pimeän täydellinen
vastakohta saa
ajatukset
kiertämään kehää
muuttamaan suuntansa
kuin vuorovesi,
joka etsii hallayön
kosteuttamaa ruohoa
jossa
kylmyys, puhtaus
ja sileys
hipaisee kielellään
kylmän peilin
pintaa
olemalla yö,
jonka tulevaisuus
ei tuntunut
ulottuvan seuraavaa
aamua pidemmälle
tuntien laskeminen
valovuosia eteenpäin
sai tuntemaan
jalkojen väliin
jääneen viileyden
muistuttamaan
yksinäisyydestä
ajatuksesta
joka liiman
lailla takertuu
ja vie tilan
hengittää
saa halun
möhkäleen sulamaan,
mutta ei
tuo varmuutta
ja sammuttaa
sytyttämättä
minkäänlaista
hologrammia
teräväreunaista
houkutusta
tai edes
himmeää kuvaa
kuperalle pinnalle
valokeilan puuttuminen
tuntui peruuttamattomalta,
köykäiseltä kuolemattomuudelta
pelkkää kirpeää
hienhajua,
piikkejä nielaisussa
ja sitä seuraava
hiljaisuus
kaikki näytti vieraalta,
suorastaan
vihamieliseltä
haluttomuudelta leikkiä
ja päivien eroosio
vain huuhtoi
ihoa ja ohensi
muistin kerroksia
aivan kuin
teoilla saavutettu
avoin haava
ei tahtoisi umpeutua
vaikka ystävyyden
reunat olivat limittäin
ja lomittain
ei sielujen
hiertymät saaneet
rupea paranemaan
laatikossa lymyilleet
vuodet olivat
saaneet kämmenen
mittaisen repeämän
uskallukseen
uuden elämän
saamatta otetta
tai oikeastaan
selkävoittoa vanhasta
mutta se
että nainen hymyili
oli merkki
jota kaikki
ovat odottaneet
tietämättään
kätkö jota
on helppo rakastaa
suudelman pysähtyessä
huulille
niin kuin sen
sanomatta
hiljaisuudessa
kerran lupasin
sanoessani
päivänä jota
ei ehkä
koskaan tule
ja tehdessäni reiän
horisonttiin,
jotta taivas
voisi sataa päälleni
suoraan aurinkoiseen
sieluuni ja elämän
anteeksiantamattomuuteen,
jossa taistellaan
jokapäiväisesti
http://www.youtube.com/watch?v=LH-TuWeDkcg
vastakohta saa
ajatukset
kiertämään kehää
muuttamaan suuntansa
kuin vuorovesi,
joka etsii hallayön
kosteuttamaa ruohoa
jossa
kylmyys, puhtaus
ja sileys
hipaisee kielellään
kylmän peilin
pintaa
olemalla yö,
jonka tulevaisuus
ei tuntunut
ulottuvan seuraavaa
aamua pidemmälle
tuntien laskeminen
valovuosia eteenpäin
sai tuntemaan
jalkojen väliin
jääneen viileyden
muistuttamaan
yksinäisyydestä
ajatuksesta
joka liiman
lailla takertuu
ja vie tilan
hengittää
saa halun
möhkäleen sulamaan,
mutta ei
tuo varmuutta
ja sammuttaa
sytyttämättä
minkäänlaista
hologrammia
teräväreunaista
houkutusta
tai edes
himmeää kuvaa
kuperalle pinnalle
valokeilan puuttuminen
tuntui peruuttamattomalta,
köykäiseltä kuolemattomuudelta
pelkkää kirpeää
hienhajua,
piikkejä nielaisussa
ja sitä seuraava
hiljaisuus
kaikki näytti vieraalta,
suorastaan
vihamieliseltä
haluttomuudelta leikkiä
ja päivien eroosio
vain huuhtoi
ihoa ja ohensi
muistin kerroksia
aivan kuin
teoilla saavutettu
avoin haava
ei tahtoisi umpeutua
vaikka ystävyyden
reunat olivat limittäin
ja lomittain
ei sielujen
hiertymät saaneet
rupea paranemaan
laatikossa lymyilleet
vuodet olivat
saaneet kämmenen
mittaisen repeämän
uskallukseen
uuden elämän
saamatta otetta
tai oikeastaan
selkävoittoa vanhasta
mutta se
että nainen hymyili
oli merkki
jota kaikki
ovat odottaneet
tietämättään
kätkö jota
on helppo rakastaa
suudelman pysähtyessä
huulille
niin kuin sen
sanomatta
hiljaisuudessa
kerran lupasin
sanoessani
päivänä jota
ei ehkä
koskaan tule
ja tehdessäni reiän
horisonttiin,
jotta taivas
voisi sataa päälleni
suoraan aurinkoiseen
sieluuni ja elämän
anteeksiantamattomuuteen,
jossa taistellaan
jokapäiväisesti
http://www.youtube.com/watch?v=LH-TuWeDkcg
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ain't no halla for a while beibe :))
Hieno, tunteikas runo.
sinällään hyvä teksti,mutta liian pitkä pitääkseen mielenkiintoa yllä
jokainen säkeistö toimii ihan omillaankin
oikeastaan tuntuukin,että tähän on nyt vain pistetty hienolta kalskahtvia sanoja
toinen toisensa perään vailla mitään logiikkaa,mutta niinhän runoudessa usein on
toisin kuin elämässä,jos siinäkään
kiitos kuitenkin
Kiitos teille, itseni näköinen kaikessa pitkävetisyydessään ja tekotaiteellisuudessaankin ;)