ex vaimojen puolella täysin. He saavat kokea ääretöntä vihaa ja sontaa niskaan ja silmille, ettei ole tosikaan. Lukekaas oikeesti näitä kertomuksia, miten kuvittelette yh äidin jaksavan moista joilla muutenkin on rankkaa kun mies on lähtenyt? Miten ihmeessä kehtaatte?
Se on totta, tässä tilanteessa, että heikompaa on helppo sortaa. Jos on eläimet pahoja toisilleen niin on ihmisetkin, varsinkin nainen naiselle. Sanat sattuu hyvin paljon enemmän kuin uskottekaan.
En uskoettä yksikään uusi suhde olisi koossa, jos mies tietäisi, miten paljon uusi suhde herjaa hänen lapsiaan ja ex vaimoaan, joka on hänen lastensa äiti. Siksi näitä keskusteluja käydäänkin mieheltä salassa, se näkyy siinä, ettei miehiä juurkiaan tällä palstalla ole.
Se on totta, tässä tilanteessa, että heikompaa on helppo sortaa. Jos on eläimet pahoja toisilleen niin on ihmisetkin, varsinkin nainen naiselle. Sanat sattuu hyvin paljon enemmän kuin uskottekaan.
En uskoettä yksikään uusi suhde olisi koossa, jos mies tietäisi, miten paljon uusi suhde herjaa hänen lapsiaan ja ex vaimoaan, joka on hänen lastensa äiti. Siksi näitä keskusteluja käydäänkin mieheltä salassa, se näkyy siinä, ettei miehiä juurkiaan tällä palstalla ole.
Vastaukset 123
Vanhimmat
Kiinnostaisi tietää, että mihin kastiin luokittelisit minut? Olen uusikko, mutta olen myös äiti ja ex-vaimo?
Minun täytyy kyllä kertoa, että en ole saanut minkäänlaista vihaa tai kakkaa niskaani ex-mieheni uudelta vaimolta ( hänkin uusikko, ex-vaimo ja äiti)
Aika yksiselitteinen ja yhdestä näkökulmasta fiilattu aloitus! Voi huokaus....
Samoin ja olen jätetty ja petetty, nyt uudessa avioliitossa ja mulla kaksi lasta ja miehelläni kaksi lasta, olen siis petoksen uhri, äiti, ex vaimo, uusikko niinku tääl sanotaan, äitipuoli.ja aviovaimo.
En hauku ja kiusaa mieheni lapsia, eikä myös ex mieheni uusikko kiusaa ja hauku minun lapsiani, en tajuu mistä tää kiusaaminen ja haukkuminen on peräisin tunnen monia eronneita ja uusissa liitoissa olevia, jossa kukaan ei hauku ja kiusaa toisiaan.
Minäkin olen kahden kersan uusi äiti. Miehen exä vaan ei siedä minua, no emme mekään häntä, lapset aiva itkevät kun joutuvat kotiinsa. Kutsuvat minua äidiksi, ja se riipoo lasten äitiä jota kutsuvat onneksi nimeltä.
Yleisille paikoille mennessä on kiva kun ihmiset luulee että olen monen lapsen äiti. Mää nautin siitä. Olisi kiva saada lapset kokonaan asumaan tänne, äidin luona heillä ei ole yhtä hyvä tulevaisuus kuin minun luona.
Ei kuria, ei puhtaita vaatteita, ei aikaa heille, eikä ohjausta. Uskon että nainen haluaa lapset pitää lapsilisien ja elarien saamisen takia. Äitiä hänestä ei saa tekemälläkään. Mies on samaa mieltä.
Kyllähän me tiedämme, että tämä on sinun "Lissuksi" kutsutun tyypin kirjoitus, mutta pakko kommentoida, että jos tosiaan olisi niin, että lapset itkisivät kun olisi aika mennä äidin luo, niin kyllä siihen joku syy olisi.
Jaahas lissun vastaisku, kun taas niin kismittää, kun jollakin uusperheellä on asiat kunnossa, lissu tykkää vaan siitä, kun tapellaan ja kaikilla uusperheillä on asiat päin per-settä, siitä lissu nauttii.
Niimpä, ja jos ei niin ole ,niin lissu keksii omasta tyhmästä päästä traakisen tarinan.
Siis koska näillä kyhätyillä yhteiseloila on asiat kunnossa? Näyttää siltä täällä, että ne on todella sekaisin.
tämä on taas provo.
Antaa tämän mekastaa yksinään hiekkalaatikolla.
Myös minä olen äitien puolella, vaikka en ole eronnut ja ensimmäisessä liitossani olen. Tällä palstalla vaan tuntuu äidit olevan heikoilla. Osa on kyllä pelkkää huudatusta.
Jos puolia valitaan niin valitsen tämän ihmisen roolistaan riippumata:
-Vastuuntuntoinen
-Huolehtiva
-Fiksu
-Rehellinen
-Luotettava
-Huomioonottava
-Kypsä
Nimenomaan, sinä olet aina exien puolella, vaikka nämä käyttäytyisivät kuinka törkeästi. Ihmiset ovat yksilöitä, ja on todella typerää lokeroida ihmisiä sen perusteella, että ovatko he äitejä vai eivät, eronneita vai eivät, tai kenen kanssa he sattuvat seurustelemaan.
Minäkin olen äiti. Minulla ja miehelläni on 3 yhteistä lasta. Miehelläni on edellisestä avoliitostaan 1 lapsi. Eli olet minun puolellani, koska olen äiti? Mutta toisaalta et ole minun puolellani, koska miehelläni on lapsi ennestään? Ajattelet asioita kovin mustavalkoisesti. Kyllä meitä ihmisiä on monenlaisia ja monista eri taustoista.
Mieheni ex petti miestäni perheellisen miehen kanssa. Ex jäi ns. rysän päältä kiinni, ja tuli ilmi, että he olivat vehdanneet jo yli vuoden. Mieheni oli syvästi loukkaantunut, mutta silti valmis yrittämään korjata kaiken lapsen vuoksi, menemään vaikka pariterapiaan, mutta exää ei kiinnostanut. Hän halusi jatkaa elämäänsä sen uuden miehensä kanssa, mieheni muutti pois kodistaan, ja tämä uusi mies muutti saman tien exän ja lapsen kanssa asumaan. Hups, ja uusperhe oli syntynyt, alle kuukausi eron jälkeen, ja lapsen kotiin muutti asumaan lapselle ventovieras mies heti, kun isä oli ajettu pois! Mieheni ex siis toiminnallaan rikkoi sekä omansa, että kyseisen perheenisän perheen.
Heti eron jälkeen mies ja exänsä tekivät vuoroviikkosopimuksen. Mieheni on siis ollut läsnä lapsensa elämässä eron jälkeen mahdollisimman paljon, ja on keskittynyt vain ja ainoastaan lapseensa, toisin kuin lapsen äiti. Minä ja mieheni tapasimme pari vuotta hänen eronsa jälkeen, tutustuimme kunnolla ennen yhteenmuuttoa, menimme naimisiin vasta vuosien tuntemisen jälkeen.
Koskaan en ole puhunut pahaa mieheni lapsesta. Hän on tärkeä perheenjäsen, rakas pikkusisaruksilleen, ja edelleen meillä vuoroviikoin, toisinaan enemmänkin. Mieheni ex elää omaa elämäänsä, me omaamme. Emme ole kiinnostuneita toistemme asioista, kaikki saavat olla rauhassa. Miehen lapsen mukaan äiti reissaa miehensä kanssa paljon, siksi lapsi viettääkin suurimman osan ajasta meillä.
""Lukekaas oikeesti näitä kertomuksia, miten kuvittelette yh äidin jaksavan moista joilla muutenkin on rankkaa kun mies on lähtenyt? Miten ihmeessä kehtaatte?""
No, mieheni ex ei ole yh-äiti. Hänellä ja miehelläni on yhteishuoltajuus, ja mieheni huolehtii lapsesta enimmäkseen. Ja ei, ei taida exällä olla rankkaa kun mies lähti. Itse hän niin toivoi, ja uusi mies oli jo oven takana odottamassa.
Kiinnostaisi kovasti tietää, kenen puolella olet tässä tapauksessa?
Olenko minä, mieheni uusi puoliso, mutta silti äiti-ihminen, kamala uusikkonaikkonen, joka tuli, vei miehen, rikkoi perheen, ja herjaa miehen lasta ja exää?
Oletko mieheni exän puolella? Hänen, joka petti, ja vielä naimisissa olevan perheellisen miehen kanssa, rikkoi kaksi perhettä "yhdellä iskulla", ja ajoi miehensä ulos kodistaan? Hänen, joka toi alle kuukausi eron jälkeen kotiinsa asumaan lapselleen täysin ventovieraan miehen, heti kun isi oli potkaistu ulos? Jään mielenkiinnolla odottamaan vastausta.
Hih...Eipä vastannut Lissu tähän :D
Olisi joutunut myöntämään exän olleen törkeä jakorasia.
Sanoisin, että kysypä tuota asiaa mieheltäsi, oliko hän kotona vaiko kujilla, oliko ehkä salasuhteita tai muuta niin kiintoissa, että vaimo teki pettämisen päästäkseen eroon.
Niin otapa selvää siitä miehestäsi, mikä hän on miehiään, itse taisit olla kovasti mihen puutteessa kun tähän niin rakastuit.
En sanoisi. että uusikot ovat ihmisiä kummenpia, mutta usein itsekin eron läpikäyneet ja eroissa on asioita, joista ette täällä totuutta kirjoita.
Tuskin olet tuon ex:n kanssa keskustellut ja kuullut hänen näkemystään asioisita, miehesi osaa puhua omaan pussiin. Joten ennenkuin syytelllään ja morkataan ketään on syytä kuulla osapuolia ja vielä ottaa selvää muualtakin saadakseen totuuden esiin.
Totuus on kuitenkin se, että lapset erossa kärsivät kaikkein eniten, uudet suhteet eivät sitä myöskään myönnä, mutta totuus on kuitenkin, että lapset ovat tiellä ja kaiken lisäksi muistuttavat niistä ex:stä aina.
""Sanoisin, että kysypä tuota asiaa mieheltäsi, oliko hän kotona vaiko kujilla, oliko ehkä salasuhteita tai muuta niin kiintoissa, että vaimo teki pettämisen päästäkseen eroon.""
Ahaa...Eli se oli mieheni vika, että häntä petettiin. Aika erikoinen logiikka sinulla. Jos olisin kirjoittanut, että mieheni petti exäänsä, et varmaankaan olisi syytellyt siitä exää tai epäillyt tätä salasuhteista, vai mitä?
Mieheni nimenomaan oli kotona. Hän jäi osittaiselle hoitovapaalle hoitamaan lastaan, näin ollen ex pääsi töihin ja työreissuille ja "tyttöjen iltoihin". Olosuhteet pettämiseen olivat ihanteelliset. Eikä mies osannut epäillä yhtään mitään.
