Jos joku perillinen on tehnyt ennen perinnönjakoja luovutuksesta paperin, saako hän sen luovutuksen ennen perinnönjakoja (jotka ovat mahdollisesti vuosien päästä) perua? Testamentin tekijähän saa elinaikanaan muutella mieltään miten haluaa, miksei sitten luovuttaja?
Entä missä pinkassa sen luovutuspaperin pitäisi olla, hypoteesinä se, että on olemassa jakamaton kuolinpesä - kuolinpesän papereitten joukossa aina sinne perinnönjakoon asti (olettaen että sitä ei voi perua tai ei peruta)? Ja vielä kolmaskin kysymys: saako joku toinen perillinen ottaa sen paperin itselleen ja omaa asiaansa ajaakseen eli esim. ostaakseen tältä luovuttajalta tämän osuuden ja asettelulla "jos et myy, tätä luovutusta käytetään, mutta jos myyt, luovutusta ei tietenkään noteerata". Luovutuspaperissa ei ole mainittu kenen hyväksi luovutaan. Eli, missä pinkassa sen pitäisi olla - jonkun toisen perillisen asioissa vai kuolinpesän papereissa? Ja onko tuollainen asettelu sitten oikein, sillä eikös se, että myy, tarkoita juuri perumista.
Hypoteettisuutta.
Entä missä pinkassa sen luovutuspaperin pitäisi olla, hypoteesinä se, että on olemassa jakamaton kuolinpesä - kuolinpesän papereitten joukossa aina sinne perinnönjakoon asti (olettaen että sitä ei voi perua tai ei peruta)? Ja vielä kolmaskin kysymys: saako joku toinen perillinen ottaa sen paperin itselleen ja omaa asiaansa ajaakseen eli esim. ostaakseen tältä luovuttajalta tämän osuuden ja asettelulla "jos et myy, tätä luovutusta käytetään, mutta jos myyt, luovutusta ei tietenkään noteerata". Luovutuspaperissa ei ole mainittu kenen hyväksi luovutaan. Eli, missä pinkassa sen pitäisi olla - jonkun toisen perillisen asioissa vai kuolinpesän papereissa? Ja onko tuollainen asettelu sitten oikein, sillä eikös se, että myy, tarkoita juuri perumista.
Hypoteettisuutta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lisätään, kun kuvio hypoteettisenakin on hullu: Eli perumista ei hyväksytä muuten kuin siinä tapauksessa että myy osuutensa toiselle - tämä kaikki ennen varsinaista perinnönjakoa - näinkö on oikein?
Oletetaan, että tässä on kyse luovutuksesta eikä luopumisesta.
Pesäosuutensa voi luovuttaa eli myydä ennen perinnönjakoa muita osakkaita kuulematta, mutta sopimuksena se tietysti sitoo osapuolia, vaikka olisi luvattu suullisesti, mutta jos esimerkiksi hinta on jäänyt sopimatta, niin eihän se semmoisenaan sido, vaan silloin on kyse myyntitarjouksesta ja sen voi perua tietyin reunaehdoin. Joten pitää selvittää, millä ehdoilla tarjous on tehty ja onko siihen annettu hyväksyvä vastaus oikea-aikaisesti.
Totta kai sanatarkkuutta vaaditaan.
Ei, vaan kyse oli luopumisesta!
Eli siis jos joku on ennen perinnönjakoja (ei ole edes ollut tiedossa niiden ajankohtia) tehnyt luopumispaperin, niin mitenkäs sitä ei voi perua muuta kuin myymällä. Ja luopumista ei ole tehty kenenkään hyväksi paperilla. Missä sen paperin olisi pitänyt olla perinnönjakoon asti.
Ja siis, jos ei voi perua, niin miten voi myydä sitten yhdelle perilliselle sen mitä ei enää omista? Ja jos ei myy, niin luopuminen jää, vaan jos myy, niin ... No, sano sinä! Eli jos voi kerran myydä niin sitten voi myös muuten perua.
