Iso koira

pitää toimia samoin kuin toimisit pienenkin remmiräyhän kanssa, jota olet kouluttamassa rauhalliseksi ja hyvinkasvatetuksi perheenjäseneksi. Eli olla itse räyhätilanteessa rauhallinen ja omalla olemuksella rauhoittaa myös koiran.

Valmistaudu hyvissa ajoin ohitukseen pyytämällä/pakottamalla koira vierelle ja kertomalla ohjeet hyvästä käytöksestä. Hento kuiskaus on parempi kuin kova käskytys(joka taas parempi palautteen antaja perseelleen menneen ohituksen jälkeen).

Sen lisäksi tulee ottaa huomioon ainakin seuraavia asioita ennaltaehkäisevinä.
-Lähdöt rauhallisia, mieluiten kauneusunilta herätettynä.
- Lenkit aina vähän eri aikaan.
- Namikäskytyksiä ja leikkituokiota lenkin aikana
- Riittävästi liikuntaa, vähintään 10 kilometriä päivässä
- Muu rodunomainen tekeminen ja aivotyöskentely
- Uroksille nuorena ehdoton nartunpissien nuolemiskielto
- Puhuminen muutenkin kuin käskyillä rauhoittaa koiraa lenkin aikana, siispä puhu.

Tässä pätevät ohjeet lyhyessä muodossa ja ilman kummempia perusteluja(tulisi muutoin pieni raamattu tästä). Usko pois, kun tuon kaiken olet ottanut huomioon, ja toteuttanut, sinulla on vuoden sisällä koira jota naapurisi ja teidät aiemmin kohdanneet enää eivät entiseksi uskoisi.

Jos jonkun asian olen unohtanut, niin muut voivat lisätä sen.

Komppaan aika pitkälti edellistä. Taluttelen kahta isoa, joista vanhempi yritti rähisijäksi ruveta. Ja tietysti nuorempi jäljittelee kaiken, mitä vanhempi tekee. Ei mitään mahdollisuuksia nakinheilutteluun, eikä kyllä halujakaan.

Yksi asia on tärkeä: koiran, varsinkin ison, on toteltava kieltoa! Ellei koirasi tottele kieltoa, kehoittaisin hakeutumaan koulutuksiin, joissa opetetaan omistajalle johtajuutta ja auktoriteettia. Ison koiran omistajalla on iso vastuu.

Ensin siis tiukka kielto, ettei koira räjähdä toimintaan, sitten löysä talutin ja rauhoittavat puheet ja rento olemus ohituksiin. Toimii.

Sinun pitää opettaa koiralle miten kuljetaan nätisti hihnassa ja unohtaa palautteen antamiset suorituksista, joissa koiralla ei ole edes mahdollisuutta annettu kulkea nätisti (koska sille ei ole opetettu sitä).

Eli lähtee kotoa sisältä. Koira katsoo sinua, saa heti kehun ja makupalan. Kun onnistuu hyvin (ei mikään kolme tai viisi toistoa vaan satakin kertaam monissa eri tilanteissa monena eripäivänä jaettuna) siirrytte omalle koti pihalle. Koira katsoo sinua heti kehu ja nami. Pyöriskelet siinä virikkeettömässä koti pihassa, koira katsoo sinua, seuraa liikkumistasi ja saa namin. Sitten lisäät hihnan. Kävelet ympyrää ja kaarrakosia siinä kotipihassa ja kun koira kulkee nätisti sinua katsoen kehu ja nami. Ja tädää tässä on se mitä tulet koiralle opettamaan; se kuinka hihnassa nätisi kävellään. Ei tarvitse olla vasemmalla sivulla tai muuta sälää, vaan koira kulkee mukanasi hihna löysällä ja katsoo sinuun. Teet tämän koiralle selväksi antamalla palkkaa oikein toimimisesta, kun koira katselee muualle tai hihna on kireänä, pysähdyt, etkä hiisku sanaakaan ja heti kun koira taas höllää ja katsoo sinua kehu ja nami.

Siirryt sitten kotitiellenne, sitten siirryt kaupanpihaan, parkkipaikoille, ihan minne tahansa harjoittelemaan samaa. Sitten kun kaikissa paikoissa onnistuu, sitten vasta lisäät harjoitteluun toiset koirat, eli menette paikkoihin joissa kulkee toisia koiria. Ja pidät välimatkaa niin paljon,e ttä koirasi onnsituu. Pikkuhiljaa etenet lähemmäs toisia koiria.

Ja tämä pikkuhiljaa eteneminen ei siis tarkoita,e ttä kävelet hiipien, vaan sitä, että tuohon harjoitteluun kulutat sellaisen kuukauden aikaa. Vaikka ensi viikolla kotona sisällä ja loppuviikosta pihalla. Seuraavalla pihassa kytkettynä ja loppuviikosta jo kotitiellänne. Siitä seuraavalla viikolla monissa muissa paikoissa ja vasta neljännellä viikolla haette niitä toisia koiria näköetäisyydelle.

Ja tämän harjoittelun aikana tulisi välttää kohtaamasta toisia koiria. Vaikeaa, niin on, mutta koirasi oppii joka ikisestä kerrasta kun pääsee rähisemään ja samalla nollaa harjoittelunne, joten kannattavaa vaan tehdä vaikeudesta haaste, ei ongelmaa. Öisin kulkee vähemmän koiria, myös keskellä korpea harvemmin koiria sattuu vastaan.

Jaa pitäiskö lenkkeillessä koiran tuijottaa koko ajan taluttajaansa? Eri mieltä. Saapi haistella ja havainnoida ympäristöään ja näin nauttia ulkoilusta.
Jostain syystä meidän koirat osaavat kävellä hihnassa ihan itse - vain kun hihna kiristyi, kielsin. Oppivat hyvin nopeasti, oiskohan erilaisissa tilanteissa ollut
10-20 toistoa.

Rähinävaiheessa en siirtynyt yöeläjäksi vaan ostin ketjukaulaimen ja taskuun mukaan kolinapurkin. Kumpaakaan ei enää tarvita, koska korjaantuminen oli niin nopeaa. Ongelmaa ei enää ole, lenkkeily on mukavaa.

Emme välttele muita koirakoita, vaan hakeudumme haastaviin tilanteisiin, siedättymään, olemaan rentoja keskellä toisten rähjäystä.

Minusta on kummallista, ettei koiraa sanallisesti ohjata, vaan makupaloin. Meillä sessut on aina olleet ääniohjautuvia, sanoisin, että ovat oppineet äänestäni kuulemaan menikö hyvin vai huonosti. Taitavat olla normaalia fiksumpaa rotua :) Ovat kiinnostuneet sitäpaitsi mielipiteestäni, haluavat toimia niinkuin pitää.

Muta kukin tyylillään.