""Niin otapa selvää siitä miehestäsi, mikä hän on miehiään, itse taisit olla kovasti mihen puutteessa kun tähän niin rakastuit. ""
Kyllä minä tiedän mikä mieheni on miehiään, yhteiseloa on takana lähes 10 vuotta. Ja mitä ihmettä tarkoitat, että minä taisin olla kovasti puutteessa kun mieheeni rakastuin? Siis täh? Tarkoittaako toiseen ihmiseen rakastuminen sitä, että on puutteessa? Olitko sinä puutteessa, kun rakastuit omaan mieheesi? Ei herranjestas mitä juttua :)
""En sanoisi. että uusikot ovat ihmisiä kummenpia, mutta usein itsekin eron läpikäyneet ja eroissa on asioita, joista ette täällä totuutta kirjoita. ""
En ole koskaan väittänytkään, että olisin mikään kummempi ihminen. Olen aina painottanut, että olen ihan tavallinen aikuinen nainen ja äiti. Ihan tuikitavallinen perheenäiti, en sen kummempaa. Olen kyllä eronnut, mutta en avioliitosta eikä minulla ole lapsia exäni kanssa. Aika monilla aikuisilla ihmisillä on suhteita takanaan, eivät kaikki ole hamaan loppuun saakka sen lukioaikaisen heilan kanssa.
""Tuskin olet tuon ex:n kanssa keskustellut ja kuullut hänen näkemystään asioisita, miehesi osaa puhua omaan pussiin. Joten ennenkuin syytelllään ja morkataan ketään on syytä kuulla osapuolia ja vielä ottaa selvää muualtakin saadakseen totuuden esiin. ""
Miehen exä petti miestään, perheellisen miehen kanssa. Piste. Millaisen näkemyksen miehen exä tähän voi antaa, joka hänen tekoaan lieventäisi? Hän voi selitellä tekoaan miten vain, mutta ei tehtyä saa tekemättömäksi selittelemällä. Pettäminen on aina törkeä ja ruma teko omaa puolisoaan kohtaan, varsinkin jos se on jatkunut yli vuoden ja vielä naimisissa olevan kanssa. Sitä et sinäkään voi varmaan kiistää, onhan sellainen törkeää, vai oletko eri mieltä? Vai millaisen näkemyksen miehen ex voisi tähän antaa, jotta hänen tekonsa muuttuisikin sallittavaksi?
Erosta en ole miehen exän kanssa keskustellut, mutta exän uuden miehen kanssa olen, samaten exän veljen kanssa. Ja olen keskustellut myös mieheni tuttavapariskuntien kanssa, sekä anoppini kanssa, ja kaikki - siis aivan kaikki - tietävät miten juttu on mennyt. Kukaan ei ole sitä kaunistellut, ei rumentanut, eikä exä ole koskaan niitä juttuja kieltää. Hän tietää mitä on tehnyt, ja tietää muidenkin tietävän.
""Totuus on kuitenkin se, että lapset erossa kärsivät kaikkein eniten, uudet suhteet eivät sitä myöskään myönnä, mutta totuus on kuitenkin, että lapset ovat tiellä ja kaiken lisäksi muistuttavat niistä ex:stä aina. ""
Se on totta, että eroissa lapset kärsivät eniten. Sehän on selvä. Äiti ja isä haluavat toisistaan eroon, mutta lapset eivät kummastakaan. Mutta tuo ei ole totuus ainakaan minulla, että lapset ovat tiellä ja muistuttavat existä. En ole koskaan kokenut, että mieheni lapsi olisi tiellä millään tavoin. Hän on minulle tärkeä. Eikä hän muistuta minua mieheni exästä, en pidä häntä vanhempiensa jatkeena tai kuvana, vaan hän on ihka oma valloittava persoonansa.
Mutta kerro toki vielä, että millaisen näkemyksen miehen ex voisi omaan petokseensa antaa, jotta se ei olisi niin paha teko?
Mieheni ei ole pettänyt, ei ole väkivaltainen, ei juo alkoholia, ei polta tupakkaa, ei rieku baareissa, vaan on ennemminkin kotihiiri. Ehkä miehen exä kaipasi seikkailua, mutta ei kai pettäminen ole oikein silloinkaan?
Osuvasti kirjoitettu. Kiitos sinulle.
Kuten lissukan vastauksesta huomasitkin, hän kääntää jokaisen asian niin että, syyllinen on joko uusi puoliso, tai mies; muttei missään tapauksessa se äiti/ex-vaimo.
Lissukka väittää nyt miehesi syyksi sitä että hänen exänsä petti. Toki kummankin puolison "syytä" on se että, oma suhde on jo niin huonossa jamassa, jotta kolmas kiinnostaa, mutta pettäminen oli kuitenkin vain ja ainoastaan sen pettäjän valinta. Onnellisessa ja toimivassa suhteessa ei tarvitse hakea mitään oman suhteen ulkopuolelta (tätä on jankattu lissulle itselleenkin monet kerrat).
Nyt jään kiinnostuneena seuraamaan kuinka lissu alkaa vänkäämään sinulle jotain omaa teoriaansa. Tai sitten hän jättää kommentoimatta ja sirtyy jankkaamaa seuraavaan kirjoitukseen.
Sinä "-----":
Kirjoitat kypsästi ja osuvasti. Pettämiseen ei ole mitään, siis ei yhtään mitään, lieventävää asianhaaraa. Typerää ja halpamaista jopa lissulta kääntää sellainenkin asia viattoman osapuolen syyksi, vain sen takia, että pettäjänä on se hänen jumalolentona pitämänsä ex-nainen. Lissu uskoo niin sokeasti siihen, että ex-vaimot ovat pyhimyksiä ja aina oikeassa. Ei tule sellaista päivää, että hän vastaisi mm. tähän, että "olet oikeassa, pettäminen ei ole koskaan oikein, miehesi exä teki törkeän tempun omalle puolisolleen", vaikka hän itsekin siellä pääkoppansa syövereissä tietää, että näin se on. Hänestä ei vain ole sanomaan sitä ääneen.
Ja huvittavaa sinänsä, että lissu aina parjaa täällä kaikkia uusikoita perheenrikkojiksi, jotka halpamaisesti nappaavat perheellisiä miehiä ja vievät lapsilta isän. No, eikös tässä tapauksessa juurikin se ex-vaimoke tehnyt näin, nappasi perheellisen miehen ja vei lapsilta isän. Ja toiseksi, lissu aina parjaa niitä jotka hyppäävät heti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja tuovat vieraita ihmisiä lasten kotiin. No, tässä tapauksessahan ex-vaimoke oli tehnyt myös näin. -----kirjoittaa että alle kuukausi eron jälkeen tämän salasuhde perheellinen mies, lapselle täysin ventovieras mies muutti sinne exän kotiin, heti kun lapsen isä oli lähtenyt pois!!! No, tätä lissu ei kommentoinut lainkaan. Mikähän lissun mielestä on siihen se "lieventävä näkemys"? Aika jännää että ex-vaimon tekemänä nämä asiat eivät ole niin pahoja, vaan ne ovat miehen syytä ja niissä on lieventäviä asiahaaroja... :D :D
Kautta aikojen on ollut niin, että totuuden puhujat ei ole suosittuja ihmisiä. Asioita pitää pimittää tai kertoa valheita, sitten on ihminen muiden jokossa.
Kukaan ei saa erottuja joukosta, pitää olla samaa mieltä.
Jos olet heikomman puolella, jäät sinäkin yksin.
Totta. Mutta mikä on totuus? ja kenen totuus?
Kyseiset asiat ehkä ovat kyseisen henkilön totuuksia, mutta ne eivät ole faktoja. Ne eivät ole vallitseva olotila saati yleistyksen peruste.
Se, millainen joku ihminen on tai ei ole ei ole millään tavalla sidoksissa siihen, mikä hänen roolinsa omassa ja muiden elämssä on. On silkkaa laiskuutta lokeroida kaikki "uusikot" kauheiksi, kaikki "yh:t" uhreiksi, kaikki miehet "kylmiksi"... no herran jestas sentään.
Ja nyt syntyi totuuksia kun joku niin päästi suustaan.
mutta totuuksista faktoihin:
JOKAINEN naisihminen tietää (tai ainkin _pitäisi_ tietää) että aina kun kyseessä on lasten hankinta niin aina loppupeleissä se on ÄITI joka on vastuussa lapsestaa. MIhinkään muuhun et voi luottaa 100 % kuin itseeesi.
Siinä vaiheessa luulisi miettivän onko se talous, koulutus, ja oma elämä muutenkin siinä kunnossa, että lapsia voi hankkia ja että lasten kanssa pärjää yksinkin JOS sattuu käymään niin, että mies lähtee (oli syyt sit mitkä tahansa, mutta muistakaa, että parisuhteeseen ja niiden ongelmiin tarvitaan aina kaksi ihmistä)...
Sanos nyt kuka se on se heikko, tässäkin ketjussa on petettyjä, jättettyjä ja yksi nainen jonka miehen ex on pettänyt , äitejä eronneita ja kuitenkin kaikki menneet eteenpäin elämässään eivät ole jääneet tuleen makaamaan.
Kukaan ei ole herjannut kenenkään lapsia.
Lissun puheet eivät ole mikään totuus.
Ongelmia voi aiheuttaa ihan yksinkin, oli sitten mies tai nainen. Parisuhteen ongelmat eivät välttämättä ole molempien vika.
Minäkin olen eronnut, ja olin se jättävä osapuoli. En vaan enää tuntenut ex-miestäni kohtaan mitään, olimme viimeiset vuodet kuin kämppiksiä. Elelimme saman katon alla, pyöritimme arkea, ja suhteemme muuttui täysin platoniseksi. Ex-mieheni on hyvä tyyppi, hyvä isä, ei hänessä mitään vikaa ollut, en vain enää rakastanut häntä.
Eron jälkeen lapset ovat olleet exällä joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun. Minulle tämä passaa, mieheni on yrittäjä joten hän on melkein aina töissä. Exän uusi vaimo on mukava ja asiallinen nainen, ei mitään pahaa sanottavaa hänestä, lapsetkin tykkäävät.
En koe olevani mikään uhri, enkä heikko. Eikä minua tai lapsiani ole kukaan herjannut tai haukkunut, me kaikki tullaan toimeen keskenämme. Ollaanhan tässä sentään aikuisia ihmisiä. Muutenkin koko tuo haukkumis- ja herjaamisjuttu kuulostaa oudolta, enpä ole moiseen törmännyt enkä moisesta kuullut ainakaan omassa lähipiirissäni, että kukaan puolisonsa lapsia kiusaisi. Eiköhän me uusperheellisetkin olla ihan tavallisia ihmisiä, isiä ja äitejä, olemme vain sattuneet joskus eroamaan, ei se ihmisestä tee pohjasakkaa tai tuomitse ihmistä ikuiseen yksinäisyyteen.
Peukutetaan äideille.
Äidit on vaan voittajia. Kaiken ne kestää kun sutturat rellestää.
Unohdat että "sutturat" (tällähän tarkoitat uusperheiden äitejä) ovat äitejä. Joten peukku kaikille äideille!!!
Kaikki olemme siis voittajia, koska olemme ÄITEJÄ!!!!!
