Pala suomalaista uusperheen arkea. Uuden puolisoni on mahdotonta hyväksyä lapsiani aikaisemmasta liitosta. Vanha rakkauden ja kiintymyksen liima on suhteen pitänyt vielä kasassa, mutta yhä enenevässä määrin vanhempien lasteni oleminen luonani vaikeutuu.
Joka ikistä suunniteltua tapaamista pitää alkaa erikseen säätämään. Mikään ei onnistu ja kun lopulta onnistuu vetää puoliso taas täysin pelihousunsa palasiksi. Asiat rauhoittuvat vasta kun lapset taas palaavat äidillensä ja ydinperheellä jäämme ihmettelemään ja miettimään mistä oikein oli kysymys. Hiljaa taas nuollaan haavoja kunnes koittaa seuraava tapaaminen ja uusi vääntö.
Edellinen eroni oli aika raskas. Ensin jouduin tappelemaan ex-vaimon kanssa yhteisten lasten näkemisestä. Nyt tässä arki on koittanut ja mielellään lapset minulle tuo että saa itse aikaa. Nyt vain vastustus tulee taas ihan toiselta suunnalta. Ero tuntuu taas aika paskalta jutulta, mutta onko mitän toiveita että tässä nainen voisi kelkkansa kääntää ja lapseni hyväksyä osaksi perhettämme?
Joka ikistä suunniteltua tapaamista pitää alkaa erikseen säätämään. Mikään ei onnistu ja kun lopulta onnistuu vetää puoliso taas täysin pelihousunsa palasiksi. Asiat rauhoittuvat vasta kun lapset taas palaavat äidillensä ja ydinperheellä jäämme ihmettelemään ja miettimään mistä oikein oli kysymys. Hiljaa taas nuollaan haavoja kunnes koittaa seuraava tapaaminen ja uusi vääntö.
Edellinen eroni oli aika raskas. Ensin jouduin tappelemaan ex-vaimon kanssa yhteisten lasten näkemisestä. Nyt tässä arki on koittanut ja mielellään lapset minulle tuo että saa itse aikaa. Nyt vain vastustus tulee taas ihan toiselta suunnalta. Ero tuntuu taas aika paskalta jutulta, mutta onko mitän toiveita että tässä nainen voisi kelkkansa kääntää ja lapseni hyväksyä osaksi perhettämme?
Vastaukset 28
Vanhimmat
No eipä ole uutta. Nainen haluaa erottaa sut lapsistaan, he ovat hänelle suuri uhka. Valitse itse kummat on tärkeimmät lapset vai tuo katkera nainen? Uskon että lapset jos tuohon on uskomista. Naisia tulee aina, mutta näitä lapsia et saa takasin jos ne menetät.
Niin, asiat tuntuu yksinkertaisilta kun ne sanoo ääneen. Vääntömomenttina meillä on käytetty alati yllä leijuvaa uhkaa, että uusi puoliso ottaa yhteiset lapset ja muuttaa toiselle puolelle Suomea. Eli käytännössä pitäisi valita onko täyspäinen isä yksille ja puolivaloilla toisille. Tai sitten nostaa pää pystyyn ja valita ettei lähde tämän pillin mukaan tanssimaan.
Todennöisesti taas nuorempien lasten kanssa olo hankaloituu ihan pirusti. Ja Suomessahan ei käytännössä ole mahdollista, että lapset isälle jäisivät jos ja kun äiti niistä haluaa pitää kiinni.
Eli taas on surkea homma edessä, mutta mitä muuta keinoa on katsoa peiliin aamuisin?
Mä uskon vakaasti, että pariterapiasta vois olla teille apua.
Sä voisit kertoa, ettei rakkautesi vanhempiin lapsiisi ole poissa muilta perheenjäsenistä yms,
Vaimosi voisi kertoa, mikä tapaamisissa on hänen mielestään hankalaa. Käytännön jutut, mustasukkaisuus, vai joku aivan muu.
