En vastusta rescue-toimintaa sinänsä, mutta yhdistysten tulisi ensimmäiseksi parantaa osaamista, resursseja ja omistajavalintaa ja lisätä vasta sitten tuotavien rescue-koirien määrää. Innolla ja auttamishalulla ei voi korvata heikkoa osaamista tai puuttuvia tiloja.
Koiran voi saada itselleen lomakkeen täyttämällä. Toisin sanoen omistajaehdokas itse arvioi kykyjään ja resurssejaan - ja joko onnistuu siinä tai sitten ei onnistu. Kaikki rescue-koirat eivät ole ongelmakoiria, mutta omistajan tulisi olla kokenut koirankäsittelijä. On ihmisiä, jotka arvioivat taitonsa väärin.
Omistajaehdkkaalta pitäisi kehdata suoraan kysyä muutamia lukuja. Ne ovat asunnon pinta-ala ja tulot. Iso rescue ei kuulu yksiöön, jossa asuu jo kaksi ihmistä. Toimeentulotuella ei välttämättä oteta vakuutuksia tai makseta eläimelle eläinlääkäriä.
Suoraan pitäisi kehdata kysyä myös sitä, että ketkä kaikki uudessa kodissa asuvat ja haluavatko HE koiran. Ei riitä, että toinen avopuoliso haluaa koiran.
Yhdistys näkisi omistajan valmiudet parhaiten siten, että ehdokas tulisi paikkaan, jossa on useita koiria. Näin nähtäisiin mitä henkilö tekee, kun koira hyppii hänen päälleen tai yrittää karata portista (tai muuta vastaavaa, mitä koirat nyt milloinkin tekevät).
Samalla voisi haastatella omistajaa kysymällä, miten hän ratkaisisi seuraavat ongelmat:
- Koira rähjää vastaantulijoille
- Koiralla on eroahdistus ja se ulvoo kerrostalossa
- Koira pelkää miehiä
- Koira on aikuinen, mutta ei ole sisäsiisti
Omistajan pitäisi pystyä yksityiskohtaisesti kertomaan ja kuvailemaan, mitä hän konkreettisesti tekisi.
Haaste on tietysti siinä, että yhdistyksen pitäisi pystyä arvioimaan koirankäsittelytaitoja. Vaatimus on kuitenkin kohtuullinen. Yhdistyksen sisällä ongelma saattaa olla sama kuin omistajaehdokkailla: "luulen osaavani, vaikka en osaa". Jonkun pitäisi siis arvioida myös yhdistysten jäsenten osaamistasoa.
Rescue-toiminnalle paras mainos on se, että koira sopeutuu elämään uudessa kodissa eikä aiheuta ympäristölleen (naapureille, tutuille, muille koiranomistajille) turhia ongelmia. Turha ongelma on esimerkiksi se, että koira on ollut kodissa jo useamman vuoden, mutta ongelmakäytöstä ei olla vieläkään saatu hallintaan. Tämä on tilanne lähipiirissäni.
Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutta näkemieni ongelmien jälkeen olen sitä mieltä, että nyt tulisi hillitä sitä koirien rajojen yli tuontia ja keskittyä parantamaan valmiuksia.
Koiran voi saada itselleen lomakkeen täyttämällä. Toisin sanoen omistajaehdokas itse arvioi kykyjään ja resurssejaan - ja joko onnistuu siinä tai sitten ei onnistu. Kaikki rescue-koirat eivät ole ongelmakoiria, mutta omistajan tulisi olla kokenut koirankäsittelijä. On ihmisiä, jotka arvioivat taitonsa väärin.
Omistajaehdkkaalta pitäisi kehdata suoraan kysyä muutamia lukuja. Ne ovat asunnon pinta-ala ja tulot. Iso rescue ei kuulu yksiöön, jossa asuu jo kaksi ihmistä. Toimeentulotuella ei välttämättä oteta vakuutuksia tai makseta eläimelle eläinlääkäriä.
Suoraan pitäisi kehdata kysyä myös sitä, että ketkä kaikki uudessa kodissa asuvat ja haluavatko HE koiran. Ei riitä, että toinen avopuoliso haluaa koiran.
Yhdistys näkisi omistajan valmiudet parhaiten siten, että ehdokas tulisi paikkaan, jossa on useita koiria. Näin nähtäisiin mitä henkilö tekee, kun koira hyppii hänen päälleen tai yrittää karata portista (tai muuta vastaavaa, mitä koirat nyt milloinkin tekevät).