Minusta voisi välillä olla lasten puolella.
aloittajalle sellainen pikku tähdennys että suurimmassa osassa tapauksia mies ei ole lähtenyt vaan nainen ottanut eron. useimmiten vieläpä niin että miehellä olisi ollut syytä lähteä suhteen muututtua todella epämukavaksi mutta on kestetty vaikeaa naista. ja olen muuten nainen. veljelleni kävi juuri näin. vaikealuonteinen huono itsetuntoinen nainen jolla joka päivä oli huono päivä.
Eikös se ole niin että n. 70 % avioeroista on tehty naisten aloitteesta? Näin muistelisin. Täytyypä tarkistaa asia, varmasti löytyy tilastotietoa...
Huomaatteko kaavan? Ns. Lissu ihminen heittää syytöksiä. Muu valtakunta puolustelee.
ELi koko keskustelu menee pääosin puolustuskannalla yhden ihmisen väitteiden takia.
Mitäs jos alettaisiinkin käyttäytymään samalla tavalla kuin tämä ns lissu ihminen ja aletaan oikeen roppakaupalla syyttämään kaikki eks naisia ja yh:ta? Siinäpä olisi lissulla sydänkohtaus tulossa.
haha. no ei. Se se ero on. Me emme syyttele. Me puolustamme.
Huomaatko että suurin osa täällä etsii vain lissun kirjoitusvirheitä ja siitä saa hirveen mekkalan aikaan. Muiden virheistä viis.
Sanoi lissu mitä tahansa vaikka kissa, siitä saa joku jo aiheen mekkalointiin..
Suuret ihmiset vaikuttavat jo läsnäolollaan. Se on hyvä asia, sillä sillälailla asiat tulee esille ja saa näkyvyyttä.
Sanoisin, että palsta on parantunut lissun ilmestyttyä paikalle. Ennen asioista keskusteletiin ja ne unohdettiin, nyt niistä keskustellaan ja keskustellaan ja keskustellaan!
Rakastan tätä palstaa.
Ja jos vastaus ei miellytä, heti lissutellaan. Ihan kuin lissuttelu olisi joku leima, joka lätkästään asioiden päälle, jotka ei kestä päivänvaloa.
samaa taktiikkaa tämä kyseinen henkilö käyttää kaikista uusista puolisoista "kaamea uusikko" lätkä ostaan ja saa haukkua minkä sielustaan haluaa.
On eri asia muodostaa asiasta keskustelua. Ja keskustelu syntyy juuri eriävien mielipiteiden johdosta. Se on kehittävää keskustelua.
Mutta se vaatii myös sen, että keskusteltavalla asialla on sisältöä.
Lisäksi, jotta keskustelu olisi kannattavaa se vaatisi sen, että mielipiteet pidetään mielipiteinä, asioita tarkasteltaisiin eri näkökulmista ja keskustelun edessä hyödynnettäisiin eri näkemyksiä,kokemuksia ja kantoja.
Jos ns keskustelu muodostuu jankutuksesta, saman asian toistosta siis, en näe, miten keskustelu olisi laadultaan hyvää.
Rajoittunut mieli toistaa asiat ja pysyy kannassaan tapahtui mitä tapahtui. Kehittynyt mieli osa erottaa toisistaan faktan ja toisen totuuden. Osaa muuttaa näkökulmiaan ja ohjata keskustelua.
Yksin on vain paha saada aikaan mitään kehittävää puhelua.
On typerää olla samaa mieltä vain siksi etä olisi hyväksytty tai niin muutkin! Siis aivan älytöntä! Enemmän se tuhoaa kuin korjaa ja auttaa. Ei pidä olla kaveri semmoisen kanssa, joka hyväksyy vaan samanlaiset mielipiteet, poikkeavuuksia ei sallita.
Kyllä minä sanon jokapaikassa mitä ajattelen ja mitä mieltä olen, enkä tee asioita vain siksi että niin muutkin. Teen aina omallatavallani tykättiin tai ei. En kaipaa ihmisiä ympärille, joilla on kriteerina se, että jos et ole samaa mieltä et ole tervetullut tänne!
Sen olen opettanut myös lapsilleni, nuoleskella ei ketään tarvi. Jos et kelpaa omana itsenäsnä, se ei ole silloin sinun tasoinen juttu.
En ole erimieltä sen takia että haluaisin huudattaa, vaan sen takia että olen sitä mieltä.
En halua miellyttää ketään valehtelemalla. Ja hyvin olen pärjännyt ja lapseni myös, kun tekee asioita oikein itselleen eikä muille, miellyttämisperhiaatteella se ei onnistu.
Jep. Se on sama kun yrittäis keskustella puhelimessa kuuluvan jonotusmuusikin kanssa! :D samaa toistoa kuulee hamaan loppuun asti ja pää sekoo kun ei mitään järkevää vastinetta ajalleen saa :D
Kuka sanoi, että pitää olla samaa mieltä. Olisi hyvin tylsää jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikista asioista, Eihän silloin olisi yksilööitä, vaan massoja.
Se tässä ei ole kyse. Sinä taisit ymmärtää, että kyse on siitä mitä mieltä sinä olet. Ei. se ei ole se pointti. Itseään on hyvä myös oppia ilmaisemaan.
Saat olla ihan mitä mieltä haluat. Tottakai.
Kyse on siitä, miten siitä sinun mielipiteestäni saa aikaiseksi hyvän keskustelun :)
No enpä näköjään saa, kun heti aletaan mässyttämään.. mutta minä siitä viis veisaan,olen sitä mieltä ja piste!
En hyväksy ex vaimojen ja lasten haukkumista, piste! Lasten ei kuulu paikkailla vanhempien liitttoja eikä matkustella ristiin rastiin, miellyttääkseen heitä. Aikuiset korjaa omat mokat, ei lapset. Aikuiset muuttaa ei lapset. Liiton voi kolmas osapuoli rikkoa ja ex vaimoja lapsia haukutaan täällä surutta! Mutta uusikkoja ei saa moittia mistään, mikään ei ole heidän vika.
Siinä yleiset asiat mitä en hyväksy keneltäkään. Ja piste.
Nämä on asiat joita en siis hyväksy, enkä moiti ketään yksistään, vaan kaikkia jotka siihen sortuu. Joten turha urputtaa siitä, että moitin jotain erityisesti.
Kyse on vaan asioista, ei henkilöistä, itse henkilöidytte niihin, kun kolahtaa.
Psykologiaa lukeneena, ymmärrän ihmisiä että vaikeat asiat kuohuttaa, eikä siihen auta periksiantaminen vaan sen asian sisälle pääseminen ja miettiminen. Jokainen on oman itsesä herra, ja vastuussa omista ratkaisuistaan.
Minä en hyväksy asioita jotka ei palvele meitä, enkä siksi että niin muutkin, vaan teen siksi, että ne sopii meille.
Meille ei sopinut se että miehen naikkoset, ne perheenrikkojat tulisvat meille asioita enempää sotkemaan ja se sopi meille paremmin kuin hyvin. Ja näin me saimme onnelliset lapset omiin elämiin. Lapset pitävät minua maailman parhampana äitinä, mutta asiasta mitään tietämättömät pitävät minua ja meitä hulluina!! Ehkä siksi, kun eivät kykene samaan.
Sanoisin, että jos olisin valinnut toisin, että päästänyt miehen naikkoset meidän elämään, olisimme todella hulluja.
Olet täysin oikeassa. Ketään ei pitäisi koskaan haukkua. Haukkuminen on lapsellista ja kertoo haukkujan omasta epävarmuudesta.
Ja aikuinen, joka lasta haukkuu on kyllä jotain täysin sairasta (onneksi en ole koskaan törmännyt ilmiöön).
Ja lasten ei kuulukaan paikkailla kenenkään liittoja. Olen täysin samaa mieltä. Siksi, jo lasta mietittäessä, pitäisi miettiä ettei lasta tehdä vain liiton jatkeeks korjaamaan välejä. Valitettavasti näin on käynyt liian usein. Ja sitten huomataan, että ei se lapsi takaakaan sitä, että puoliso pysyy siinä suhteessa.
Jokainen ihminen on vastussa omista tekemisistään ja sanomisistaan. Ja jokainen ihminen tekee ne omat valinnat ja päätökset.. Perustuen sitten omaan arvomaailmaansa ja haluihinsa. Valitettavasti joillain vanhemmilla ne lapset eivät ole se ykkösprioriteetti (kuka tahansa kun voi olla vanhempi).
MItä olen haukkumisesta täällä lukenut, niin kyllä. Sitä tapahtuu.. MIkä on naurettavaa. Koska täällä haukutaan vain käsitettä. ei ihmisiä. Ja tuo käsitekki pohjautuu "ei mihinkään realistiseen". Joten en puutu siihen sen enempää.
Poiketen sinun näkemyksestäsi sanon sen, että kyllä sitä "haukkumista" saa täällä kuulla joka ikinen taho, eikä vain nämä henkilöt joihin sinä viittaat. Mutta eipä se haukku haavaa tee, vai mitä.
Mielenkiintoinen lause, tuo psykologiaa lukeneena... mielestäni tuo lauseen jatko, on jotain, minkä jokaisen ihmisen tulisi ymmärtää ilman psykologian opiskeluja.
Kypsä ihminen tietää valintojensa ja tekojensa seuraukset.
Tekstisi ilmaisee selkeästi, että olet yh, ja nähtävästi sellaisena aiot pysyäkin (kun et tällaista ns. perheenrikkojaa, mitä nimistystä käytät näistä uusista puolisoista.. ts. toista miestä halua enää elämääsi).
Sinulla on vahvoja mielipiteitä, hyvä. Mutta tekstisi huokuu itsepäisyyttä ja kyvyttömyyttä nähdä asioita laajalla skaalalla ja niin sanotusti empatian kyky näyttää olevan hukassa. Kestäviä suhteita on vaikea luoda ilman näitä ominaisuuksia.
Itsepäisyydellä suojelet itseäsi, mutta samalla pidät muut ihmiset myöskin kaukana sinusta.
Minua ei oikeastaan yhtään häiritse nämä onnen ydinperhe jutut. Ei niistä kannata provosoitua. Itseäkin tympäisee exän uusi ja paljon, joten ihan mielenkiintoista niitä on lukea, vaikka saman toistoa paljon ovatkin.
Edelleenkään tämä "Lissu" ei ole ottanut kantaa nimimerkin ----- kirjoituksiin tuolla aiemmin. Tai otti hän kantaa, kirjoitti että vika on miehessä että häntä on petetty, ja että myös pettäneen ex-vaimon näkemys pitäisi kuulla. Mielestäni ---- kirjoitti tähän loistavan vastineen:
""Miehen exä petti miestään, perheellisen miehen kanssa. Piste. Millaisen näkemyksen miehen exä tähän voi antaa, joka hänen tekoaan lieventäisi? Hän voi selitellä tekoaan miten vain, mutta ei tehtyä saa tekemättömäksi selittelemällä. Pettäminen on aina törkeä ja ruma teko omaa puolisoaan kohtaan, varsinkin jos se on jatkunut yli vuoden ja vielä naimisissa olevan kanssa. Sitä et sinäkään voi varmaan kiistää, onhan sellainen törkeää, vai oletko eri mieltä? Vai millaisen näkemyksen miehen ex voisi tähän antaa, jotta hänen tekonsa muuttuisikin sallittavaksi?""
