joudun muuttamaan mummolleni koska välit äitiini ovat aika huonot. meillä on kotona pieni koira joka on minulle todella tärkeä. juttuhan on se että äitini ei välitä pätkääkään koirasta joka ei saa muuttaa mummolleni mukanani koska mummoni on allerginen. äitini aikoo etsiä sille uuden kodin, mutta en haluaisi luopua siitä. täytän 11kk päästä 18 ja muuttaessani omaan kotiin saisin koiran mukaani mutta koira tarvitsisi nyt siis vajaaksi vuodeksi sijaiskodin. mutta mistä? koirahoitolat ovat todella kalliita, sekä kukaan sukulaiseni ei ole koiraihmisiä. (koirani on pieni ja aika arka uusia ihmisiä kohtaan, tottuu kyllä ajan kanssa) mitä voin tehdä ? äitini ei suostu pitämään koiraa sen aikaa että olisin 18 koska hän on niin katkera.
koirasta luopuminen
homiewto
12147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onpa hankala tilanne. Koita löytää koiralle hyvä koti ja yritä kestää se ero, varmaan muutenkin paljon kestämistä ja tuntuisi varmaan helpommalta jos edes koiran saisit pitää mutta tilanne on kyllä hankala. Toivon tosiaan että muuttuu paremmaksi ja että jotenkin saisit pitää yhteyden koiraasi.
Onko Sinun täysin välttämätöntä odottaa että täytät 18? Voisiko aikaisempaa muuttoa tukea sosiaaliviranomaiset tai voisitko mennä kouluun jossa olisi asuntola tai opiskelun varjolla hankkia asunnon ja pitää koiran?
Onnea matkaan.
Jotain vikaa sinussakin on.
Onpa ikävä tilanne ja äitisi ajattelematon lapsellinen ja kylmä sinun ja koirasi suhteen :(
Muistan aikoinani ystävättärelläni olleen saman tilanteen sinun ikäisenä..hän olisi ottanut koiran opiskelupaikkaan mutta äiti myikin koiran pois sanomatta mitään. Meni jalostuskoiraksi..
En tiedä mitä sanoa yritä etsiä väliaikaiskoti koiralle ja yritä puhua järkeä mummosia kanssa äidillesi..ei koirakaan voi olla heittopussi ja hänen pitäisi ymmärtää tilanteesi.
Kodinvaihtajat ry ym yhdistykset ehkä saattaa voida auttaa?
Oisko sulla joku luottoystävä lähellä missä sun mummo asuu? Tai vähän kauempanakin. Hyvä paikka missä koira vois olla,ja sä tietäisit että sitä hoidetaan,pääsisit ees joskus kattomaan. Sydänhän tossa hajoo! :( Oma kämppä onko poissuljettu vaihtoehto? Oot opiskelija? Jonkun kummallisen lain mukaan sun huoltajan elatusvelvollisuus päättyy vasta kun täytät 20 tai 21,näin on joskus ollut,ehkä on vieläkin. Sillon sillä ei juurikaan ole merkitystä muutatko pian vaiko 11kk päästä. Itse olin vasta 16,sossut ei puuttunu mitenkään. Joissakin kouluissakin saa asuntolassa pitää lemmikkiä,kunhan siitä sovitaan kaikkien osapuolten kesken. Voimia sulle,toivon että järjestyy!
Miksi et muuta omaan kotiin jo nyt? Tietääkseni omaan kotiin ei vaadita 18 vuoden ikää. Voitko turvautua kasvattajiin, ehkä he voivat auttaa asiassa tai voit jopa heidän kauttaan löytää koirallesi paremman uuden kodin/sijaiskodin. Muista että koiran hyvinvointi on kuitenkin tärkein ja juoksuttaminen useissa eri kodeissa ei todellakaan ole koiralle parasta, varsinkin jos kyseessä on vielä arka koira.
18v on aikuinen ja elatusvelvollisuus loppuu tuolloin.