Samalla voisi haastatella omistajaa kysymällä, miten hän ratkaisisi seuraavat ongelmat:
- Koira rähjää vastaantulijoille
- Koiralla on eroahdistus ja se ulvoo kerrostalossa
- Koira pelkää miehiä
- Koira on aikuinen, mutta ei ole sisäsiisti
Omistajan pitäisi pystyä yksityiskohtaisesti kertomaan ja kuvailemaan, mitä hän konkreettisesti tekisi.
Haaste on tietysti siinä, että yhdistyksen pitäisi pystyä arvioimaan koirankäsittelytaitoja. Vaatimus on kuitenkin kohtuullinen. Yhdistyksen sisällä ongelma saattaa olla sama kuin omistajaehdokkailla: "luulen osaavani, vaikka en osaa". Jonkun pitäisi siis arvioida myös yhdistysten jäsenten osaamistasoa.
Rescue-toiminnalle paras mainos on se, että koira sopeutuu elämään uudessa kodissa eikä aiheuta ympäristölleen (naapureille, tutuille, muille koiranomistajille) turhia ongelmia. Turha ongelma on esimerkiksi se, että koira on ollut kodissa jo useamman vuoden, mutta ongelmakäytöstä ei olla vieläkään saatu hallintaan. Tämä on tilanne lähipiirissäni.
Olen henkeen ja vereen koiraihminen, mutta näkemieni ongelmien jälkeen olen sitä mieltä, että nyt tulisi hillitä sitä koirien rajojen yli tuontia ja keskittyä parantamaan valmiuksia.
Vastaukset 28
Vanhimmat
samoin miettein liikenteessä. Tässä kotomaisemissamme on rescuet vähän kuin yksi toisensa jälkeen kadonneet maisemista. Taitavat olla aika lyhytikäisiä?
Jos tollasia kyseltäisiin, niin varmaan ainoa oikea vastaus olisi se nakinheiluttelu ja tieteellisistä tutkimuksista höpiseminen. Olen kasvattanut jo kuusi koiraa kunnioittamaan omaa auktoriteettiani enkä makupaloja himoitsemaan. Yksi kouluttamaton kodinvaihtajakin joukossa. Mutta väärin opetettu, joten hylättävä.
Lähipiirissäni on vieläkin tämä ohittamisongelma pahana. Koira rähisee vastaantulijoille, sitä enemmän jos tulija on mies ja hänellä sattuu olemaan vielä koirakin. Rescueta koulutettu ja sopeutettu 2 vuotta, ei tulosta. Antaa huonon kuvan 1) koirista 2) koiranomistajista 3) rescue-toiminnasta.
Eli en voi sanoa, että tuen reascue-toimintaa sellaisena kuin se nyt on.
"Nakinheiluttelun" ei pitäisi kelvata vastaukseksi, kun hakijoita testataan :-)
Valitettavasti se tällä hetkellä kelpaa. Koiranhankkijat saavat rauhassa googlailla hakukaavakkeeseen kaikkea mikä kuulostaa ja näyttää hyvältä. SIksi hakijoita olisi hyvä testata ex tempore-kysymyksillä, ja hakijat pitäisi tavata face to face!
Yksityiskohtaista kuvausta ohittamisesta ei ole helppo keksiä, jos omistajaehdokas ei asiasta mitään tiedä! "Jos sitä namin kanssa kouluttas" tai "pitää kysyy mun siskolta kun se on aika hyvä näis" EI OLE mikään kelpo vastaus!
Niin kauan kuin yhdistyksille kelpaa mikä tahansa, ne tärvelevät oman maineensa lisäksi myös niitä rescue-yhdistyksiä, jotka hoitavat asiansa kunnolla.
F2F taitaisi rajata rescuen ottajat aika lailla Etelä-Suomeen...
Muuten ihan hyvä idea, mutta jos tuo menee noin ``vaativaksi`` niin voi olla ettei kukaan ota ainakaa sit rescueta, jos siitä tehään samanlainen trilleri ku jostain esim työhaastattelusta... ja sit noi et miten asuu pinta-ala ja työ kuviot...mistä ne tietää, niillehän voi valehdella tyyliin : joo asutaan omakotitalossa, oma aidattu piha, käydään mieheni kanssa töissä, vaikka oikeasti asuisikin kahestaa työttöminä yksiössä...
Mutta siis muuten kannatan aloittaja ideaasi ja nuo koulutusjuutut varsiniki!