Koskaan ei Lissu enää tähän vastannut, vaan on ovelasti ohittanut koko asian. Samaten ohitti tämän:
""Ja toiseksi, lissu aina parjaa niitä jotka hyppäävät heti eron jälkeen uuteen suhteeseen ja tuovat vieraita ihmisiä lasten kotiin. No, tässä tapauksessahan ex-vaimoke oli tehnyt myös näin. -----kirjoittaa että alle kuukausi eron jälkeen tämän salasuhde perheellinen mies, lapselle täysin ventovieras mies muutti sinne exän kotiin, heti kun lapsen isä oli lähtenyt pois!!! No, tätä lissu ei kommentoinut lainkaan. Mikähän lissun mielestä on siihen se "lieventävä näkemys"? Aika jännää että ex-vaimon tekemänä nämä asiat eivät ole niin pahoja, vaan ne ovat miehen syytä ja niissä on lieventäviä asiahaaroja... :D :D ""
Mitä Lissu kommentoit näihin? Jään mielenkiinnolla odottelemaan :)
Lissu EI pysty noihin vastaamaan, hänellä ei yksinkertaisesti riitä älykkyys siihen, kun ei voikkaan jankata naikkosista vastaukseksi.
Ei lissu kerkee nyt, kun hän on sossussa hakees rahaa ja sitten sen jälkeen alkoon hakeen sitä skumppaa.
Sitten lissu ottaa naukut ja vielä toisetkin ja sitte hän alkaa kirjoittaa naikkosista, mutta ei vastaa kyssäreihin muuten kun naikostelemalla.
No voi hyvänen aika. Miksi joku kokee, että häntä haukutaan jos tänne kirjoittaa siitä mitä on todellisuudessa nähnyt tapahtuneen. Miksi joku omii itseensä kohdistuviksi.
Eihän kenenkään tarvitse puolustautua jos on elämässään aidosti elänyt oikein.
Nyt täällä jatkuvasti uudet suhteet puolustautuvat, huono omatuntoko sen tekee. Oletko todella on syynä toisen avioeroon ja lasten joutumiseen erolapsiksi. Mitä pahaa se toisen ex-puoliso on sinulle tehnyt, kun jatkuvaa on heidän tekemistensä arvostelu. Ovat pettäneet varsinkin naiset, ilman että mies olisi tehnty mitään, mutta mikä saa liiton tuohon jamaan. Pukevat lapset väärin, moititte lapsia likaisiksi ja lasten käytöksenkin olen monesti nähnyt ex-ihmisen saannokseksi.
Onkohan kukaan uusi suhde todella ajatellut, että miten raskas lasten taival on, he todella voivat reagoida olemalla huonotapaisia, riiteleviä ihan tuon elämänsä hirvittävimmän tapahtuman vuoksi, heiltä lähtee eron mukan koti totaalisesti, enää koskaan heillä ei ole sellaista kotia.
Te uudet suhteet , ette todellakaan tiedä, mitä tuossa puolisonne entisessä liitossa on tapahtunut, siitä ei kerro puolisonne ja yleensä entisen kanssa ei edes tavata, häntä vain pitää kaikssa moittia, johtuuko että yritäät jotenkin nostaa itseänne jalustalle.
Minä en todellakaan jaksa ymmärtää yhdenkään uusioliiton onnea, sillä sen taakse kätkeytyy useimmiten toisen ihmisen henkinen lyöminen, hylkääminen, joka on saattanut jatkua jo vuosi, en arvosta ihmistä joka hekee uutta ihmistä toisen tilalle, jättäen lapsensa nähdäkseen heitä vain silloin tällöin.
"Onkohan kukaan uusi suhde todella ajatellut, että miten raskas lasten taival on, he todella voivat reagoida olemalla huonotapaisia, riiteleviä ihan tuon elämänsä hirvittävimmän tapahtuman vuoksi, heiltä lähtee eron mukan koti totaalisesti, enää koskaan heillä ei ole sellaista kotia. "
BTW. Ei ole "uuden suhteen" asia ajatella, miehen lasten taivalta. Se on ihan lasten äidin ja isin homma kantaa vastuunsa lapsestaan. HUOM. Näin ketään syyttelemättä tai puolustelematta. Muytta jos lapsen tähän maailmaan teet (äiti tai isä) Niin siä olet se, joka siitä lapsesta huolehtii ja kantaa vastuun. Ei kukaan muu.
"Minä en todellakaan jaksa ymmärtää yhdenkään uusioliiton onnea, sillä sen taakse kätkeytyy useimmiten toisen ihmisen henkinen lyöminen, hylkääminen, joka on saattanut jatkua jo vuosi, en arvosta ihmistä joka hekee uutta ihmistä toisen tilalle, jättäen lapsensa nähdäkseen heitä vain silloin tällöin."
Uusioliitto, perhe, liitto, avoliitto.. Liitot ja perheet kariutuvat .Se on nykypäivää. Ihmiset eroavat.
Ainoa, mikä autaa on se, että eroavat ihmiset ovat sen verran kypsiä, että hoitavat vanhemmuutensa kunnolla erosta huolimatta. Taas korostan vanhempien vastuuta lapsistaan.
antakkee anteeksi kirjoitusvirheeni. Kännykällä on hieman hankala kirjoittaa. Liian isot sormet ;)
Taas sinä vain kiertelet ja kaartelet, et edelleenkään ole pystynyt vastaamaan nimimerkin ---- kirjoituksiin. Ovelasti yrität ohittaa nuo sinulle esitetyt kysymykset, alat aina vain saivarrella ja toistaa itseäsi, puhua ympäripyöreästi.
""Nyt täällä jatkuvasti uudet suhteet puolustautuvat, huono omatuntoko sen tekee. Oletko todella on syynä toisen avioeroon ja lasten joutumiseen erolapsiksi. Mitä pahaa se toisen ex-puoliso on sinulle tehnyt, kun jatkuvaa on heidän tekemistensä arvostelu. Ovat pettäneet varsinkin naiset, ilman että mies olisi tehnty mitään, mutta mikä saa liiton tuohon jamaan. Pukevat lapset väärin, moititte lapsia likaisiksi ja lasten käytöksenkin olen monesti nähnyt ex-ihmisen saannokseksi. ""
Miksi uudella puolisolla pitäisi olla huono omatunto siitä, jos miehensä ex-vaimo on pettänyt vuoden miestään perheellisen miehen kanssa? Miten uusi puoliso siihen liittyy? Vai onko se pettäminen uuden puolison vika? :D :D Hän kertoi tutustuneensa mieheensä pari vuotta eron jälkeen.
""Minä en todellakaan jaksa ymmärtää yhdenkään uusioliiton onnea, sillä sen taakse kätkeytyy useimmiten toisen ihmisen henkinen lyöminen, hylkääminen, joka on saattanut jatkua jo vuosi, en arvosta ihmistä joka hekee uutta ihmistä toisen tilalle, jättäen lapsensa nähdäkseen heitä vain silloin tällöin. ""
Edelleen, ---- kertoo miehensä exän hakeneen itselleen uuden jo ennenkuin entinen liitto päättyi, ja tämä lapselle täysin ventovieras mies muutti lapsen kotiin ALLE KUUKAUSI ERON JÄLKEEN, isän tilalle. Mitäs sanot tähän? Toimiko ex-vaimo mielestäsi oikein, kun näin teki? Onko se ok koska sen teki ex-vaimo, mutta jos mies olisi näin tehnyt, niin sitten se olisi väärin? Kerro nyt ihmeessä.
Se on ihan lasten äidin ja isin homma kantaa vastuunsa lapsestaan. HUOM. Näin ketään syyttelemättä tai puolustelematta. Muytta jos lapsen tähän maailmaan teet (äiti tai isä) Niin siä olet se, joka siitä lapsesta huolehtii ja kantaa vastuun. Ei kukaan muu..
heh heeee
Hyvänen aika ei tietenkään ja olisi suotavaa, että ne uusikot pitäisi ne näppinsä erossa miehen lapsista!!!!!!!
Kyllä se on ne uuskot jotka ovat sen keksneet että'" minun pitää hoitaa miehen lapset kun heidän äiti ei pysty"!!! Aivan heidän itse sanomaa ja keksimää, jotta saisivat "uhrautujan" leiman.
Ihan turha väittää että äisitä odottaa, ja kiittävät luojaa jos uusiot ymmärätisivät itse olla puuttumatta miehen lasten asioihin.
No et saa, ei täällä lissukaan saa anteeksi.
ei se mitään annan kuitenkin anteeksi teille :)
Hyvä, kerrankin kirjoitus, johon on helppo yhtyä! Ja kuka vielä sanoo, ettei yksikään täällä ole minun kanssani samaa mieltä! Heitä on, vaikka ei paljon, mutta sitäkin laadukkaampia ihmisiä.
Älä nyt niin riemuitse, hän oli vaan osittain sun kaa samaa mieltä, mutta monissa lauseissa myös erimieltä ja kritisoi sinua, lues tarkemmin.
Äläs yritä nakertaa taas niitä hiirenkoloja! Etsimällä etsit niitä eroavaisuuksia, mutta vähän hankalaa kun niitä ei ole!! Taitaa olla kyse vaan olla periaatteessa eri mieltä kuin minä, ja kun joku ei ole, ne eroavaisuudet keksitään tai etistään hinnalla millä hyvänsä. Hahaaa... jäit kiinni.
Sinusta siis pitää antaa heti anteeksi että perheesi on rikottu? Pystytkö siihen? Pystytkö olemaan se tuekva vanhempi lapsille, kun jokun näätä on rikkonut perheese?? Et varmasti pysty. Se on helppo sanoa mutta oiekesti et siihen pysty.
Tai sitten et ole misetä edes rakastanutkaan.
Ei voi sanoa että erot on nykypäivää, kuinka moni siihen tähtää, että menempä naimisiin jotta voisin kohta erota!!
Jos niin ajattelet, en suosittele sulle avioliittoa tai yleensäkään parisuhdetta.
On liikaa vaadittu, että äiti hyväksyykaiken, jaksaa itsnsä ja huoltaa lapset, kun mies vetelee lepopäiviä ja uusikko haukkuu ec perheettä senkun kerikiää. Sekö pitää hyväksyä ja olla kypsä tajuumaan että noh.. se oli siinä olette ihnaia uusikot, kun hajoititte lapsiperheen.. huh huh.. sun ajatusmaailma ei ole tästä maailmasta.
On se hienoo, että sullakin ressukalla on yksi, joka on jossainmäärin samaa mieltä ko sääkin, tuskin hän sentään on erottanut lapsiaan isästään niinkö sä.
Ja tuskin haukkuu kaikkia uusperheen äitejä perheenrikkojiksi, niinkö sä.
