Aivan kuin olisin saanut osan omaa itseäni takaisin paikoilleen.
Tätä olen niin kaivannut, se on niin puuttunut minusta.
Narvan marssia soitin kotona jo ennen kouluikääni, kaunista.
Otan viestintähän teille helposti luettavaksi:
"Rakkaus isänmaata kohtaan, sitä minä kaipaan!
narvanmarssi
Minua harmittaa suunnattomasti se, että isänmaallisuus on unohtunut. Haluaisin hyvässä seurassa nostaa maljan isänmaan kunniaksi itsenäisyyspäivänä ja huutaa eläköön Suomi isiemme maa!
Olen pohdiskellut nationalismin eri puolia. Klassisesti puhuttaessa kansalaisuudesta, sen määrittää rotu, kieli, uskonto, kulttuuri, historia. MItä näistä enää Suomessa on jäljellä? Suomalainen voi olla aivan muun rotuinen eikä näistä saa puhua. Uskontoa en itsekkään koe tärkeäksi. Kulttuuri on muuttumassa, eikä tämä rappiokulttuuri ole kovin ihailtavaa. Historia sentään pysyy, vaikka siinä on paljon epäkohtia liittyen sdp yms. sekoiluun. Kieli on ja pysyy. Suomi on minun sydämeni kieli.
Olen ollut ristiriidassa miettiessäni pitäisikö isänmaasta ja isänmaallisuudesta luopua. Siinä on tapahtunut niin paljon muutoksia eikä aina oikeaan suuntaan. Media tyrkyttää viestiä, jossa olemme yhtä suurta perhettä koko maailma. Pitäisikö minun mieltää itseni pohjoismaalaiseksi? eurooppalaiseksi? ihmiseksi? Onko nationalismi kuollut, tuntuu että rakkautta isänmaata kohtaan saa nykyään hävetä. Olisi niin ihanaa voida sanoa jokapäivä ääneen rakastan sinua isänmaa. Miksi ei voida olla tyytyväisiä ja rakentaa yhdessä hyvää Suomea, isänmaata. Minusta eurooppalaisuus yms. on keinotekoista, suomalaisuus aitoa. Vielä 15 vuotta sitten Suomi oli kovin toisennäköinen. Onneksi muistan Suomen sellaisena. Minulla on ikävä sitä. En halua maailman avautuvan minulle. Olen tyytyväinen pienempäänkin.
Minusta suomalaisuus rakentuu kielestä, historiasta, suvusta ja osin rodusta. Mitä mieltä te olette. Mitä isänmaa ja isänmaallisuus teille merkitsee. Entä mitä se on merkinnyt?"
Tätä olen niin kaivannut, se on niin puuttunut minusta.
Narvan marssia soitin kotona jo ennen kouluikääni, kaunista.
Otan viestintähän teille helposti luettavaksi:
"Rakkaus isänmaata kohtaan, sitä minä kaipaan!
narvanmarssi
Minua harmittaa suunnattomasti se, että isänmaallisuus on unohtunut. Haluaisin hyvässä seurassa nostaa maljan isänmaan kunniaksi itsenäisyyspäivänä ja huutaa eläköön Suomi isiemme maa!
Olen pohdiskellut nationalismin eri puolia. Klassisesti puhuttaessa kansalaisuudesta, sen määrittää rotu, kieli, uskonto, kulttuuri, historia. MItä näistä enää Suomessa on jäljellä? Suomalainen voi olla aivan muun rotuinen eikä näistä saa puhua. Uskontoa en itsekkään koe tärkeäksi. Kulttuuri on muuttumassa, eikä tämä rappiokulttuuri ole kovin ihailtavaa. Historia sentään pysyy, vaikka siinä on paljon epäkohtia liittyen sdp yms. sekoiluun. Kieli on ja pysyy. Suomi on minun sydämeni kieli.
