Jaktkuva kiukku/ masennus

Hei, olen aiemminkin törmännyt sun kirjoituksiin.. Varmaan silloin kun asiat oli tuoreempia. Mekö - sinä ja minä - olemme Suomen ainoat, joilla tuo niin rutiininomainen ja kehuttu kohdunpoisto ei ole onnistunut!
Minä olen pari vuotta sitten tehdyn poiston jälkeen käyttänyt esrogeeni geeliä vaikka munasarjat jätettiinkin.
Ymmärrän tilanteesi täysin, sillä vaikka kuinka olen yrittänyt uskoa ja uskotella itselleni, että kohdulla ei ole sukupuolielämän kannalta mitään merkitystä kuten lääkärit kilvan hehkuttavat. Pikkuhiljaa olen valumassa samaan ankeuteen sinun kanssa. Paluuta entiseen hyvään seksielämään ei näytä olevan. Minäkään en tunne yhdynnässä enää mitään kiksejä. Toistaiseksi vielä haluan ja kiihotun ja kostunkin kuten ennen, mutta vaikka miten päin yritetään ei itse yhdyntä anna minulle mitään.
Meistä siis tulee kiukkuisia ja masentuneita vanhoja känttyrötiä.

Aikaa ehkä pitää kulua enemmän. Itse aloin nauttia seksistä vasta noin 8 vuoden kuluttua kohdun poistosta. Tosin kumppanikin kerkesi siinä vaihtua, mutta tosiasia on, että nyt yli viisikymppisenä elän elämäni parasta aikaa.

Heips !
Lohduttomalle terkkuja ! Hyvä että en ole "keksinyt näitä" juttuja, kuten yksi lääkäri väitti, . Valitettavasti niin kävi, että olin pyörä/mopo kolarissa, ja sain niin ison tärskyn, että kohtu valahti. Toki aiemmat synnytykset varmaan olivat pohjustamassa asiaa. Aiemmin tykkäsin yhdynnästä, sopuseksistä yms...mutta nyt ei vaan toimi...ja leikkauksesta on jo 4 vuotta, että en usko tilanteen enää korjaantuvan. VAikka seksi ei ole koko elämä, on sillä usein ennen paikattu riitoja yms, nyt vaan tuntuu olevan yksi iso riidanaihe lisää... Minulle ei ole lääkärit suostuneet kirjoittamaan mitään hoitoja, koska merkkejä vaihdevuosista ei verikokeissa eikä ultrassa näy, vaikka olo on kurja. Mutta ehkä kiukkuun ja masennukseen voisi korvaushoito tehota...?

Minä sain just mielialaoireisiin tuon estrogeenin. Auttaa se sen varaan ettei tosiaan joka mutkassa tarvi räjähdellä. Erityisen masentunut en ollut, ennenkuin aloin tajuta mikä moka tämä kohdunpoisto oli. Itsellä myös takana vähän samantapainen tilanne kuin sinulla, jossa itse tiedän, että sisäelimet rysähti. Lääkiärit ei tosiaan edes usko tuohon, sillä en älynnyt mennä lääkäriin, kun olin tosi kipeä alavatsasta, vaan sinnittelin töissä ja ns nuolin haavani. Tuon jälken en kuitenkaan enää voinut hyppiä, juosta tai harrastaa mitään rajua liikuntaa, jotka enenn kuului suosikkeihini. Viisi vuotta siinä sinnittelin. Gyne vain totesi, että kohtu oli jonkin verran laskeutunut. Ei sen enempää. Sitten alko tulla ne kaikki ongelmat: jatkuvat selkäsäryt ja muu painon tunne. Ei sitä jaksanut yötä päivää, kun ei nukuttua edes saanut. Ilmeisesti kohtu painoi jotakin hermoa, sillä kivut jäi kyllä leikkauspöydälle ja toivuinkin saikun puitteissa ns työkuntoon. seksielämä olikin sitten suorastaan shokki. Sairaalasta vaan vakuuteltiin, että elimistö sopeutuu ja tilanne korjaantuu. Ok. elimistö on varmaan sopeutunut, mutta tunto ei ole palautunut. Minäihanite, tähänkö meniee jopa kahdeksan vuotta? Vai unohtaako kahdeksassa vuodessa miltä se entien yhdyntä tuntui?

Luulin tosiaan lääkärien vakuutettua, että tilanne korjaantuu, kun kohtu poistetaan. Minulle ei edes mitään muita korjauksia tehty, kuin pelkkä kohdun poisto, mutta silti onnistuivat jotakin pilaamaan niin, että parisuhde meni kyllä seksin osalta aivan vituralleen, kun mikään ei tunnu enää miltään.Mies on tähän asti jaksanut yrittää ja yrittää löytää uudelleen kadonneita "kaasunappeja" mutta aivan turhaa. En ole koskaan edes uskonut miten tärkeä osa kunnon seksielämä nimenomaan pitkässä suhteessa on. Sitä piti jotenkin isestään selvyytenä. Näillä palstoilla monet vähättelevät seksin merkitystä, mutta on se iso osa ihmiselämää. Minulla ainakin lähes ainut keino rentoutua. Ok, onhan se liikunta tietysti, mutta sehän lisää haluja... mutta liikuntaakaan ei voi vähentää, kun sitten alkaa lihominen oikein todenteolla. Tosin kuoleehan sitä nopeammin kun lopettaa liikunnan. .-/

Aion vastakin kirjoitella, jos joku on aikeissa poistattaa kohtunsa. Minusta elimiä ei pitäisi noin vain poistaa, vaan yrittää rekonstruoida rakenteet uudelleen. Toivottavasti tähän joskus päästään, sillä itse olen kyllä nyt aivan satavarma, että kohtu on osallisena kunnolliseen orgasmiin.

Ilman muuta kannattaa kokeilla hormonihoitoa! Itse kadun hukattuja vuosia, kun älysin aloittaa hormonikorvaushoidon vasta 51-vuotiaana.

Tunnen suurta myötätuntoa edellisiä kirjoittajia kohtaan. Olen 53 vuotias nainen ja samaa meiltä seksistä. Itseltäni ei ole kohtua poistettu. Seksi on todellakin tärkeää elämässä. Se ikäänkuin liimaa parit yhteen.
Toivon todella että ongelmanne ratkeaa ajan kanssa. Yrittäkää vaan olla lähellä miestänne rakkaudella. Puhukaa hänen kanssaan. Antakaa hänen pitää itseänne hyvänä....jospa se siitä....kun aikaa kuluu...yksi kaunis päivä....

Minulla kohtu poistettu ja peesaan kyllä näitä kokemuksia! Seksi ei enää tunnu miltään!!! :-( :-(

Tästä asiasta on AIVAN PAKKO puhua vielä enemmän, että lääkärit ja muu terveydenhoitoporukka vihdoinkin ymmärtäisi ja myöntäisi, että naisen elimet eivät oloe yksittäisiä palikoita, joita voi silputa miten vain kokonaisuuden kärsimättä.
Minä itse kun ehdotin sairaalassa aikanaan, että jospa se kohtu vain nostettaisiin ja kiinnitetäisiin omalle paikalleen ja lihaksia kiristettäisiin. Kieltävä vastaus tuli ja peruteena, ettei tulos olisi pysyvä. No, mikä tässä maailmassa on pysyvää? Hautahan meitä kaikkia odottaa lpulta, muta olisi sentään saanut edes vähän parempaa seksiä sen aikaa mitä sitä on tarjolla.