Kaikkitietävät neuvojat ehdottavat, että 'elä tässä hetkessä'. Miten se voi onnistua, kun olet yli viisikymppisenä jatkuvasti jossain jonossa odottamassa. Terveyden takia laukkaat jatkuvasti terveyskeskuksessa, odottaen aina mitä mitäkin. Työttömänä odotat seuraavaa päivärahaa ja pidemmällä tähtäimellä eläkettä, aina on ilmoituttava tiettyyn päivään mennessä, täytettävä planketteja tiettyinä päivinä, jatkuvaa jonotusta ja kalenterin selailua.
Elä hetkessä?
jonotusnumerolla
6144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllähän elämässä joka hetki on tehtävä itsekkin jotain: Ei kai ole tarkoitus olla ja virua probottina, että kaikki tulee valmiina kuin sylivauvalle tai vuodepotilaalle. Ja silloinkin osa on odottaa noita palveluita.
Millaista elämää sitten haluaist elää ... omavaraisena erakkona korvessa?
Olessani töissä hoivakodissa kysyin kerran eräältä vanhukselta että mitä hän sillä hetkellä tahtoisi yöllä kun uni ei vain millään tule.
Hän vain totesi, että en mitään: odottelen vain tässä kuolemaa, kun unikaan ei tule!
Sanoit 'omavaraisena erakkona korvessa', se olisi varmaan lähellä onnellisuuden ydintä. Nykypäivänä vain tarvii olla 'tieodossa ja kirjoissa' koko ajan, ei voi juuri kahta viikkoa pitempään olla kadoksissa.
Alkuperäisellä tekstilläni tarkoitin, että aina elämässä on jokin jonotus terveyden, tulonsaannin tms. johdosta, jotta väkisin joutuu ajattelemaan, että 'sitten kun tämä on ohi, voin alkaa elämään'. Aina jokin elämän asia on vaiheessa.
Olen 57 v. mies ja elänyt paljon niin kuin kuvasit sitten kun elämää. Mutta ei se ole oikea asenne tässä elämässä, tiedän sen nyt.
4 vuotta sitten "kaaduin" suorilta jaloilta sairaalaan yli puoleksi vuodeksi ja taisinpa piipahtaa rajan takanakin. Siitä kuitenkin toivuin aikanaan mutta meni työkyky ja eläkepäivät alkoi.
Pari vuotta sitten emäntä alkoi oireilla, olin hänen omaishoitajanaan vuoden verran kunnes voimani loppuivat. Nyt hän on hoitokodissa hyvässä hoidossa eikä tule enää koskaan kotona olemaan.
Nyt ei ole enää kiirettä mihinkään. Ei ole enää mitään sellaista sitten kun tilannetta. Ei ole kuin aikaa, loputtomasti aikaa. mutta ei tahdo löytyä mitään järkevää mihin sen ajan kuluttaisi. Täytyy oikein keksimällä keksiä jotain tekemistä ettei hautaudu omiin ajatuksiinsa.
Joskus yön tunteina tulee mietittyä miten paljon olisi voinut tehdä aikanaan mutta kun ei ollut muka aikaa sillä hetkellä. Kaikki piti tehdä sitten kun joskus kaikki on kohdallaan mutta sitä aikaa ei sitten tullutkaan.
Eläkää hyvät ihmiset viisaammin kuin minä, nimen omaan tässä ja nyt. Ei meillä oikeasti ole mihinkään kiire jos emme itse tee kiirettä. Minulla oli aina olevinaan niin kiire ettei pystynyt antamaan läheiselleen sitä aikaa mitä toinen olisi ansainnut. Turhahan sitä on valittaa näin jälkeen päin mutta minkä sitä voi ajatuksilleen.
Nyt yritän joka päivälle löytää edes yhden asian joka vähän piristäisi mieltä. Josku onnistuu, joskus ei. Yksin on vain niin vaikea lähtee minnekään kun on toiseen tottunut.
Eläkää siis tässä ja nyt kun voitte, kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Tai onko huomista ollenkaan. Toivottavasti teidän ei tarvitse koskaan sanoa että voi miksen silloin ollut viisaampi
Koskettava tarina. Oikeassa olet: kukaan ei teidä mitä huominen (tai edes tämä päivä) tuo tuleessaan. Toisaalta kuitenkin uskon että kaikille tulee joskus esiin tilanteita, jolloin voi sanoa että "voi, miksen silloin ollut viisaampi". Ennemmin tai myöhemmin.
Miksi odotat kun tiedät, että asiat hoituu ajallaan. Sitähän se elä hetkessä tarkoittaa. Miksi pitää huolehtia tulevasta tai murehtia menneitä? Tulevaisuuteen vaikutetaan tässä ja nyt eli sillä hetkellä kun eletään.
Jos tiedät päivämäärät milloin mitäkin pitää tehdä, tee ne silloin ja keskity niihin silloin, on joutavanpäiväistä ja kuluttavaa murehtia etukäteen esim. päivärahahakemuksen täyttöä.
Opettelen kovasti itsekkin elämään nykyhetkeä ja aika kivasti olen jo oppinut. Murehtiminen ei paljon viisautta edellytä mutta mitä se hyödyttää, se etukäteen murehtiminen tai huolehtiminen, ei mitään.
Carpe diem!
Se onnistuu silleen, että kun seuraavan kerran joudut jonottamaan, otat ilon irti siitäkin. Katselet ihmisiä, juttelet heidän kanssaan. Tai otat kirjan mukaan, ristikon, sudokun.. sukkapuikot.
Tee jonottamisesta niin mielekästä, että sua harmittaa kun joudut nousemaan. Jos kerta kuitenkin olet pakotettu tekemään asioita joista ei pääse karkuun, miksei kääntää mieluisiksi?
Jos ei ole rahaa, voi tehdä taidetta siitä miten selviää. Suunnitella ruokaostokset niin että mahdollisimman vähän rahaa menee, ja olla ylpeä siitä. Poimi kukkasia ja laita kahvipöytään! Käy kirpparilla ja tuunaa vaatteita.
Pahin on se sairastaminen. Si itä on vähän huonoa ottaa ilo irti,vetää mielen matalaksi. Tsemppiä sulle siihen.