Olen ollut ristiriidassa miettiessäni pitäisikö isänmaasta ja isänmaallisuudesta luopua. Siinä on tapahtunut niin paljon muutoksia eikä aina oikeaan suuntaan. Media tyrkyttää viestiä, jossa olemme yhtä suurta perhettä koko maailma. Pitäisikö minun mieltää itseni pohjoismaalaiseksi? eurooppalaiseksi? ihmiseksi? Onko nationalismi kuollut, tuntuu että rakkautta isänmaata kohtaan saa nykyään hävetä. Olisi niin ihanaa voida sanoa jokapäivä ääneen rakastan sinua isänmaa. Miksi ei voida olla tyytyväisiä ja rakentaa yhdessä hyvää Suomea, isänmaata. Minusta eurooppalaisuus yms. on keinotekoista, suomalaisuus aitoa. Vielä 15 vuotta sitten Suomi oli kovin toisennäköinen. Onneksi muistan Suomen sellaisena. Minulla on ikävä sitä. En halua maailman avautuvan minulle. Olen tyytyväinen pienempäänkin.
Minusta suomalaisuus rakentuu kielestä, historiasta, suvusta ja osin rodusta. Mitä mieltä te olette. Mitä isänmaa ja isänmaallisuus teille merkitsee. Entä mitä se on merkinnyt?"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Isänmaan rakkaus on voimakas tunne, se on osa minua.
Ihan kuin olisin tullut kotiin, kun luin tuon viestin.
Narvan marssi: (Kuvat Adolf Ehrnrooth'in hautajaisista.)
http://www.youtube.com/watch?v=WM3t-17Godc
Suuri Pohjan sota 1700 -1721 oli Suomelle suurten kärsimysten aikaa, niinkuin koko Ruotsin vallan aika oli, samoin Venäjän alaisuus.
Kaarle XII oli tullut kuninkaaksi ja hän teki suur-Ruotsia suurella vimmalla.
Suomalaisia miehiä tapettiin sotatantereille valtavia määriä.
Wikipedia:
" Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700–1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittoutuman välillä. Ruotsin vastustajiin lukeutuivat Venäjä, Tanska, Puola-Liettua sekä vuodesta 1715 myös Preussi ja Hannover. Sota päättyi Ruotsin tappioon Venäjän voimia vastaan, minkä johdosta Ruotsi joutui Uudenkaupungin rauhassa luovuttamaan suuria alueita. Sodan seurauksena Ruotsi menetti asemansa pohjoiseurooppalaisena suurvaltana. Suomi kärsi sodan aikana isonavihana tunnetusta miehityskaudesta. Myönteistä sodassa oli Ruotsille tosin se, ettei Tanska onnistunut valloittamaan Skånen, Hallandin ja Blekingen maakuntia, jotka Tanska oli Roskilden rauhassa Ruotsille menettänyt vuonna 1658. "
" Todellakin Suomi 24. on nostanut yläbanneriin erittäin kauniin ja asiallisen isänmaallisen esityksen, jossa tuodaan esiin varsin yleisenä aiemmin tunnettu ns. normaali kunnollisen kansalaisen tunnustama isänmaallisuus. Ja tämähän on aihe jota olen mielestäni useinkin tuonut esiin kirjoituksissani eri tavoin ilmaistuna."
Alkujaan Narvan marssi on tiettävästi Irlantilainen sävelmä:)
Niinpä, minulle tulee aina marsseista mieleen sodan mielettömyys kauhuineen.
Suuren Pohjan sodan kauhujen aikaa, tämä virsi on silloin syntynyt:
Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan...
http://www.youtube.com/watch?v=A4XfpOUeoqo
Ja Jumalaa rukoiltiin auttamaan kummallakin rintamalla.
Kumpikin sai kuolleita, rampautuneita, leskiä ja orpoja.
Kuin sai myös tuhottuja kaupunkeja, kyliä, Lappeja.
Kuka voittaa? Kuka lohduttaa? Mikä lohduttaa?
