onko sinuklla kavereita ja saatko tavata heitä jatkuvasti, vai onko vaimo pitänyt kiinni puntista kaikki vuodet, ja sen avulla on pitänyt sinut kymmeniä vuosia naimisissa kanssaan!
Siis onko vaimo antanut omaa aikaa ja tilaa lainkaan vai onko kuin pahka koivun rungossa?
Siis onko vaimo antanut omaa aikaa ja tilaa lainkaan vai onko kuin pahka koivun rungossa?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olin aikoinaan naimisissa ja silloinkin miehelläni ja minulla oli omat ysäväpiirimme. Se oli varmaan syy eroommekin. Olimme niin paljon omissa menoissamme.
Olen ollut pian 16 vuotta sinkkuna ja minulla on ihan riittävästi ihmissuhteita. En kyllä jaksaisi sellaista elämää että ollaan kuin takiainen saman ja yhden ihmisen kanssa. Ei se ole mitenkään hyväksi ja jos sitten tulee ero tai jää leskeksi, niin yksin on.
Taitaapi olla lieviä sävyeroja haluaako mies poikailla joka ilta, vai kerran pari kuukaudessa.
Jos ei osaa elää puolisoelämää, kannattaa erota.
Itse olen surullinen, että mieheni paras kaveri meni ja kuoli.
Suuri menetys miehelleni.
näin on, jos on jo puoliso tai sen tapainen, turha sinkkuja kytätä..
Ei varmaan kaltaisesi kaveruutta hae, haistaa jo kauas miten katkera olet.
Et taida pärjätä ikäisiesi naisihmisien seurassa?
Valitettavasti kaltaisiasikin on vapaalla jaloilla.
Mielenkiintoinen näkökulma, puntista pitämälläkö sitä saadaan avioliitot pysymään kasassa, jos ei muuta aihetta jatkoon ole ;)?
Niin ja vielä onhan se niin että kunnon miehen pitää kysyä vaimolat lupa kaikkeen. Meilläkin on miehellä sellainen T-paita, jossa lukee jotta minä olen meidän perheen pomo ja minulla on vaimoni lupa sanoa niin :):
Aivan kauhee tapaus mulla, aivopessytkin mun niin et joka ilta olen sitä mielt et viereen meen nukkumaan.
Tapasi mukaan, luen sinua kuin kultakimpaletta ainakin.
Rauhan satamassa, seljän takana, on miehen ihanata makata.
*Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.* - A. Kivi
Entäs jos asia onkin niinpäin ettei mies päästä vaimoaan kotoaan yksinään minnekkään vaan lyöttäytyy mukaan meni vaimo vaikkapa naapuriinkaan sokeria lainaamaan tai muuten vaan jutustelemaan?
Vaimollehan ei kuulu kyläreissut eikä iltalenkit vaan Vaimon Kuuluu Olla Kotona. Tai mies mukaan :). Ja mieheltä lupa kaikkeen, myös ystäviin, tuttaviin, kauppareissuihin, puheluihin ja niin etelleen.Töistä pitää tulla suoraan kotiin, mies katsoo sekuntikellosta jos menee liian pitkään, tulee tehdä tarkka selonteko kolmena kappaleena ja miespäättää uskooko :).
Kyllähän tavallinen perheenäitin on niin epäluotettava jotta tiedä missä pusikossa käy pelmuamassa töistä tullessa. Kyllä on aihetta miehelle lähteä autolla vastaan :).
Vuosikymmenien empiiriseen kokemukseen perustuen voin sanoa, jotta huono on mies, joka ei ole osannut vapauttaa ansaita.
Yhteisillä reissuilla muutaman kerran kun pistät ranttaliksi, ei tuo kumppani enää lähde mukaan, vaikka rukoilisi.
Ei muka kehtaa lähtä yhdessä. Menee kuulemma mieluummin yksin.
Se avioliiton vakaus ja saavutettu vapaus on ansaittu taitolaji.Ei ole minkään yhden yön tulosta.
Ne vaimon menemiset ei arveluta pätkääkään. Menköön, jos on mennäkseen. Tehköön, jos on tehdäkseen. Kylläpä tuo on aina aamuksi kotiin palautettu.
"Yhteisillä reissuilla muutaman kerran kun pistät ranttaliksi, ei tuo kumppani enää lähde mukaan, vaikka rukoilisi.
Ei muka kehtaa lähtä yhdessä. Menee kuulemma mieluummin yksin."
Entäs jos sekään ei enää riitä?
