Miten jotku voi olla niin julmia että erotessaan jakavat lapset?
Ymmärrän sen että on helpompaa vanhemmille jakaa, ota sinä tuo nii minä otan tuon periaatteella, mutta eikö he ajattele lainkaan lapsia jotka tulee erotetuksi sisarestaan.
Sisaret toisilleen on paljo tärkeämpiä kuin kumpikaan vanhempi, uskottelipa huonoa omaatuntoa pönkittävät vanhemmat sitte itselleen mitä hyvänsä.
Ymmärrän sen että on helpompaa vanhemmille jakaa, ota sinä tuo nii minä otan tuon periaatteella, mutta eikö he ajattele lainkaan lapsia jotka tulee erotetuksi sisarestaan.
Sisaret toisilleen on paljo tärkeämpiä kuin kumpikaan vanhempi, uskottelipa huonoa omaatuntoa pönkittävät vanhemmat sitte itselleen mitä hyvänsä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
eroava pari yhtään ennen eroa miltä lapsesta tuntuu kun perhe hajoaa?
Uskon että vastaus on sama.
Kuulisin mielelläni, mistä lähteestä olet saanut tiedon, että sisarukset olisivat tärkeämmät kuin omat vanhemmat!!!?
Lisäksi uskon, että yrität nyt itse pönkittää huonoa omaatuntoasi sillä, että ei se puoliso mitään ole sisarusten rinnalla!
Minä en ainakaan olisi halunnut nähdäkkään siskoani koko lapsuus aikana. Valitettavasti vanhempani eivät eronneet, joten tälläistä mahdollisuutta ei minulle suotu. Kyllä kyse on täysin tapauskohtaisista tilanteista.
Uskon, että kaksi samanikäsitä kaksoispoikaa varmasti ovat toisilleen tärkeitä.
Mutta jo ero sukupuolien välillä on sellainen, että harvemmilla esiintyy minkäänlaista sisar-riippuvuutta.
Sitäpaitsi jos lapsia on enempi kuin kaksi ja kaikki ovat pieniä sekä molemmat eronneet vanhemmat ovat vakituisissa töissä, on kolme ja useampilapsisen yksinhuoltajaperheen vanhemmalla todellakin vakavia ongelmia suoriutua edes arjen pakollisista rutiineista, saati, että löytyisi resursseja mihinkään ylinmääräiseen lapsen kanssa toimimiseen.
Onhan se jo todettu useissa tutkimuksissa millaisia ongelmia nämä isättöminä kasvaneet lapset aiheuttavat.
Elikkä sinulla taitaa taas olla oma lehmä ojassa? Olet eroamassa ja miehesi haluaisi toisen lapsen itselleen (sopuratkaisuna), kun tietää, ettei molempia saa. Lasta hän haluaa itselleen pelkästään aidosta rakkaudesta lapseenne, ei siksi, että hän haluaisi tällätavoin tuottaa sinulle mielipahaa.
Sinulle tämä ei riitä, vaan yrität nyt vedota tälläisellä tyypillisellä vitusta vedetyllä argumenitilla lukijoihin, jotta saisit siunauksen aikeillesi, joilla haluat VAIN satuttaa miestäsi.
Menikö väärin?
Eikä siis ole tarkotus erota eksästä. Kirjotukseni ei sinänsä liittyny minuun mitenkää, mutta kerron nyt itsestäni kun se tuntuu kiinnostavan enempi kuin mielipiteeni.
Asun siis 3:n tyttäreni kanssa neljästään. Minun tehtävänä on perheen isänä pitää kuria ja järjestystä sekä hankkia rahaa elämistä varten. Tietenki lisäksi ok-talomme talonmiehentyöt autoremontit siivoamiset ja tiskaamiset kuuluvat pääosin minun tehtäviin.
Jotain henkilökohtaisia harrastuksia minulla tietenki on, joten varmaan ymmärrät etten ehdi olla se ihaitu ja rakastettu isä lapsilleni.
Onneksi minulla on 3 lasta, joilla on aikaa toisilleen.
Yhdessä he uskaltavat kapinoida määräyksiäni vastaan, tietenkään en siitä pidä, mutta se kasvattaa heille joukkuehenkeä eli yhteenkuuluvaisuudentuntoa.
Olis aika hirveää jos yksi näistä kolmesta otettas pois tästä joukkueesta ja laitettas asumaan erilleen omiensa, sisariensa luota.
