seison samassa
painaumassa, jossa
aallot kahlaavat
ja laulavat unensa
kauniit kertosäkeet,
ainoat, joita
todellisuudessa olen
ehkä koskaan rakastanut
ahminut,
meren pauhun
väkevää henkeä
maailmaa ilman
rakkautta,
elämää ja kuolemaa
pilviä, joiden
muodossa
kuvittelen jumalan
vastavuoroin näkevän
tuomiten ja määräten
toisille karheampaa
kuin toisille
kyynelen mitalla
lihaisampaa elämää
syntisessä maailmassa
pakkashelvetistä
kuumaan pätsiin, jossa
pinnalliset virrat
viettelevät hymyillään
huokailevat kilometrien
pituisia huokauksia,
ääniä, jotka
tappavat hiljaisuuden
nostavat nousuveden
aalloilla
korkealle ja alas
jonnekin minne
meri matkaajansa
kuljettaa kuten
henki voi
ihmislasta kuljettaa
elävä ruumis ja
sisällä kaikki
lajinomaiset puutteet,
tunteet,
jotka halutessaan
pystyvät ja toisaalta
ihmisen nimi,
mahdollisuus maistella ja
tuntea kehon reagointi
lauseen maagisuus
vaikuttaa
kuuma
punainen, joka
polttaa kielen
päällä tai
kuinka sininen
karkaa huulilta
kalpeaan viileyteen
viipyilevä
alitajuinen tietoisuus
hitaasti nousevasta
tunteesta, joka
ajopuun tavoin
keikkuu ja kieppuu
vaahtoisessa aallossa
ohikiitävän hetken,
sen jonka
olemassa olon rajallisuus
tuottaa
näköala, johon
on helppo samaistua
odotuksen tunne,
ovien aukeamisineen ja
kerroksien kuoriutumisiin
tragedia tai
komedia
kunhan se tulee
ja koskettaa
aamujen ja päivien
lailla, jotka lipuvat
hiljalleen odottaen
tarttujaa
elämänhalua,
piirteitä kasvoissa ja
tunnerektiota
onnea, joka
hohtaa voimalla
ja tuo rantaan
vyöryvien tyrskyjen
kauneuden
suloiselta tuoksuvaan
unohduksen sumuun,
sellaiseen johon
mieli jää
lepäämään ja uinuu
toveja todellisuuden
palatessa hakemaan omaansa
tätä hiljaisen maailman
aikaa,
seuraavaa päivää
ja loppumatonta
nykyisyyttä, joka
herättää eloon
lennättää lantiosi
poikki ja antaa
pesiä janoisissa juonteissa
antamalla pienen
liittyä pieneen,
antamalla intohimon
panttivangin vallata
ukkospilvien rikkaudet
varaukset, jotka
muistuttavat
kuusenhuminaa,
höyryävää ja kuohuvaa
mahdottomuutta olla
ja lopettaa,
tuhlaamatta sitä
joka vasta
koskee
ymmärtää kirkkaan
veden,
hikisen ihon tai
tykyttävän ihon
luonnonvoimaa
yrityksiä karata ja
tuntea kivistyksiä
nivusissa
viattomia ja samalla
niin riettaita kuin
kirje tai lentosuukko
voivat olla
haavoittuva ja
tiukka,
märkä ja tärisevä,
jos hyvyyden mitalla
määritellään
naiseus ja sen
keinoilla
synnytetty hunaja
kurvit, jotka
jokaisen
pyhiinvaeltajan tulisi
kulkea
sulautua ja
kadota,
nautittuaan päivin
ja öin
sillä meillä
on rakkauden
salaisuus ja
lasi viiniä
luonteeltaan kaunis,
joka saapuu hitaasti ja
lähtee samalla
nopeudella
joo ja kuinka mä pelkään
http://www.youtube.com/watch?v=z2WGq3RF3pk
painaumassa, jossa
aallot kahlaavat
ja laulavat unensa
kauniit kertosäkeet,
ainoat, joita
todellisuudessa olen
ehkä koskaan rakastanut
ahminut,
meren pauhun
väkevää henkeä
maailmaa ilman
rakkautta,
elämää ja kuolemaa
pilviä, joiden
muodossa
kuvittelen jumalan
vastavuoroin näkevän
tuomiten ja määräten
toisille karheampaa
kuin toisille
kyynelen mitalla
