Maanantai viikko aluillaan, luonto kuin kaunein postikortti.
Varpunen joka on ollut poissa muutaman vuoden on tänä kesänä ilmestynyt lähipiiriin, aamukahvia nauttiessa ulkona kuului tuttu tervehdys, zirp, zirp, ja samassa 'katupoika' tepasteli kiviasetelmalla!
Jossakin poissa ovat varpuset pysytelleet, tai laji oli vähenemään päin, vuosikymmen sitten kuului kaikista pensasaidoista tuota tuttua tervehdystä, zirp.
Pääskyt tekevät jo lentoharjoituksia, noita hienoja esityksiä jään seuraamaan mielenkiinnolla, muutto on jo muutaman viikon kuluttua, kuitenkin tuntuu kuin olisivat vasta tulleet.
Harakan poikaset näyttävät jo kokonsa puolesta aikuisilta, vaan ruokaa emo vie heille suuhun asti, varotoimi varmaan etteivät syö mitä sattuu,
Aamutunneilla tuntuu olevan paljon asiaa, naurunremakka tuntuu olevan yli muiden.
Aamuvarhain kannattaa istahtaa ulkoilmaan seuraamaan ja kuuntelemaan luonnon aamutoimia.
Siellä eläin- ja lintumaailma on sovussa.
Varpunen joka on ollut poissa muutaman vuoden on tänä kesänä ilmestynyt lähipiiriin, aamukahvia nauttiessa ulkona kuului tuttu tervehdys, zirp, zirp, ja samassa 'katupoika' tepasteli kiviasetelmalla!
Jossakin poissa ovat varpuset pysytelleet, tai laji oli vähenemään päin, vuosikymmen sitten kuului kaikista pensasaidoista tuota tuttua tervehdystä, zirp.
Pääskyt tekevät jo lentoharjoituksia, noita hienoja esityksiä jään seuraamaan mielenkiinnolla, muutto on jo muutaman viikon kuluttua, kuitenkin tuntuu kuin olisivat vasta tulleet.
Harakan poikaset näyttävät jo kokonsa puolesta aikuisilta, vaan ruokaa emo vie heille suuhun asti, varotoimi varmaan etteivät syö mitä sattuu,
Aamutunneilla tuntuu olevan paljon asiaa, naurunremakka tuntuu olevan yli muiden.
Aamuvarhain kannattaa istahtaa ulkoilmaan seuraamaan ja kuuntelemaan luonnon aamutoimia.
Siellä eläin- ja lintumaailma on sovussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutama vuosi sitten koin erikoisen yllätyksen, oli vähällä mennä kahvi väärään kurkkuun.
Harakka perhe piti melkoista ääntä ja yksi kerrallaan pyrki aurinkoon ja niinpä siinä istui oksalla vitivalkoinen harakanpoikanen.
Sillä oli perhe ympärillään mutta kukin vuorotellen kävi sitä nokkimassa, eivät hyväksyneet tuota yksilöä.
Vuoden verran sinnitteli, ja alku keväästä ei ollut enää maisemissa.
Kävin luontopalstalla kyselemässä asioita ja selvisi kiitettävästi, albino ei elä sukukypsäksi ei sen elämä varmaan ollut helppoa.
Olen odotellut fasaaniperheen ilmestymistä, kukko piti ääniharjoituksia keväällä kovasti, kai se oli suorittanut tehtävänsä, kun ilosta niin kiljui.
Aamu on todella kaunis ja lämpöasteet nousussa.
Mukava aamu sinulla. Toista se on minulla. Naakat ja fasaanit herättää aikaisin ja kämppä on kuuma. Ulko oven kun aukaisee, niin jostain ilmestyy kärpäsiä sisälle.
Yöllä on kyllä mukavaa seurailla rusakon juoksua, mutta harmikseni siilit ovat kadonneet, samoin varpuset, kun meillä kaadettiin upea marja-aronia aitaus.
Silloin hamassa nuoruudessani seurailin yökaudet eläinten liikkeitä. Oli hirvistä alkaen kaikkia. Järvi kun oli lähellä, niin sitä lintujen "rääkymistä" riitti loputtomiin, mutta kurki pariskuntaa oli kiva seurata.