Ja kun paikalla on ammattilainen, teille jää tilaa puhua rakantavasti, ilman riitaa.
Kyllä asiat voi muuttua, jos haluatte sitä. Mutta älä oleta että muutoksessa on kyse vain siitä, että vaimosi pitää muuttaa kelkan suuntaa. Ehkäpä sinunkin on tehtävä muutoksia?
Itse erosin uusperheestä. Molemmilla oli lapsia aiemmista liitoista ja yksi yhteinen. Miehen lapsia minulla ei koskaan ollut mitään vastaan, ei vähääkään. Kun mies ei ollut paikalla, meillä oli tosi ihanaa yhdessä! Mutta mies ei koskaan ollut tasapuolinen kaikkia lapsia kohtaan, ja tietysti lapset kärsivät siitä. Ja vanhemmat osasivat tiedostaa sen, etten minä ollut aikuinen talossa heidän isän silmissä. Mies ei pitänyt kiinni esimerkiksi nukkumaanmenoajoista, sääti aikatauluja miten huvittaa kun vanhemmat lapset tulivat, haki pizzaa jja mättöpusseja karkkeja kun vanhemmat lapset tulivat jne. Siis rutiinit heitettiin ikkunasta ulos. Ja ns. viikonloppulapsilta hän ei koskaan vaatinut hitustakaan kotitöitä, vaikka muilta kovastikin.
No, sanon siis vain, että teidän molempian kannattaa miettiä, missä vika on. Yleensä se vika ei ole lapsissa.:)
Tiedätkös että muikkelisi harjoittaa lapsiasi kohtaan vähintäänkin henkistä väkivaltaa jo pelkästään olemalla naama rutussa lasten läsnäollessa. Tämä on rikollista toimintaa. Haluatko mahdollistaa tämän ja kuinkakohan kauan? Ei ihme ettei miehet saa lapsia itselleen kun pistävät niin usein parisuhteen lapsiensa edelle. Nii-in: peiliin on syytä katsoa kun tekee jälkikasvua useampien kanssa. Ei ole kunniallinen kuvatus.
Se on totta, siksi minä kielsinkin ehdottomasti, ettei mie stuo naikkosia meille, emmehänmekään mene niitä katselemaan sen naikkosen kotiin. En viosi kuvitella, että olisimme missään tekemisissä, lapset on mulle ollu aina tärkeimmät, ja heitä ei kukaan suttura kiusaa ja saa nähdä.
Mua ainakin olisi hävettänyt, jos naikkost olisi tulleet väkisin meille kiusaamaan ja hukkumaan mun lapsia. Olisin ollut huono äiti, mutta nyt voin olla iloinen, kun mies pisti naikkoset kuriin, ettei tunut niitä meille. Miksi olisi pitänyt, eikö hän sen tähden lähtenytkin että pääsi miestä eroon ja viahtoi lapset lapsettomiin naikosiin? Kyllä munusta.. nyt saa olla ilman meitä, ja turha tulla vinkumaan ikinä takasin, likaista miestä emme ota.
Hohhoijaa. Jos on naama rutussa, se ei ole rikollista toimintaa... Ei liitoitella tilannetta, vaikka se hankala onkin.
Kuulostaa nyt vähän siltä, että et AP ole onnistunut pitämään parisuhdettasi onnellisena. Koska tämä on kohdallasi jo toinen kerta, nopein ja kivuttomin vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi olisi varmasi katsoa peiliin. Miksi jo toinen nainen kiukuttelee sinulle? Onko todella niin että kaikki suomalaiset naiset ovat hulluja, vai voisiko omissa toimissasi olla jotain korjaamisen varaa?
Edellisen kommentoijan ajatukset naurattavat: Jos naama rutussa kulkeminen olisi rikollista toimintaa, yli puolet Suomen väestöstä kuuluisi vankilaan. Kukahan senkin lystin maksaisi?
