuotteita pitäs syödä joka päivä ja paljon, ovat kalliitakin..

Itse perheen nuorimpana olen seurannut kolmen perheenjäseneni masentumiset, yksi "lääkitsee" edelleen itsensä viinalla ja tuskin koskaan pääsee suosta mihin on itsensä polkenut. Toinen sai alkuspurtin paranemiseen osastolta ja elämän lähtiessä raiteilleen masennuskin lähti kaikkoamaan sen mitä masennus voi koskaan lähteäkkään. Kolmas taas pystyy elämään tasapainoista elämää oikeanlaisen lääkityksen kanssa, oikeanlaisen lääkityksen saavuttamiseen meni pari kolme vuotta ja tähän aikaan mahtui todella pahoja masennuskausia.

Minä perheemme neljäs ja nuorin olen tähän asti saanut itseni vielä pysymään poissa tuosta masentumisen suosta. Masennuskausia toki on, mutta en pysty sanomaan, että ne olisivat lähellekkään sitä mitä muulla perheelläni on. Syy sille miksen ole päästänyt itseäni vielä tuohon masennukseen ja toivottomuuteen on se, että olen joutunut järkeilemään itselleni, että minun pitää kestää muiden takia. Tämä auttaa nyt, vaikka tiedän, että jonain päivänä tulen alas kovaa ja rytinällä.

Mielenkiintoisinta kuitenkin on se, että kun päätin tässä muutama päivä sitten, että olisi parempi käydä depressiohoitajalla juttelemassa, ainoa asia mitä käteeni jäi oli lääkeresepti. Olen itse aina ollut ihminen jolle puhuminen auttaa, siinä yksi syy varmaan miksen koskaan ole täysin masentunutkaan, aina on löytynyt joku jolle puhua. Nyt kuitenkin uudessa isommassa kaupungissa asuessa ei tälläistä tukiverkostoa enää olekaan ja puhekaveria on vaikea löytää.

Jotenkin minua hämmensi se kun kävin tällä depressiohoitajalla, että kuinka helposti niitä lääkkeitä määrätään. Muutama testi, jossa hiukan huijaamalla saisi tulokseksi vakavan masennuksen(Itse en siis huijannut, vaan pistin merkille). Itselleni tulokseksi tuli selvä masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Teki mieli huutaa tälle depressiohoitajalle, että kyllä tässä masentaa ja ahdistaa ku maailma on potkinut päähän jo parisenkymmentä vuotta. Jotenkin toivoin, että olisin tuolla saanut hiukan tuntemuksiani purkaa, mutta pian huomasin, että se oli kuin liukuhihnatoimintaa, pari testiä, kehotus lääkitykseen ja ulos. Tajusin, että se oli sitten siinä ja jouduin itselleni sanomaan, että täältä ei apua masennukseen saa, lääkityksestä tuskin minulle olisi apua, joten niellään taas kaikki ja ns. siirretään sitä romahdusta eteenpäin.

En millään tavalla tahdo kuitenkaan vähätellä lääkitystä, sillä tiedän, että äidilleni ei mikään muu tapa auttanut. Pitkään jouduin hänen kärsimystään ja taisteluaan katsomaan, vasta kun lääkitys saatiin kuntoon alkoi elämäkin maistumaan. Lisäksi en myöskään vähättele vitamiineja tai liikuntaa, osittain kai ne olivat sisareni parantumisessa mukana, osastolla olo kuitenkin antoi lähtölaukauksen tähän kaikkeen, ilman sitä hän tuskin olisi jaksanut alkaa liikkumaan ja syömään terveellisesti, lääkitys taas ei hänelle koskaan sopinut. Tunnen kuitenkin sisareni sen verran hyvin, että tiedän, että jos joku asia romahtaisi silloin sisareni menisi mukana.

Sitten on isäni ja hänen viinansa, en edes ole varma, onko masentuminen alkoholismin syytä vai onko alkoholismi masentuneisuuden syytä, mutta olen hyväksynyt sen, että apua hän ei koskaan tule ottamaan vastaan. Hän tulee olemaan loput vähäisestä elämästään masentunut ja alkoholisoitunut. Apua on yritetty tarjota jopa niinkin paljon, että muilta on voimat lähteneet.

Tämä kirjoitus oli luultavasti monesta täysin sekava ja vailla mitään pointtia, mutta tarkoitukseni oli tuoda esille se, että itse näen asian niin, että parantuminen riippuu ihmisestä, joillekkin auttaa vitamiinit ja liikunta, toiselle auttaa lääkitys, yhdelle taas itsensä tsemppaaminen ja niskasta kiinni ottaminen. Siksi en ymmärräkkään miksi niitä tapoja täytyy väkisin toiselle tunkea, on hyvä että apua tarjotaan, mutta ihmiset ovat yksilöllisiä, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi seuraavalle. Pahinta on se, että niin moni syyllistää masentunutta; "minäpä söin vitamiineja ja liikuin, nyt en enää ole masentunut, niin sinunkin pitäisi" tai "minäpä otin itseäni niskasta kiinni, eikä masenna enää, niin sinunkin pitäisi" tai "minullapa on oikea lääkitys, syö sinäkin." Kaikille ei vaan koskaan löydy samaa apua, voi kunpa ihmiset sen ymmärtäisivät.

