Meille on syntynyt lievää suurempi ongelma kesämökkinaapurin kanssa, ja uhkana on joutuminen vastaajana oikeuteen. Minua syytetään aiheettomasti rikoksesta, joka ilmeisesti on nimeltään vahingonteko. Lähtökohtaisesti voisi olettaa, että syyttömän ei tarvitse todistaa syyttömyyttään, mutta näin se ei tunnu olevan.
Asianomistajan noin 7 - 9 vuotias lapsi väittää nähneensä minun liikkuneen heidän tontillaan tapahtuman sattuessa. Todellisuudessa olimme syytteessä kuvattuna aikana melomassa melko kaukana tapahtumapaikasta. Minun puolelta asian voisi vahvistaa mukana ollut vaimoni, mutta häntä ei ilmeisesti uskota. Mistään teletunnisteista ei myöskään kannata puhua, koska kännykät olivat tapahtuma-aikaan mökillä.
Naapurit eli lapsen vanhemmat ovat hyvin ilmeisesti keksineet jutun itse. Oikeasta tekijästä ei ole ilmeisesti mitään havaintoa, mutta lapsi on saatu johdateltua uskomaan, että juuri minä olisin ollut paikalla. Vaikka hänen esitutkinnassa antamansa kuvaus on osittain epäjähdonmukainen, tilanne on silti huolestuttava. Olen muutavalta tuttavalta juristilta saanut kuulla, että lapsen sana painaisi oikeudessa enemmän kuin aikuisen, koska lapsen oletetaan (eli kuvitellaan) puhuvan totta.
Mistään lakikirjoista en ole kuitenkaan löytänyt perusteita sille, että lapsella olisi tässä suhteessa jonkinlainen erityisasema. Ottaako oikeus lainkaan huomioon esimerkiksi sitä, että lapsen vanhemmat ovat saattaneet johdatella häntä ennen kuulustelua?
Asianomistajan noin 7 - 9 vuotias lapsi väittää nähneensä minun liikkuneen heidän tontillaan tapahtuman sattuessa. Todellisuudessa olimme syytteessä kuvattuna aikana melomassa melko kaukana tapahtumapaikasta. Minun puolelta asian voisi vahvistaa mukana ollut vaimoni, mutta häntä ei ilmeisesti uskota. Mistään teletunnisteista ei myöskään kannata puhua, koska kännykät olivat tapahtuma-aikaan mökillä.
Naapurit eli lapsen vanhemmat ovat hyvin ilmeisesti keksineet jutun itse. Oikeasta tekijästä ei ole ilmeisesti mitään havaintoa, mutta lapsi on saatu johdateltua uskomaan, että juuri minä olisin ollut paikalla. Vaikka hänen esitutkinnassa antamansa kuvaus on osittain epäjähdonmukainen, tilanne on silti huolestuttava. Olen muutavalta tuttavalta juristilta saanut kuulla, että lapsen sana painaisi oikeudessa enemmän kuin aikuisen, koska lapsen oletetaan (eli kuvitellaan) puhuvan totta.
Mistään lakikirjoista en ole kuitenkaan löytänyt perusteita sille, että lapsella olisi tässä suhteessa jonkinlainen erityisasema. Ottaako oikeus lainkaan huomioon esimerkiksi sitä, että lapsen vanhemmat ovat saattaneet johdatella häntä ennen kuulustelua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
OK 17 luvun mukaan alle 15-vuotiasta ei pääsääntöisesti saa käyttää oikeudessa todistajana. Oikeus voi kuitenkin harkita asiaa jos lapsen kuulemisella on asian selvittämiseksi keskeinen merkitys. Sen jälkeen oikeus saa vapaasti harkita, mitä se uskoo ja minkä merkityksen kuulemiselle antaa.
Alle 15 vuotiaan todistajan kuulustelua ei voi pitää ihan täysi-ikäisen kuulustelun veroisena, koska esitutkintalain mukaan hänen huoltajallaan on oikeus olla läsnä kuulustelussa.
Mitään erityisasemaa lapsitodistajalla ei lain mukaan ole. Alle 15 vuotias saa myös puhua mitä haluaa, koska häntä ei voi puheistaan esettaa vastuuseen.
Kiitos vastauksesta!
Kaikesta huolimatta tilanne vaikuttaa sanoisinko kafkamaiselta. Juristituttavani, jotka eivät tosin itse hoida rikosasioita, ovat antaneet ymmärtää, että käytännön tapauksissa lapsen sanaa uskotaan asianomistajanakin enemmän kuin aikuisen vastaajan. Eli jos normaalissa juupas-eipäs-väittelyssä on kaksi aikuista, ja muu todistelu on ristiriitaista ja monitulkintaista, niin syyttömyysolettamuksen mukaisesti vastaaja on vahvoilla. Sen sijaan jos asianomistaja on lapsi, oikeus pyrkii valikoimaan näyttöä siten, että se tukee lapsen kertomusta. Joitakin uskomattomia kauhuesimerkkejäkin olen kuullut aiheesta.
Siksi kysyisin, onko tilanne todella niin ongelmallinen kuin mitä minulle on väitetty?
Kun Suomessa vain syyttäjä voi syyttää, niin todisteluteeman näet kyllä haasteesta.
Epäillä saa kuka hyvänsä, mutta vain syttäjä voi syyttää, ellei asianmistaja sitten käytä syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen itsenäistä syyteoikeuttaan.