Suomen laki on siis tosi koukeroista.
Lisää mutkia: Luopuja ei siis ole tarjonnut mitään kenenkään ostettavaksi, vaan ostotarjouksen tekee toinen perillinen ja hänellä on kyseinen luopumispaperi kädessään, niin jos kerran ei voi perua luopumista kuten tämä ostaja väittää, niin miten hän voi mitään edes ostaa. Ja häntä ei siis ainakaan ole kaupassa sitten huijattu, eli kaupan purkamistakaan ei voi harkita - ainakaan ostaja. Ostajahan tekee tässä myös väärin muita perillisiä kohtaan, sillä jos paperi olisi ollut kuolinpesässä perinnönjakoon asti, myös muut perilliset olisivat päässeet jaolle?
Käsittämätöntä, jos tosiaan on niin, että luopumista ei voi ennen perinnönjakoja perua muuta kuin myymällä sen mistä on luopunut - kuka tätä lakia oikein laatii?
Perinnöstä luopuminen on silloin jo aikanaan perunkirjoitusta tehtäessä merkitty perukirjaan. Ei sitä voi enää perua. Perinnöstä luopujan virkatodistukset on liitetty mukaan perukirjan liitteiksi (jotta nähdään kuka hänen sijaansa tulee perilliseksi). Tämä perukirja on toimitettu verottajalle ja sen mukaan on tehty perintöverotus. Perinnöstään luopunut ei tietenkään ole maksanut mitään veroa.
Sillä luopumispaperilla ei ole enää mitään arvoa eikä ole väliä missä sitä säilytetään vai heitetäänkö roskikseen, sillä perinnöstä luopuminen on merkitty perukirjaan ja sen mukaan edetään.
En ymmärrä noita höpinöitä että tässä vaiheessa yritetään ostaa luopujalta hänen "osuuttaan", sun muuta paskaa. Ei luopujalla OLE mitään osuutta mitä myydä.
Joku teidän suvussanne on nyt tajunnut jotain perusteellisesti väärin.
Olet aivan pihalla. Perinnöstä luopuminen tulee tehdä viimeistään perunkirjoituksessa ja siitä tulee merkintä perukirjaan. Luopumista ei voi peruuttaa. Luopuja ei tietenkään voi myydä sellaista, josta on luopunut.
Pesäosuuden luovuttaminen eli myynti on kokonaan toinen asia ja se tulee tietenkin tehdä ennen lopullista perinnönjakoa.
Niinkö, mutta kun ei ole merkitty perunkirjaan mitään luopumista nyt. Perunkirja on tehty vaiheessa, jolloin perillinen on ollut alaikäine, pesä jäänyt jakamattomaksi. Siis????
Ja jos kerran ei voi perua, niin miten se toinen henkilö on sen ottanut haltuunsa sen luopumispaperin ja ostanut sitten osuuden.
Te unohdatte tämän vaihtoehdon, että on ollut vuosikausia jakamaton pesä...
Joo, oikeesti, antaa olla.... Liian vaikeata teille, taidatte olla niitä asianajajia, jotka niitä pesäosuuksien kauppakirjoja sitten laativat....
Siksi toisekseen, perukirja ja perinnön jako ovat kaksi eri asiaa. Perukirjassa ei jaeta mitään...
Sinä et nyt itse ymmärrä että perunkirjoitus ja perinnönjako ovat kaksi täysin eri asiaa ja ne voivat tapahtua vuosikymmenien päästäkin toisistaan. Perunkirjoitus täytyy AINA hoitaa varsin lähellä kuoiemantapausta; kuolinpesä sen sijaan voi olla jakamatta vaikka maailman tappiin jos osakkaat niin haluavat.
"Niinkö, mutta kun ei ole merkitty perunkirjaan mitään luopumista nyt. Perunkirja on tehty vaiheessa, jolloin perillinen on ollut alaikäinen"
Jos perukirjaan ei ole tuota perinnöstä luopumista merkitty, niin ei sitä ole tapahtunutkaan. Koko luopumispaperin voi unohtaa, sillä ei ole merkitystä. Perukirja ja sen tiedot ovat ainoa mikä ratkaisee.
