Tämä uusperhe keskustelu on

Juuri näin. Eonnut nainen ei osaa ottaa vastuusta itsestään. Siksi uusi mies pika pikaa.

Niin. Mikä saa yh äidin viettämään suuren osan ajastaan uusperhe keskustelupalstalla? mielenkiintoista. Millä tavalla se koskee hänen elämäänsä?

Lissu, sinä olet itse paras vastamaan tähän omaan kysymykseesi. Mikä saa sinut keksimään juttuja ja värittämään niitä päivästä toiseen? Mikä on sinun kannustimesi tälle toiminnalle?
Kateus, sairaus, katkeruus...?

lissulla ei ole muuta, kun pullo, netti, yksinäisyys ja katkeruus.

Kuka on alkanut tätä lisuttelua täällä läyttää on kyllä aika tatala ihminen.
Totta on se että joillekin se pullo on tärkeä, se on särkenyt elämän ja nuo lnetti, yksinäisyys ja katkeruus saa pullon avulla, tosin netti ei kovin monelta enää onnistu jos pullon on aina matkassa.

Minusta tämä lissuttelu on jo aikansa elänyt klisee, joten jättäkää se pois.

Kysyisin pikemminkin, miksi joku täällä lisuttelee ja luulottelee että joku toinen elää pullon kautta.
Tuleeko tämä lisuuttele siitä, että kirjoittaja on omalla kirjoituksellaan osunut arkaan paikaan tämän toisen elämässä.

Toivoisin silloin jos näin käy, että toisen kirjoittama sanoma satuttaa, alkaakin ajatella sitä omaa menoaan. Esin. olenko todella ollut näin sokea ja pikemminkin ottaa tästä suunta kohti järkevämpää elämää, kuin kirjoittaa tänne herjaava viesti, liäksi ihmisille jota ei edes tunne.
Luulottelut ja rvailut voi jättä kokonana pois ja jos kerran näkyisi, että joku kiittää toista kirjoituksesta, joka on avannut ne silmät näkemään järjen äänen.

Jokaisella ihmisillä on joskus vaikeuksia ja elämäkin voi tuntua tylsältä, mutta kun sen henkilö itse oivaltaa, hän voi pyrkiä parantamaan oloaan, esim. lukemalla täältä viestin miten voi osallistua elämään erilaisin virikkein, ilman näitä ihmissuhteiden rikkomista.

Yleensä se elämä menee, että lapsi leikkii, teini kapinoi eri pyristelee omille jaloileen. Sitten on nuoren aikuisen elämä, monesti opiskelua ja sen kumppanin löytymisen aikaa, nuorten ihmisten menevää elämää, joka sitten päättyy liittoon ja sen vaatimiiin asioihin, tulee vastuu kodista, maksuista, työelämästä, elämä vakiintuu, monet tylsityvät tähän ja hakevat tuota edellistä jaksoa, mutta eihän se enää tule, likaa vain itsensä ja omatuntonsa ihmissuhdesotkuilla.
Lasten tultua elämään, tulevat ne ns. ruuhkavuodet, jossa työssäkäynti ja lapsiperheen arki täyttävät elämän. Kuitenkin tämäkin on oma valintanne, joten se täytyy kestää, vaikka välillä vähän hatuttaa, kun enää ei voikaan itse aina päättää menoistaan , vaan joutuu luopumaan esim lasten vuoksi näistä entisistä tavoistaan.
Tämäkän ei kestä kuin nuo lapsen ikävuodet tuonne murrosikään, tosin vähän aikaiemmin alkaa taasen olla sitä omaakin aikaa hieman enemmän ja aina vain lisääntyy, lopulta he lähtevät maailmalle ja oletkin nyt kaksin puolisosi kanssa, nyt on aikaa tehdä asioita yhdessä ja viisauttakin monesti hieman enemmän nauttia tästä ajasta.

Mutta jos olet näitä kumppanin vaihtoja suorittanut, luultavammin et ole kovin vakaalla pohjalla uuden kumppanin kanssa elämästä, kun se todellinen toisen tunteminen ei ole koskaan tapahtunut ja mukana pyörii ne aikaisemmat liitot lapsineen lopun ikää.
Et koskaan pääse eroon lapsistani ainakin ajatustesi tasolla, joten sitä joutuu miettimään vielä monesti, mitä onkaan tullut tehdyksi.

vikoja on meissä kaikissa, vaikka vaihtaisi kymmeneen kertaan.

tadaa! kukas se on palannut. Musta tuntuu, että tämä "lissu" ihminen on itse jollain tavalla pahasti mokannut liittonsa kun näyttää potevan huonoa omaatuntoa ja yrittää selittää kaikki asiat omaks parhaaks.. Ei se meitä yritä vakuutella, vaan itseään. Rassukka.

""Uusiothan ovat sanoneet moneen otteeseen, etteivät he kuulu hänen perheeseen."" = väärin lissu, me ns. "uusikot" olemme aina listanneet myös miehen lapset osaksi omaa perhettämme. Sinä lissu, olet se joka suureen ääneen täällä huutaa että "lapset ei kuulu uusikon perheeseen". Emme siis me aidot uusperheelliset.

