Olen hiukan yrittänyt laajentaa kirjoitusreviiriäni mielikuvitusmaailmaan, jossa ei rajoja tunneta.
Kun ymmärrys tällaista kirjoittelua kohtaan on joko hyvinkin suosittu tai täysin kelvoton, olen päättänyt pysäyttää ajatusteni lennon.
Kommentteja pyydän etenkin niiltä, jotka eivät alkuunkaan käsittäneet kirjoituksiani ilosta tai kulkemisesta, astioiden välinen keskustelu taisi mennä myös yli lipan.
Menen siis kirjoituslomalle.
Joku innokas voi kirjoittaa vaikka lintujen ja muidenkin eläinten keskustelusta riukuaidan seutuvilla. Harakan panen aidalle istumaan, ikäänkuin puheenjohtajaksi tai alustajaksi. Ihmisten käytöksen ihmettely voisi olla hyvinkin kiinnostava, jopa hauska.
Hyviä kesäpäiviä!
Kun ymmärrys tällaista kirjoittelua kohtaan on joko hyvinkin suosittu tai täysin kelvoton, olen päättänyt pysäyttää ajatusteni lennon.
Kommentteja pyydän etenkin niiltä, jotka eivät alkuunkaan käsittäneet kirjoituksiani ilosta tai kulkemisesta, astioiden välinen keskustelu taisi mennä myös yli lipan.
Menen siis kirjoituslomalle.
Joku innokas voi kirjoittaa vaikka lintujen ja muidenkin eläinten keskustelusta riukuaidan seutuvilla. Harakan panen aidalle istumaan, ikäänkuin puheenjohtajaksi tai alustajaksi. Ihmisten käytöksen ihmettely voisi olla hyvinkin kiinnostava, jopa hauska.
Hyviä kesäpäiviä!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tässä se toivottu hyvä uutinen, ei kun vastaamaan
Millä mahtaisit pysäyttäisit ajatustesi lennon? Lennähän nyt kuitenkin laulaen vaikka Moskowan keskuspuistoon!
Hyvää yötä
Kirjota mitä kirjotat mutta älä aina moiti muita jos ei tajuta tsrkoituksiasi. En vastaa enää ikinä sinulle.
Joskus olisi itse kunkin parasta istua ulkona ja tallentaa luonnon kauneutta mieleensä, ja se jos joku kirjoittaa risuaidalla istuen osaa nauttia elämästä ja sen tärkeydestä ympärilläsi.
Voisit sinäkin Ruune olla muutakin kuin alushoususillaa istuva mies joka leikkii olevansa suuri kriitikko.
Liian yksipuolisesti moitit kaikki, pidät itseäsi jotenkin korkeampana henkilönä, älä usko itsekään moiseen, koska juuri sana valintasi vaikuttaa köyhtyvältä tuotannolta.
Eloa ja iloa saat rikastettua juuri luonnon kautta, sinähän asut kaupungissa, köyhää on katsella samasta ikkunasta samaa maisemaa.
Ai jaa onko Nousuveden aika --mikäs onkaan kuun asento maahannähden .. Ehkä se tekeekin tepposet joillekkin -- ja on pidettävä Nousuven takia saappaat jasassa kun kirjoittelee näitä hupaisia kiejoituksia -
Kirjoitatko sinä järvessä? Mitä häh?
Onhan ne järvet sulat ja vesi lainehtii valtoimenaan, ja saappaat ^jasassa^ hupaisia ^kiejoituksia^.
Arvosteluun johti sinun vastauksesi, ei nousu-vesi
aamu tää
Vanha varisparvi nuokkuu netissä vaikk' kaunis kesäpäivä edessä,
sininen on taivas pilvetön
aurinko paistaa kesä on.
"Miinuskin jo tuli", virkkoi veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itselleen.
Pitkä hiljaisuus, jo toinenkin
niin maar tuli, sanoi takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee,
ruutua tuijotellen oottelee.
Sanois joku jotain mukavaa
miks tuo ruunekin jo lopettaa,
Tänään kaikki turha poistukoon
nettikansa meni pusikkoon.
Tuon runon innoittamana lähden, en pusikkoon, mutta nostelemaan puskien lehtiä ruohonleikkurin tieltä.
Nikkirosvo taisi luovuttaa nimimerkkini takaisin. Tietenkin desinfioin sen ennen käyttöön ottoa.
