Tämä maailma on täynnä ihmisiä, jotka etsivät jotain, joka tekisi heidät onnellisiksi. Kuitenkaan kukaan ei voi sanoa tehneensä itseään onnelliseksi. Mitä enemmän ihminen yrittää saavuttaa onnellisuutta sitä kaukaisemmalta tuo tavoite vaikuttaa. Tyydytystä elämän tyhjyyteen etsitään monista eri lähteistä. Sitä haetaan alkoholista, huumeista, seksistä, pornosta jne. Mikään näistä ei kuitenkaan tuo ihmiselle olotilaa, jossa hän voisi sanoa, että hän ei tarvitse mitään enempää.
Sen lisäksi, että ihmisiltä aivan selvästi puuttuu jotain, he ovat myös hyvin pahoja. Ei ole kaukaa haettua olettaa, että näillä kahdella asialla on jokin yhteys. Ihmisiltä puuttuu jotain olennaisen tärkeää, mikä johtaa siihen, että he ovat toisilleen pahoja. Nyt esitän tämän kirjoitukseni keskeisen väitteen: suurimmalta osalta maailman ihmisiä puuttuu rakkaus.
Sinä saatat kuvitella tietäväsi, mitä rakkaus on. Saatat väittää, että miehen ja naisen välillä on rakkautta, jos he menevät keskenään naimisiin. Mutta entä jos toinen on uskoton? Mitä rakkaudelle silloin tapahtuu? Jos puolisosi tekee huorin, mutta pyytää sinulta anteeksi, voitko antaa anteeksi? Ja jos annatkin anteeksi, niin mitä teet, jos hän tekee saman uudelleen?
Todellinen rakkaus on ikuista. Se on jotain käsittämätöntä, ja se vaikuttaa myös epäoikeudenmukaiselta, koska se ei kosta pahaa pahalla.
Sinä saatat olla menettänyt toivosi elämässäsi. On järjetöntä sanoa, että toivoa ei ole, jos ei ole etsinyt kaikkialta. Mistä sitten kannattaa etsiä? Kerron sinulle yhden keinon. Kuuntele keskiviikkona kello 21.45-22.45 ja torstaina kello 19.00-20.30 radiota seuraavilta taajuuksilta:
Pääkaupunkiseutu 89 MHz, Hämeenlinna 105,9 MHz, Keski-Suomi 94,1 MHz, Kokkola 104,3 MHz, Kuopio 106,1 MHz, Lahti 106,4 MHz, Mikkeli 87,8 Mhz Oulu 106,9 MHz, Pohjanmaa 89,4 MHz, Rovaniemi 93,4 MHz, Satakunta 95,7 MHz, Tampere 97,2 MHz, Turku 107,3 MHz.
Sen lisäksi, että ihmisiltä aivan selvästi puuttuu jotain, he ovat myös hyvin pahoja. Ei ole kaukaa haettua olettaa, että näillä kahdella asialla on jokin yhteys. Ihmisiltä puuttuu jotain olennaisen tärkeää, mikä johtaa siihen, että he ovat toisilleen pahoja. Nyt esitän tämän kirjoitukseni keskeisen väitteen: suurimmalta osalta maailman ihmisiä puuttuu rakkaus.
Sinä saatat kuvitella tietäväsi, mitä rakkaus on. Saatat väittää, että miehen ja naisen välillä on rakkautta, jos he menevät keskenään naimisiin. Mutta entä jos toinen on uskoton? Mitä rakkaudelle silloin tapahtuu? Jos puolisosi tekee huorin, mutta pyytää sinulta anteeksi, voitko antaa anteeksi? Ja jos annatkin anteeksi, niin mitä teet, jos hän tekee saman uudelleen?
Todellinen rakkaus on ikuista. Se on jotain käsittämätöntä, ja se vaikuttaa myös epäoikeudenmukaiselta, koska se ei kosta pahaa pahalla.