Itse olen työtön, mieheni on töissä asutaan isossa (omassa) rivari kaksiossa, 69 neliöö oma piha... Ja ollaan katselemassa koiraa meille, rescue sellaista. Elämä koirille yhdistyksessä ainakin sanotaan että he TOIVOISI että ainakin yksi ihminen taloudesta olisi töissä ja mieshän meillä on ja enpä ole itsekkään loppuelämäksi ajatellu työttömäksi jäädä, mutta nyt olisi aikaa uudelle koiralle, pystyisin kouluttaan (ku yleensä annetaan rescue heti pois sentakia ku ei oo aikaa) ja meillä ei ole lapsiakaan eikä ole tilauksessakaan ikinä, ni meille mahtuu yksi koira vielä. Talous meillä on ok vaikka minä työtön olenkin, ja sitä pelkään että homma kaatuu siihen että olen työtön...
Minusta se työttömyys on huono kriteeri koska ethän voi ikinä tietää vaikka jos sulla on ollu koira vuoden ja joudutki yhtäkkiä työttömäksi ni annatko heti sen pois, ET! Minusta suomessa on paremmat oltavat aina ku venäjällä katukoirana, saisi lämpimän rakkauden täyteisen kodin, se on pääasia. No pistän koirahakemuksia yhdistyksille, kai sieltä joku vastaa, jos ei meille tule omaa koiraa, ni sit otetaan hoitokoira viipurin koirista tai mualta, mutta koira meille kumminki tulee :) Tai sit otetaan ihan suomesta...
Rescue-koira otetaan eettisistä syistä, ja jos itse ottaisin rescuen, olisin valmis siihen, että joudun tiukkaan haastatteluun. Miksi ei? Sehän on kaikkien etu. Jos kerran tiedän mitä olen tekemässä, mikä vaikeus minulla olisi sitä osoittaa.
Jos rescue-koiran omistaja ei ole valmis "trilleriin", ehkä tosiaan on parempi että hakija hankkii helpomman koiran helpommalla tavalla. Tavallisetkin kasvattajat saattavat kysellä vaikeita, ja se on ihan oikein! Oikealla asialla oleva koiranottaja kyllä kestää sen.
Yhdistykset itse ja mm. Hesy varoittelevat, että rescue-koirasta saattaa tulla yllättäviä menoja. Äsken kun oma koirani oli leikkauksessa, niin 700 euroa maksoi. Fakta nyt vaan on se, että toimeentulotuki tai työttömyyskorvaus ei ole seitsemääsataa euroa.
Sitähän ei voi kukaan tietää, jos vuoden päästä jää työttömäksi. Kristallipalloa ei ole kellään. Mutta miksi hankkia rescue silloin, kun on jo työtön eikä ole tietoa työpaikasta? Sehän on tietoinen riski.
Mitä sinuun tulee, niin mikset voisi ottaa rescue-koiraa, jos osaaminen vain riittää :-) Mies on töissä ja asunto on ihan kelpo.
Se, että jollekulle jäisi mahdollisuus valehteluun, ei ole mielestäni peruste sille, ettei kriteerejä esitettäisi ollenkaan!
Jos olet katsellut rescue yhdistysten sivuja niin monessa sanotaan että koiraa ei anneta talouteen jos ei joku ole paikalla kokoajan eli koiraa ei saa jättää yksin, ainakaan alussa... eli ei anna kotiin jossa kummatkin pitkät päivät töissä. Ja jos esim olet apulaa tai toria lukenu ni enempi niitä koiria annetaan pois sentakia että lapsi tulossa, toinen koira ei hyväksy, ei olla osattu koiraa kouluttaa/EI OLE OLLUT AIKAA.. harvemmin on työttömyys ollut este, itse olen omistanut työttömänä 2 kissaa ja koiran. Pärjättiin, koska eläimet on aina ennen minua :) Eli en näe työttömyyttä esteenä, ellei sitten työttömänäkin elä yli varojensa, itse olen tottunut elämään niukasti. Tehdäänhän niitä lapsiakin vaikka kummatkin vanhemmat työttöminä, eikä se lapsi siihe kuole.
Lapsella on suomalainen henkilötunnus ja lapsi on sosiaaliturvan piirissä. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunta tulee apuun, jos lapsi tarvitsee kallista lääkäriä tai sairaalahoitoa. Lapsi saa lapsilisää ja tarvittaessa sosiaalitoimisto avustaa.