Oliko siis nimim. -neiti etsivä- oikeassa sanoessaan ketjussa Missä asuu ilo ja onni näin:
... ilmaisen epäilyni että tämä ei ole matamimimmiltä, vaikka se ensin siltä näyttää.
Onkohan tuttu lavastajamme taas liikkeellä, hämmentämässä ketjua ja nostamassa nikkejä toisiaan vastaan....
Oikaissut, kyllä se oli hän. Usmoaan aina julistaa. Kukkahame hyökkäs kimppuun.
Kukkahame ei hyökännyt, sanoi ihan kiltisti mielipiteensä johon kyllä voi yhtyä moni.
Mikä kumman helleaalto tänne näitä ilkeilijöitä nyt on loiskauttanut,?,?
ihan rauhallisesti jarehellisesti että toisten vakaumusta pitää kunnioittaa. Se huomautus oli aiheeton, ei kukkahame sanele mistä saw kirjoittaa. Mm puhui siinä vain itsestään ihan nätisti.
rehellistä sanontaa täällä juurikaan ei siedetä
Raamatunlauseita ja ilkeilyä samassa ketjussa
en minäkään tykkää se on rietasta, yksityisyyteen ei kukaan kajoa paitsi kateet
omat mielipiteet ovat rehellisyyttä, kunnioittakaa niitäkin jotka eivä ole koko aikaa
esillä täällä todella ei kunnioiteta rehellisyyttä.
Se hinnal millä hyväjää
sais jottain kivaakin selevittää.
kun kaverit ei tappeluks asti
nii kestä sit ei mikkää kasti.
Tuollain piirakoit ja marjareissuu
kun miähet muuall vetää kessuu.
niin reepuksia se laitteloo
ja välliin hihkuu, haloo haloo
Taitaa tuo Ruuneperi olla ylläpidon palkkalistoilla, tekee noita aloituksia tuhkatiheään ja useimiten puuta heinää.
Nythän palsta voi toimia sinun ansiokkaiden aloitustesi varassa.
Nyt palsta pääsee täyttymään sinunkin ansiokkaista viesteistä. ja keskustelut palstalla viriävät ennen kuulumattomiksi.
Kyllä pitää paikkansa sanonta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
tässä on siitä esimerkki.
Huomasin saman ---@liian usein---
Olisikohan jotain kateuden poikasta vanhalla herralla, kun häntä ei ole rukoiltu takaisin tekemään "upeita" aloituksiaan?
Heips late, vaikka en yhdy ajatuksiisi.
Mikä hemmetin hinku on tulla kirjoittamaan jos koskaan et voi kirjoittaa myönteisesti ja ottaa kantaa aloitukseen!
Kaikesta arvostelusta huolimatta, Ruuneperi on tämän palstan kantavin voima ja huomaa; viattomia me emme ole kukaan, jokainen tekee virheitä, sanoo kärkevästi ja joskus jopa arvosteleekin, mutta jos aloitus ei anna aihetta kuin arvosteluun, ei Sinun kannata Ruuneperin ketjuihin tulla mitään sanomaan.
Saat aikaan vain pahaa mieltä, pysy pirtissä, sinne en tule seuraksesi.
Älkääs nyt kirjoottako hävittömiä minä tyttö hyökkään kimppuun!!
Miksihän usein kirjoitustesi rivien välistä huokuu ajatus, että meistä muista ei löydy ymmärrystä?
Lentoaiheesi kirvoitti minut innokkaasti raapustamaan vaatimattomia ajatuksiani ja sanojani peräjälkeen.
Meillä räkättää harakka saarnaansa joka ilta, lähes samaan aikaankin.
Ei meidän kenenkään mielikuvitusta ole rajattu.
Huokuu ja huokuu!
Jos vastauksissa ei ole mitään yhteyttä avaukseen, katson, ettei ymmärrys toimi tai halutaan vaan olla ilkeitä ja loukata henkilökohtaisesti.
Yleensä täällä on aainoana vastauksena joku henkilökohtainen loukkaus, joka kohdistetaan avaajaan. "Keskustelu" jatkuu parin sanan vinoiluna pitkäänkin.
sait ääneen nauramaan!
Kukkahameelle oli
naurettavaa oli
Ruuneperi, minä käsitin, tosin mahdollisesti eri tavoin kuin sinä, viestisi ilosta ja kulkemisesta.
