Miten te syöpään sairastuneet haluaisitte, että teitä kohdeltaisiin viimeisinä aikoina. Millaisista asioista haluaisitte kekustella lastene kanssa? Mitä haluaisitte kenties kertoa sukulaisillenne tai lapsenlapsillenne? miten inun kannattaisi näissä asioissa lähestyä äitiäni?
Äidin syöpä
Tyttären mietteitä
2100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse en menetin tätini syövälle, hän ei edes kertonudt asiasta kuin vasta viime hetkillä.
Jos itse sairastaisin syöpää en haluaisi kiinnittää siihen liikaa huomiota vaan saada ajatukset muualle ja ajatella iloisempia asioita. Haluaisin viettää aikaa minulle itselleni tärkeiden ihmisten kanssa ja nauttia elämästä jotenkin vaikka se varmasti vaikeaa tuollaisessa tilaanteessa onkin. Haluaisin tuntea itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Tämä tuskin auttoi mutta omia mietteitä..
Tästä tuskin paljon apua on mutta
Hei -tytär,tosi ikävää,että äitisi on vakavasti sairas. olen joskus saanut myös diagnoosin;syöpä mutta olin onnekas ja tässä nyt li 10-v tapahtumasta yritän vastata sinulle. -Mitä silloin,kun pelkäsin eniten kuolevani,en missään tapauksessa halunnut nähdä tai kuulla,oli sääliä. Enkä myöskään halunnut "kokea" suoraan,sitä pelkoa ja avuttomuuta,mitä se tyttäressäni herätti,se oli liian raskasta,pahinta.
Halusin puhua siitä,mutta "valoisesti".Halusin tuntea,että se ei ollut kaiken totaalinen loppu, eikä missään tapauksessa , se saanut murtaa tytärtäni,vaan ajan kanssa "vahvistaa häntä",niin hirveeltä kuin se,ehkä kuulostaakin.
Niin,nämä olivat "ajatuksia,tunteita ajasta ",joka oli musta,mutta samalla kirkas.
Toivotan voimia teille molemille,tällä vaikealla matkalla.