Myyttien murtaja
Marjo Sajantola
Lähihoitaja ja käräjäoikeuden lautamies Eija Grönfors kehottaa ihmisiä siirtymään ajattelutavassa nykyaikaan, hylkäämään vanhat ennakkoluulot ja tutustumaan rohkeasti romaneihin.
Lähihoitaja Eija Grönfors ihmettelee, kuinka vähän Suomen valtaväestö loppujen lopuksi tietää romanikulttuurista ja romaneista, vaikka heitä on maassamme asunut jo viisisataa vuotta. Hänen mielestään suomalaisten romanien on hankalampi päästä töihin kuin kaukaa tulleiden maahanmuuttajien, vaikkei heilläkään työllistyminen ole helppoa.
Työhaastattelussa työhönottaja ajattelee romanista, ettei tuo voi tosissaan töitä hakea. Romanit ovat kouluttautuneet eri ammatteihin jo pitkään, mutta vieläkin törmätään ennakkoluuloihin. Meille ei suotaisi työpaikkaa, mutta ei suotaisi elämistä ilman työntekoakaan. Kuitenkin haluamme kouluttautua ja olla vahvasti kiinni tässä yhteiskunnassa.
Myyttejä voisi murtaa esimerkiksi siten, että erilaisten työpaikkojen ammattiosastot kutsuisivat jäseniltoihinsa romaneita ja maahanmuuttajia kertomaan kulttuuristaan, elämästään ja työelämätavoitteistaan. Kun ihmiset kohtaavat, heidän on helpompi ymmärtää aidosti toisiaan kuin vain lukemalla kulttuurista.
Grönforsin mielestä nyt olisi jo viimein aika luopua turhista asenteista ja myöntää, että erilaisuus on rikkautta. Suomalaisten on kansainvälistyttävä, eikä tämä onnistu suhtautumalla epäluuloisesti muista kulttuureista tulleisiin.
Lähihoitaja Grönfors haluaisi koulujen oppimateriaaleihin runsaasti enemmän tietoa eri kulttuureista. Hän näkee, että laadukasta hoitoa ei pystytä antamaan, jos hoidettavan kulttuuritausta on vieras. Kuitenkin jokaisella pitäisi olla maassamme oikeus tasa-arvoiseen elämään.
Reilusti romani ei saisi olla
Grönfors kertoo olleensa aina työnhakutilanteessa reilusti romani ja käyttäneensä romanipukua. Hän tietää myös menettäneensä sen takia työmahdollisuuksia, mutta töitä on kuitenkin aina löytynyt. Ennen lähihoitajakoulutusta hän työskenteli kouluilla ja vanhustenhuollossa.
Hoitotyössä hänellä on työasu kuten muillakin, mutta vuosien myötä eteen on tullut tilanne, jossa häneltä toivottiin valtaväestön mukaista pukeutumista myös työmatkalle. Ennakkoluuloisten vaatijoiden mielestä romanipuku herätti asiakkaissa pelkoa.
Vaikka yritin ymmärtää, pyyntö oli loukkaava. Romanipuku ei ole pakollinen, mutta jos sen ottaa, sitä myös käyttää. Työpaikoillani on pääosin suhtauduttu tähän hyvin ja otettu tehtävissä huomioon. Vanhempien edessä en saisi työpuvussa esiintyä, mutta hätätilanteessa asulla ei ole merkitystä.
Vuosien mittaan Grönforsilla on ollut asiakkaita, jotka ovat heti tokaisseet, etteivät anna mustalaisen hoitaa. Luottamus syntyy kuitenkin läheisyydestä, joten hän on saanut hyvää palautetta myös alkuun ennakkoluuloisilta hoidettaviltaan.
Grönfors valmistui vuonna 1998 lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmasta Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Hän muistelee lämmöllä oppivuosiaan:
Yksinäisenä romaninaisena aristin vähän kaikkia, mutta minut suorastaan rakastettiin sisälle kouluyhteisöön.
Hän muistuttaa, että monet romaninuoret ovat erittäin lahjakkaita, mutta myös kovin ujoja valtaväestön keskellä. Syrjintä madaltaa aina itsetuntoa, vaikka ammattitaito olisi kuinka hyvä. Työpaikalla pitäisi olla joku rohkea työkaveri, joka näkisi ujoutta peittävän kuoren alle.
Marjo Sajantola
Lähihoitaja ja käräjäoikeuden lautamies Eija Grönfors kehottaa ihmisiä siirtymään ajattelutavassa nykyaikaan, hylkäämään vanhat ennakkoluulot ja tutustumaan rohkeasti romaneihin.