Käy lissu vastaamassa, kun kerran olet taas täällä. Äläkä saivartele joutavia.
Huomatkaa, heti kun puolustaa äitejä ja lapsia saa miinusta, ja kun hehkuttaa uusikkojen puolesta ja kannustaa heitä lisää haukkumaan ja moittimaan miehen ex pehrettä saa plussaa...;))))
Siitä voi päätellä, että mitä enempi ja mitä pahemmin niitä exiä ja lapsia haukkuu, sen parempi ihminen on.
Nyksiä ei saa millään tavoin mollata, se on kauheeta jos joku uskaltaakaan... hehän ovat parhaita ihmisiä... tosi ihania... ja onhan exissä ja lapsissa mitä haukkua...ne miehen rakkaat.
Ne miinukset ovat sinulle liisukka, aina, kun sinä jotain kirjoitat ja vielä kännipäissäsi niin ne on niin idiootteja tekstejä ei niihin voi mitään plussaa antaa.
Kerro millälailla ex on miehelle rakas, se meni kyl yli hilseen?
Eka kysyt, miksi syytellään. Ja samaan syssyyn teet sitä itse?
Nyt meni vähän ohi.
Niinpä.
Kyseisen kirjoittajan mukaan ei saisi solvata exiä. Hän itse silti nimittelee silti KAIKKIA uusia puolisoita sutturoiksi, kantturoiksi, naakoiksi, uusionaikkosiksi, ja väittää kaikkien uusien puolisoiden olevan perheenrikkojia, juovan miehen rahat ja elävän miehensä siivellä.
Ero onkin se, että muut täällä kertovat omakohtaisista kokemuksistaan. Jos jollain sattuu miehellä olemaan exä, joka käyttäytyy törkeästi, niin silloin parjataan vain ja ainoastaan tätä kyseistä exää, ei kaikkia. Kun taas "Lissu" parjaa yhtälailla KAIKKIA, yleistää, vaikka hän ei edes tunne henkilökohtaisestikaan yhtään uutta puolisoa.
Sinänsä huvittavaa tämä "Lissun" exien puolustelu. Esim. tuossa nimimerkin ----- kertomassa tapauksessa. "Lissu" puolustelee sitä ex-vaimoa, vaikka on selvää, että kyseinen ex-vaimo on tehnyt törkeästi. Ja "Lissu" vieläpä syyttää asiasta sitä petettyä osapuolta, ihan vain siitä syystä, että hän ei ihan periaatteesta voi syyllistää ex-vaimoa yhtään mistään.
Mutta mutta! Mietitäänpä kyseistä tapausta sen ex-vaimon petoskumppanin ja tämän ex-perheen näkökulmasta. Nimittäin, ----- kertoo miehensä ex-vaimon pettäneen PERHEELLISEN MIEHEN KANSSA. Eli tällä salasuhteella oli myös jossain lapset ja vaimo, jota hän petti.
----- myös kertoo, että kyseinen perheellinen mies muutti miehensä ex-vaimon luo heti eron jälkeen. Tällöinhän myös tästä ex-vaimosta tuli UUSI PUOLISO, ja vieläpä sellainen perheenrikkoja-uusikkonaikkonen, joista "Lissu" täällä usein kirjoittaa! Hän rikkoi teollaan niin oman perheensä, kuin tämän kyseisen petoskumppaninsa perheen.
Petoskumppanin vaimon näkökulmastahan homma meni näin:
" Mieheni petti minua. Sitten hän jätti minut ja muutti asumaan tuon uuden naikkosensa ja hänen lapsensa kanssa välittömästi eron jälkeen".
Ja se uusi naikkonenhan on -TADAA!- nimimerkin ----- miehen ex-vaimo!!
Mitäs "Lissu" tähän kommentoit?
Liitot ja perheet kariutuvat .Se on nykypäivää. Ihmiset eroavat.
Joku nyt on kirjoittanut näin viisasta tänne, toivottavasti tähän suuntaan ei todellakaan mennä, tällainen toiminta ei saa olla nykypäivää eikä eilispäivää rikä tulevaakaan päivää. ei ihmissuhteilla saa leikkiä, leikit pitää leikkiä lapsena ollessa ei enää perheellisenä.
Arvoisat ex-puolisot, jotka olette petääneet, jospa nyt kirjoittaisitte tänne näille miehienne uusille naisille tiedoksi millaista elämä oli heidän kanssaan.
Miten kauan jaksoitte katsoa miehen "oman tilan hakemista" ja jatkuvaa menoa yksin, Millä tavoin nimitteli, miten huolehti lapsista vai eikö lainkaan, paljonko kaljoitteli. Kertokaa totuutta näille, jotta hekin ymmärtäisivät mistä kaikki on johtunut.
Niin ne tekee, mutta sinusta se vaan on yksi asia muidenjoukossa, suhtaudut kovin kepeästi siihen, Helppoahan se olisi jos ei olisi lapsia, mutta heitä pitää ajatella ensisijaisesti, he siinä enitenmenettää.
Pahaksi sen tekee, jos joku on tullut ja rikkonut pehreen. Sitä ei pysty kukaan anteeksi antamaan eikä varsinkaan uhotamaan.
Mietin usein, miten se perheenrikkoja pystyy elämään asian kanssa, että on hajoittanut perheen ja vienyt lapsilta isän. Sitä ei voi käsittää.
Meillä ei ikinä haluttu nähdä miehen naikkosia, eikä lapset saaneet ikinä olla niidne kanssa tekemisissä. Ja mitä minä olisin kirjottanut sille sutturalle? Heh.. varmaan et olipa kiva ylläri et hajoitit perheemme, ja onpa kiva kun lapset elämvät ilman isää, teit todellisen naisen työn!! Voi vee... sanon minä.
Meillä lapset ei maksa sutturan tekemisiä mokia, eikä isä ole oikeutettu lapsiaan unohtamaan, kun sen teki onneksi lapset unohtivat isänsä, Se oli parasta mitä olla voi. Sitä mies sai mitä tilasi.
Olisi kauheeta vielä nähdä sekin että lapset olisivat menneet pilalle, enkä tuntisis heitä, jos olisi mies pakottanut heitä näkemään sutturansa, huh huh.. en edes osaa kuvitella tilannetta. Onneksi sitä tilannetta ei ole ikinä tullut. Mieskin osaa hävetä.
se on jo! ihmisten moraali höltynyt. arvomaailmat pielessä! ei nähdä vaivaa minkään eteen kun helpommallakin pääsee! kyllä, tämä on yleostys, ei koske kaikkis. mutta se on juuri tätä päivää.
on se helppo aina muita syytellä. peilistä ei koskaan löydy vikaa.
Lapsettomat epäonnistujat vaan ovat sitä mieltä, että erot ovat sama kuin pois heitettävä vaatekappale. Ei mitään rajaa.. heille se ehkä on kun ei ole mitään menetettävää, mutta lapsia omaava ihminen ei ikinä psyty ymmärtämään sitä, että joillekin perhe ja lapset ei merkitse yhtään mitään, vaan pehreet voi rikkoa tuosta noin vaan. Tuiki tavallista, hah.. tunteeeton ja typerä ihminen ajattelee noin.
ne kaksi ihmistä suhteessa (isä ja äiti) ovat yhteisvastuussa liittonsa kestävyydestä. jos se ei toimi.ei voi muuta kun katsoa peiliin. katkerat hakee kaikki syyt ulkopuolelta.fiksut ottaa opiksi. itse onneksi ymmärsin tämän ja nyt olen uudessa paremmasa liitossa.. t.nuorena perheen perustanut eronnut äiti ja nykyinen uusperheen "äitipuoli".
Oletko perheen rikoja, kun niin puolustat niitä.
kyllä mulle miehen eksä soitti kiihtyneenä kun sai tietää meidän seirustelusta (hridän erostaan oli kaksi vuotta). haukkui miehen pystyyn (ts sanoi samat asiat mitä mies oli itse minulle kertonut. jätti vaan oman osuuden pois). siinä sitten juteltiin asiallisesti ja lopulta kyseinen nainen rauhoittui. kyseli ja annoin vastauksia. tämän jälkeen välit on ollut ok. ei mitään valittamista sieltä suunnalta ja moikkaillaan jos törmäillään.
Vai kolmas riko? Tässäkin uussuhde oli jo salaisessa suhteessa kun vaimo sai tietää. Js oliko nyt syy vaimossa? Näyttää siltä ettei...
AI että kolmas ei riko?
Meill
Oli yksi lapsi ja odotin toista kun mies alkoi pettämään. Sain tietää naisen (sutturan) nimen ja tunsin hänet, oli taksia ajava. Ei siinä ollut mitään sen kummempaa sanoin vaan ukolle, että vaihdoit sitten vanhempaan.
Otin eron ja tämän naisen mies oli myös ottanut kun sai tietää asiasta. Minun ukkoni ei sitten huolinutkaan sitä ihanaa naista kun se olisi ollut muu kuin salasuhde. Yritti vongata minua takaisin mutta olin nuori ja ehdoton en hyväksynyt pettämistä.
Tuli tuomaan sairaalaan kun synnytin lapseni jonkun korun, annoin sen avaamatta takaisin.
Oli ihan voittaja olo kun lapseni olivat vain minun, tykkäsin siitä vapaudesta. Minua ei enään se mies hakkaa ei ryyppää kodissani, eli se "naikkonen" teki suuren palveluksen minulle ja lapsilleni.
silloin ei ole suhde vakaalla pohjalla jos pitää lähteä "kolmansien" matkaan.
jatuokin lauseesi niin liioteltua yleistystä että melkeen itkettää sun puolesta.
Höpisis, tuo on vanha vitsi, se on vaan lause, jota on hyvä käyttää, ettei tunne syyllisyytttä että on rikkonut toisen liiton.
Vähän samoin kävi mulle ukkokullalla oli toinen melkeen vuoden, nainen oli hänen työntekijänsä, yrittäjä kun oli.
Vuodenpäivät ukko kävi reijältä reijälle ja narahti, yksi naapureistani oli hänet nähnyt kaupungilla tään naisen kans monta kertaa, ikänä ei ollut öitä pois, mutta ylitöitä pukkasi jatkuvasti, no meillä nuorimmainen oli vasta 2v ja olin kiinni siinä lapsessa töiden lisäksi ,et parisuhde jäi niinkö taka-alalle.
Hän olis halunnu pitää molemmat,mutta meikäläiselle se ei käynyt otin eron ja läksin, Kolme vuotta siinä sinkkuna elelin niin rakastuin yhteen taxiyrittäjään joka oli kaksi vuotta ollut sinkkuna se oli menoo ja nyt ollaan oltu aviossa 5v, molemmilla 2 tenavaa ja exä meni avioon sen työntekijänsä kanssa ja nyt hyvät välit häneen ja hänen vaimoonsa ja tenavatkin tykkää isällään olla.