-huoh- Jos noin uhkatiukalle panee niin - Sitten pistä aamuyön tunteina sukka oven rakoon ja liesuun. Kauas pois. Niin kauas, ettei kaiku perään kuulu eikä pierukaan kotiin asti haise.
Vapautensa puolesta ne on menneet sukupolvetkin taistelleet. Oltaiskos nyt huonompia kun esi-isät. Ehei. Vyötä itsesi ja toimi.
Muista kumminkin totuus - Kyllä kotiin jäävällä aina neuvot piisaa, josko menevällä eväät riittää.
Vastaan mieheni puolesta, koska tiedän paremmin mitä mieltä hän on.. :)))
Hänellä on vapaus tavata kavereitaan ihan kuinka usein vain, ei siihen mitään lupia tarvitse kysellä.
Tuntuu vaan viihtyvän tavattoman hyvin kotosalla, joten joskus joudun jopa kehoittamaan, että menepäs nyt käymään vaikka Timpan luona juttelemassa poikain juttuja.
Niin minunkin miehellä on vapaus tavata kaveritaan, käykin joskus. Saisi mennä useamminkin, ei mene vaan on aina mukana kuin joku perskärpänen.
Mielestäni on vain hyvä, että miehet kaveeraavat ja juttelevat keskenään, heillä on niitä omia aiheitaan, joihin eivät naiset välttämättä sisälle pääse.
Mieheni saa kyllä olla kotonakin, ellei halua mihinkään lähteä.
Mukavahan se on jos seura miellyttää.
Eikä tulisi mieleenikään kutsua häntä perskärpäseksi, eikä muutenkaan nimitellä.
Eihän täällä toki kaikkia asiota kerrota. Kunhan vaan huulta heitellään joskus.
Mihinpä sitä ihminen kotoaan lähtisi jos siellä on hyvä olla.
Olin tarkkaan vahdittu 33 vuotta. Ystäviä, siis omia ei saanut olla. Avioliiton alkuvuosina ystävystyin normaalisit ihmisten kanssa, kutsuin jopa kylään. Mies mollasi minua ystävieni edessä, piikitteli ja vähätteli, hänestä se oli huumoria.
Hänen ystävät vaimoineen oli meidän tuttavapiiri, vaimot valitettavasti olivat useimmiten sen tyyppisiä ihmisiä miihin en itse olisi tutustunu ja varsinaisia ystäviä heistä ei koskaan tullut. Minun syytä se hänen mielestä oli, koska olin kelvoton.
Hän vahti tarkkaan, kyykisteli puskien takana kun kävin jumpalla, kielsi kirkkokonsertit koska siellä oli miehiä. Hiippaili perässä kun lähdin koiran kanssa lenkille jne. Tämä toiminta kiihtyi ainakuin hänellä oli uusi suhde.
Nyt olen ollut leskenä kahdeksan vuotta. Uutta miessuhdetta ei tule, ei koskaan. Ystäviä sen sijaan on tullut elämääni, jopa useita ihan uusia hyviä ystäviä joita arvostan kovasti.
Pysyit sentään elossa. Ja järjissäsi. Miten ihmeellä jaksoit - jos edes osa kertomastasi on totta? Minulta ei olisi onnistunut...
Niin, et varmastikaan ole ainoa tällaisessa suhteessa sinnittelevä, ja molempia sukupuolia tuohon ryhmään kuuluu. Nyhveröitä? Tai sitten ei näe muuta mahdollisuutta?
Miksi epäilet, etteikö olisi ollut totta. Minä uskon kaiken tuon, eikä siinä varmaan ollut lähellekään kaikki vielä, sillä olen ollut itse samanlaisessa suhteessa. Jaksoin vain vajaat neljä vuotta. Siinä ajassa itsetuntoni oli mennyt aika pohjalle. Senverran oli vielä jäljellä, että vaivoin sain katkaistua sen suhteen.
Vielä vuosia tuon kurjimuksen ulosheittämisen jälkeen hän kuvitteli omistavansa minut. Kyylääminen jatkui ja tappouhkailuja tuli, jos otan uuden kaverin. Kerran tuli ovista ja ikkunoista läpi antamaan minulle selkään kun oli nähnyt jonkun hänen kaverinsa käyneen luonani kylässä.
Tunnistan itseni kirjoituksestasi. Näinhän se menee - meillä jo 43 v. - Ajoittain haaveilen itsellisestä elämästä - ilman syyllistämisiä. Jos Luoja suo ja leskiydyn en ihan helpolla hairahdu kenenkään talutusnaruun enää koskaan. Jospa muutaman vuoden edelleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa saisin elää elämääni.