Lähihoitaja Eija Grönfors ihmettelee, kuinka vähän Suomen valtaväestö loppujen lopuksi tietää romanikulttuurista ja romaneista, vaikka heitä on maassamme asunut jo viisisataa vuotta. Hänen mielestään suomalaisten romanien on hankalampi päästä töihin kuin kaukaa tulleiden maahanmuuttajien, vaikkei heilläkään työllistyminen ole helppoa.
Työhaastattelussa työhönottaja ajattelee romanista, ettei tuo voi tosissaan töitä hakea. Romanit ovat kouluttautuneet eri ammatteihin jo pitkään, mutta vieläkin törmätään ennakkoluuloihin. Meille ei suotaisi työpaikkaa, mutta ei suotaisi elämistä ilman työntekoakaan. Kuitenkin haluamme kouluttautua ja olla vahvasti kiinni tässä yhteiskunnassa.
Myyttejä voisi murtaa esimerkiksi siten, että erilaisten työpaikkojen ammattiosastot kutsuisivat jäseniltoihinsa romaneita ja maahanmuuttajia kertomaan kulttuuristaan, elämästään ja työelämätavoitteistaan. Kun ihmiset kohtaavat, heidän on helpompi ymmärtää aidosti toisiaan kuin vain lukemalla kulttuurista.
Grönforsin mielestä nyt olisi jo viimein aika luopua turhista asenteista ja myöntää, että erilaisuus on rikkautta. Suomalaisten on kansainvälistyttävä, eikä tämä onnistu suhtautumalla epäluuloisesti muista kulttuureista tulleisiin.
Lähihoitaja Grönfors haluaisi koulujen oppimateriaaleihin runsaasti enemmän tietoa eri kulttuureista. Hän näkee, että laadukasta hoitoa ei pystytä antamaan, jos hoidettavan kulttuuritausta on vieras. Kuitenkin jokaisella pitäisi olla maassamme oikeus tasa-arvoiseen elämään.
Reilusti romani ei saisi olla
Grönfors kertoo olleensa aina työnhakutilanteessa reilusti romani ja käyttäneensä romanipukua. Hän tietää myös menettäneensä sen takia työmahdollisuuksia, mutta töitä on kuitenkin aina löytynyt. Ennen lähihoitajakoulutusta hän työskenteli kouluilla ja vanhustenhuollossa.
Hoitotyössä hänellä on työasu kuten muillakin, mutta vuosien myötä eteen on tullut tilanne, jossa häneltä toivottiin valtaväestön mukaista pukeutumista myös työmatkalle. Ennakkoluuloisten vaatijoiden mielestä romanipuku herätti asiakkaissa pelkoa.
Vaikka yritin ymmärtää, pyyntö oli loukkaava. Romanipuku ei ole pakollinen, mutta jos sen ottaa, sitä myös käyttää. Työpaikoillani on pääosin suhtauduttu tähän hyvin ja otettu tehtävissä huomioon. Vanhempien edessä en saisi työpuvussa esiintyä, mutta hätätilanteessa asulla ei ole merkitystä.
Vuosien mittaan Grönforsilla on ollut asiakkaita, jotka ovat heti tokaisseet, etteivät anna mustalaisen hoitaa. Luottamus syntyy kuitenkin läheisyydestä, joten hän on saanut hyvää palautetta myös alkuun ennakkoluuloisilta hoidettaviltaan.
Grönfors valmistui vuonna 1998 lähihoitajaksi mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmasta Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa. Hän muistelee lämmöllä oppivuosiaan:
Yksinäisenä romaninaisena aristin vähän kaikkia, mutta minut suorastaan rakastettiin sisälle kouluyhteisöön.
Hän muistuttaa, että monet romaninuoret ovat erittäin lahjakkaita, mutta myös kovin ujoja valtaväestön keskellä. Syrjintä madaltaa aina itsetuntoa, vaikka ammattitaito olisi kuinka hyvä. Työpaikalla pitäisi olla joku rohkea työkaveri, joka näkisi ujoutta peittävän kuoren alle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Artikkeli jatkuu tässä!
Vanhusten kunnioitus luontaista
Vaikka Grönforsilla on työkokemusta myös suuntautumisalansa työpaikoilta, on vanhustyö lähellä hänen sydäntään. Vanhukset tarvitsevat paljon psyykkistäkin huolenpitoa.
On tärkeää, että hoitajalla on valmiudet henkiseen ja hengelliseen tukeen. Jokainen vanhus on hoidettava yksilönä. Pidän paljon temperamenttisista hoidettavistani. Vaikeat asiakkaat ovat minulle innostava haaste.