Ja kaikki tuo muukin mistä nyt taas kirjoitat, on ihan sinun omaa provoilevaa tuotantoasi. Milloin esiinnyt missäkin roolissa. Mutta koskaan et mitään hyvää kirjoita.
Ja turhaan esiinnyt kenään muuna, koska sinun tyllisi tiedetään. Tämäkin aloitus ja muutama komppauskirjoitus ovat sinun ikiomaa tuotantoa, eikä oikeiden uusperheellisten.

Tämä sinun "uusikkovihasi" on jotain aivan käsittämätöntä.

Ja eikö se nimenomaan ole uuden puolison ongelma, jos puolison lapset tai exä aiheuttavat hankaluuksia? Eivätkö ne syylliset nimenomaan ole ne ongelmien aiheuttajat?

Esim. minä elin vuosia uusperheessä, ja elämäni oli yhtä helvettiä, suoraan sanottuna. Miehelläni oli 2 lasta edellisestä liitostaan. Ja painotan, että minä en rikkonut mitään, aloin seurustella miehen kanssa vuosia hänen eronsa jälkeen. Eli tapasin sinkkumiehen, ihastuin, tutustuin ja muutimme yhteen.

Ongelmat alkoivat lähes välittömästi. Miehen exä oli päättänyt pilata meidän elämämme keinolla millä hyvänsä. Onko se minun syyni?
Miehen lapset soittelivat vähintään kerran tunnissa äidilleen meillä ollessaan, raportoivat kaiken, mitä tapahtui, mitä tekevät, mitä minä olin laittanut ruuaksi. Ottivat kuvia kännykkäkameroillaan joka puolelta taloa, uuden automme rekisterikilvestä, minustakin yrittivät kokoajan, ja lähettivät äidilleen. Tuntui kuin olisin elänyt akvaariossa, ihmisten töllisteltävänä. Mitään yksityisyyttä ei ollut, kaikki mitä tein tai sanoin tai jokainen hengenvetoni raportoitiin jonnekin.

Miehen ex levitti juoruja, haukkui ja herjasi minua jatkuvasti, myös lasten kuullen. Hän väitti minusta asioita, jotka eivät olleet totta. Eikä hän edes tuntenut minua, oli vain kuullut olemassaolostani.

Miehen lapset kuuntelivat äitiään, ja näin minusta tuli heidänkin sylkykuppinsa. Aluksi niin fiksut ja mukavat lapset muuttuivat kuin napin painalluksesta, kun äiti käski. He nimittelivät minua ja kohtelivat minua kuin pohjasakkaa.

Viimeinen pisara oli se, kun miehen ex jälleen kerran soitti, ja käski minun alkaa tekemään vain sellaista ruokaa, josta lapset pitävät, ja että en saisi enää imuroida lasten meillä ollessa, koska lapset eivät kuulleet kunnolla telkkaria. Samoihin aikoihin vanhin poika huoritteli minua ensimmäisen kerran, ja tällöin sen viimein tajusin: ei minulla ollut enää kodissani ihmisarvoa, eikä tulisi koskaan olemaankaan. Mies yritti kyllä muuttaa asioita, mutta minkäs teet, eivät ne muuttuneet.

Minun ongelmani olivat todellakin miehen exä ja hänen ansiostaan myös ne lapset. He koituivat suhteemme kohtaloksi. Ihan suoraan sanottuna.

Olisiko minun sinun mielestäsi pitänyt vain sopeutua elämään tuollaista elämää? Antaa kohdella minua kuin p-askakasaa omassa kodissani, vaikken ollut koskaan tehnyt mitään sellaista ansaitakseni?
Oliko mielestäsi miehen exän ja lasten käytös normaalia? Olisiko minun todella pitänyt vain nöyrtyä ja elää, kuin minulla ei olisi mitään ihmisarvoa, huoriteltavana ja haukuttavana?

Minä rakastuin eronneeseen mieheen, jolla on lapsia. Siinä kaikki. En olisi koskaan osannut kuvitella, mitä se tuo tullessaan. Jos olisin tiennyt, en olisi lähtenyt mukaan koko juttuun ollenkaan, sillä todella järkyttävää kohtelua sain osakseni. Olen perusluonteeltani mukava ja leppoisa ihminen, empaattinen ja hyväntahtoinen. Meillä oli aluksi mukavaa lasten kanssa, mutta miehen ex muutti kaiken.

""Ongelmahan ei ole se miehen ex perhe, vaan ongelma on se uusiokon sopeutuminen uuteen liittoon tai yhdessä asumiseen, menneisyyden unohtamiseen, siinä on hänellä ongelma, siksi syyllinen pitää löytää muualta, kas kas, sopivasti miehen ex perheestä. ""

Ongelma ei ollut miehen ex-perhe, vain miehen ex. Ja kyllä, minulla oli erittäin suuria ongelmia sopeutua liittooni ja yhdessä asumiseen, sattuneesta syystä. Miksi tuollaiseen elämään pitäisi kenenkään sopeutua?? Menneisyyden unohtamista en ole koskaan keneltäkään vaatinut, minulle miehen menneisyys oli ok, en kai muuten olisi hänen kanssaan alkanutkaan seurustella. Kaikilla ihmisillä on menneisyys ja elettyä elämää takanaan, minullakin.

hiestä.........