Asumme maaseudulla, suojaisella tontilla, vaikkakin keskellä kylää.
meille ei näy läheiseltä ajotieltä, emmekä me näe kesäaikaan mitään muuta liikennettä kuin lintujen ja muiden luonnossa elävien eläinten touhuja. Minä en kuitenkaan niin sanotusti näe metsää puilta, eli en kiinntä paljoakaan huomiota esm. lintuihin. Talvisaikaan ruokimme lintuja, kesällä olemme raivoisamme maanalaisille myyrille, jotka ovat myllänneet nurmikon aivan kuin kyntöpelloksi.
Nuo myyrät muistuttavat jotain ihmislajia. Ryömivät näkymättömissä, mutta tekevät tuhojaan. Vähän niinkuin vakinikittömät kirjoittajat.
Pah! Tulipa taas ilmaistu siivu lempiaiheestani.
Nuoruusvuosina tuli vaihdettua harakan pesään kanan muna tai kaksikin, kyllä ne onnistui harakan hautomanakin.
Untuvikkojen poishaku puusta olikin kimurantti sujoritus, harakka ''pommitti'' ulostein kaiken aikaa ja huuto oli melkoista.
Kun sen sitten ruokki isoksi ja seuraavana kesänä ulos niin sisälle ne tuppasi kaiken aikaa, kyllä niillä kuitenkin jonkunmoinen muisti on kun lyhyt muistista verrataan kanan muistiin, ei se oikein pidä paikkaansa.
Omalla tavallaan niistä tuli melko erikoisia kanoja.
Me minun kaverini Jerryn kanssa ollaan jo kaksi kertaa käyty ulkona ja kellokaan ei ole vielä paljon mitää. Klo 5 puusi ulos -- no mentiin ja ei mitään isompaa tarvetta ollut --kai se oli naapurin narttu koira joka viestitti -- että nyt olis hyvä aika . :=)
Ja taas olikin otettava lenkki uusiksi --ja se tavallinen n2 km menee kauniissa ilmassa ja maisemia katsellessa , reittikin on jo tuttu , --nurmikon leikkkaja oli jo saanut kaikki ihanat apilaniityt tuhottua . -- ihan turhaa työtä sekin .
Rannassa missä on ihana hiekkaranta jota kunta pitää kunnossa oli jo siivottu -- siinä olikin eilen vierivieressä auringon ottajia -- polttavat nahkansa ja sitten saavat ihosyövän -- mitääs järkeä siinäkään on - onneksi on VC myös nykyään kunnan hoidossa -.
Vaikka olin aikaisempina nuoruusvuosinani saaressa kaiket kesät , en ikinä ole maannut aurigossa.
Ja ulkomaillekkaan en ole mennyt rantalomille.
Useissa euroopan pääkaupungeissa kyllä olen käynyt
Risto Reippahana
Tämä onkin mukavaa muistelua nuoruusvuosiin, sillä mistäpä me "vanhukset" uusia juttuja keksitään?
Vai olet sinä harakoilla haudotuttanut kananpoikia?
Minun bravuurini oli hävittää räkätin pesiä, koska maataloissa niistä ei oikein pidetty. Kerran isäni auttoi minut tikkailla siloisen (on oksaton) hongan latvaan ja narrasi veljeäni (3-v nuorempaa), että sinne se kiipesi aivan yksin! En todellakaan muista, kuinka sieltä alas tulin!!
Telkän munitus oli isäni mielestä hyvä, silloin pula-aikana, mutta olisinkohan syönyt itse niitä? Voi olla?
Hirvet voi kyllä olla aika agressiivisia keväisin ja ainakin sitten, kun niillä on vasat. Tiluksillamme sai hirviemo vasansa ja sinne ei ollut menemistä, mutta ei ollut niiden kiima-aikanakaan, kun minun uljas koirani yritti niitä häätää!
Sitten menin minä koirani avuksi, mutta pois oli lähdettävä, koska seitsemän hirveä ei väistynyt.
Oikein tein silloin kansakoulu aikoihin, kun hirvilauma tuli vastaan. Kiipesin puuhun ja huusin! Kuinkahan sekin päättyi? Ilmeisesti hirvet menivät pois ja juoksin lähimpään naapuriin, johon oli ainakin puol´kilsaa.
Meillä kun oli koulumatka 7 km ja siitä ne ensimäiset tietöntä tietä, jossa oli vain jotenkuten isälle kärrikulkuinen ura, mutta muutenhan soudeltiin veneellä "ihmisten ilmoille".