Sitä paitsi alaikäinen ei voi edes luopua perinnöstä. Hänen edunvalvojansa on joutunut sen tekemään hänen puolestaan, ja siihen on tarvittu maistraatin lupa. Lupaa ei ole saatu paitsi jos perinnön vastaanottaminen olisi ollut selkeästi alaikäisen etujen vastaista.
Olisi siis todella outoa että tuollainen lupa olisi hankittu ja sitten asiaa ei kuitenkaan ole merkitty perukirjaan kuten olisi pitänyt.
"Liian vaikeata teille"
Noilla annetuilla tiedoilla tuollaiseen sekavaan jorinaan vastaaminen on täysin mahdotonta kenelle hyvänsä.
No sehän nyt on täysin selvää eikä täällä ole kukaan muuta väittänytkään.
Mutta jos perukirjaan on merkitty että joku luopuu perinnöstään, niin ei tällä luopujalla siitä eteenpäin ole mitään osuutta koko pesään, eikä siis mitään tekemistä myöskään perinnönjaon kanssa.
Alaikäinen ei voi tehdä oikeustoimia, ymmärrätkö! Mutta täysi-ikäisenä voi tehdä oikeustoimia,,, Sinun juttusi mukaan luopumisen voi tehdä vain perunkirjoituksessa. Aha!
Perunkirjoituksessa ymmärtääkseni selvitetään vain omaisuus ja varallisuus, lisäksi tietysti vainajan sukuselvitys että nähdään ketä hänen perillisiinsä kuuluu.
Perunkirjoitus tehdään aina kolmen kuukauden sisällä kuolemasta, perinnönjako voi tapahtua vaikka vuosikymmenien päästä... Siinä välillä voi tapahtua vaikka mitä...
Että joo, se siitä asiantuntevuudesta taas. Kiitos kuitenkin yritteliäisyydestä.
Eli siis se joka on ollut perukirjan tekovaiheessa alaikäinen perillinen, ei voi täysi-ikäsenäkään enää ilmoittaa luopuvansa perinnöstä tulevassa (milloin sitten onkaan) perinnönjaossa. Tämähän on kiva.
Itse et valitettavasti ymmärrä asiaa lainkaan etkä suostu sitä edes itsellesi myöntämään.
FAKTA 1: Perunkirjoituksessa ei tehdä perinnöänjakoa, mutta perunkirjoituksessa voi luopua perinnöstä.
FAKTA 2: Täysivaltainen henkilö voi myydä osuutensa pesään milloin tahansa ennen lopullista perinnönjakoa. Ja näin tässä sinun tapauksessa on ilmeisesti käynyt, eli täysi-ikäisekseen tultuaan yksi pesän osakas on myynyt osuutensa pesään. Myyjä ei voi tietenkään yksipuolisesti perua kauppaa.
Ja miksi ihmeessä puhut hypoteettisesta tapauksesta, kun ilmiselvästi kyse oikeasta tapauksesta?
Näin se nimenomaan on.
Kyllä, perinnöstä LUOPUMISEN voi tehdä vain perunkirjoituksessa. Ei siis myöhemmin itse perinnönjakovaiheessa.
Jos alaikäisen perinnönsaajan puolesta ei luopumista ole tehty (kuten sanottu, se olisikin varsin vaikeaa) niin tämä perinnönsaaja ei enää aikuiseksi tultuaan voi LUOPUA perinnöstään.
Toki hän voi perintöosuutensa lahjoittaa jollekin, mutta siitä maksaa saaja lahjaveron (paitsi jos lahjan arvo on alle 3999 euroa eikä muita lahjoja ole sama lahjoittaja samalle saajalle antanut kolmen vuoden sisällä).
Aivan. Perunkirjoituksen jälkeen ei voi enää luopua perinnöstä, oli alaikäinen tai ei.