Koiran kanssa ei ole näin. Vähävarainen pärjää koiran kanssa, mutta hyvää tuuriakin tarvitaan. Pieni onnettomuus maksaa helposti monta sataa euroa. Sitten onkin sormi suussa, tai perustetaan laiton keräys eläinlääkärikulujen keruuseen :-)
Onhan niitä yhdistyksillä kriteereitä. Kunpa vielä noudattaisivat niitä. Yhdenkin sivuilla sanotaan, että rescue-koiraa ei luovuteta ensimmäiseksi koiraksi. Tästä samaisesta yhdistyksestä tuli tutulleni hänen ensimmäinen koiransa ikinä. Valitettavasti tietyt rescue-koirille todennäköiset ongelmat tiivistyvät tähän tapaukseen, ja koira on aggressiivinen.
Tätä tapausta nyt lenkitetään taajamassa ilman hihnaa. Näin ei olisi, jos yhdistys pitäisi kiinni edes omista periaatteistaan.
Minä olen työtön ja kyllä silti tilillä on moninkertaisesti se 700 euroa, sillä olin ennen työttömäksi jäämistä hyväpalkkaisissa hommissa. Kaikki eivät elä niin, että jäävät heti tyhjän päälle, jos työt loppuu!
Niin ja työttömyyskorvaukseni on yli sen 700, aika lailla ansiosidonnaisen maksimia lähellä. :)
Oikeasti ihmettelen ihmisiä, jotka elää niin kädestä suuhun, että ell-lasku on kova piikki? Juttelin joskus yhden ihmisen kanssa, joka kauhisteli, kun eläimilläni ei ole vakuutusta... minustaa taas on pöyristyttävää, että työssä käyvällä ihmisellä ei olisi varaa irrottaa paria tonnia, kun minulla jopa työttömänä on?
Ja joillan köyhemmillä hmisisllä on myös ystäviä ja läheisiä, tukiverkosto, joka voi jeesiä.
Tilanteita on monia, ja helposti oletetaan oman elämäntavan pohjalta jotain, mikä toisen kohdalla ei lainkaan pidä paikkaansa.
Itse kauhistelen tuon työssäkäyvän ihmisen kulutustottumuksia...esim. asuntolainat ym. mitoitetaan aivan liian tiukille. Onneksi rahoitusalanammattilaisystäväni valisti mua näistä typeryyksistä, mitä monet tekee... sitten ollaan kusessa, kun tapahtuu jotain yllättävää.
Eihän se töistä ole kiinni, vaan siitä, että on rahaa koiran tarpeisiin. Koiralle on se ja sama, mistä rahat ovat tulleet.
Kunhan koiraa varten tarvittaessa irtoaa se raha.
niin juuri, vaan itse kirjoitit: Fakta nyt vaan on se, että toimeentulotuki tai työttömyyskorvaus ei ole seitsemääsataa euroa.
tietysti irtoaa!
No eihän se ole seitsemääsataa euroa. Tietysti jos vastaavan summan saa tarvittaessa jostain muualtan, niin eihän koira siitä välitä mistä se on.
Eihän tässä sinusta ole kyse vaan rescue-yhdistyksistä ja siitä, että heidän pitäisi karsia pois joukosta ne hakijat, joilla ei ole resursseja hoitaa koiraa.
Työttömyyskorvaus, ansiosidonnainen, voi olla yli. Peruspäiväraha ei. jos viilataan pilkkua.
ja siksipä kommentoin, ettei työttömyys ole peruste jättää koira luovuttamatta, vaan persaukisuus tukiverkoston puute.
tympii yksinkertaisten yksinkertaistukset.
Aloituksessa ei sanota että työttömyys olisi peruste jättää koira luvuttamatta.
onko ihan järkevää ottaa koiraa jos ei aikaisempaa kokemusta ole. Usein nämä löytökoirat ovat kokeneet kovia ja agressiivisuus onkin pelkoa. Itselläni on kolme koiraa. Yhden ostin suomesta, toinen on rekkukoira ja kolmas. Niin , se on juuri sellainen tapaus, joita ei saisi olla. Koira hankittiin 13-v tytölle, eikä aikuisilla ollut kokemusta kuin afkaaninvinttikoirista. Tässä kaverissa kun on sakemannia, belgaria ja haskia. Viroa ymmärsi muttei suomea, eli lahdenyli tuotu koira. On vähän päälle vuoden nyt. Rekkukoira luovutettiin pitkän puhelun ja kahden käynnin jälkeen. Järjestin töistä niin, et olin alkuviikon lomalla, jotta ehtii vähän tutustua. Eli kolmannella reissulla hain koiran kotiin. Vaikka minulla on ollut melkein koko ikäni koiria ja olen tottunut isoihin (sakemanneja) koiriin. Tämä loi turvallisuuden tunteen molemminpuolin. Jos joskus tulee vielä aka, et hankkisin koiraa, niin kyllä sen rekkujen kautta hommaisin.