Hakisinko megahampurilaisen vai kaksi juustohampurilaista ja yhden perushampurilaisen ?

- Hain megahampurtilaisen. :)

Masentuneissa on yksilöitä todellakin. Pari kaveria on esimerkiksi kuin yö ja päivä. Eka sai avun juuripa kuntoilusta ja elämäntapa muutoksesta... Toinen taas ei halua edes mitään apua, olla vaan. On päiviä millon jaksaa lähteä ulos tällä toisella ja sitten taas menee rankemmin eli tulee vastaan lääkehuuruissa eikä saa mitään tolkkua.

Itsekin myönnän että omalla kohdalla liikunta auttoi mutta kun näkee lähipiirissä omin silmin sellaisen joka on kokeilut kaiken mahdollisen kausittaisesti ja palannut takaisin lähtötilanteeseen niin ei voi alkaa tuputtaa. Hoitoa, viriketoimintaa jne. totesi mulle kuitenkin oman syynsä tilaansa: kun sitä masennuksen syytä en ole saanut poistettua vieläkään. Joskus hänkin on ollut elämäniloinen ja avoin elämälle oleva nuori mutta yksi tapahtuma hiljenti. Eli ei kukaan ole välttis alunperin ollut synkkä tai lukossa vaan pohjalta löytyy jokin syy. Toiset löytää sen ja saa apua siihen, jotkut tietää syyn tai sitten ei muista mutta eivät kykene nousemaan ylös vaikka paraati soisi taustalla.

Eräs masentuneisuudesta parantunut sanoi että masennus hävisi kun lakkasi ajattelemasta vain itseään. Masennus on itsekkyyttä. Jos kaikki pyöriin vain oman navan ympärillä ja ajattelee vaan omia ongelmia, puutteita ja vaikeuksia niin alkaahan sitä masentaa. Pitää tehdä ajattelutavan muutos ja nähdä että elämässä on muutakin kuin omat ongelmat ja usein ne omat ongelmat ei niin isoja olekkaan. Pitää elää eikä käpertyä itseensä. Kaikki ovat yhtä hyviä ja arvokkaita ihmisiä. Ketään ei ole toista huonompi. Elämästä löytyy aina jotain positiivista ja kun siihen keskittyy niin positiivisuus lisääntyy kuin itsestään. Tee sitä mitä rakastat ja jos et ole vielä omaa juttua löytänyt niin lähde etsimään.

hei masentunut

suosittelen ammattitaitoisen psykiatrin hankintaa.

itselleni lopultakin löytyi hyvä lääkäri ja lääkkeet.

ne lääkkeet pitää myös muistaa ottaa, eikä masennus häviä nappia painamalla.
minullakin alkaa tunnelin päässä näkyä valoa, kiitos hyvän psykiatrin ja terapeutin.

en usko että pelkkä keskustelu ketään parantaa, kyllä siihen tarvitaan lääkettäkin.

tsemiä elämään, kyllä elämä lopulta voittaa (vähän tyhmä ilmaus) ............vaikka pahimmassa vaiheessa tuntuu että mikään ei voi tätä tuskaa poistaa.

Lisäravinteet eivät ratkaise ongelmia tai tunne-elämän ristiriitoja, jotka voivat olla masennuksen taustalla. Se työ pitää tehdä itse, tukihenkilön tai terapeutin avustamana. Mutta toki lisäravinteista on hyötyä ja tukea toipumiselle. Itselläni on käytössä:
-Epa
-D-vitamiini
-Magnesium
-B-vitamiinit
-L-theanine

itse luotan lääkkeisiiin, hampurilaisiin, colaan ja monivitamiiniin.

mullakin masennusta nyt jo ollu kohta kolme vuotta ja ärsyttää se kun aina sanotaan että ota jeesus elämääs ja näin mutta niin olen tehnytkin ja uskon mutta ei se masennus yhtäkkiä siltikään ole parantunut.. siihen on kyllä usko auttanu että ei oo tappanu itteensä ja jaksaa vielä kitua täällä mutta eihän tää ny mitään mukavaa ole...

si aiheuttaja!


