Olen tavannut 3v.sitten leskeksi jääneen miehen,jolla takana melkein 50v.avioliitto.Pojat viisikymppisiä.Miksi he eivät puhu minulle isänsä luona ollessani mitään,eivätkä kutsu kuin isänsä heille,jos on jotain juhlaa tai muuten vaan.Mikä tässä mättää,en ymmärrä?
Leskirouva
seurasta pitävä
18438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Vaikeapa muiden on sitä tietää.
Mustasukkaisia, pelko perinnön kohtalosta, ujous, epäily tavoitteistasi?
Josko sinä tekisit aloitteen, jos et ole vielä tehnyt.
Toisaalta, eipä isän asiat lopulta suvulle kuulu.
Ikävä tietenkin, jos ei ala suhdetoiminta pelaamaan.
Mitä poikien isä ajattelee tilanteesta?
Minun nuorella miehelläni on 16v poika. Vaikka olen 53 mami niin poka tykkää musta. Kun mies on työmatkoilla niin poika jättää oven auki ja alasti runkkaa että varmasti näen. Siinä on tullut pari vuotta harrastettyä seksiä kunnolla kun tilaisuus tulee.
vastenmielisyyttä uutta suhdetta kohtaan,,,,
aina vieras nainen oman isän elämässä on vaikea sulattaa, yleensä lapset vaikka onki aikuisia tuntevat loukkauksena äitiään kohtaan uuden vieraan naisen, sama toisin päin, jos äidillä olisi uusi miesystävä on vaikea uusi hyväksyä sukuun,
usein tunteita ei näytetä ulospäin, mutta alitajunta toimii voimakkasti,
tietenki on yksilöllistä kuinka voimakkaat on vastenmieliset tunteet, mutta niitä taatusti on jokaisella ihmisellä tuossa tilanteessa,
onhan ihmisiä jotka voivat käyttäytyä sivistyneen korrektisti ja näytellä ystävällisyyttä , mutta aina alitajuisesti inhoaa tiannetta,
tämä on tosi,
totuttele tilanteeseen, ole realisti,,,,
Itse olisin ollut aikanaan tosi hyvilläni jos yksinjäänyt vanhempani olisi löytänyt uuden kumppanin itselleen. Ihmisen, jonka kanssa jakaa vanhuutta, iloja ja suruja.
Eli pidän poikien käytöstä lapsellisena ja itsekkäänä.
Jos, niin kuin oletan, pidätte pyyteettömästi toisistanne.
Ajattele nyt itseäsi ja mieti, mitä heillä on kysyttävää?
Minullakin tulee täyteen tuo 50-v avioliittoa ja vaikka asumme nyt erillään, niin lapsieni on vaikea hyväksyä, että siellä joku "naapurin nainen" käy tyydyttämässä "tarpeitaan"!
Se onkin pahinta, kun lapseni vierailee siellä iskän luona lastensa kanssa, niin tämä nainen ilmiselvästi osoittaa "mieltään" hänen kuultensa ja kaikin tavoin muutenkin yrittää osoittaa, että tytär on tullut äitiinsä, siis pelkkä h..ra?
Lapseni elää avoliitossa ja minä muutin pois, koska mieheni oli sairaaloisen mustasukkainen.
Olet jo ilmeisesti itsekin iäkäs, kuten miesystäväsi lapset? Kuinkas se meidän ikäisillä menikään??
Minä itse en olisi koskaan voinut hyväksyä äidilleni uutta miesystävää, vaikka leskenä hän elikin 20-v. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin koskaan suonnut sanaakaan, jos äitini olisi niin höyrähtänyt, että olisi edes pientäkään "vipinää" tehnyt jonkun miehen kanssa.
Vaan, mitäs sinä lapsista, jos tämä mies´ystäväkin sen hyväksyy sellaisen käytöksen? Ajatellen itseäni ja sinua isäni tyttöystävänä, niin sanaakan en sanoisi. Inhoaisin.