Kulkeminen antaa mahdollisuuksia mennä "tuulettaen" eteen päin. Tätä elämänpolkuakin joskus kädet ylhäällä kuin voittoisa sankari, joskus takaperin kuin selkä tuulta vasten, puolustautuen . Joskus on todellinen menemisen meininki: otetaan juoksuaskeleita:"Pois edestä risut ja männynkävyt!"
Ainakin voi käyttää mielikuvitustaan ajatellessaan tätä maallisen vaelluksemme vaihtelevaisuutta, rinnasten sen normaalin lenkkipolun antamiin mahdollisuuksiin. Pääasia kun kuljetaan , elämä on liikettä. Tosin fyysisesti liikuntakyvytönkin voi liikkua ajatuksissaan, matkustaa vaikka valtamerien taakse. Joku onkin sanonut: "Ajattelen, siis elän".
noin madella ja selitellä, huhhhuuuh.
Luonteenpiirteitä on vaikka minkälaisia. Joku on monien ominaisuuksien cocteil. Meikäläisestäkin löytyy monia, ristiriitaisiakin ominaisuuksia, selittäjääkin, epäilijää, kiukuttelijaa, yksi puuttuu totaalisesti: En koskaan matele, vaikka olenkin löytänyt nöyryyden, joka on luonteenominaisuuksista arvokkaimpia. Nöyrä ei ole sama kuin nöyristelijä.
Puskasta joku "rohkeni" ojentaa minua matelemisesta. Voi, en minä matele. Puskasta moni matelee, kiemurtelee, piileskelee ja on taipumuksiltaan epärehellinen. Jos joku varastaa vaikka vähän, hän on varas. Niin ehdoton olen arvomaailmaltani. Niinpä on vain todettava. että kirjavaan joukkoomme kuukuu varaskin.
Huhhhuuuh!!
Hyvä Ruuneperi.
Ihan oikein. Harakka täällä sopiikin puheenjohtajaksi, niin moniäänisiä osallistujia tässäkin sessiossa on jo mukana.
Mikäpä mukavampaa kuin seurata mielikuvin tuota harakan ilmettä kun jokainen huutaa samaan ääneen ja asiasta ei saa mitään selvää.
Harakka kyllä miettinee miksi tulikin moiseen tehtävään susotuttua. Eihän tätä porukkaa saa kuriin millään.
On kuin eduskunnan täysistunto jossa joka puolelta kuuluu huutoja kun määrätty edustaja avaa suunsa puheenvuorossaan. Nuijaa tarvittais, mutta harakalla ovat vain ne varpaat, eikä rääkäisykään rauhoita porukkaa.
Yritän saada puheenvuoron, harakka näyttää vasemman jalan siirrolla minulla olevan seuraavan vuoron.
Kiireesti käytän puheenvuoroni ja kerron kuinka eilen illalla tuolla ajellessani havaitsin ketun rauhalliset liikkeet kun se aikoi ylittää vilkkaan tien. Jolkotteli oikeaa reunaa, vilkaisi minua kuin olis pyytänyt lupaa ja minähän hiljensin nopeuttani. Ei repolainen pitkään miettinyt, läytti tilanteen hyväkseen ja katosi toiselle puolelle tietä kasvustojen joukkoon.
Oli minulla muutakin kerrottavaa, mutta ympärilläni alkoi sellainen kuhina että minun oli paras lopettaa, eikä kukaan saanut kuulla mitä muuta minä luonnosta olen löytänyt.
Se pesästä pudonnut varpusen untuvaton poikanenkin, se alkoi pitää minua emonaan, minä sen pelastin ja kootini kodikseen tarjosin...
Harakka rääkkyy aidalla ja yleisö kuhisee!
Kiukustako?
Vai oliko jollain jotain kerrottavaakin?
Olipa maailman ihanin näky,istuin terassilla tuli uiskentelemaan 2poikasta
Äidin ja Isän kanssa siis Joutsenet tulivat tervehtimään meidän poppoota..
Kyllä Luoja on ylhäitä olemuksia luonut,joita voimme ihailla. Kesä-aika on
suloista. Toivon kaikilla olevan hyvä-mieli.
Kurki lintujen kuningas itse istui tuomariksi,
laklat lautamiehiksi, valamiehiksi varikset.
Syytetty:
Ja minähän en varasta, olen ihmisten ilona,
riemu kaiken ristikansan,
saattelen suven sanoman, laitan päivän lämpimämmän.