Nuo tuo ei ole uusi juttu, täälläkin suurin osa uusista suhteista vastustaa miehen suhdetta lapsiinsa. Kovasti yrittävät erottaa heitä sillä ei mies itse omasta tahdosta aina heitä jätä, kyllä siinä täytyy olla se rikkova osapuoli.
Täällä EI todellakaan suurinosa uusperheen äideistä vastusta miehensä lapsia. Tällä saralla täällä huseeraa palsta-häirikkö lissu ihan itse, ja yrittää saada uudet puolisot näyttämään hirviöiltä.
Suurin osa UP:N äideistä on täällä aivan normaaleja naisia, äitejä itsekkin, jotka panostavat perheeseensä ja parisuhteeseensa.
En väitä etteikö olisi muutakin olemassa, mutta tälla palstalla häiriköi sairas ihminen, joka ei pääse omasta erostaan yli. Joka vihaa kaikkia uusperheen naisia. ja tuo sen monilla erilaisilla kirjoituksilla esiin.
Jokunen viesti (jotka eivät ole häirikön teksteja), on ollut joissa UP:N äiti ei pidä miehensä lapsista, mutta niitä ei voida todellakaan listata että SUURIN OSA
Veit sanat suustani. Lissu tekee kaikkensa saadakseen mustamaalata uusia puolisoita.
Ei täällä tarvi kenenkään tehdä kenestään mitään eikä edes lissun. Kaikki jotka osaa lukea, ymmärtää, että miehen lapset ei ole kenellekkään yhtään mitään pelkkiä riipaakivia, ja se annetaan miehellekin ymmärtää että pitäs lapset jättää...
Kyllä se uusi nainen tekee kaikkensa, jotta mies hylkäsi lapset lopullisesti.
Kaikki jotka osaavat lukea, osaavat erotella sinun lissu kirjoitelmat ja oikeiden äitien kirjoitukset. Lähes jokainen haukkuma viesti on sinun ja sivupersooniesi tekemä. Olet niin katkeruutesi syövyttämä, ettet näe tai ymmärrä mitään muuta kuin pahuutta. Pilkkaat, haukut ja syyllistät, keksit mitä kummallisempia aloituksia muka uutena puolisona, kiitä ja kehu et koskaan. Onnelliset tarinat ammut alas valheina. Eikö tuommoinen negatiivisyys syö sisintäsi?
Se mitään syö, päinvastoin piristää, kun saa nauraa :D
Totta on. Aina ei viitsi edes Lissutella vaikka näkee sun sekavan tekstisi kaikkine kirjoitusvirheineen, kun ei niitä jaksa eikä pysty edes lukemaan.
Lissu ne vaan ohitetaan ;)
Onko sun lapset vaikeita teinejä, laiskoja suurisuisia ja passattavia,ja oletko itsekin passattava avuton mies, jos näin, niin en yhtään ihmettele, jos joka toinen vl tai miten on järjestetty on passattavia tuplasti enemmän.Tuleeko mukulasi niinkö loistohotelliin palveltaviksi.
Ei ole vanhemmat lapseni teinejä eivätkä avuttomia. Juuri koulutaipalettaan aloittelevia. Passausta ei ole tarvinnut kenenkään uuden puolison puolelta odotella. Pystyn omista lapsistani erittäin hyvin huolehtimaan.
Miten se avuton mies määritellään? Urallani olen hyvin menestynyt ainakin kansallisessa mittakaavassa. Itse huolehdin perheeni elättämisestä ja elintason ylläpidosta käytännössä täysin. Kulutustavaraa, elektroniikkaa, kodinkoneita ja muuta nykypäivänä tarjottavaa roinaa olen saanut kannettua reippaasti yli keskiarvon merenrannalla sijaitsevaan, vajaan 400m2 talooni. Nämä siis kaikki vaimon ja hänen edellisestä liitosta olevan teini-ikäisen tyttären käytössä. Vaimon tytär ei kohta täysi-ikäisenä luonnollisestikkaan osallistu mihinkään siivous/ruoanlaitto tai muuhun perheen yhteisiä asioita eteenpäinvievään toimintaan. Ehdotuskin jonkinlaisesta osallistumisesta skoottereita, puhelimia ja merkkilaukkuja vastaan saa tunnelman kireäksi. Vastapainoksi sitten vaimon kengässä hiertää että maksan ex-vaimolleni elatusmaksuja.