Nyt tuntuu että melkein tukehdun. Ja eihän tarvitsisi kuin lähteä - mutta minne? Lasten nurkkiin?
Jospa muuttaisit ihan omaan asuntoon. Pitääkö aina kyhnätä jonkun kanssa?
Huonon miehen tai lasten ym. Etkö osaa elää omaa elämää?
Oma vikasi jos joudut kärsimään kun et lähde.Turha valittaa menetettyjä vuosia, kun itse vapaaehtoisesti siellä kupeksitt.
Kuinkahan moni ihminenen elää itsekseen? Ei sellaista syytä olekaan etteikö voisi jättää huonoa kumppania.
Kun kauan elää tuollaisessa, sitä menee näköalattomaks, siis ei näe enää vaihtoehtoja. Hanki vuokra-asunto.
Voi teittiä, vanhoja aviopareja, sitä kun jää 46 v leskeksi ja sitten kuvittelee ja huom kuvittelee joskus löytävänsä uuden suhteen, ei onnistu, on eronneita, karanneita ja muita mulkeroita ja lopputulema on se että paree yksin kuin huonon kaverin kanssa.
Minusta on ikävä, että miehien tuntuu olevan paljon meitä naisia vaikeampaa puhua sisimmistä asioistaan kamuilleen.
Eli, mies on keskimäärin naista yksinäisempi.
Miehisyys vai mikä, estää jaottelemasta asioitaan, onko niistä puhuminen joillekin miehille heikkouden merkki?
Kun kaikki miehet eivät kaljottele Esson baarissa, moni pitää mietteensä omissa korvien välissään, ihan itsekseen vain.
tuohan noissa vahtijoissa onkin outoa, itse kyllä pettävät.....
Aivan - jotain perusvajetta noissa vahtijoissa on .. Ja kokevat ainsainneensa sen. Heillä on erityisoikeuksia joita muilla ei pidä olla. Kun JOTAKIN PERUSTAVAA puuttuu - ei ole muuta tapaa korvata se kuin alentaa heidän pelkäämänsä ihmiset.
Kontrolloimalla, syyttämällä, arvostelemalla.
Narrow
Vaatii kyllä rohkeutta muuttaa pois, mutta minä sain mittani täyteen, kun pääsin eläkkeelle.
Löysin halvan (260/-€kk) asunnon, tosin on vain pieni yksiö, joten tilan ahtautta on muuttaessani 120 neliön asunnosta, mutta se ihana rauha ja oma piha, kun on rivitalo asumus. Nytkin olisi naapurissa huone vapaana.
Niin tuttua oli nuo yllä olevat kirjoitukset ja sitten vielä joku epäili, että ei ole totta? Paljon sitä vain ihminen kärsii ja antaa periksi, mutta mikä oleellisinta, jos on vielä työelämässä ja kasvatus on ollut, että perhe täytyy pitää koossa, siis lapsilla isä ja äiti koti. Mihin siitä muuttaa???
Kyllä minäkin yritin kolmesti "muuttaa", mutta olosuhteet eivät olleet suotuisat ja aina mieheni tuli hakemaan takaisin. Nyt ei enää onnistunut, onneksi.
Turhaan minä toistan niitä kauheuksia, joita mustasukkainen mies saa aikaan, sillä täällä riittää noita peesaajia heille, jotka julistavat, että he ei koskaan alistu moiseen!!! Joskus on vain vaihtoehdot vähissä ja ainakin minun ikäisellä myös nämä vanhat opit.
Aloitushan oli, saako mies mennä? Minun mieheni oli matkatöissä (se matkarakastaja raju), joten sai mennä. Lomillakin oli aina mies porukalla, milloin kalassa tai metsällä ja tietenkin rannalla "paransivat maailmaa"!!
Tässäpä tosijuttu opiksi!!!
Tuolla kaverillani olkoon nyt vaikka Vihtori on tuollainen "kaitseva" vaimo. On vuorotöissä TK:ssa. Meni töihin tapansa mukaan, työvuoronsa päättyessä klo 24 yöllä. Vihtori tapansa mukaan tällöin paikalliseen kapakkaan. Alkuillasta alkoikin sataa lunta. Oli kotiinlähdön aika ennen vaimon kotiintuloa. Hetken mietittyään miten pääsisi kotiin vaimon epäilemättä Vihtori käveli kotiinsa viimeiset kymmenet metrit takaperin. Kotiin ja sänkyyn. Kun vaimo tuli, esitti kysymyksen :"Kuka täällä on ollut? ". "No naapurin Kassu kävi ja otettiin pari paukkua ja meni kotiinsa"...