Joo, allekirjoitan on julmaa erottaa sisaruksia toisistaan. En kuitenkaan rinnastaisi tärkeydessään vanhempiin sillä suhde on toisen luontoinen. Sisarussuhteet ovat kuitenkin koko elämän ajalta pitempi aikaisia kuin suhde vanhempiin. Sisaruksethan ovat samaa sukupolvea ja elävät vielä toivottavasti kauan vanhempien kuoltua.
Omat lapseni ovat tyttö ja poika. Tuntuu, että heidän suhteensa lähentyi eron aikoihin, tuntevat "istuvansa samassa veneessä". Jos joskus pitää lähteä isän luo ilman toista niin ovat ihan kuin jotain olisi hukassa. Tämän kolmen vuoden ajan mitä erosta on kulunut en ole heidän kuullut riitelevän keskenään. Auttavat toinen toistaan myös milloin missäkin.
Itselläni on sisariini myös läheiset välit olleet aina. Nyt vanhempien kuoltua, jotenkin korvaavat myös heidän paikkaansa.
Kukaan muu ei sano toiselle hyviä, eikä pahoja asioita niin suoraan kuin oma sisar. Heidän arvosteluunsa voin myös luottaa, sillä tiedän, että aidosti välittävät. Elämän vaikeuksissa heiltä on löytynyt korvaamatonta tukea.
Omille lapsilleni olen teroittanut sisarussuhteen tärkeyttä. Ihanaa on, että sisaruksilla on esim. perheestä ja lapsuudesta yhteiset kokemukset, joita ei voisi mitenkään sanoin kuvata parhaallekaan ystävälle. Yhteinen historia takaa sen, että monet asiat ymmärtää juuri sisarus paremmin kuin kukaan.
Olen kyllä nähnyt myös sen, että miten rankkaa on jos sisar pettää luottamuksen ja tulee sellainen välirikko mitä ei voi korvata millään. Itselleni ei ole näin käynyt, mutta lähipiirin kokemus siitä on. Välirikko on sitten loppuelämän aikaisena varjona.
Lapset eivät ole tavaroita, jotka jaetaan. Minusta vanhemman tehtävä on toimia sisaruksia yhdistäen ei erottaen, niin erotessa kuin muulloinkin, jotta ei esim. kylvettäisi kateuden siementä toista suosimalla tai muulla tavoin toimita niin, jotta sisarussuhteeseen tulee negatiivisia piirteitä.
pakolla jaeta", vaan monesti kysytään kumman vanhemman kanssa kukakin tahtoo asua. Jos minun vanhempani olisivat eronneet ollessani lapsi, tiedän, että sisareni "isin tyttönä" olisi todennäköisesti tahtonut jäädä asumaan isän kanssa ja minä olisin halunnut muuttaa pois äidin mukana.
Kaikkien lasten suhde sisaruksiinsa ei ole yhtä tiivis, kuin teidän perheessänne.
Tähän vaikuttavat monet asiat. Jos on esimerkiksi kaksi lasta: 10-vuotias poika ja vuoden ikäinen taapero, niin nämä tuski ovat toisiinsa niin kiintyneitä, että tuo "erottaminen" olisi mitenkään kamala ajatus. Tapaisivat nämä joka tapauksessa toisiaan.
Ajattelehan, jos vaikka tuo 10-vuotias poika harrastaisi jalkapalloa ja pojan isä toimisi joukkueen valmentajana, niin eikö olisi aika todennäköistä, että isä ja poika, joilla on yhteinen harrastus voisivat katsoa parhaaksi asua saman katon alla. Sen sijaan hyvin varmana pitäisin sitä, että äiti päättäisi ottaa tuon vuoden ikäisen lähilapsekseen.
Tietenki on paljo mahdollista että esimerkkitapauksessa tulee käymään niin kuin epäilit. Mutta kerroppa miksi se isä joka tykkää harrastaa lastensa kanssa, ei voi ottaa myös sitä 1vuotiasta?
Exäni ehdotti eron jälkeen, että hän pitäisi tytön ja minä pojan. Pojalla on kehitys viivästynyt, joten olisiko se eräs seikka, mikä 0lisi vaikuttanut täydellisyyttä tavoittelevan isän ajatuksiin.
Tietenkään en suostunut, varsinkin kun juuri exän takia tuli turvakoti tutuksi. Sanoipa tuo ketale veljellenikin, että se syy, miksi hän haluaa pakolla edes toisen lapsen asumaan luokseen, on puhtaasti taloudellinen.
Nyt on huoltajuuskiista meneillään, ja juttua hoitava tuomarikin yrittää saada exäni luovuttamaan... Eli ilmeisesti aika selvä tapaus...
