Niinhän se on että erityisoppilas on aina erityisoppilas.
http://mattiw73.blogspot.fi/2013/07/nuori-ja-syrjaytyminen.html
http://mattiw73.blogspot.fi/2013/07/nuori-ja-syrjaytyminen.html
Erityisoppilas osana yhteiskuntaa
Matti.W
8182
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi voi, Matti. Olet juttuinesi myöhässä.
Käytännössä kaikki jossakin määrin koulutyöhön kykenevät integroidaan nykyisin normaaliluokkiin. Etkö ole kuullut?
Lisäresursseja kouluille ei kovin helposti kyllä tipu läheskään kaikissa kunnissa.
Kukaan ei kysele ikinä sitä, mikä on muiden oppilaiden asema yhtälössä, jossa opettaja joutuu keskittämään merkittävän osan huomiostaan erityisoppilaisiin. Tämän LISÄKSI jo melkoisella määrällä niistä "tavallisistakin" oppilaista alkaa esiintyä monenlaista ongelmaa.
Opettajien energia menee erilaisten suunnitelmien tekemiseen ja palavereihin. Voi kuinka kivaa meillä on!
Muuta, Matti?
Sitä vaan ihmettelee, että missä vaiheessa demokratia meni siihen, että yhden ihmisen etu ajaa 20 ihmisen edun edelle.....
No, villi arvaukseni on, että viim. 20v kuluttua meillä on taas tarkkailuluokkia, kun totuus valkenee päättäjillekin
Tässä tilanteessa syyllistetään näitä erityisoppilaan vanhempia, vaikka nykyisellään kaikki häviää, ei ainoastaan ne "normaalit".
Syyllistän ministeriötasoa ja poliittisia päättäjiä. He toteuttivat uudistuksen ilman resursseja.
No meidän koululla(500 oppilasta) on 14 koulunkäynninohjaajaa erityisopetuksen luokissa ja 2 yleisopetuksen luokissa.
Kyllä varhainen puuttuminen yleisopetuksen luokassa auttaisi sitä hitaampaa lasta. Mutta kun 1 ihminen ei kerkiä joka paikkaan. Sitten taas jossain pienryhmässä on montakin avustajaa, lähinnä peräänkattomassa (riippuen luokasta ja opettajasta).
Moniko vastaaja lukikaan linkin takana olevan kirjoitukseni?
Ei, tarkoitus ei ollut puolustella kenenkään hölmöilyjä, ei. Mainitsin:
"Ihmisestä tulee normaali yhteiskunnan jäsen silloin kun hän toimii ryhmän osana ja ryhmän ehdoilla, tärkeintä on asenne, ei tarvitse olla ihmeentekijä, sillä ei ole väliä mitä joku kaikkitietävä viranomainen on hänestä sattunut sanomaan."
Tarkoitus oli pohtia kerran annetun leiman pysyvyyttä. Kun se leima on niin lopullinen, armoton ja musertava, vieläpä täysin riippumaton tosiasioista. Pitäisi ajatella asioista rakentavasti. Teinin sukulainen kielsi minua antamasta vertaistukea teinille pelkästään siksi että olen leimattu.
Olin itsekin kerran vastaavassa tilanteessa kuin mainitsemani teini. Olisin silloin tarvinnut tukea varttuneemmalta ihmiseltä joka on sosiaalivirastomarinadin ulkopuolella ja selvinnyt siitä kaikesta. Mutta eipä tullut tukea.
Asenneilmapiiri erityisopetuksessa ja sosiaalihössötyksessä noin yleensäkin on niin kieroutunut ja avoimelle yhteiskunnalle vieras.
Menneisyyttään ei pääse pakoon mutta sen kanssa pystyy kyllä elämään.
Luin kirjoituksesi ja ymmärsin - jossain määrin - pointtisi. Kysymys on kuitenkin hieman laahjemmasta kokonaisuudesta.
Kauniissa maailmassa ihmisiä ei leimata millään peruisteella eikä luokitella. Oikeassa maailmassa niin kuitenkin tapahtuu - syystä tai toisesta. En ota kantaa tässä minkään tyyppisen luokittelun oikeellisuuteen.
Tämän päivän koululaitos on täynnä mitä erilaisimpia oppilaita. Samaan aikaan - ja SE on kaiken tämän taustalla - julkistaloudessa on loputtomasti ongelmia.
Tässä yhteydessä keksittiin Suomessakin ajatus siitä, että kaikenlaisilla oppijoilla on oikeus käydä lähikoulua. Tätä kutsutaan nimellä inkluusio.
Inkluusio "myytiin" sillä metodilla, että kouluille ja opettajille puhuttiin kauniisti mitä erilaisimmista asioista. Projektiluontoisesti varsinkin pilottikunnissa rahaa jaettiin opetuksen uudelleenjärjestelyihin ym.
Kun olin aiheeseen liittyvässä koulutuksessa, kysyin suoraan kouluttajalta sitä, mistä rahoitus tulee. Hän sanoi, että ilmainen uudistus ei ole, mutta eipä hänelläkään vastausta ollut.
Koko tämä uudistus on toteutettu täysin nurinkurisesti. OAJ oli tuttuun tapaansa hampaaton ja marmattaa vasta nyt -liian myöhään - koko jutusta. Uudistusta vastustavat opettajat leimattiin erityisoppilaiden vihollisiksi ja ammattiyhdistyspolitiikan ajajiksi. Niin täälläkin kävi, vaikka vaiennutpa on sekin kirjoittaja. Kas kummaa...
Kunnissa tämä luonnollisesti nähdään keinona säästää. Erityisoppilaat ovat kalliita. Erityiskouluja ajetaan alas.
Nyt siis oiemme tilanteessa, jossa moni opettaja sekä väsyy että jurppiintuu lisääntyneen byrokratian - loputtomat oppimissuunnitelmat ym. - ja yhä vaikeamman oppilasaineksen kanssa.
On HIRVITTÄVÄN KAUNIS ajatus, että ihmisiä ei jaoteltaisi ryhmiin koulussa. Se ONNISTUU, mikäli resursseja jaetaan koulutoimeen rajusti lisää. Siltä vain ei näytä.
Pulma on myös siinä, että se "tavallinen" oppilasaines oireilee aivan riittämiin. Itse ihmettelen suuresti, että Etelä-Suomen kouluihin kukaan enää työhön menee. Itse olisin aikanaan "saanut" sinne mennä, mutta onneksi valitsin toisin.
Itse aiheeseen.
Ihminen saattaa saada "leiman" monista eri syistä. Ei se leima kyllä silläkään katoa, että todellisuus kielletään. Kouluissa on tilaa erilaisille oppijoille, mutta ilmaista se ei ole.
Pääasia kai tässä on se että lapset kärsii nykyisestä tilanteesta.