Tällainen muistui mieleeni, en vain muista koko runoa, enkä löytänyt sitä netistä.
Kansakoulussa luokkamme lausui tämän runon koulujuhlassa ja minä soolona tuon syytetyn osan. Sen verran on jäänyt tuonne aivolokeroihin tuosta runosta. Lieneekö Lauri Pohjanpään eläinrunoja?
Aloittaja varmaankin toivoi, että jokainen tarinoisi jonkinlaisen eläinjutun. Minulta se jäi nyt tähän.
Hyvää Yötä!
Luonto on ihmeellinen ja alati muuttuva kesäteatteri johon ei ole pääsymaksua.
Katsomonsa kukin valitsee näkymien ja näytöksien mukaan.
Tänä kesänä muurahaiset ovat osoittaneet pienuudestaan huolimatta olevansa kova vastus ihmisen pyrkimykselle asua ilman muurahaisia omaa kotiansa.
Luonto tuli lähelle eräänä iltana kun palasin kotiin. Muurahaisia oli kaikkialla, pöydällä ja pöydän jaloissa, tiskipöydällä, kirjahyllyillä ja tuoleilla.
Viisaita olivat, kun lähestyin niiden suurta liikkuvaa armeijaa lattialla, ne suunnistivat terassin ovea kohti. Siinä lattia raossa oli pieni reikää ja sinne ne tunkivat suurella joukollam joka ei sopinut jonoon kipitti maton alle piiloon. Aivan kuin ne olisivat tajunneet olevansa nyt väärässä huushollissa, pakoon, pakoon.
Muutama päivä meni niitä imuroitaessa, kannoin kiehuvaa vettää niiden kaivamiin onkaloihin laattojen rakosista, ostin myrkkysirotetta ja imuroin, imuroin loputtomasti.
Eräänä iltana sain sitten palkkioksi puremia sängyssä jonne puolustajat olivat kiivenneet kostamaan joukkotuhoa. Eipä koskaan ole ollut muurahaisia petikavereina, nyt niitä oli. Toistaiseksi ainakin, se oli ainoa yö kutsumattomille vieraille sängyssäni.
Niitä on edelleenkin, uusia ja uusia hiekkakaivauksia ilmestyy, milloin etu, milloin taka oven lähistölle laattojen rakosiin. Parkkipaikan asfaltille ne nostavat hiekkaa kaiken aikaa, pesäkoloille tehdään tilaa koska suku laajenee.
Eipä ole ikävämpiä vieraita, koko suku serkkuineen ja serkun serkkuineen, kaukaisemmat jäivät ulos odottelemaan ja hyökkäsivät kun etujoukot oli hävitetty.
Että lähelle luonto tulee, ihan iholle.
Kantelettaresta kertoo netti olevan, nimeltään Lintuin käräjät.
Laitan linkin, kun itse runo on niin kovin pitkä
http://runosto.net/kanteletar/kaikille-yhteisia-lauluja/lintuin-kerajat/
Kantelettaressa on paljon luettavaa.
Ilo lukea, vanhaa viisautta korpien kansalta.
Suuret kiitokset. Tuohan se oli. Etsin aivan väärästä paikasta. Ei tullut lainkaan mieleen, että se voisi olla Kantelettaresta. Koko ajan ajattelin, että sen täytyy olla Lauri Pohjanpään runo.
Luin koko runon ja kummasti tuli tuo koko tilanne elävänä silmieni eteen, kun koko luokka oli lavalla. Muistan hyvin jokaisen soolo- osanesittäjän.
Voi jos muistaisi kaiken muunkin elämän varrella tapahtuneet.
Vain harvat erikoistilanteet ovat jääneet mieleen.
Arvosta jokaista hetkeä,joka sinulla on.Ja arvosta sitä vielä enemmän,kun saat
jakaa sen jonkun läeisen kanssa,sellaisen joka on valmis viettämään aikaansa
kanssasi.
Jos voisit muuttaa jotain itsestäsi niin mikä tai mitä se olisi?
En minä tiedä mitä muuttaisin, mutta tuo otsikko *iloisia uutisia* pisti silmääni niin positiivisenä äsken:D
No jaa, aamulla kun kuuntelin oikeita uutisia, niin ei kertakaikkiaan maistunut, joten kneppasin 2 kanavaa ja jouduinkin suloisen väriseen pikkupossujen opetus-satuun, suloisesti piirretty, ja värien lumoissa jäin sen valtaan:D