Voisitko kysellä mummosi naapurustosta hoitopaikkaa koiralle? Esim. jos joku harkitsisi oman koiran ottamista, hän saisi kokeilla koiran pitoa vajaan vuoden? Voisit itse käydä lenkittämässä koiraasi. Onko testattu, että mummo on juuri omalle koirallesi allerginen? Voihan olla, ettei oireita tulekaan, ja kaikki huoli on turhaa.
Mutta miksi muutat omaan kotiin vasta 18 taytettyäsi? Monet muuttavat 16-vuotiaina.
Joko nöyrästi palaat kotiin tai menet soskuun ja sanot että äitisi eitti sinut pihalle ja tarvitset asunnon.Älkää nyt mummo rukkaa koiralla enää kiusatko !
MIkään pakko ei äitisi ole koiraa sinulle siltikään antaa .
En usko että äiti on tässä se ainut "syypää" ....olet lapsi vielä ja sinuna palaisin kiltisti kotiin .
17-wee, niin viimeinen missä on vikaa, on itse seitsentoistavuotiaassa. He tietävät kaikesta kaiken ja ovat kaikessa oikeassa, eivätkä ainakaan missään tapauksessa ole väärässä. Aivan turhaa alkaa väittelemään, sillä muut ovat tuomittuja häviämään. Kompromisseja ei tunneta, eikä arvoa toisinajattelijoille anneta.
Jos maailmassa olisi vain seitsentoistavuotiaita niin maailman kaikki ongelmat olisi ratkaistu alkaen alkuräjähdyksen arvoituksesta, päättyen sotien loppumisen kautta ja ilmastonmuutoksen ratkaisun kautta maailma olisi jo muutettu suorastaan paratiisiksi.
Puhumattakaan nyt tällaisista kolmen sukupolven pikkukiistojen ja sukudraamojen ratkaisuista.
Siis itse olen törmännyt tosiaan samanlaiseen tilanteeseen kuin aloittaja eli tuttuni äiti oli kaikkea muuta kuin äiti..näitäkin on ikävä kyllä.
En todellakaan usko että lapsessa on vikaa vaan äidin joustamattomuudessa ja ymmärryksessä..vuosi menee kevyesti kunnes lapsi saa asiansa kuntoon ja näin toimii kunnollinen äiti.
Lapsella on oikeus aikuistua ja sanoa mielipuiteensä tykkäsi siitä tai ei..se ei oikeuta ajattelemattomuuteen ja itsekkyyteen.
Itse ajattelisin myös koiraa sitäkään ei oteta mielijohteesta vaan senkin asiat pitää hoitaa kunnolla.
Jännä oletus että äiti automaattisesti on hyvä. Ja itse olen jo keskiikäinen ja monenlaista kulkijaa nähnyt..mutta lapsi on aina lapsi kunnes tulee täysiikäiseksi ja häntä ei hylätä riidan takia eikä koiraakaan. Vastuullisuutta. Ja velvollisuus joka kuuluu äidille..tytär sentään huolehtii koirasta.
Minkä kokoisesta ja ikäisestä koirasta kyse ja missä päin??
Itse olen enemmän tai vähemmän hoitanut muiden koiria. Pihassamme on ennestään 3 koiraa kissa ja asumme maalla.
Jos edelleen etsit hoitopaikkaa, ja jos koko ei ole liian pieni, ni voisin harkita ottaa hoitoon. Palkkiona vain ruoat kustannat, mahdolliset ell.lääkärikulut ja pieni maksu vaivannäöstä.
MUTTA, ennen kaikkea kun edes harkitset moisia, mieti, kannattaako 11 kuukauden takia laittaa koira hoitoon muualle vain siksi, että sukset ovat menneet ristiin äitisi kanssa. Onko niin ylitsepääsemätöntä, ettet saa asiaa sovittua.
Jos kuitenkin näyttää ylitsepääsemättömältä, niin ota yhteyttä jos kiinnostaa