Grönfors itse kasvoi isovanhempiensa hoidossa rakastavan suvun keskellä ja perheessä hoidettiin yksi kasvattilapsikin. Isoäiti oli syvän uskonnollinen ja vanhoista perinteistä kiinnipitävä suvun matriarkka. Hän pelkäsi koulutuksen muuttavan lapset liikaa valtaväestön kaltaisiksi niin, etteivät he enää kunnioittaisi vanhoja. Isoisä oli myös uskossa, mutta tiukasti ajassa kiinni ja halusi lapsille kunnon koulutuksen.
Vaikka mies on perheen pää, nainen ei ole alistetussa asemassa, vaan perheen äiti on kodin sydän. Lapset kasvatetaan sukuyhteyteen. Vanhat ovat suvun tärkeimpiä jäseniä, siksi heidät hoidetaan kotona niin pitkään kuin kyetään, eikä heitä unohdeta laitoksissakaan. Romanille omaishoitajuus on luonnollista, mutta yhteiskunnan pitäisi enemmän arvostaa omaishoitajien työtä.
Vanhempien kunnioitus ei tarkoita sokeaa tottelevaisuutta, vaan kunnioittavaa ja kohteliasta käyttäytymistä. Grönfors kertoo esimerkkinä, että vanhempien neuvoja kuunnellaan, eikä niistä väitellä. Vaikka vanhuksen muisti pettäisi ja tämä antaisi aiheettomia moitteita, ne otetaan vastaan aina kohteliaasti. Tämän taidon romanihoitaja on saanut jo idussa ja ymmärtää ilman koulutustakin. Romaninaisista löytyisi vanhustenhuoltoon monia hyviä kouluttajia, joilla olisi paljon annettavaa.
Grönfors on huolissaan nyky-yhteiskunnasta, missä vanhukset tuntuvat olevan vain taakka ja missä lapset tapaavat isovanhempiaan tai muita ikäihmisiä niin harvoin, että suorastaan pelkäävät vanhoja ihmisiä.
Käräjäoikeuden lautamies
Eija Grönfors murtaa myyttejä Tampereen käräjäoikeudessa.
Hän on koko Euroopan historian ensimmäinen romanipukuun pukeutuva romaninainen, joka on valittu käräjäoikeuden lautamieheksi. Hänellä on yksilöllinen äänioikeus tuomarin valta.
On jo aikakin nähdä romanipukuinen tuomarinpöydän tällä puolella, eikä vain syytettynä, Grönfors nauraa.
Hänen on oltava tuomarin valan vannoneena lautamiehenä ehdottoman puolueeton tulkitessaan lakia ja jakaessaan oikeutta. Hänen mielestään rikos on aina rangaistava teko, mutta joskus syytetyn tulevaisuus surettaa.
Vaikka ihminen saisi vankeustuomion, hänellä pitäisi olla mahdollisuus kunnon elämään rangaistuksen suorittamisen jälkeen. Monet tarvitsisivat siihen tukea.
Grönfors on erittäin huolestunut rikollisuuden raaistumisesta ja nuorisorikollisuuden lisääntymisestä. Hän kaipaa kipeästi enemmän ennaltaehkäisevää nuorisotyötä.
Moraali on laskenut, enkä tarkoita rituaaleja tai tiukkapipoisuutta. Peräänkuulutan keskinäistä kunnioitusta, mikä opitaan lapsuudessa. Nykylapsia passataan liikaa. Heille annetaan runsaasti materiaalista hyvää, eikä heiltä vaadita mitään sen eteen. Näin heille ei kasva vastuuntuntoa.
Grönfors huomauttaa, etteivät vain romanit, vaan aivan kaikki ihmiset ovat
hänelle tärkeitä. Hän haluaa vaikuttaa ja auttaa kaikkea sitä toimintaa, mitä nähdään yhteiseksi parhaaksi. Siksi hän on asettunut ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Pitkä taival lapsuuden Pihtiputaalta Pirkkalan luottamushenkilöksi ei olisi onnistunut ilman sosiaalista ja opinhaluista luonnetta.
Hoitotyössä ei koskaan ole täysin valmistunut, aina on oltava muutoskelpoinen ja arvostettava muita ja itseäänkin. Puolin ja toisin tarvitaan oikeaa tietoa ja viestintää. Me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, tunnemme iloa ja kipua, sairastamme ja tarvitsemme toista ihmistä.
Eija Grönfors haastaakin SuPer-lehden lukijat tutustumaan reippaasti romaneihin ja muista kulttuureista tulleisiin. Myös lapsia pitäisi rohkaista yhteisiin leikkeihin.
Lähde:
http://www.superliitto.fi/datafiles/userfiles/File/julkaisut/[email protected]?cat=94&magid=34#209
Artikkelin kirjoittaja: Marjo Sajantola