Suomalaisia sotilaita tapettiin Ruotsin sodissa valtavat määrät, kansa köyhtyi, raskas verotus vei loputkin elämisen mahdollisuudet, lapsia kuoli tauteihin, jotka epidemioina kaatoivat köyhtynyttä, sairasta kansaa...
Ei palveltu enää Ukkoa, Ylijumalaa, ei veden jumalaa Ahtia, eikä veden emäntää Vellamoa, Ei metsän jumalaa Tapiota eikä Tellervoa...ei tanssittu, laulettu...
Tautien ja sotien, kuolleitteen leskien ja orpojen piti vielä uskoa, että heidän perisyntisyytensä takia mies kidutettiin kuoliaaksi Golgatalla Lähi-Idässä 1500 vuotta sitten.
Muuten, ellei uskonut, joutui roviolle ja helvetin tuleen.
Surua riitti, miten nuo suomalaiset esivanhempamme kestivät? Edes osa heistä selvisi kuitenkin...
Ja oli katovuosia ja kaikkea muutakin kauheutta.
Mitä ihminen voittaa rypien menneissä kauhuissa, joihin kukaan tämän päivän eläjä ei ole syypää.
Kukin kukoistakoon ja olkoon pystyvä tänä päivänä, siinäkin riittää tekemistä.
Vanhoja vihoja on ihan turha lietsoa.
Marttyyri voi kukin olla olevinaan.
Surua on aina ollut, ilman sotiakin.
@Suuren Pohjan sodan
Kirjoitat mielenkiintoista asiaa, kuten toisetkin teistä, mutta aloittajan uhoa en oikein ymmärrä?
" Miksi ei voida olla tyytyväisiä ja rakentaa yhdessä hyvää Suomea, isänmaata."???
Tässä oli aloittajan kysymys, mutta kenen kanssa? Siis yhdesäkö rakennetaan hyvää Suomea, ilman ulkomaalaisten tukea???
Onnistuisikohan edes omakotitalon rakentaminen puolison kanssa??? Puhumattakaan täällä netti palstalla jonkinlainen sovinnaisuus?
Mutta tuollaisen (aloittajan), kuten tämän kaverin ottaisin heti kesällä rannalle istumaan ja keskustelemaan historiasta ja kuinka me sen ymmärrämme?
Tietenkin voisi myös ilmetä vaikeuksia siitä, mitä siellä rannalla illan mittaan syötäisiin?
Silloinkin selviäisivät "jyvät akanoista"? toinen valitsee onkivehkeet ja madot, kun taas luottaa "Lähikauppaan" makkaroihin ja niihin luulen aloittajankin tyytyvän.
makkaroita syönyt ikinä. Niihin en koske, eikä perheenikään ole koskaan syönyt.
Tuossa taas ennakkoluulojen valtava voima tulee esiin oikein
koko ikävyydessään.
Oman päänsä aatoksilla pistää toisen syömään vaikka mitä vastenmielistä. Ja sillä , oman päänsä rumilla ajatuksilla, myrkyttää aloituksenkin. Ei täällä kannattaisi helmiä sioille tuoda sotkettaviksi.
aivan muut asiat esillä, kuin mitä täällä on pää täynnä näillä. :(
"Haukka ja kyyhky" on italialaissarja, jotka myös sikäläistä historiaa oivallisesti valottavat. Ellette ole nähneet, niin YLE Areenassa on vielä.
Kyllä uskonto paaveineen ja kardinaaleineen on niin kauhea väärintekijä maailmassa ollut, ettei mitään rajaa.
oli alkuun kaikki vaatteet punaiset, jotta "pyhyys" noin niinkuin selvemmin erottuisi. Valkoinen ja kulta nykyisin, punaiset kengät edelleenkin aina.
Ihmisrassukat siinäkin maassa paaveineen, piispoineen, pappeineen. Berlusconeineen, mafioosoineen...