Eroon syitä oli meissä molemmissa exä oli aina töissä ja meikä lasten kans töiden lisäksi ja näin se parisuhde jäi hoitamatta, nyt meillä on nykyisen kans myös yhteistä aikaa ja penskatkin alkaa olla jo isoja sekin helpottaa asiaa, yhteisiä penskoja ei tehdä, kun molemmilla kaksi tervettä peskaa.
jos tuo saa olosi patemmaksi niin voit uskoa niin. omasta mielestäsi sinulla ei ole miyään tekemistä suhteesi katiutumisen kannalta? ylläri, että ajattelet noin.
juoppo!
Peukkuja äideille.
Kiitos :) eikä me ruikuteta. Lapset on terveitä ja pärjäävät nyt isonakin hienosti...
Koittakaa nyt herran tähden ihmiset jo ymmärtää, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja monenlaisista eri taustoista! Sen perusteella EI VOI lokeroida ihmisiä, että onko naimisissa vai ei, onko lapsia vai ei, onko entinen vai nykyinen vai tuleva, onko nainen vai mies, onko äiti vai isä! Tämä kun nyt menisi täällä jokaiselle jakeluun, niin jo jäisivät nämä iänikuiset typerät jankkaamiset, herjaamiset ja tappelut tälläkin palstalla!
Kaikki uudet puolisot eivät ole lapsettomia perheenrikkojia. Useimmiten suhde alkaa eron jälkeen, ei aina, mutta EI VOI YLEISTÄÄ. Uudet puolisot voivat olla itsekin äitejä/isiä, ihan tavallisia perheenäitejä ja isejä. Jotkut eivät pidä puolisonsa lapsista, jotkut pitävät, jotkut pitävät kuin ominaan. Ja muistakaahan, että uudet puolisot saattavat itsekin olla jonkun toisen exiä.
Kaikki exät eivät ole uhreja. On exiä, jotka ovat pettäneet. On naisia, jotka ovat pettäneet. On miehiä, jotka ovat pettäneet. On naisia, jotka ovat jättäneet. On miehiä, jotka ovat jättäneet. On pareja, jotka ovat eronneet yhteistuumin. Exätkin voivat olla uusia puolisoita, uusille miehilleen.
Kaikki isät eivät ole vastuuta pakoilevia luusereita. Sellaisiakin isiä on, mutta on myös hyviä isiä. Isiä, jotka haluavat olla lasten elämässä eron jälkeenkin. Isiä, jotka kaipaavat lapsiaan, jotka haluaisivat tavata lapsia enemmänkin. On isiä, jotka tapaavatkin lapsia äitiä enemmän. On yksinhuoltajaisiä. On isiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Koittakaa nyt perkule sentään irtautua noista äärettömän typeristä stereotypioistanne ja nähdä maailma vähemmän mustavalkoisena!
Tämän aloituksen ja riitelyä pullollaan olevan keskusteluketjun perusteella otin asian puheeksi terapeuttini luona. Kysyin, että mikä on hänen mielestään se uusperheiden suurin kompastuskivi, ja mikä on suurin syy uusperheiden epäonnistumiseen? Mainitsin, että luen keskustelupalstoja, ja kerroin, että täällä eräs ihminen kokee, että palsta on pullollaan vain uusien puolisoiden kirjoituksia ongelmia aiheuttavista existä.
Terapeuttini kertoi, että se on ihan ymmärrettävää, että vertaistuen hakijoita ovat suurimmassa määrin uudet puolisot, jotka kipuilevat uudessa perhe-elämässään. Ja että suurin syy uusperheiden kipuiluihin hänenkin kokemuksensa perusteella ovat EX-PUOLISOT, SILLÄ NIMENOMAAN EX-PUOLISOILLA, YLEENSÄ LASTEN ÄIDEILLÄ, ON AVAIN UUSPERHEEN ONNISTUMISEEN. Kun mies, jolla on lapsia edellisestä liitostaan, rakastuu uuteen ihmiseen, eikä ex-vaimo sitä ajatusta kestä, että mies on löytänyt uuden onnen, koituu liian usein uusperheiden kohtaloksi. Tai vähintääkin ajaa uusperheen jäsenet perheterapeutin vastaanotolle, puimaan ongelmia ja kipukohtia, joista suurimman osan usein aiheuttaa se EX-PUOLISO, JOKA EI HYVÄKSY EX-MIEHENSÄ UUTTA ONNEA (johtuen usein mustasukkaisuudesta, katkeruudesta, omasta yksinäisyydestä, kun itse ei ole uutta löytänyt).
Harvoin kuulemma sellaiset uusperheet kipuilevat, joissa miehen ex-vaimo ei lyö kapuloita miehen uuden perheen rattaisiin, vaan keskittyy omaan elämäänsä, ei puutu ex-miehen uuden perheen asioihin, aikatauluihin eikä yritä vaikuttaa uuden perheen dynamiikkaan haitallisesti, ja mikä tärkeintä: ei yritä sabotoida lasten suhdetta isään omassa mustasukkaisuudessaan ja kostonhimossaan, koska itse ei kestä ajatusta ex-miehestä uuden naisen kanssa.
Jos katkera ex-vaimo päättää tehdä ex-miehensä perhe-elämästä helvettiä, hän liian usein onnistuu siinä. Ja ikävä kyllä, eniten tästäkin kärsivät lapset.
Eli hyvä aloittaja:
Tällä palstalla ex-vaimot saavat usein sontaa niskaansa, koska EX-VAIMOT ITSE ALOITTAVAT SEN SONNANHEITTELYN, siellä tosielämässä. Olen paljon lukenut täältä uusien puolisoiden kirjoituksia, joissa on kerrottu ex-vaimojen tehneen aivan uskomattomia asioita. On laitettu lapset vakoojan rooliin, levitetty juoruja, estelty lasten tapaamisia, jopa haukuttu lapsille isää ja tämän uutta vaimoa. Aivan uskomattoman epäkypsää, itsekästä ja halpamaista!
Kirjoitat, että heikompaa on helppo sortaa. Ei se ex-vaimo siinä kuviossa heikoilla ole, hänellä nimenomaan on valta murskata koko muuten hyvin toimiva perheidylli, jos hän niin haluaa. Ja liian moni tuntuu haluavan.
Ja itse en ole exä enkä nyxä. Elän ydinperheessä, mutta lapsena elin uusperheessä.
Ja joku varmaan haukkuu "hulluksi", koska kerroin, että minulla on terapeutti. No, syy siihen on se, että biologinen äitini oli alkoholisti. Elin hänen valtansa alla isäni kanssa varhais-teiniksi asti, kunnes isä lähti ja vei minut mukanaan. Koen, että minun tavallinen lapsuuteni alkoi vasta tuolloin. Isäni löysi uuden puolison, ja äitipuoli on minulle rakas edelleen.
Biologinen äitini kuoli pari vuotta sitten, viinapiru hänet vei. Ja kun sain oman lapsen, aloin mielessäni käsitellä omaa äitisuhdettani. Ja se oli rankkaa. Siksi olen puhunut asiasta terapeutilla, purkanut lapsuuteni tuskaa.
Saman minäkin olen kuullut, juurikin tuon että avaimet uusperheen onnistumiseen ovat sen ex-puolison taskussa. Tosihan se on, että kuka muka jaksaa joskus vuositolkulla ottaa p-askaa niskaan miehensä ex-vaimolta. Ja vaikka ei olisi mitään perheitä rikkonut, vaan alkanut seurustella sinkkumiehen kanssa, ja jonka lasten kanssa tulee toimeen ja asiat sujuu muuten mutkattomasti. Ja vaikka ei olisi välttämättä koskaan edes kyseistä ihmistä tavannut!
Vaikka kuinka rakastaa miestään, niin onko se rakkaus niin ylitsepääsemätöntä, että viitsii sen vuoksi kuunnella huorittelua, antaa täysin tuntemattoman raivohullun naisen solvata ja levittää sinusta juoruja pitkin kyliä, ja kaiken päätteeksi vielä kyseinen nainen estää miestäsi tapaamasta omia lapsiaan sinun vuoksesi?? Kyllä siinä menee järki jopa sillä kaikkein lehmänhermoisimmilla ihmisellä.
Olen kertonut täällä omasta uusperhekokemuksestani. Mieheni oli ihana, ja lapsetkin olivat aluksi ihania, ennenkuin äitinsä ryhtyi heitä manipuloimaan minua vastaan. 15-vuotias teinipoika, jonka kanssa alkuaikoina katsoimme yhdessä elokuvia, ja jonka kanssa totesimme meillä olevan samanlainen huumorintaju, haukkui minua suhteeni loppupuolella h-uoraksi. Kuvitelkaa. Ja minä näin tämän pojan silmistä, ettei hänen ollut hyvä olla. Hän oli kahden tulen välissä, äitinsä kiirastulessa. Hän tiesi, että jos hän enää koskaan olisi minulle mukava, hän saisi äitinsä vihat niskaansa. Säälin häntä niin että sydäntä särki.
Samainen pojan äiti alkoi soitella kotiini, määrätä, mitä minun pitää laittaa päivälliseksi, milloin minä saan kodissani imuroida, minkähajuista huuhteluainetta minun täytyy hänen lastensa pyykkeihin laittaa. Enkä kuulemma saisi enää lasten nukkumaanmenon jälkeen tehdä mitään kotitöitä, että lapset saavat nukuttua. Kyllä minä aloin tuntea olevani täysin tuntemattoman ihmisen holhouksen alla, minä, aikuinen ihminen. Enkä jaksanut enää, vaan lähdin.
Tämä uusperhekokemus jätti minuun arvet. Tunsin oloni syvästi loukatuksi, ja surin menetettyä parisuhdettanikin. Rakastin miestäni, mutta hänkin oli avuton exänsä mahdin edessä. Se nainen oli suorastaan pelottava, ja säälin miestäni, sekä hänen mahdollisia tulevia naisystäviään. Minäkin olen purkanut oloani terapiassa, koska pelkäsin, että tulen niin uusperhekammoiseksi, etten enää koskaan uskalla sitoutua, jos toisella sattuukin olemaan lapsia. Minunkin terapeuttini painotti, että miehen ja ex-vaimon välit ovat ratkaiseva asia. Jos ex-vaimo käyttää valtaansa vielä eron jälkeen, on uusperheellä riski kaatua.
Tämän ketjun aloittajahan on nimenomaan se sama tyyppi, joka ITSE aina aloittaa niitä älyvapaita keskustelujaan muka-uusikkona, jonka miehen lapset ovat lihavia ja haisevat ja käyttäytyvät huonosti eivätkä osaa mitään eivätkä ole koulukypsiä...
Ja tiedän, samainen tyyppi tähän nyt älähtää, että enkä varmana oo, mutta älä jaksa, KYLLÄ ME KAIKKI SEN TIEDÄMME, emme ole tyhmiä.