Lapsillani ei ennen eroa ollut koskaan muita leikkikavereita kuin toisensa. En saanut itse mennä tai viedä lapsia kotoa minnekään.
Voitte vain arvailla, miten onnellisia olemme, kun pääsimme pois siitä vankilasta, johon olimme joutuneet syyttöminä.
Pojastaan isä ei halunnut eron jälkeen edes kuulla. Kuulemma tyttö vain oli jotain.
Minä en todellakaan luovu lapsistani eikä heitä saa erottaa toisistaan. Myös kaupungin sosiaaliviranomaiset ovat samaa mieltä
Ei ole oikein sisaruksille tulla erotetuksi! Kyllä se yhteenkuuluvaisuus kuitenkin on kova lapsilla.Ja esim.2lasta-kumpikin erilleen...ei edes toisistaan seuraa,eikö oo tarpeeksi jo että perhe hajoaa! Vielä sitten repäistään sisaruksesta erilleen!
Toisissa tapauksissa ihan hyvä ratkaisu, jopa suotava. Riippuu sekä lapsimäärästä että lasten ikäjakaumasta ja heidän väleistään sekä toisiinsa että molempiin vanhempiin. Jos vanhemmat ihan ok väleissä, niin miksipä ei jos esim poika-esikoinen haluaisi muuttaa isänsä luo. Tietysti asiaan vaikuttaa onko sama paikkakunta, miten koulut ja kaveripiirit.
Itselläni on 4 lasta, yksi yläasteella ja 3 ala-asteella. Kolme on EMU-opetuksessa ja yksi norm. opetuksessa tukitoimin. Siis koulu ratkaisee sen missä asutaan! olisin itsekkin jo muuttanut muualle mutta kyselyjen ja karsinnan jälkeen ei muualta löydy näin hyvää koulua, mikään muu ei tällä paikkakunnalla pidä. Siis vaikka vanhin lapseni haluaisikin muuttaa isälleen ja siitä on puhetta ollut, on hänen ensin täällä käytävä koulut loppuun ja sitten katsotaan mikä koulu- ja opetusmuoto tulee kyseeseen ja mistä löytyy.
Muutoin oman jaksamisen, ajankäytön, työssäkäynnin sekä talouden kannalta en ollenkaan vastusta ajatusta jonkun tai joidenkin lasten muutosta isälleen. Mutta lasten neurologiset ongelmat vauva- ja lapsuusiässä tuhosivatkin osaltaa parisuhteen (yksi syy johtaa toiseen, joten tietysti kaikki muutkin asiat kasaantuivat ja lopulta ero oli kaikille se paras ratkaisu, pitkästä työstämisestä huolimatta). Nyt kun lapset isompia on lasten isänkin jo helpompi olla ja toimia heidän kanssaan, varsinkin kun laittoi talouden yhteen järkevän uuden naisen kanssa. Tapaamisviikonloput menevät hyvin kaikkien osapuolten kanssa. Varsinkin kun se on se minun omaa aikaani, ei tarvitse miettiä kuinka lapsilla menee.
Jos esimerkiksi teillä 4 lasta ja jaatte kummallekki 2 Se tarkottaa sitä ettei kukaan niistä 4 lapsesta saa etävanhemman tai kunnan maksamia elatusmaksuja. Samoin pienenee lapsilisät asumistuet..jne
Niimpä, taloudellisesti ajatellen ei järkevää. Mutta jos olosuhteet olisivat semmoiset ottaisin mieluimmin sen vaihtoehdon että isällä asuu 2 lasta ja minulla 2, kuin että murehtisin rahallisia menetyksiä, vaikka joka sentti olisikin laskettava (nykyisinkin).
Tosin käytännössä tulisi vaikeaksi se että kaikkien lasten olisi tietenkin tavattava etävanhempi, niin se olisi joko jokaviikonloppuista tapaamista "siirtymistä" - mikä käy liian raskaaksi tai sitten pitäisi olla jotenkin että kaikki lapset ovat vaikka vuoroviikoin yhdessä ja samassa paikassa, samalla vanhemmalla. Silloin lapset tapaavat toisensa sekä sille toiselle vanhemmalle tulee se lepoviikonloppu.
No, ajatuksena vain - ei meillä varmaan oikeasti koskaan toteudu. Ja toisaalta eipä suurta tarvettakaan, aika menee nopeasti, pian lapset muuttavat itsenäiseen elämään.
