Hei,
ihan vain taustatiedoksi tähän alkuun totean, että olen lapseton 30-vuotias sinkkumies.
Minulla on eräs ongelma, josta en osaa puhua kenenkään kanssa ja ajattelin kirjoittaa tänne ja katsoa olenko ongelmani kanssa yksin ja voisiko siihen löytää jonkinlaista helpotusta.
Eli, tunnen välillä kauheaa halua hoitaa, kasvattaa ja tukea lasta/lapsia. Ongelma vain on se, ettei ole omia lapsia ja se taas johtuu (en tiedä olenko mieleltäni kiero) siitä, etten osaa/uskalla/halua sitoutua naisen kanssa. Siitä olen varma, että lapsen kanssa tulisin toimeen ja sitoutuisen hänen kasvattamiseen.
Nähdessäni leikkiviä tai jotain pelaavia lapsia, tekisi valtavasti mieli mennä mukaan leikkimään tai pelamaan, mutta en voi ulkopuolisena miehenä "tunkeutua" tuntemattomien reviirille. Ainakin mielessäni pelkään, että minut leimataan pedofiiliksi tai namusedäksi, vaikka siitä ei ole kyse, vaan omasta lapsen kaipuusta. Vai kuvittelenko vain, että koska olen yksinelävä aikuinen mies, niin toiset ajattelee heti, ettei taustalla voi olla mitään normaalia, vaan kieroutunut pervo?
Jollain tasolla koen kateutta kun näen kaupungilla isiä lasten kanssa. Olisi niin hienoa olla se esimerkki lapselle, kertoa elämästä, varoittaa vaaroista ja etenkin nauttia elämän pienistä ja suurista iloista sekä ihmeistä, seurata kun lapsi kasvaa, kokee aikanaan ensirakkauden, olla se jonka puoleen lapsi voisi hädän hetkellä kääntyä, olla se joka voisi auttaa eteenpäin... No nyt tämä taitaa jo karata lapasesta...
Eli lyhyesti; onko muita miehiä, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät vain osaa tai kykene omaa lasta hankkimaan, vaikka se ei ole kiinni vehkeistä, vaan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta (ei lapseen, vaan parisuhteeseen)? Joskus tuntuu pahalta, kun olen yrittänyt aiheesta puhua ja tylysti vain todetaan, että hanki se lapsi. Ei se niin mene, että se vain hankitaan. Ei ainakaan yksinään ja toisaalta pelkään, että se voi ihan biologisestikkin olla kohta mahdotonta ja kuitenkin haluaisi nähdä lapsen kasvavan. En haluaisi olla kuolemaisillaan vanhuuteen, kun lapsi pääsee ripille. On myös todettu, että jos et kykene sitoutumaan parisuhteeseen, niin miten kykenet sitoutumaan lapseen... Viiltää sydämestä, koska ei se ole sama asia. En ainakaan koe niin.
No en tiedä saako tästä tolkkua kun tunne kuohun vallassa kirjoitan, mutta katotaan mitä tästä tulee.
ihan vain taustatiedoksi tähän alkuun totean, että olen lapseton 30-vuotias sinkkumies.
Minulla on eräs ongelma, josta en osaa puhua kenenkään kanssa ja ajattelin kirjoittaa tänne ja katsoa olenko ongelmani kanssa yksin ja voisiko siihen löytää jonkinlaista helpotusta.
Eli, tunnen välillä kauheaa halua hoitaa, kasvattaa ja tukea lasta/lapsia. Ongelma vain on se, ettei ole omia lapsia ja se taas johtuu (en tiedä olenko mieleltäni kiero) siitä, etten osaa/uskalla/halua sitoutua naisen kanssa. Siitä olen varma, että lapsen kanssa tulisin toimeen ja sitoutuisen hänen kasvattamiseen.
Nähdessäni leikkiviä tai jotain pelaavia lapsia, tekisi valtavasti mieli mennä mukaan leikkimään tai pelamaan, mutta en voi ulkopuolisena miehenä "tunkeutua" tuntemattomien reviirille. Ainakin mielessäni pelkään, että minut leimataan pedofiiliksi tai namusedäksi, vaikka siitä ei ole kyse, vaan omasta lapsen kaipuusta. Vai kuvittelenko vain, että koska olen yksinelävä aikuinen mies, niin toiset ajattelee heti, ettei taustalla voi olla mitään normaalia, vaan kieroutunut pervo?
Jollain tasolla koen kateutta kun näen kaupungilla isiä lasten kanssa. Olisi niin hienoa olla se esimerkki lapselle, kertoa elämästä, varoittaa vaaroista ja etenkin nauttia elämän pienistä ja suurista iloista sekä ihmeistä, seurata kun lapsi kasvaa, kokee aikanaan ensirakkauden, olla se jonka puoleen lapsi voisi hädän hetkellä kääntyä, olla se joka voisi auttaa eteenpäin... No nyt tämä taitaa jo karata lapasesta...
Eli lyhyesti; onko muita miehiä, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät vain osaa tai kykene omaa lasta hankkimaan, vaikka se ei ole kiinni vehkeistä, vaan jonkinlaisesta sitoutumiskammosta (ei lapseen, vaan parisuhteeseen)? Joskus tuntuu pahalta, kun olen yrittänyt aiheesta puhua ja tylysti vain todetaan, että hanki se lapsi. Ei se niin mene, että se vain hankitaan. Ei ainakaan yksinään ja toisaalta pelkään, että se voi ihan biologisestikkin olla kohta mahdotonta ja kuitenkin haluaisi nähdä lapsen kasvavan. En haluaisi olla kuolemaisillaan vanhuuteen, kun lapsi pääsee ripille. On myös todettu, että jos et kykene sitoutumaan parisuhteeseen, niin miten kykenet sitoutumaan lapseen... Viiltää sydämestä, koska ei se ole sama asia. En ainakaan koe niin.