Sinänsä huvittavaa, että kyseinen tyyppi moittii täällä ihmisiä asioista, joita hän itse keksii! Ei täällä kukaan tosissaan ole tuollaisia aloituksia tehnyt. Kaikki uusien puolisoiden tekemät keskustelunaloitukset, koskien miehensä exää tai lapsia, ovat olleet asiallisia. Jos jonkun exä tosissaan mekastaa ja riehuu, niin saa kai siihen hakea vertaistukea? Ai niin, sun mielestäsihän kukaan ex-vaimo ei koskaan tee mitään väärin, vaan he ovat pyhimyksiä, mutta me kaikki tervejärkiset tiedämme, että kyllä niitä hankaliakin exiä on, voi pojat että niitä onkin. Tämän sanomisella en sulje pois sitä, että on varmasti hankalia nyxiäkin, mutta kyllä niitä hankalia tapauksia on molemmissa!!
Eli ensin sinä ahkera palstamekastajamme aloitat uuden keskustelun, jossa kerrot perustaneesi läksykerhon tyhmille miehesi lapsille ja että lapset ovat läskejä ja haisevat ja tukkaki pitäis leikata ja exäkin on persseestä...Sitten perään teet uuden aloituksen, jossa muka silmät pyöreänä kauhistelet, kuinka nuo uusikot täällä haukkuvat miehen exää ja lapsia...
Siis haloo, onko sinulla mahdollisesti jonkinlainen jakomielitauti? Ei siis millään pahalla, mutta kun keskusteletkin täällä usein muka niin vakavissasi itsesi kanssa.
Anyway, älä syytä meitä muita omista tyhmistä jutuistasi!!
Minuakin tämä asia on huvittanut aina suuresti.
Se typerien aloitusten tehtailu, ihan vain provosointimielessä, ja sitten niiden taivastelu :D
En jaksa enää lukea niitä, saati kommentoida.
Alaspäin tämän palstan taso on mennyt, kuin lehmänhäntä.
Enimmäkseen vietänkin aikani aivan muilla keskustelupalstoilla.
Exiä ja äitejä saa hukkua ihan vapaasti ,mutta uusikot ovat hyviä ja osavia he osaa pareminin kun äiti ja lapet saa myös haukkua.Kaikki lapset ja äidit ie halua vierata naisia sotkemaan elämäänsä, riittää kun rikkoivat perheen.
Lopeta lissu sitten se exien ja lasten haukkumis viestien tahtailu tänne. Sillä on tämäkin asia ratkaistu. Hävitä koneesi, niin täällä ei sen koomin ole yhtään haukkumaviestiä.
Kaikki uudet puoliost eivät ole rikkoneet perheitä.
Kaikki uudet puolisot eivät hauku toisia.
Kaikki uudet puoisot eivät puutu toisten asioihin.
Vai oletko sitä mieltä että kaikki näin tekee? Tunnetko suomen maan kaikki uudet puolisot?
Etkö todellakaan tunne yhtään normaalia uutta puolisota?
Tämä S24 foorumi ei riitä siihen että, voit noin karkeasti yleistää, varsinkin kun ottaa huomioon että, teet itse kaikki ne haukkumisviestit.
Jos väität että kaikki uudet on perseestä ja tunnet kaikki suomen uudet puolisot, olet todellakin sekaisin päästäsi.
Tuo on totta. Äidit ja lapset on joillekin niin suuri uhka ja kateuden kohde, että heidät pitää teilata surutta ensin pois, jotta voi itse loistaa. En ymmärrä miten se mies antaa kaiken tapahtua, mutta eiväthän he täällä mesoakkaan samoin kun hieän uudet naiset, jos tietäisi että joku haukkuu hänen ex perhettä, niin tuskin sietäisi ja monet lemppaisi uuden akan pihalle.
eiköhän se "paremmuus" ole ihan henkilöstä ja hänen ominaisuuksistaan kiinni. ei siitä mikä hänen roolinsa milloinkin on.
Kun uudet sutturat pysyvät poissa miehen lasten ja exän elämästä, asiat olisivat hyvin. Mutta kun eivät malta olla sohaisematta sinne, kun ovat vauhtiin päässeet.
Eihän ne miehen exätkään mene sorkkimaan sen miehen uuden suhteen entiseen perheeseen, niin mikä oikeus uusiolla on alkaa haukkumaan ja kiusaamaan miehen ex perhettä? Sitä ei niinkuin voi käsittää.
Eikö se suttura ole sen miehen kanssa, miksi sen pitäisi alkaa seukkaa miehen exänja lastenkin kanssa?
Ei kaikki lapset halua vieraita ihmisiä elämäänsä sotkemaan mutta jos se on isän näkemisen ehto, niin lapset tekee pitkin hampain mitä vaan jotta näkee isän.
Jos he malttaisivat pitää kätensä miehen läheisistä, kaikki lisi hyvin. Monella on, kun eivät ole laskeneet vieraita ulkopuolisia sutturoita omaan elämään. Ei heillä ole mitään velvollisuutta katsella niitä ex miehen vaihtuvia.
Jos joku suttura tunkisi meidän elmämään, niin tottahitossa minäkin tunkisin sen ex miehen sutturan elmään ja perheen sekaan, aivan varmasti. Ei ole mitään yksipuolista toimintatapaa, samoin mulle kuuluu se mikä sutturallekin.
Voi luoja sinä olet sekaisin. Siis ihan tosissaan sekaisin.
Hae viimeinkin itsellesi apua, ennenkuin on liian myöhäistä.
Hullu mikä hullu, ei siitä mihkään pääse! Hoitoa kaipaa tuo kalkkuna!
Jai jai... itse olet vanha harppu! Jos susta äiti on hullu kun suojelee lapsia, ja isä joka hylkää lapset on hemmetin ihana ihminen niin kyllä se sinä olet se hullu!
Jos minä hylkäisin lapset olisnko susta ihana äiti?
En ikinä tekisi nii, vaikka olen susta huono äiti. Ennemmin oon huono kuin hylkäisin lapseni.
Ei kun sinä olet ihmisenä täysin kaheli ämmä! Osoitat sairautesi täysin noilla mielipuolisilla jankkaamisilla ja haukkumisillas vuodesta toiseen!
Ja sitä paitsi, et sinä mitään lapsia puolusta, vaan omaa hullua, omaa katkeraa ajatusmaailmaasi. Olithan valmis hylkäämään omat lapsesi, jos nämä olisivat uskaltaneet haluta tavata isäänsä! Et sinä mikään hyvä äiti, olet tyranni joka käytti valtaansa lapsiaan kohtaan, joka tavoitteli omia etujaan.
Joten pidä se leipäläppäs ja läppäris kiinni, niin ei tarvitse kauhistella sitä miten kaheli olet!
Puolustin meitä kaikkia! Se on totta, emme me hyväksyneet ikinä sitä että joku täysin vieras naikkonen tulee meille tosta noin vaan sotkemaan ja haukkumaan. Miksi pitäisi perheenrikkojat ottaa avosyylin vastaan ja vaikeuttaa meidän elämää ihan suosiolla? Sitä emme me ymmärrä.
Olemme onnekkaita, kun ei ole tarvinnut kärsiä ja lapset ova saaneet onnellisen lapsuuden, vaikka he menettivätkin isän mutta ei onneksi meidän takia, vaan täysin vieras ulkopuolinen suttura rikkoi perhemme, ja sen seurauksena mies menetti lapset. Kuka nyt sutturuidne kanssa haluaisi kaveerata. Täysin hullua.
Olemme etuoikeutetussa asemassa, kun ei ole tarvinnut kohdata niitä ex isän ex miehen sutturoita ikinä. Mies on pitänyt piilossa poissa meiltä, eikä meidän velvollisuus olekkaan ottaa heitä meille. Emmehän mekään mene sen sutturan kotiin häntä katselemaan.
Onneksi lapset hylkäsi isän, saa mies nähdä ettei ole oikein tehdä mitä haluaa, ei edes isän.
Lapsetkin ovat onnellisia, sanovat että olen maailman paras äiti. Emme ole koskaan kaivanneet niitä miehen sutturoita, mitä me sanoisimme sille? Ai kiva kun tulit meille sotkemaan ja haukkumaan? Siitäkö pitäisi pitää?
sinä saatat olla miehen uuden naisen lapsille / heidän tuleville lapsilleen tuo täysin vieras naikkonen. ja itse toimit juuri niin kuin nuo sinun kuvaamasi naikkoset mielestädi toimivat. siitäkö tämä kaikki kumpuaa?
Minä voin olla mikä vaan kenelle tahansa, kunhan onmat lapseni ovat saaneet viettää turvallisenja onnellisen lapsuuden. heille en ole ikinä halunnut sellaista kohtaloa, että isä toisi uudet naikkoset heidän elämäänsä sotkemaan ja heitä haukkumaan. Sitä en ole halunnut omille lapsilleni ikinä.
Olen omani halunnut suojata huonilta vaikutteilta ja miehen sutturoilta. He eivät kuulu meidän elmään.
Omille lapsille sitä suo ja toivoo vain parasta, ja sen olen omilleni saanutkin, eivät ole joutuneet pelinappuloiksi isälleen eikä hänen sutturoille, siitä lähdin, että he saavat onnellisen lapsuuden, ja he saivatkin sen. Täysinm inun ansiosta, mies ei olisi sitä suonut jos olisi yksin saanut päättää. Hän olisi varmaankin suonut lapsille elämän, jossa sutturansa olisi saanut vapaasti heitä haukkua ja kiusata.
Mutta pääasia, ettei omani ole koskaan joutuneet kokemaan mitään vastaavaa elämässään, koskaan, mitä täällä kauhulla lukee joka päivä.
Kaiksesta näkee myös sen, miten täällä ollaa kateellisia, kun eivät ole itse voineet tarjota lapsilleen onnellista kotia, vaan ovat joutnueet jakamaan omat lapset tyäysin vieraan ihmisen kansa. Minusta se on järkyttävää!! Suorastaan loukkaavaa lapsia kohtaan. Me emme olisi pystyneet elämään sen asian kanssa, että vieras naikkonen häärisi meillä ja haukkuisi aamusta iltaan.
;ää oon kalkkuna, sinä oot hanhi...kjäh kjäh...
Puolustele sinä nyt raukka kalkkuna ittees juu!!
Eihän ex mies ja uusi vaimo mitenkään ole käyttänyt pelinappuloina lapsia, vaan sinä olet heitä pitänyt pelinappuloina! Sinä olet kieltänyt heiltä isän, sinä olet uhkaillut heitä hylkäämisillä ym...sekö ei ole pelaamista, häh? Muka hyvä äiti, ja PÖH!!!! Voihan sitä toki itteesä kehuskella, kun kukaan muu ei sitä tee.
Toisekseen, sinähän olet ex-naikkonen joka on vaikeuttanut ex miehen elämää, tästähän tämä kumpuaa! Juuri tuolla "monia näkökulmia" sanoi hyvin tästä asiasta.
Myös tämä ihmetyttää, että miksi täällä Uusperhepalstalla pyörit, kun ei sinulla ole uusperhettä millään muotoa? Oletko häirikkökin vielä?