Niin, onhan se todella ikävää, mikäli kukaan ei pääse hyötymään asiatta kenestäkään. Tässäkö lapsikeskeinen näkökulma tai vastuullista vanhemmuutta tai edes hyvää kansalaiskuntoa? Eipä ihme, että asiat ovat tässä maassa näiltä osin sekaisin.
Eron jälkeen lapsi asuu kahdessa perheessä ja kodissa - on aika samantekevää onko sisarukset kirjoilla eri osoitteessa - pääasia on että saavat olla paljon yhdessä. Samoin lapset saavat usein uusia sisaruksia jommassakummassa perheessä - ja voivat olla silloinkin eri osoitteessa näitten uusien sisarusten kanssa.
Vanhemmat eivät eroa lapsesta eron myötä - ja vaikka lapsi "asuu" eri osoitteessa kuin isä/äiti (ja mahdollisesti veli/sisko) niin eihän se tarkoita että lapsi olisi erillään toisesta perheestään.
lapsella on yksi perhe jossa asuu ja toinen jossa käy vain lomailemassa.
Ainakin vanhempien pitäisi pyrkiä siihen että lapsi kuuluu kummankin perheeseen - ja että lapsi saa säilyttää läheiset välit kumpaankin. Ainahan se ei ole mahdollista (esim etäisyyden takia).
Meillä lapset sekä piirtävät että kertovat näin; meidän koti ja perhe sisältää heidät itse, sisärukset ja minut = eli ne jotka asuvat tässä samassa osoitteessa ja missä on myös heidän kaikkien omin tila. Isän koti on se missä isä asuu ja isän kodin perheeseen kuuluu isä, isän uusin, isän uusimman lapset (äidillään, eivät tosin asu fyysisesti kotonaan arkisin) ja he itse, eli he laskevat itsensä ykköskotiin tähän ja kakkoskotiin isälle. Ja he laskevat että heillä on myös kolmoskoti, minun uuden kumppanin ja hänen lastensa koti.
Koulussa olivat hienosti piirtäen kertoneet lähipiiristään ja lähi-ihmisistään. Oli pääympyrä, ihmisiä ympyrän sisällä, kaksi muuta ympyrää osin limittäin ison ympyrän kanssa ja kaikki ihmiset olivat mukana, nimettyinä. Varmaan auttaa se kun kaikki niin aikuiset kuin lapsetkin tulevat hyvin toimeen keskenään. Silti rajoina mm. se että ex:t ei kahvittele entisten luona kyläilemässä - lapsen juhlissa kylläkin uuden puolisonsa ( perhekokonaisuuden) kanssa.
Kuulostaa monimutkaiselle mutta ihan selkeää ja jotenkin automaattisesti muodostunut.
Jo on merkillistä juttua. Miltä planeetalta olet kotoisin? Mitä lajia edustat? Kuka tahansa täyspäinen ymmärtää, että vanhemmat ovat lapsille kaikkein tärkeintä pitkälle heidän omaan aikuisuuteensa asti. Miettikää itseänne lapsena suhteessa omiin vanhempiinne, älkääkä vanhempana omille lapsillenne. Sieltä se löytyy se lapsikeskeinen näkökulma. Hyvin monet sisarukset eivät ole aikuisiässä juurikaan tekemisissä keskenään, eivätkä siitä isommin kärsi. Sen sijaan ne, jotka ovat rikkoneet tai kadottaneet suhteensa omiin vanhempiinsa tai vain toiseen heistä (suomalaisen tavan mukaan isäänsä viranomaisten avustamana) ovat kyllä enemmän kuin hukassa omassa elämässään.
Oletetaan 5 henkinen perhe, äiti isä 2v, 4v ja 6v lapset.
Ajatellaan asiaa sen 4v lapsen kannalta.
Jos perheen tärkeyspisteitä olis yhteensä 100 ja sisaret ja vanhemmat olis yhtätärkeitä olis pistejako 4vuotiaan kannalta äiti 25 pistettä, isä 25 pistettä, sisar 2v 25pistettä ja sisar 6v 25pistettä.
Miten sinä jakaisit ne tärkeyspisteet sen 4v.n kannalta?