Sinä saatat olla menettänyt toivosi elämässäsi. On järjetöntä sanoa, että toivoa ei ole, jos ei ole etsinyt kaikkialta. Mistä sitten kannattaa etsiä? Kerron sinulle yhden keinon. Kuuntele keskiviikkona kello 21.45-22.45 ja torstaina kello 19.00-20.30 radiota seuraavilta taajuuksilta:
Pääkaupunkiseutu 89 MHz, Hämeenlinna 105,9 MHz, Keski-Suomi 94,1 MHz, Kokkola 104,3 MHz, Kuopio 106,1 MHz, Lahti 106,4 MHz, Mikkeli 87,8 Mhz Oulu 106,9 MHz, Pohjanmaa 89,4 MHz, Rovaniemi 93,4 MHz, Satakunta 95,7 MHz, Tampere 97,2 MHz, Turku 107,3 MHz.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en oo onnellinen.ei oo pitkään aikaan ollu onnellisia hetkiä.
Minäkään en varsinaisesti ole onnellinen, koska näitä asoita minulla ei ole:
1. Rakasta (Kuka nyt musta vois tykätä?! X_X)
2. Tavallista perhettä (Juu, on varmaan hauskaa, kun isä on pervo ja raivohullu ja molemmat ei osaa muuta, ku haukkua vaan. Ne keksii aina jotakin haukuttavaa.)
Minä en edes tiedä mitä täällä teen? Minä vaan elän ilman tarkoituksen häivääkään. Minulla ei varsinaisesti ole mitään minkä vuoksi elää, menetin koirani, ainoa valon elämässäni ja nyt sisälläni on jää. Miksiköhän en ole tehnyt itsaria? Minä vain tunnun odottavan jotain, minun pitää odottaa, mutta en kylläkään yhtään tiiä mitä... O.O'.
Ehkäpä ainut asia, joka ei ole tehnyt minusta täys nuorisorikollista ovat ystäväni ja jumala (mitenköhän tässä tilassa voi edes uskoa jumalaan?) En tiedä miksi uskon, minä vaan... uskon.
Tunteeko joku muu samoin?
Olen 16 vuotia muiju hesasta ja minäkin en ole onnellinen vaikka luulin että olen. Olen nyt uudessa koulussa jossa on ihania ihmisiä ja ystäviä, mutta kun tulen kotiin niin ei oo kenen kanssa olla. Perheni on ihan koossa mutta tosiystäviä puuttuu =( Ja rakastun aina siihen jonka en saa ja se sattuu... Olen nyt sekaisin rakkaudesta yhtä jätkä kohtaan mutta hänellä on jo rakas ja kun mä kysyin häneltä onko hänellä muija niin hän rupesi vältelee mua ja se sattui viellä enemmän. Voi sanoa että elän vain koulussa siellä missä on paljon ihania ihmisiä ja se jätkä joka kipeä mulle tekee. Mutta en voi olla rakastamatta häntä =( Nytkin olen vain olemassa kun on lauantai ja huomenna sunnuntai, synnyn taas maanantaina kun koulu alkaa.
Minä koin ihan samoin n. vuosi sitten. Elämällä ei ollut mitään tarkoitusta, sillä olin tavallaan kohonnut ihmisyyden yläpuolelle ja näin että muut on tyhmiä kun eivät tajua niinkuin minä tajuan.
Olin kokenut ja ajatellut niin paljon, että en nähnyt millään tekemisellä mitään mieltä. Joku aina sanoo että haluaa kokea kaiken elämässä. Mahdollisimman paljon asioita jotta voi kertoa sitten lapsenlepsilleen niistä. Tämä syy ei mun mielestä ainakaan ollut riittävä; eläisin jotakuta toista varten, eikä se sitä paitsi olisi edes elämän tarkoitus jos kaikki eläis toisia varten eikä kukaan sitten ketään tai mitään varten. Sitäpaitsi mulla harmitti tosi paljon ku mä oin kohonnu niin korkealle suureen elämän ymmärtämiseen koska mä tiesin ettei sieltä vois palata. Miten mä voisin muka unohtaa että elämällä ei ole tarkoitusta? Mä voisin kyllä näyttää eläväni, ja mä luulin pitkään, että sitä elämä oikeasti on: Näytät onnelliseslta niin olet onnellinen. Vakuutat muut siitä että olet onnellinen niin ne alkaa pitämään ja kohtelemaan sua onnellisena. Näin minä ajattelin.