In that case, omituista, että teidän kolleganne, sillä lakimiehiähän te ilmeisesti olette, on ottanut käsittelyynsä paperin jonka täysi-ikäinen on tehnyt otsakkeen "perinnöstä luopumine" alle! Ja tätä hän on vedättänyt niin että voi perua jos myyt! Muuten et voi. Ja samasta asiasta toinen lakimies sanoi, että mitätön paperi muutenkin....
Joo, se on se sanatarkkuus sitten...
Mutta ei se mitään... Sattuuhan sitä asiantuntijoillekin.
http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perillinen.html
Näissäkin muuten käytetään koko ajan sanaa luopuminen - myös kohdassa jossa puhutaan perunkirjoituksen jälkeisestä ajasta. En ymmärräkään....
Koska perunkirjoituksesta on jo paljon aikaa ja perintöveropäätöskin on aikoinaan tehty siten kuin "luopuja" olisi pesän osakas, sanoisin että "luopujan" myöhemmin tekemä luopuminen ole enää tehokas. Mutta lakimiehiä asiassa taitaa tarvita.
Ja tehoton luopuminen on käytännössä sama asia kuin omaisuuden lahjoittaminen, josta saaja maksaa lahjaverot.
"Ja tehoton luopuminen on käytännössä sama asia kuin omaisuuden lahjoittaminen"
Ei ole, vaan tehoton tarkoittaa, että luopumista ei ole tapahtunut. Lahjoitus voi siinä kyllä olla käsillä, mutta silloin pitää olla lahjoitustarkoitus.
Ja tuosta vielä tutkielma aiheesta
http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201212201314
On aina huvittavaa, kun joku joka on ihan täysin pihalla tulee tänne kysymään jotain, on niin oihalla että ei edes ymmärrä mitä kysyy, ei usko mitä sanotaan ja kuvittelee tietätävänsä asiat hyvin vaikka on ilmeistä että on niin tietämätön, että ei edes ymmärrä kuinka tietämätön on.
http://www.laki24.fi/pepe-perinnostaluopuminen-perillinen.html
Verot on sitten toinen asia, mutta alla luopuminen ja luovuttaminen.
"
Perinnöstä luopuminen ja pesäosuuden luovuttaminen
Perillinen voi luopua perinnöstä. Perinnöstä luopujan osuus menee sille, joka olisi saanut perinnön, jos perinnöstä luopuja olisi kuollut ennen perittävää. Perinnöstä luopuja voi näin toimien siirtää hänelle muutoin tulevan perinnön omille jälkeläisilleen. Perintökaaren mukaan tulevasta perintöosuudesta voidaan luopua ilman ylimääräisiä veroseuraamuksia, mikäli luopuminen tehdään ilman ehtoja (luopuminen on tehtävä koko perintöosuuden osalta) eikä luopuja ole ryhtynyt pesään ennen luopumista. Testamentista sitä vastoin voidaan luopua ilman epäedullisia veroseuraamuksia osittainkin; esimerkiksi omistusoikeustestamentin voi ottaa vastaan hallintaoikeustestamenttina tai testamentilla voidaan ottaa vastaan vain tietty omaisuus tai verovapaa osuus jne. Perinnöstä ja testamentista luopuminen on tehtävä kirjallisesti ja se on osoitettava pesän osakkaille.
Pesäosuuden luovuttaminen tarkoittaa sitä, että perillinen luovuttaa oman perintöosuutensa nimeämälleen henkilölle. Luovutuksesta huolimatta luovuttaja on edelleen kuolinpesän osakas. Luovutuksensaajasta ei tule kuolinpesän osakasta, mutta hänelle on oikeus saada pesänselvitys ja perinnönjako vireille sekä käyttää luovuttajan ohella osakkaalle kuuluvia oikeuksia. Mikäli pesään kuuluu varainsiirtoverolain alaista omaisuutta, pesäosuuden luovutus on tältä osin varainsiirtoveron alainen.
"
http://www.juranova.fi/perukirjat.html