Kotona huolehdin talon ylläpidosta ja otan osaa siivoukseen ja ruoanlaittoon käytännössä jokaisen valveilla olosekuntini ajan.Vaimo laittaa nukkumaan nuorimmaisemme kanssa hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen jonka jälkeen minä hoidan loput yhteiset lapsemme sänkyihin ja teen vielä yli puolen yön kotitöitä. Aamulla kuuden jälkeen ponkaisen sitten palkkatöihin. Vaimo ja lapset heräilee vasta kun olen ulko-ovesta käynyt. Ja tämä ihan normaali päivä. Tähän kaikkeen tulee tietenkin taas kuittia ja vinoilua jota en tarvi, mutta jos hetkeksi olettaisi, että kertomani pitää paikkansa, olisi mielenkiintoista kuulla olenko näillä premisseillä avuton ja passattava mies? Vitun tyhmä tietenkin voin olla koska annan itseäni viedä kuin pässiä narussa.
Niin oletkin erittäin tyhmä.
Sullahan on rahaa palkkaa lastenhoitaja niin loppuu kitinät.
Et sinäkään siitä teinistä kauheesti tykkää, kun on laiska ja itsekäs.
Teillä on molemmilla ongelmia toistenne lapsista, jutustasi huomaa, että et sinäkään oikeen hyväksy vaimosi teinitytärtä, joka kertomasi mukaan on laiska ja ylimielinen,ja se kismittää sinua, en ihmettele, jos vaimosi ei hyväksy sun ex liittosi tenavia, kun sinäkään et oikeen hyväksy hänen teinitytärtään, joka asuu sinun rantatalossasi eikä osallistu mihinkään ja kuiteski raahaat hänelle tietotekniikkaa, etkä saa mitään vastapalvelusta.
Huomaan myös, että talo on sinun ja varmasti olet rouvalle ja eritoten teinille sen hyvin tietoiseksi saattanut, et asuvat sinun talossasi.
Miten sikiäväisiä oikein olette, jos on noin monta alle kouluikäistä? Eksästä ilmeisesti erottu lasten ollessa vielä taaperoita. Eikä tuo uusikaan perhe hääppöseltä kuulosta. Akka savustaa vanhat lapsesi ulos tuota pikaa kokonaan. Semmosia ne kierrätysvaimot on.
riipaakiviä, piipaakiviä
En ymmärrä miten siedät tuollaista käytöstä naisiltasi. Eikö ole itsestään selvää, että ihminen joka kohtelee lapsia huonosti, joutaa pihalle, taivasalle?
Miten voit katsella moista? Oletko oikeesti isä vai muuten vaanlapsia pukannut maailmaan ajattelematta yhtään sen enempää?
Samaa mieltä, uusiot on erittäin sairaita henkisesti.
Miten sinä voit yleistää, että kaikki maailman uudet puolisot ovat hulluja ja sairaita? Kun käsittääkseni et tunne henkilökohtaisesti yhtäkään.
Minä olen aivan tavallinen ihminen, äiti itsekin, mieheni ja minun yhteisille lapsille. Koskaan en ole estänyt miestäni tapaamasta ed. avoliiton lastaan, koskaan en ole puhunut lapsesta mitään pahaa, koskaan en ole kohdellut ketään huonosti. Olen äärettömän empaattinen ihminen, en halua kenellekään mitään pahaa. Olen ihan tavallinen ihminen, satuin vain rakastumaan mieheen, jolla on lapsi ennestään. Ja mieheni oli täysin sinkku tavatessamme, erostaan oli jo useampi vuosi. Miehen ex on hänkin asiallinen ja tavallinen ihminen, hänellä on uusi mies, ja kaikki elämme rauhassa omaa elämäämme ja käyttäydymme kuten aikuisten kuuluukin.