Mulla oli hirveä totuuden nälkä. Mä tunnistin että en enää tuntenu itseäni ollenkaan. En yhtään tienny mitä halusin, eikä mulla koskaan ollu aitoja reaktiota, enkä mä koskaan tuntenu mitään muuta ku suurta ahdistusta; en osannu rakastaa tai aidosti surra. Ahdisti vain. Luulin että näin kuuluu olla.
Huomasin että kun mä oikeasti yritän katsoa maailmaa, niin mä en nähny sitä todellisena. Kun mä katoin esim. meidän sohvaa niin mä en ollu ihan varma onko se todellinen vai ei. Enkä mä itseänikään tuntenu todelliseksi, vaan aina ku sanoin jotain, niin tajusin etten mä niin halunnu sanoa, sanoin vain. Enkä sitten osannu sanoa mitä halusin, koska en tienny mitä halusin.
Mä olen nyt päässy tosta tilasta pois. Mä tulin hetkeksi (n.viikoksi) todelliseksi, mutta todellisuus pelotti mua niin paljon että mun oli pakko taas kätkeytyä omaan mielikuvistusmaailmaan; se oli paljon turvallisempi.
Mä tunsin kaiken niin elävästi. Kun mä katsoin ympärilleni, mä näin, miten ihmiset kärsii ku ne ei elä todellisuudessa ja illalla mä luulin että mä olen kuollu ja jossain "välitilassa", sillä mä tunsin itseni niin eläväksi. Ihan niinku olis vasta herännu unesta. Ajalla ei ollu merkitystä ja mä tajusin että mä olen yksilö, irrallaan muusta ympäristöstä. En voi tarrautua keneenkään koska kukaan ei ole ikuinen, kaikki kuolee joskus ja mun pitää tehdä itse omaa elämääni koskevat päätökset. Pääasia oli riskin otto; piti tehdä vain mitä haluaa ja luottaa siihen että "kantovoima" on olemassa. Jumala/ Rakkaus..
Kukaan ei vie sinulta oikeutta tehdä niinkuin haluat.
Nyt yritän taas saavuttaa sen todellisuuden koska se oli totta. JA mä tiedän että mua kyllä rakastetaan, mutta sitä on vaikea käsittää.. Toivottavasti jollakin on samanlaisia kokemuksia, tämä on tosi hankalaa yksin..
Olet ymmartanyt monia asioita jotka pitavat paikkansa, mutta et koko totuutta. Jossain vaiheessa sinullekin saattaa valjeta enemman ja enemman totuudesta.
Kuulostaa hauskalta, mutta kuulostaa siksi etta en halua selittaa mitaan. Viisas ihminen ian ja pohdinnan myota ymmartaa monia asioita, ja tulee aina vain onnettomammaksi tajutessaan suuren onnellisuuden saavuttamisen lahes olemattoman mahdollisuuden.
Itse en ole onnellinen, mutta en myoskaan toivottomasti onneton. Eniten onneani estaa se etta etsin taydellisia asioita, joita on lahes mahdotonta saavuttaa. Myoskaan ihmisten asenteita ei voi muuttaa, eivatka ihmiset ole kuin iloisten sarjojen kasikirjoituksissa.
Monet asiat saavat olosi tuntemaan yksinaiseksi ja tajuamaan kuinka onnea on vaikea saavuttaa. Siksi ei kannata ajatella tai pohtia.
Tyhmat ovat onnellisia vahemmasta.
Pointtini oli siis tuo radio asema. kannattaa edelleen kokeilla keskiviikkoisin kello 21.45 ja torstaisin 19.00 (ja miksei myös sunnuntaisin 21.00)