lihaisampaa elämää
syntisessä maailmassa
pakkashelvetistä
kuumaan pätsiin, jossa
pinnalliset virrat
viettelevät hymyillään
huokailevat kilometrien
pituisia huokauksia,
ääniä, jotka
tappavat hiljaisuuden
nostavat nousuveden
aalloilla
korkealle ja alas
jonnekin minne
meri matkaajansa
kuljettaa kuten
henki voi
ihmislasta kuljettaa
elävä ruumis ja
sisällä kaikki
lajinomaiset puutteet,
tunteet,
jotka halutessaan
pystyvät ja toisaalta
ihmisen nimi,
mahdollisuus maistella ja
tuntea kehon reagointi
lauseen maagisuus
vaikuttaa
kuuma
punainen, joka
polttaa kielen
päällä tai
kuinka sininen
karkaa huulilta
kalpeaan viileyteen
viipyilevä
alitajuinen tietoisuus
hitaasti nousevasta
tunteesta, joka
ajopuun tavoin
keikkuu ja kieppuu
vaahtoisessa aallossa
ohikiitävän hetken,
sen jonka
olemassa olon rajallisuus
tuottaa
näköala, johon
on helppo samaistua
odotuksen tunne,
ovien aukeamisineen ja
kerroksien kuoriutumisiin
tragedia tai
komedia
kunhan se tulee
ja koskettaa
aamujen ja päivien
lailla, jotka lipuvat
hiljalleen odottaen
tarttujaa
elämänhalua,
piirteitä kasvoissa ja
tunnerektiota
onnea, joka
hohtaa voimalla
ja tuo rantaan
vyöryvien tyrskyjen
kauneuden
suloiselta tuoksuvaan
unohduksen sumuun,
sellaiseen johon
mieli jää
lepäämään ja uinuu
toveja todellisuuden
palatessa hakemaan omaansa
tätä hiljaisen maailman
aikaa,
seuraavaa päivää
ja loppumatonta
nykyisyyttä, joka
herättää eloon
lennättää lantiosi
poikki ja antaa
pesiä janoisissa juonteissa
antamalla pienen
liittyä pieneen,
antamalla intohimon
panttivangin vallata
ukkospilvien rikkaudet
varaukset, jotka
muistuttavat
kuusenhuminaa,
höyryävää ja kuohuvaa
mahdottomuutta olla
ja lopettaa,
tuhlaamatta sitä
joka vasta
koskee
ymmärtää kirkkaan
veden,
hikisen ihon tai
tykyttävän ihon
luonnonvoimaa
yrityksiä karata ja
tuntea kivistyksiä
nivusissa
viattomia ja samalla
niin riettaita kuin
kirje tai lentosuukko
voivat olla
haavoittuva ja
tiukka,
märkä ja tärisevä,
jos hyvyyden mitalla
määritellään
naiseus ja sen
keinoilla
synnytetty hunaja
kurvit, jotka
jokaisen
pyhiinvaeltajan tulisi
kulkea
sulautua ja
kadota,
nautittuaan päivin
ja öin
sillä meillä
on rakkauden
salaisuus ja
lasi viiniä
luonteeltaan kaunis,
joka saapuu hitaasti ja
lähtee samalla
nopeudella
joo ja kuinka mä pelkään
http://www.youtube.com/watch?v=z2WGq3RF3pk
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä oli syvyyttä, kymmenen sylillistä. Todella hieno.
Voi että mikä runo!
Kiitos teille miina ja viivi.
Mä olin viikolla Kolin kauniissa kansallismaisemissa taapertamassa, kiipeilemässä ja saunomassa. Ihan meni energyt vähiin jo pitkän matkan takia...ja himmeellä kuupalla pistin vielä tunnot eetteriin ennen valojen totaali sammumista.
Aika pitkää sielläkin on valvottu, melkein pilkkuun menny teillä, joten suo siellä vetelä täällä...
Ruisrockin jälkilöylyjä, uni ei vielä tullut.
Kauniit maisemat kyllä Kolilla, on joskus tullut käytyä.
Mielenkiintoinen....
erikoinen....
mutta hyvä ehkä juuri siksi.
Kiitos vierailustasi ja hyvää päivänjatkoa sinulle siili.