Kokemattoman kannattaa aloittaa pennusta ja jostain keskikokoisesta koirasta.
lue roomöm kirjoitus 16.2,2014
no joo, mä olen siivooja ja mulla on ihan sika huono palkka, ei yllätys tällä alalla! enpä se minäkään 700e revi ihan tosta vaan vaikka töissä olenkin, mulla jää sama raha käteen mikä jäisi sossupummilla. eli aika lailla ihan sama onko töissä vai ei , ei se työssäkäyväkään repäse 700e tosta vaan, monet työssäkäyvätkin joutuu ottaa lainaa el lääkäri kuluja varten, monet elää kädestä suuhun vaikka olis töissä.
rekkujen koira suomeen tuotuna maksaa 250 euroa
Siis minkähän yhdistyksen sivuja aloittaja on selaillut sillä ainakin minun tietämät yhdistykset haastattelee kotiehdokkaat myös sekä lomakkeissa kysytään just noita asioita eli asunnon koko ja muutenkin asuinolot, onko perheessä kaikki yksimielisiä koiran hankinnasta, kuinka ollaan valmiita ongelmien kanssa selvitytymiseen ja millainen on taloudellinen tilanne....
On niitäkin varmaan sitten sellaisia ketkä ei mitään kysele mutta kun oman koiran Espanjasta adoptoin niin sen lomakkeen täyttämisen lisäksi minua haastateltiin kaksi kertaa puhelimessa ja kysyttiin kyllä tosi paljon asioita. Tokassa haastattelussa oli vielä mun mies mukana ja kaiuttemin kanssa kumpikin puhuttiin yhdistyksen kanssa.
Itselläni on rekkukoira. Hän on täydellinen perheen jäsen ja vanhemman koirani kaveri. Tullessaan pelkäsi kaikkea mahdollista. Parempi aloittaa alusta. Monen sattuman kautta perheeseeni tuli hakattu arka koira. En ottanut säälistä, vaan tunsin sisälläni luukasassa piilevän iloisen koiran. Soitin ensin paikkaan, jossa koira oli kotihoidossa Suomessa. Kävimme kaksi kertaa katsomassa (matka edestakas n.120) ja kolmannella kerralla haimme koiran kotiin. Minut siis tarkasteltiin tarkaan ja katsottiin, miten vanhempi koirani käyttäytyy kanssani. Koiraa ei todellakaan luovutettu olankohautuksella. Pidämme, tai paremminkin ilmoittelen välillä koiran kuulumisista hoitokotiin ja nytkin olen menossa käymään koirieni kanssa ensiviikolla siellä. En ole hetkeäkään katunut koiran ottoa, vaikka tällähetkellä onkin perhe lisääntynyt yhdellä koiralla. Koirat ovat perheenjäseniä ja mun kuntohoitajia monella tapaa. Vaikka tulot ovat pienet, niin pystyn huolehtimaan koirieni rokotukset ym. Kaikki kolme koiraa ovat olleet laihoja ja nyt ihan hyvässä lihaskunnossa. Koiraa ei todella voi hankkia kevyin perustein, kuten tuon kolmannen koirani omistajat aikoinaan hankkivat. Koiralla oli rokotukset ym päivittämättä. Kastrointi, kannukset pois ja rokotukset ensimmäiseksi kuntoon. Eläinlääkäri pyynnöstäni puhui koiralleni viroa ja se olikin tuttu kieli, jota koira ymmärsi. Eli kaksi koiraani on Virosta. Madotin samallakertaa kaikki koirat.
Paikka, josta rekkukoirani tuli, on vastuuntuntoinen kotihoitopaikka suomessa. Itsellekin tuli turvallinen olo koiran ottaessani. Tiesin saavani neuvoja, jos jotain ongelmia ilmenisi.
Mikä vastuuntunto on? jos rokotuksetkin on päivittämättä. Miksi kannusten poisto, se on erittäin harvinainen vaatimus missään rodussa, ei edes ajokoirilla, joilla sen jotenkin ymmärtäisi.
Taitaa olla yhtä vastuuntuntoisia tuojat kuin ottajatkin