Kaikki (kunnolliset) koiranomistajathan siis tietää, ettei koiranpentuja tai koiria yleensäkään kuulu kohdella kuin lapsia. Mutta, mitenkäs kävisi, jos lasta/vauvaa kohdeltaisiin kuin koiraa? Tuli siis tässä vaan tällainen mieleen, ei niin että itse kohtelisin lapsia niin tai tietäisin kenenkään muun tehneen niin! Mutta leikitään pientä ajatusleikkiä :)
Eli, otetaan esimerkki. Jos koira vinkuu, haukkuu tai ulvoo, esim. automatkan aikana, tämä täytyy jättää huomioimatta, ettei koira tajua käytöksellään saavansa huomiota ja oppii joskus lopettaamaan kyseisen käytöksen. Tietysti koiran annetaan ymmärtää virheellisen käytöksen loputtua, että hiljaisuus on hyväksi. :)
Mutta mitä tapahtuisi, jos käyttäisi lapseen samaa tekniikkaa? Kuvitellaan tilanne, missä lapsi itkee, huutaa tai rääkyy. Normaalisti, tällaisessa tilanteessa, lasta mennään rauhoittelemaan ja hyssyttelemään, mutta mitä jos lasta kohdeltaisiin tässä tilanteessa niin kuin koiraa? Eli jätetään hänet täysin huomioimatta, kunnes lapsi lopettaa huutamisen ja on rauhallinen. Vasta kun lapsi osaa olla hiljaa, niin tämä palkitaan jollakin tavalla, esim. hellyydellä.
Siis ihan mielenkiinnolla ajattelin, mahtaisiko tämäntapainen käytös pienten lasten kanssa toimia? Jos tällaisen kasvatustavan aloittaisi heti vauvan synnyttyä, eikä hän ehtisi kokea tai tottua minkään muun tapaiseen kasvatukseen, toimisikohan se?
Kertokaas ihmiset mielipiteitä :) Ja muistakaa, kyseessä pelkkä ajatusleikki. :)
Eli, otetaan esimerkki. Jos koira vinkuu, haukkuu tai ulvoo, esim. automatkan aikana, tämä täytyy jättää huomioimatta, ettei koira tajua käytöksellään saavansa huomiota ja oppii joskus lopettaamaan kyseisen käytöksen. Tietysti koiran annetaan ymmärtää virheellisen käytöksen loputtua, että hiljaisuus on hyväksi. :)
Mutta mitä tapahtuisi, jos käyttäisi lapseen samaa tekniikkaa? Kuvitellaan tilanne, missä lapsi itkee, huutaa tai rääkyy. Normaalisti, tällaisessa tilanteessa, lasta mennään rauhoittelemaan ja hyssyttelemään, mutta mitä jos lasta kohdeltaisiin tässä tilanteessa niin kuin koiraa? Eli jätetään hänet täysin huomioimatta, kunnes lapsi lopettaa huutamisen ja on rauhallinen. Vasta kun lapsi osaa olla hiljaa, niin tämä palkitaan jollakin tavalla, esim. hellyydellä.
Siis ihan mielenkiinnolla ajattelin, mahtaisiko tämäntapainen käytös pienten lasten kanssa toimia? Jos tällaisen kasvatustavan aloittaisi heti vauvan synnyttyä, eikä hän ehtisi kokea tai tottua minkään muun tapaiseen kasvatukseen, toimisikohan se?
Kertokaas ihmiset mielipiteitä :) Ja muistakaa, kyseessä pelkkä ajatusleikki. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä nyt ei tarvitse edes olla ajatusleikki vaan tämähän täysin pätee myös näin päin.
Kyllä meillä jätetään lapsen itkupotkuraivari huomiotta ja kun rauhoittuu,selitämme miksi näin ei tehdä ja otamme sen jälkeen syliin.
Tosin koiraa kyllä komennamme jos haukkuu turhaan,jotta tietää että se on kiellettyä. Ja näin ei tehdä kun komennamme.
Joten sanon että meillä kyllä toimii lapseen huomiotta jättäminen kiukkukohtauksissa. Ne eivät kauaa kestä ja palkinnoksi saa hellyyttä
Toimii kyllä isomman lapsen kanssa silloin, kun lapsi kiukuttelee, eli ei ole kyse hädästä. Vastasyntyneen kanssa kuitenkin täysin sopimaton ja julma tapa. Jos vauvan annetaan itkeä itsensä hiljaiseksi, hän oppii ettei hänen tarpeisiinsa vastata ja hänestä voi tulla tunne-elämältään häiriintynyt aikuinen. Pienen vauvan itkuun tulee aina vastata, koska hän ei itke kiukutellakseen, vaan ilmaisee itkullaan jotain tarvettaan (esim. nälkä, läheisyydentarve, vatsa on kipeä...) ja tarvitsee vanhemman apua.