Kyllä nyt täytyy uskaltaa tunnustaa edes yks nainen ,että on meissä todella semmoisia jotka haluaisivat että mies olis aina kotona,tai ei aina jos minä en välttämättä halua hänen seuraa,mutta silloin kun minä tehen viikonloppu työtä niin en todellakaan pidä siitä että hän juoksee kavereittensa kanssa juhlimassa.Ehkä minut voidaan laskea mustasukkaiseksi naiseksi tai turhan jaappajaksi mutta minä loukkaadun todella siitä.Tunnustan sen ,tykätköön muut mitä haluavat.
Buahahahahaaa
Aloitukseen tulikin selkeä käsitys kommenteista, lähes kaikki naisten kirjoittamia, vaikka niiltä ei kukaan kysynyt yhtään mitään :DD
Miehet yleisimmin hommailee jotain autotallissa tai kavereitten kanssa,että pääsee akoista edes hetkeksi eroon :DDD
Niettä kyllä miehillä väkiselläkin on kaverinsa, eihän juoruilevia ja nalkuttavia akkoja jaksa kukaan jatkuvasti katella.
=DW=
Kiva kuitenkin että osallistuit kertomalla omasta tilanteestasi. Jos luit kaikki viestit huomasit varmaan ettei kaikkien tilanne ole noin huono kuin sinun.
Autotallihan se on jonne salaa pullo piilotetaan ja siellä sitten aika kuluu joskus yksinään joskus kavereitten kanssa. Tuttu näky kymmenien vuosien takaa.
Hyvä tuntuu akka olevan jos mies ei päästä sitä minnekkään yksinään.
;-)
Kannattaisko jatkossa jättäytyä vain nyrkkikyllikin varaan. mitäs sinä vaimolla, raavas mies ;)
Samaa mieltä mutta korostaisin sanaa LIIAN :)
Voisitko sinä "Kauan naimisissa ollut mies" kertoa, miten itsesi kohdalla on?
Roikkuuko vaimo riippakivenä kintuis? Jos roikkuu, niin miltä tuntuu? Jos ei roiku, niin miltä tuntuu? Roikutko sinä tai tahtoisitko roikkua, jos uskaltaisit:)
Sinulla on nolla aivot kuin lähes kaikilla 24 on.
Tähän sopisi aloittajalle se laulu, siitä onnellisesta Augustista. En muista sanoja, mutta jotenkin tähän tapaan alkaa. Ah August sinä onnellinen mies, kukkaisten kanssa, sun kulkee ties....... jatkakaa joka muistaa tai gooklettaa.
Käsittämättömoiä ilmaisuja!
Saatko?
Pitänyt kiinni?
Antanut omaa aikaa?
Eiköhän olisi vakavamielisen keskustelun paikka koskien parisuhteen perusteita!
Olematta välinpitämätön kuulunee normaaliin parisuhteeseen kummankin mielitekojen tyydytys ilman kumppanin ikäviä mielenliikkeitä asiaan?
Eiköhän aloituksen kuvaama rajoittaminen pikemminkin johda eroon kuin pysyvyyteen?
Mulla nämä liitot ovat olleet sellaisia etäjuttuja, joten keskinäinen luottamus on ollut perustana. Sen tiedän, että mies lähtee, jos on lähteäkseen. Ei auta lieassa pitäminen. Toisaalta esim. aviomieheni joutui melko usein naisten kiinnostuksen kohteeksi. Tarjoutuivat auttamaan poloista, kun ei ollut vaimo paikalla ruokaa laittamassa. Mulle ei vastaavia tarjouksia sadellut eikä kukaan säälitellyt, vaikka olin töissä ja hoitelin talouteni ja lapset iltaisin ja öisin. Olen viime aikoina tutustunut muutamaan mieheen, jotka olettavat, että muutan heidän luokseen hoitelemaan arkea. Ehkä taustani vuoksi ei kiinnosta. Mulle sopii tuo vähän itsenäisempi järjestely.
Essolaisilla hyvät konstit
Meillä essolaisilla on käytössä hyvät konstit, jolla saamme parisuhteen kukoistamaan. Istuskelemme päivät pitkät Essolla lipittämässä keskaria ja parantamassa maailman asioita, ja sillä aikaa vaimomme siivoavat ja käyvät ostamassa kaupasta meille ruokaa. Kun menemme illalla kotiin, niin aina kehumme suuresti vaimojemme hyviä sapuskoita, jonka vuoksi saamme vielä illallakin hyvän kohtelun kotona. Toimivan parisuhteen ylläpito on siis taitolaji.