Kauheaa, onhan itsekkäitä ihmisiä, eivät soisi isälleen uutta kumppania ja rakkautta Luoja varjelkoon. Ei kuolleelle tarvitse olla uskollinen, se on kipeästi mennyttä.
On todettu, mitä onnellisempi mies on ollut liitossaan, sitä nopeammin hän hakeutuu uuteen liittoon.
Naisesta en tiedä onko samaa, on monimutkaisempi tunneihminen.
Niinpä jäisi isän paheksunnan kohteeksi moinen tyttären kypsymättömyys. Kumppanilleenhan mies on solidaarinen.
huisia ajatuksia
Todella huisia! Luitkohan oikein kirjoitukseni? Taisi mennä isät, äidit, mummit ja papat sekaisin.
Mielestäni tyttäreni ei ole mitenkään "kypsymätön", ottaen huomioon tämän naisen, joka on...oli...siellä vieraillut. Nyt iskä on kertonut, että hän ei päästä ketään sisälle, siis taloon.
Olemmehan edelleen avioliitossa ja mieheni ei halua erota, koska tietää syyn, miksi joudun nyt asumaan lähellä lastani ja näitä ihania lapsenlapsia.
Olenhan minä itsekin joskus ollut mukana heidän kanssaan siellä papan luonaan ja kaksin olemme olleet meidän kesämökillä.
Tuo äitini tapaus on taas luku sinällään, sillä hän asui pienessä maalaiskylässä ja oli ns. "syytinkiläinen", jota veljeni elätti isäni kuoleman jälkeen, koska sai perintötilan ja meille toisille jäi se, mikä se nyt olikaan, se orpon osa? Siis mahdollisimman pieni maksu veljelleni.
Taisi sekin elatus olla päinvastoin, kun pientilat ajettiin EU:n piiriin ja kanatkin tarvitsivat korvamerkin, sillä äitini hoiti ne muutamat lehmänsä ja meijeri tilillä he elivät ja äitini kansaneläkkeen lisäksi.
Ajatukseni, että en olisi voinut sietää äidilleni uutta miesystävää, niin hänen mahdollisuutensa myös tällaisen löytämiseen olivat olemattomat. Lapsuudesta vain jäi mieleeni, kun iskän "iltakaverit" kiusoittelivat isääni, että;"sitten, kun sinä kuolet, niin he...no...joo.!
Isälläni ei onneksi ollut usein näitä "iltakavereita", mutta äitini kanssa heillä oli ikäeroa 12-v ja äitini oli kaunis, kuten minäkin?? Uskomatonta, että olen muuttunut nyt samanlaiseksi, kuin äitini oli kuollessaan?
En tiedä, oletko sama, joka tuolla alempana hyihyttelee kuoleman avustuksella, koska sekin viesti tuli postiini.
Mietitään ensin, kunnes toisen rekeen kiviä lastataan ja sitten tuomitaan, kun reki ei vedä.
isäni oli leskenä yli kymmenen vuotta, hänellä oli naisystävä,
en näyttäny vastenmielisyyttäni vaan kehuin aina että hyvä kun on ystävä,
mutta totuus oki, tunsin vastenmielisyyttä kyseistä naista kohtaan,
isäni kuoli ennen kuin olisi sitoutunu kyseiseen ihmiseen,
isäni aina itki äitiäni, oikeesti, kävi aina joka päivä hänen hudallaan,
en usko että suhteesta olisi ikinä muodostunu oikeeta lämmintä suhdetta,
hyvä kun siitä ei tullu sen kummemempaa,
ei vanhat enään kiiny uusiin suhteisiin
sinulle ----------------------------
Harva on se iäkäs, joka voi uuden suhteen solmia entisen puolison kuoltua.
Toista ovat nämä uudesti rakastuneet, kuten esim. Johannes Virolainen tai Paavo Lipponen ja onhan näitä pilvinpimein, kun erotaan ja rakastutaan aina uudestaan, kun on "kasvettu erilleen"???
