Mitäs siitä vaikka murhetta maistan,
ohitse kuljen ja katsetta laistan.
Hänelle tuo kai aivan sama,
rintani raastaen huolien kaivertama.
Tulevaa tutkin, kauaksi katsoin,
lähelle pääsin, vaivojen velkoja maksoin.
Miksi noita maailman mahteja suree,
läpi harmaan vaikka hammasta puree.
ohitse kuljen ja katsetta laistan.
Hänelle tuo kai aivan sama,
rintani raastaen huolien kaivertama.
Tulevaa tutkin, kauaksi katsoin,
lähelle pääsin, vaivojen velkoja maksoin.
Miksi noita maailman mahteja suree,
läpi harmaan vaikka hammasta puree.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielenkiintoinen, silti perinteisen runon muotoinen runo.
Kalliit ovat lunnaat hiipuvan hetken,
onko väliä miten tuskani maksoin.
Sydämeeni sen salaisuutena kätken,
tiedä vaan miten kantaa jaksoin.
Uurteina otsan, ryppynä kaulan,
murheeni tumman maailmalle laulan.
Mielen kuvin sanoiksi saatan,
kuin vanhaa, kypsää viiniä lasiini kaadan.