Laitan kysymykseni tännekin, kun tuolla 50 palstalla oli kokemuksia vain toisen kertomana. Jos täälläonnistaisi paremmin. Eli onko teistä kenellekään laitettu lonkan tekoniveltä alle viisikymppisenä? MIten olette sen kanssa pärjänneet arjessa ja etenkin työelämässä? Itselläni olisi tämä edessä ja hirvittää onko työura nyt tehty.
Lonkan tekonivel
epävarmuus
17335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Serkulleni laitettiin lonkkanivel 5-kymppisenä. Hyvin käy vielä töissä, melkein 10 vuotta myöhemmin.
Onko työ kuinka raskasta?
Lähes jatkuvaa jaloillaan oloa. Raskasta, uskon, fyysisesti ja psyykkisesti varsinkin.
Tiedän myös viiskymppisen - vain vähän yli - oikein hyvin, jolle viime talven aikaan vaihdettiin molemmat lonkkanivelet. Hyvin meni leikkaukset (ekan jälkeen vähän komplikaatioita) ja nyt kävelee ja toimii kuin ei mitään. Kipujakaan ei ole enää.
Ongelma taitaa olla että laiskuuttaan, ei siis siksi että ei pystyisi, on jättänyt liikunnan vähiin ja paino on taas nousussa. Harmi, kannattaisi pitää paino kurissa niin niveletkin kestäisi pitempään ja elämä olisi muutenkin paremmin kohdallaan myös jatkossa.
Valitettavasti "toisen kertoma" on tämäkin, sorry ;-/
Ystävälleni joka täyttää pian 60 vuotta, on laitettu molempiin lonkkiin tekonivelet viimeisen kuuden vuoden aikana.
Hyvin toimivat, hän on pystynyt touhuamaan lähes entiseen malliin.
Mutta nyt huolenaiheena on se, että tekonivel saattaa erittää verenkiertoon jotain sopimatonta ainetta.
Tämän vuoksi hän joutuu käymään kokeissa ja jos verestä tuota ainetta löytyy liiallisia määriä, on tehtävä uusi leikkaus ja vaihdettava uudet vermeet lonkkiin.
Nyt kuulemma tosiaan on paljon noita lonkka- ja polviproteesien uusinta leikkauksia, kun kuulemma muutamia vuosia sitten laitettujen materiaali ei ollutkaan "kelvollista", tämä on miulta ihan sisäpiiritietoa. Kurjaa käydä läpi uudelleen kuntoutumisprosesit sun muut riskit mitä leikkauksiin aina liittyy..mutta noin yleisesti proteesit toimivat hyvin, ja hyviinkin jo melkein liikuntakyvytön saa uuden elämän.
"pirmiina"
Tuo sisä-piirin tieto on kaikilla.
Siitä oli uutisissa jo jokunen vuosi sitten.
Muu tarinasi on täällä jo kerrottukin.
Joten diivailusta asiaan, kiitos.
H.
En diivaile, mutta tiedän, kuten sanoin käytännön tasolla, en iltiksen, että niitä vaihdetaan paljon, esim. saraalassa jossa sisareni työskentelee.
Saimaantaka kirjoitti:
"Ongelma taitaa olla että laiskuuttaan, ei siis siksi että ei pystyisi, on jättänyt liikunnan vähiin ja paino on taas nousussa. Harmi, kannattaisi pitää paino kurissa niin niveletkin kestäisi pitempään ja elämä olisi muutenkin paremmin kohdallaan myös jatkossa."
Varmaan monella onkin noin, mutta tuolla aiemmin mainitsemallani ystävällä lonkkavaivat johtuivat jalkojen pituuserosta.
Eipä niitä kukaan ollut tutkinut, vaikka kävelyssään oli jo nuorena selvästi havaittavaa ontumista.
Hän teki raskasta työtä maatalon emäntänä, on nykyisin eläkkeellä, mutta leskeksi jäätyään tekee edelleen lähes kaikki tarvittavat tilanhoidolliset työt. Linkoaa lumet traktorilla, hakkaa halot jne.
Tota. Joku pisti sitaateissa PÄTKÄN viestistäni tähän. Joten asiakin ehkä hiukan hämärtyi?
Tämä henkilö on siis leikkauksen jälkeen alkanut taas pulskistua, vaikka kuinka uudet nivelet antavat luvan liikkua ilman kipuja. Ja jos/kun ruokahalu on entinen, niin painohan nousee. Ei siinä uudet niveletkään kauaa kestä, oikein harmittaa tämän ihmisen puolesta. Kevyt aktiivinen liikunta pitäisi kunnossa ja hillitsisi myös painonnousua, kuvittelisin.
Ei lonkkaleikkausta kannata pelätä, vaikka se suuri operaatio onkin. Yleensä ne onnistuvat jopa paremmin kuin esim. polvinivelleikkaukset, syytä en tiedä. Ehkä polvi on monimutkaisempi laitos. Varsinkin ikäiseni aktiiviurheilijat ovat melkein kaikki saaneet uuden lonkkanivelen, tai kaksi. Ja hyvin pelittää, taas. Tunnen henkilökohtaisesti monta, joten faktatietoa on tämä.
Tunnen monta "läskiä" jotka valittaa et voi voi, mikähän minulla on kun on niin kipeet polvet ja lonkat.
Juostaan lääkäristä toiselle eikä kellään lekurilla ole kanttia sanoo et tota noin...katse peiliin,miten olisi pieni laihdutus.
Että mua jurppii tällainen ihan selvä asia.
Ei luut laihduttamalla parane. Useita kehoitetaan laihduttamaan, ja leikkauksen jälkeen pitämään saavutettu painonsa.
Joakus kannattaisi miettiä mihin näitä läski syytöksiä heittelee. Oksettaa ja myös jurppii asenteesi omaavat ihmiset.
Itselläni on kyllä kyse ihan synnynäisestä lonkkaviasta, joka jo lapsena korjattu ensimmäisen kerran. Mutta jokainen vähänkään aihetta tuntevana tietää, että kerran korjattu kuluu entistä nopeammin.
Sinulla on sitten aivan sama tilanne kuin tuolla ystävälläni, josta ylempänä kerroin. Lapsuudesta saakka ollut ongelma.
Ei lihavuus aina ole syy kaikkeen.
Itse sain juuri osteoporoosi-diagnoosin, joten varovainen on oltava, ettei kaatuile liian rajusti. Onneksi saan piakkoin lääkityksen.
tunnen kanssa monta "läskiä" joista on tullut "läskejä" kun eivät ole kivuiltansa päässeet liikkumaan ja muuttuneet "läskeksi".
Muutenkin ihmisen leimaaminen jonkun ulkonäköseikan vuoksi on ikävää.