No en tiedä saako tästä tolkkua kun tunne kuohun vallassa kirjoitan, mutta katotaan mitä tästä tulee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nii eli olet mies ja haluaisit oman lapsen elämääsi, mutta et parisuhdetta. Hmm, ei kovin helppo yhtälö. On hankalaa saada lapsi itselleen ja alkaa yksinhuoltajaksi. Vaatii ehkä parit oikeudenkäynnit tapaamisoikeuksista ja huoltajuuksista, ei kiva... Ehkä sun tarvis ensin poistaa sitoutumisongelma, käsitellä se ja sitte perustaa se perhe. Mikä saa kammoamaan parisuhdetta niin paljon?
Hanki lapsi lesboparin kanssa. Saat varmasti neuvoteltua itsellesi "isän oikeudet" suhteessa lapseen mutta sinun ei tarvitse sitoutua parisuhteeseen. Ainoastaan asiallisiin väleihin lapsesi kahden muun huoltajan kanssa.
Kuulostat siltä, että sinusta tulisi varmasti hyvä isä. Tekstistä huokuu rakkaus lapsiin ja oli mukava lukea sitä, harmi ettet pysty sitoutumaan niin että voisit jonkun kanssa yhdessä sen perheen perustaa. Joku saisi sinusta mahtavan isän lapsilleen ja olisi sinusta ylpeä. Mutta silloin täytyisi myös sitoutua siihen naiseen ja antaa huomiota hänellekin. Niinkuin joku tuossa jo kommentoi, kannattaisi ehkä käsitellä tuota sitoutumisongelmaa ja ehkä pystyisit perustaa sitten perheen jonkun kanssa.
No ei välttämättä tarvitse sitoutua perustamaan perhettä parisuhteessa kenenkään naisen kanssa.
Olen vastaavanlainen nainen kuin ap mies. Ratkaisin ongelmani eli haluni saada omia lapsia vasta pitkälti päälle 30-vuotiaana. Lasteni isä on muutaman vuoden itseäni nuorempi. Yritin siihen asti aika väkisin seurustella miesten kanssa, mutta ongelmana oli sitten sekin etteivät nämä miehet halunneet ehkä koskaan lapsia.
Etsin lopulta tilanteeseeni sopivan miehen ihan kylmästi järjellä: siis siittiöiden luovutus sopimuksella, jossa mies saa halutessaan tavata lapsia sen mukaan kuin jaksaa/haluaa. Taloudellisisa sitoumuksia ei kuitenkaan ole.
Vanhin lapsi on nyt 3-vuotias ja toinen syntyy lähiviikkoina. Hyvin on toiminut. Minulla on virallisesti yksinhuoltajuus, mutta lapsi tapaa biologista isäänsä useampana päivänä viikossa. Tullaan keskenämme kaikki hyvin toimeen, mutta parisuhdetta (tai seksisuhdettakaan) meillä ei ole eikä sellaista halutakaan. Hedelmöitys hoidettiin muki- ja ruiskumenetelmällä. Lapsi tapaa myös isänsä puoleisia isovanhempia. Ketään ei ole pakotettu mihinkään.
Tällainenkin vaihtoehto on olemassa, jos ap sattuu löytämään sen tyyppisen naisen joka haluaa erilaisen perheratkaisun. Meille tämä sopii hyvin enkä ainakaan itse kaipaa tähän mitään seurustelusuhdetta. Juuri hyvä näin. Eivät kaikki ulkopuoliset varmaankaan tätä ymmärrä ollenkaan, mutta ei heidän tarvitsekaan. Eiväthän he tätä arkea elä vaan me. Käytännössä tämä vastaa pitkälti kai järjestelyltään sovussa eronneen parin elämää?
minulle olisi ihan ihanne tälläinen, saisi siemenen, ei parisuhdetta, ja olisi olemassa isä lapselle
Teehdäänkö se sitten? Täällä olisi sinusta Niiskuneitikö kiinnostunut mies. Voisin kirjoittaa sinulle..
Saattaa aika vielä tehdä tehtävänsä, kun se oikea kohdalle tulee. Naiselle raskautumisaika on biologisesti ja sosiaalisesti hyvä 25-30 -vuotiaana.
Miehenä voit vielä rauhassa odotella kymmenenkin vuotta ja et ole liian vanha isä lapsellesi.
Ja kuten täällä on tullut esiin, monetkin naiset ovat halukkaita samaan lapsen "yksin" siten, että on kuitenkin läsnäoleva isä. Katsele vähän vanhempia. Jos nainen on kolmevitoseksi asti ollut sinkkuna, niin hyvinkin haluaakin olla. Kuitenkin voi haluta lapsen. Jos ei löydy ihan spontaanisti muista ympyröistä, niin netti-ilmoitusta kokeile.
Ajatuksissasi ei ole mitään pahaa, älä ajattele ollenkaan, että olisit huono sen takia, ettet vielä halua sitoutua liittoon naisen kanssa.
Lisään vielä: jätä aivan omaan arvoonsa tuollaiset "jos ei pysty parisuhteeseen, ei pysty sitoutumaan lapseen".
Kuinka monet ihmiset todellakin ovat eronneet parisuhteesta ja ovat silti sataprosenttisen sitoutuneita lapseen. Lähes poikkeuksetta ovat, ainakin naiset, mutta myös useimmat miehet.