Ps.muutki kuin -yh-isä- voi kertoa omat pisteensä
tietty vain minun mielipide:
äiti 40 p
isä 30 p
2 vuotias 15 p
6 vuotias 15 p
isän ja äidin ero pohjautuu siihen että yleensä äidillä on vanhvempi side lapseen, varsinkin jos on kotona sen kolme vuotta mitä yleensä on mahdollista.
kyllä, sisarukset ovat tärkeitä, mutta vanhemmat AINA tärkeämpiä kun puhutaan alaikäisistä lapsista.
lapset saavat vanhemmiltaa nimittäin tunnekokemuksia joita eivät voi saada mistään muualta.
parhaat pisteet 4v.lle siis perheestä johon kuuluu 2v. 15p 6v. 25p ja äiti 40 p siis yhteensä 70pistettä.
Toiseksi parhaat pisteet tulee 2v. 6v. ja isä yhteensä 60 pistettä.
Vasta kolmannelle sijalle tulee perhe jonka lapset on jaettu, esim. 2v. ja äiti, yhteensä 55 pistettä ja siinä tapauksessa 6v. lapsen pisteiksi jää vain isä 30 pistettä. Aika julmaa, vai mitä?
..näyttää.
pitäiskö nostaa vanhempien pisteitä?..;)
tämä vaan ei minun mielestäni ole miteenkään helppo ja yksinkertainen kysymys. aina on kyse yksilöllisistä ihmisistä ja perheistä. jokainen tilanne pitäisi "räätälöidä" erikseen.
ainahan ei esim. äidin pisteet ole suuremmat kuin isän.
se mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. ja toisinpäin.
aina pitää olla vaihtoehtoja, eikö vaan?
meillä se on toiminut, siksi haluan tuoda vaihtoehtoa julki.
ja olen kyllä sitä mieltä että aina kun vanhemmat eroavat niin se on lapselle julmaa. joskus taas on julmaa olla eroamatta.
siis mikä oli lastenjakotapa joka teille on sopinu?
Ei siihen itse voi vaikuttaa vaikka kuinka haluaisi. Ainakin minun kaksi vanhinta päättivät jäädä isälleen. Toinen jäi heti erossa ja toinen muutti myöhemmin takasin. Sitä on ihminen ihan avuton kun yli 12 vuotias saa itse päättää missä asuu. Kyselin parilta juristilta ja lastenvalvojalta mutta kun isä ei hakkaa tms., mitä nyt on jurrissa usein ja silloin hankala, ei ole perusteita lähteä oikeuteen. En ollut ikinä kuvitellut joutuvani luopumaan lapsistani ja eronkin toinen pointti oli ettei lasten tarvitse elää alkoholistin kanssa ja kuunnella vittuilua. Jouduin kuitenkin raskaasti pettymään. Olisi ollut parempi erota kun lapset olivat vielä alle 12v. Mutta kun naivina uskoin miehen ikuisiin toteutumattomiin lupauksiin parannuksesta kunnes sitten pinna tuli täyteen ja mielen terveys oli rappiolla.
Tälläset yhteishuoltajuustilanteet ovat lapsillekki haitaksi, vaikka mieluisa tilanne.
Lapset voivat käytännössä itse päättää noudattaako äidin määräyksiä, vai muuttaako isän luo. Voi vain kuvitella millasia aikusia kasvaa lapsista jotka pääsee pakoon vaikeista tilanteista.
Pikkasen rupesi suorastaan hatuttamaan kommenttisi.
Meillä on lapset jaettu erotessamme
SULASSA SOVUSSA. Luit aivan oikein.
Sellainen pieni juttu, jonka moni unohtaa, että ex-MIEHELLÄNI ON SAMANLAINEN OIKEUS m e i d ä n
lapsiimme KUIN MINULLAKIN.
En halua olla se itsekäs paska, joka kieltää lastaan asumasta isänsä luona, koska tämä itse niin haluaa. Näin minulle on käynyt.
Ja sitten, kun lapseni olisi aikuinen, hän toivottaisi minut kauas helvetin kuuseen, koska en entanut hänen muuttaa isänsä luokse oman itsekkyyteni ja rahanahneuteni vuoksi.
EI KIITOS!
Ottakaa huomioon, että en ole aivan aivoton, vaan ymmärrän asenteen ja kieltämisen jos on pelko väkivallasta, isän alkoholiongelmasta tms.
Mutta ei se isäkään aina ole huono vaihtoehto huoltajaksi.
turvalliseen ja pysyvään kotiin.
Isillä ja äitillä ei ole mitään oikeuksia, Mielestäni lapsen etu ajaa vanhempien edun ja halun ohi. Lapsen etu ei todellakaan ole sitä että saa muuttaa erimielisyyden tullessa toisen vanhemman luo.
Jos kerta lastes isä on paras vaihtoehto kasvattajaksi, nii sitte vaan kaikki lapses sinne.