Harvemmin meidän iässä enää "kasvetaan erilleen"! Ja kun kuolema vie toisen puolison, niin ehkä joillekin herää vain nämä sexualiset tarpeet, mutta epäilen, että silloin käytäisiin enää taloudellista puolta jakamaan omien lasten tappioksi.
oletko koskaan oikeesti rakastanu omaa puolisoasi,
sopii epäillä,
et kai avittanu kuoleman tuloa,, ?????
Pojat pelkäävät, että perintönsä pienenee, jos isä vielä innostuu uusiin naimisiin.
Todella surullista, tuomita isä mielessään yksinäiseksi.
höpön höpö,,
kyllä se on tunteita jota pojat kokee,
perinnöstä viis,
on samoja kokemuksia asiasta,
älkää hyvät vanhat ihmiset höperyyttänne sotkeko asioita, olkaa ystäviä keskenään ja nuttikaa yhdessä olostanne,
se pitäisi riittä näin vanhana,
älkää loukatko lapsianne,
EI NE PERINNÖNTAKIA sua inhoa
vaan tuntevat että heidä ÄITIÄ on lukattu,
ON KOKEMUSTA asiasta,,,
Todella tosi on.
Tämän ikäisillä ihmisillä on jo niin "vanhanaikaiset" lapsetkin, että tuollaiset suhteet on vaikea hyväksyä....paitsi voihan olla poikkeuksia, mutta tässä tapauksessa ei ilmeisesti ole.
Minulle ei tulisi kuuloonkaan, että voisin hyväksyä ketään toista miestä sänky kaveriksi edes niillä "yhden yön" suhteilla. Siis kukaan ei täytä niitä kriteerejä, joita mieheni täytti mieleiseksini siellä sänkykamarin puolella, silloin joskus!
Taisin olla myös tuo "sopii epäillä"? On pakko selventää, koska täällä on paljon noita "kristallipallosta" katsojia, ja sitten arvaillaan, kuka oli kuka ja sitten on vain mukamas yksi, joka saa aikaiseksi ne kymmenet miinukset omiin juttuihin??? Minä en ole koskaan onnistunut, kuin kerran ruksaamalla ja se ei muutu, vaikka päivät vaihtuisi ja samalla myös se kuuluisa IP-numero??
Sanompahan vain, että on outoa, jos tässä iässä vielä olisi se s u u r i rakkaus edessäpäin!?? Joten sopii epäillä sitäkin.
Miksi sen pitäisi olla suuri rakkaus? Miksei riitä, että kaksi yksinäistä lyö kamppeensa yhteen, kaikki tulee halvemmaksikin.
Eikö riitä hyvä seura ja ystävyys. Eihän ole toki mikään pakko edes asua yhdessä.
Auttaa toinen toistaan, huolehditaan ja puhutaan, jaetaan arki, ja tietenkin juhlakin.
Kummasti ovat lapset kasvatettu, jos eivät omille vanhemmilleen anna tilaa olla tyytyväinen elämäänsä vielä iäkkäänäkin.
Vaatii vahvaa selkärankaa, jos huomaa omien lastensa olevan oman onnen este.
Mitä jää jäljelle, joko ero omista lapsistaan tai sisäinen katkeruus.
Miten kuollutta voisi loukata? Alkeellisia tunteita on ihmisillä. Ihan kuin nostaisi edesmenneen jalustalle, pyhitetyksi.
Totuus on että mies kaipaa naista rinnalleen, ollakseen onnellinen.
Samoin nainen, ei siinä ole seksistä kysymys ainoastaan, tuleehan sekin kuvaan kun rakastutaan Luonnollistahan sekin silti on, mutta ei itsessään ole tie onnelliseen suhteeseen.
kaikenlaisia kanahaukkoja niitä näkyy olevan liikkeelä,
hörhöt taas liikkeellä,
jos on oikea suhde EI kukaan normaali ihminen tule tänne toitottamaan ja kyseleen onko oikein tai muuta,
taitaa dementiasta olla jo kysymys,
menkää lääkäriin,
Kyllä täällä on
jotkut tilittäny ja selostanu avioliittonsa ja monetkin sellaiset