Miten minä olen mielestäsi henkisesti sairas?
Ap, ei vaimosi tule koskaan hyväksymään edellisen avioliittosi lapsia perheenne
jäseniksi, koska silloin jonkinlaiseksi jäseneksi tulisi myös lasten oma äiti ja se
jos mikä tuo kitkaa suhteeseenne. Joka kerta kun lapset astuvat ovesta, astuu
myös konkreettisesti edellinen avioliittosi oven sisäpuolelle.
Jo tietoisuus siitä, kun kutsuvat sinua isäksi, herättää syyllisyyttä ja ahdistusta siitä,
että lapsesi ovat menettäneet sinut hänelle. Paikka jolla vaimosi on, tuntuu rehelli-
sesti omalle vain silloin, kuin pienet "omat lapsesi" ei ole paikalla. Ja lapsethan tu-
levat nimenomaan tapaamaan sinua, isäänsä. Sinä, ex-vaimosi ja lapset olette
muodostaneet "teidän perheen" ennen. Itsellenikin olisi vaikea vaimosi paikalla löytää tasapaino ja rakkaus lapsiasi kohtaan, kun aina mielessä kummittelisi
että he ovat toisen naisen lapsia joiden asioista kuuluu huolehtia heidän omien
vanhempiensa, eli sinun ja ex-vaimosi.
Asetelma, minun mieheni on sinun lapsiesi isä on haastava, sillä "omistami-
nen" tulee vihkilupauksessa vannottua ja lasten isyys on elinikäistä.
Kyllähän tilanteeseesi ratkaisu löytyy, kun pannaan järki ohjaamaan tunteita.
Viisaat onnistuu, kun realiteetit on hallinnassa, ja yhteiseksi päämääräksi ase-
tetaan kaikkien hyvinvointi ja onnellisuus.
Yksinkertainen ja toimiva ohje: keskustele naisesi kanssa. Älä meidän.
Jos hän ei ymmärrä itse ottaa puheeksi, mikä asioissa hiertää niin ota sinä.
Osoita hänelle, että teidän suhteella on merkitystä sinulle ja että haluat saada teidän yhteiselo toimimaan.
Se joko auttaa tai ei auta, mutta ainakin tiedät mistä on kyse.
Lycka till! Äiti8.7.2013 23:240 SULJE
Ap, ei vaimosi tule koskaan hyväksymään edellisen avioliittosi lapsia perheenne
jäseniksi, koska silloin jonkinlaiseksi jäseneksi tulisi myös lasten oma äiti ja se
jos mikä tuo kitkaa suhteeseenne. Joka kerta kun lapset astuvat ovesta, astuu
myös konkreettisesti edellinen avioliittosi oven sisäpuolelle.
Eikä muuten välttämättä pidä paikkaansa.
Meillä on neutraalit suhteet lasten äitiin.
Lasten kanssa arki sujuu mutkitta.
Meillä kitkaa auheuttaa se, kun mies itse "unohtaa" aika ajoin ilmotella minulle tapaamisiin kohdistuneista muutoksista (jotka sitten vaikuttavat meidän suunnitelmiin ja minä sitten väkslään aina ne kuntoon).
Vaikka hyväksyisikin lasten äidin osaksi omaa arkea se ei tarkoita sitä, että ymmärtäisi tai arvostaisi kaikki kyseisen ihmisen tekemiä päätöksiä ja toimintoja.
Koskee muuten kaikkia ihmisiä oli äiti,isä, kaveri tai nunna.
Keskustelimme asian, ja nyt mies on ymmärtänyt keskustella muutoksista myös minun kanssa ja enää ei ilmesty lapset kuin tyhjästä kylään ja arki toimii!
Aina se ei ole eksä joka niitä "onelmia" aiheuttaa vaan joskus ihan saattaa omassa toiminnassakin olla mietittävää.