>>>>>>>>>>>>>>>>Lainaus oiretestistä alkaa:
Tässä toisenlainen lähestymistapa masennukseen:
>>>Masentaa – ainakin sitten, kun kärsit allaolevista oireista ja kerrot näistä lääkärille, joka tekee pahimman mahdollisen virheen: >>>Syyllistää potilasta lisää kertomalla että ”vika on korvien välissä”, vaikka todellisuudessa oireet ovat korvien välissä, mutta varsinainen vika onkin seinien välissä!
Kun kokosin tätä kvht-testiä hermostollisten oireiden osalta, niin itselleni tuli ”outoja oireita”:
- Olin selittämässä eräälle ystävälleni erästä asiaa ja yhtäkkiä kesken lauseen ”Ding”-en muistanut edes aihetta, mistä olin kertomassa (14). Tällainen jos mikä masentaisi, ellei tietäisi mistä on kysymys.
- Toinen tosi inhottava oire on kun esimerkiksi tulitikku tippuu kädestä lattialle ja ”pinna palaa” heti ja aloitat helvetillisen raivoamisen (6) asiasta johon normaalisti et reagoisi mitenkään!
Se, miksi tuon tämän esille, johtuu siitä, että nämä ovat turhankin yleisiä ongelmia ja jatkuvasti saan (onneksi!) kuunnella potilaiden helpotuksen huokauksia, että ”Ei minulla olekaan vikaa korvien välissä, vaan vika onkin seinien välissä!”!

Muistakaa B12 vitamiini, ei saa kuin pääasiassa kalasta, maksasta ja lihasta. Voi helposti tulla puutos, jos eläinperäiset tuotteet vähissä ravinnossa.

"a severe vitamin B12 deficiency can lead to deep depression, paranoia and delusions, memory loss, incontinence..."

"a severe vitamin B12 deficiency can lead to deep depression, paranoia and delusions, memory loss, incontinence..."

Mistäs propagandasta tämä on peräisin ja mihin "tutkimuksiin" se perustuu?

Laitapa tieteellisten artikkeileiden listaa, niin katson "näyttösi".

kirjoitelkaa siellä vitamiinit/luontaistuotteet-palsoilla, tää on väärä paikka mainostamiselle.

itselläni on hyvin epäterveelliset elintavat - en liiku juuri lainkaan ja elän melkein täysin roskaruualla. tämä ei aiheuttanut alunperin masennusta vaan on pikeminkin seuraus siitä. tähän jamaan masennus on minut saanut. asiaa ei auta, että "lääkitsen" itseäni roskaruualla kuten jotkut lääkitsevät viinalla, se on ainut asia joka helpottaa oloa kun saa verensokerit hetkeksi ylös. olen pahasti hiilari/sokeri addikti, päivä ilman mässyjä saa aikaan valtavan ahdistuksen. hupaisaa kyllä olen yrittänyt kehittää itselleni nikotiini- ja alkoholiriippuvuuden sillä ajattelin, että niiden avulla saisin vähennettyä liikasyöntiä, mutta en ole saanut itseäni kumpaankaan koukkuun! vain ruoasta olen riippuvainen.

tiedän, että olisi tärkeää korjata ruokavalio ja alkaa harrastaa liikuntaa mutta ei minulla koskaan ole ollut pätkääkään itsekuria. olen heikko, säälittävä ja täysin selkärangaton ihminen. asiaa ei auta että en saa liikunnasta mitään mielihyvän tunteita vaan se väsyttää vaan entisestään .
vitamiineja olen joskus syönyt, d-vitamiinia suuria annoksia mikä antoi energiaa muutaman kuukauden ajan mutta vaikutus loppui. tosin saattoi olla pelkkä harha, sillä välillä on muutenkin parempia kausia... kalaöljyä olen josksu syönyt, mutta en ole huomannut mitään vaikutusta.


tämä kaikki on niin noloa ja häpeällistä että en ole koskaan uskaltanut siitä kertoa ammattilaiselle enkä koskaan varmaan kerrokkaan.

niin ja yksi seikka mitä ei ole vissiin kukaan maininnut on se, että VITAMIINIT OVAT KALLIITA. toki jotain halpoja pirkka multivitamiineja on, mutta ne eivät käsittääkseni toimi yhtä hyvin. laadukkaat vitamiinit maksavat ja niitä pitää masennuksne hoitoon ottaa suuret määrät - rahaa palaa. ja omega-3 vasta onkin kallista. itselläni sossun tuella eläessä ei ole koskaan ollut varaa ostaa näitä säännöllisesti.

Niimpä, mikään ei vituta yhtä paljoa ku jos on paska olo, niin sitte joku perseenreikä tulee tyrkyttään jotain omega rasva happoja jne. tuo on justiinsa semmosta sielun murskaavaa paskaa joka ajaa masentuneet hyppäämään junan alle.. Jos nuppi on sekasin nii sillon tarvii ihan oikeita lääkkeitä eikä mitään luonnon antimia.