Eheiiiiii, puolustit vain ja ainoastaan ittees. Et ajatellut kuin omaa etuasi! Et olisi muuten lapsilta isää kieltänyt. Olit niin katkera miehelle siitä, että tämä sinut jätti, niin halusit kostaa lapsien kautta hänelle. Kavatit ja opetit lapses vihaamaan isää, jotta sinulla olisi parempi mieli kostosta. Et ajatellut lapsia yhtään siitä mitä he menettivät. Julistat täällä isoin sanoin sitä että olet onnellinen, että lapset hylkäsi isän, juuri nämä ovat sinun oppejasi ja lapset teki näin koska sinä pakotit!!!! Sinä olet pelkkä tyranni ja halveksuttava suttura!
Muka autat ja puhut lapsien puolesta...HAH HAH...ethän sinä edes puhu kuin itsesi puolesta!
haluatko toimia toisten lapsille juuri niin kamalasti kuin itse kuvailet muiden toimivan sinun lapsiasi (tai oikeastaan sinua) kohtaan? EIkö se ole hieman ristiriitaista?
Näinkö sinä otat lapset huomioon? Varmasti saavat sinunkin lasesi hienon esikuvan siitä, miten toisia ihmisiä kohdellaan ja miten konfliktit ratkaistaan.
Oletko miettinyt pidemmän päälle tämän toiminnan, periaatteesi ja ristiriitasi lähettämiä viestejä kohdistuen omiin lapsiisi?
MIelestäni, sinun, vahvana ja rakastavana äitinä, pitäisi näyttää omille lapsillesi miten tulla toimeen ja miten luodaan toimivat lähtökohdat elämälle,
Mielestäni on surullista, jos lapset oppivat pelkästään vihan ja haukkumisen sen sijaan, että keskittyisivät oman elämän laadun ylläpitämiseen.
Toisten haukkuminen kun on merkki kypsymättömyydestä ja omista sisäisitä demoneistä, jotka eivät välttämättä edes kohdistu oikeaan ohteeseen.
Jatkuva katkeruus ja haukkuminen, negatiivisissä ajatuksissa eläminen madaltaa elämänlaatua.
Jos ajattelet lapsesi parasta, keskittyisit ehkä hieman toisiin elämän aspekteihin. varmasti teidänkin elämässä on paljon muuta, kun tämä ex-miehesi ja hänen uusi elämänsä?
Toisena näkökulmana voisin sanoa, että jo itsesi takia, olisi hienoa, jos pystyisit päästämään irti. Ex-miehesi perheineen luultavasti juuri omastakin käytöksestäsi johtuen ylläpitävät tuota tylyä ilmapiiriä. Kukapa haluaisi toimivaa yhteistyötä hankalan ihmisen kanssa. Se on uuvuttavaa ja loputonta.
Nyt pää pystyyn ja oma elämä hallintaa. Menneisyydestä irti. Varmasti saat enemmän kuioitusta ja arvostusta, kun keskityt parantamaan omaa identiteettiäsi ja perheesi hyvinvointia.
Lisäksi haluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä, josko haluaisit jonkun, kenen kanssa keskustella näistä sinua painavista asioista ja kohtaamistasi ongelmista?
Ikälli näin on, olen mielelläni valmis jakamaan kokemuksia ja mielipiteitä kanssasi ihan privaatistikin.
Tottakai puolustan itteeni ja lapsiani, miksi en niin tekisi?
Jos sinä hyväksyt perheenrikkomisen, se on sun asia me emme, se on sairasta.
Sinun mielestä tuo miehen suttura ei vaikeuttanut meidän elämää, kun rikkoi perheen vai? Olet itse perheenrikoja, kun hyväksyt tuollaisen toiminnan, me emme hyväksy.
Ei meitä tarvi kehua, me osaamme sen itsekin, ja tiedämme että olemme parhaita, emme ole koskaan hajoittaneet kenenkään perhettä, siksi katoson, että minun lapsiani ei kaikenmaailman sutturat kiusaa, eikä ole kiusanneetkaan, pidin siitä huolen, kun meis oli niin nössö että halusi sutturoiden kanssa olla enemmin kuin oman rakkaan pehreen.
Mutta onneksi näin, emme olisi itse tajunneetkaan miten huono mies oli loppujen lopuksi. Rakkaus on sokea ja kestää paljon, mitä ei pitäisi.
Olisin hävennyt silmäni päästäni, jos olisin antanut luvan sutturoiden tulla meille, uskon ettei lapsemme olisi näin onnellisia ja ihania, kuinovat nyt, jos miehen naikkoset olisi päässyt heitä kiusaamaan ja haukkumaan, semmoinen kohtelu jättää ikuiset jäljet, kun riepotetaan minne sattuu ja haukutaan ja hankaloitetaan elämää.
Lapseni on säästyneet pljolta, ja siitä me olemme erittäin kiitollisia, ettei mies pakottanut meitä näkemään sutturoitaan.
Lapseni tietää kuinka rakastava äiti olen, ovat sanoneet monesti että olen maailman paras äiti.
Juuri siksi toiminkin niin, ettei ulkopuoliset sutturat pääse lapsiini vaikuttamaan huonolla tavalla, ja näkemään että seuralaista voi vaihtaa kuin paitaa. Se on erittäin huono esimerkki lapsille, että kyn kyllästyy lapsiin voi lähtä ja ottaa uusia ihmisiä tilalle, näin ei kunnon vanhempi toimi.
Lapseni ovat aikusiia, ja varsin onnellisia ja ihania, koska eivät ole joutuneet muuttelemaan talosta toiseen, ei näkemään vaihtuvia isänsä naakkoja, eikä kuuntelmaan naakkojen haukkumisia ym huonoa elämää. Ovat rauhassa saaneet viettää kotona oman lapsuuden ja turvallisen ajan.
En voisi kuvitella lapsilleni muunlaita lapsuutta, jos isä hylkää se on hänen asia, mutta maksaa myös suuren summan siitä, että niin teki.
Sanoisin, että kokonaisuudessaan, minunl apsillali on ollut aivan upea lapsuus vaikkei isää ole ollutkaan, vaan hän hylkäsi loistavat lapsensa. Koko suku ympärillä ja tutut ja kaverit, aivan mahtavaa. Sitä ei olisi ollut turvaa ja luottamusta, jos olisvat joutuneet matkustamaan viikottain kahden talon väliä, miä on erittäin stressaavaa lapsille, siksi aikuiset itse eivät sitä tee.
Heillä ollut hyvä lapsuus, ja se näkyy nyt, olemme onnistuneet. Ei lapsi kaipaa vieraita ihmisiä satoja ympärille ollakseenonnellinen, jos on yksikin kullanarvoinen aikuinen, se riittää. Ei se paljous ja määrä vaan se laatu.
Voin ollaylpeä äiti, yksin pystyin, ja olen siitä onnellinen.
Ja palkinto näkyy nyt siinä, että lapset ovat edelleen läheisiä, ja meillä on kivaa, aina. Jos olisin epäonnistunut, asiat ei olisi näin hyvin.
Oletko miettinyt, miten toimit esimerkkinä omille lapsillesi?
Sinun periaatteesi, käytöstapasi ja haukkumisesi opettaa lapsillesi varsin vääristyneitä toimintamalleja siitä, miten elämässä toimitaan konfliktien suhteen. Minun mielestäni ei ole hyvät lähtökohdat lapsille, jos muutenkin joutuu eroon toisesta vanhemmastaan ja vielä oman äidin halujen takia. Lapsen pitäisi pystyä itse (mahdollisuuden mukaan, ikä kysymys) päättämään, jos ei toista vanhempaansa halua tavata. Toinen ikäkysymys on se, että luotatko lapsiisi sen vertaa, että annat heidän itse päättää noin ratkaisevista asioista koskien heidän elämänsä? Pelkästään se, että heillä on mahdollisuus valita, tulee vaikuttamaan pitkälti heidä elämäänsä ja sen laatun.
Ketä sinä oiekasti suojelet ja miltä?
Haukkuminen ja mustamaalaaminen on epäkypsää käytöstä ja yleensä se juontaa juuresnä ihmisen omasta pahasta olosta, mikä yleensä sitten kohdistuu ihan epäolennaisiin asioihin.Tällaisten asioiden keskellä kasvaminen ei mielesätni luo onnellista lapsuutta saati vakaata ponnahduslautaa tulevaisuudelle.
Vauva huutaa kun on huono olla. Hän pyytää lähellä olevan aikuisen huomiota ja apua.
Näin toimii epäkypsä aikuinen jolla on huono olla. Hän haukkuu ja llevittää huonoa oloaan, jotta joku tulisi hätiin.
Ihan omaksi parhaaksesi keoitan sinua nyt päästämään irti menneisyyden haamuisa ja kohdistamaan voimavarasi itsesi ja lastesi hyvinvointiin. Näytä heille, miten kulkea pääpystyssä ja selvitä vastoinkäymisistä voittajana. Sillä sinähän heille olet, äitinä, se ensimmäinen ja ehdoton roolimalli.
Jatkuva haukkuminen, mustamaalaaminen ja negatiivisuudessa piehtarointi syö valtavasti energiaa ja huonontaa elämänlaatua. Lisäksi se vie huomion olenniasilta asioilta (hyvinvointi, onnellisuus, itsensä kehittäminen). Tätäkö sinä rakastavana äitinä haluat lapsillesi. Tämäkö on terve lähtökohta?
Juuri tuolla käytöksellä kasvatat lapsistasi näitä tulevia "naikkosia". Heidän moraalinsa ja toimintamallit ohjaavat heidät moraalittomiin toiintoihin muita ihmisiä kohtaan. Oma paha olo kohdistetaan muihin, muilla ihmisillä ei ole väliä. vastoinkäymisistä ei pyritä selviämään, vaan niihin jäädään vellomaan ja kasvatetaan itsesääliä muiden ihmisten kustannuksella.
Olet varmasti vahva ihmien (kun täälläkin jaksat kantaasi päivästä toiseen puolustaa) ja uskon, että jos kohdistaisit tuon energian johonkin kehittävään, saisit varmasti parannettua elämänlaatuasi ja ohjattua lapsesi vielä oikeille urille.
Huomaan, että sinua on satutettu joskus pahastikin. Ehkä sinulle ei kotona opetettu itsevarmuutta ja oongelmaratkaisua?
Jokatapauksessa, mikäli haluat keskustella sinuun kohdistuneista vääryyksistä ja kokemuksistasi ihan ajatustenvaihdon merkeissä, voin mielläni (ilman syyttelyä) näin tehdä.
Ilmoita, niin laitan sähköpostiosoitteen. Jos vain haluat. En kyllä lupaa olla oka asiassa samaa mieltä kanssasi. Mutta ehkä saamme molemmat uusia näkökulmia.
Hups, tuli tuplana. Samat asiat periaatteessa. No ei voi mitään :)
Ei tahtonut nettiyhteys tehdä yhteistyötä.
Satoja kertoja olet sanonut hylkääväsi lapsesi, jos he toimisivat sinun tahtoasi vastaan. Joten nyt on turha muuta väittää.
Ja toisekseen sinulla ei ole ydinperhettä, koska lastesi isä ei asu kanssanne.
VAIN JA AONOASTAAN SIKSI, jos lapset olisivat itse halunneet muuttaa isänsä ja nikkosen kanssa, tai isä olisi heidät pakottanut, silloin olisin joutunut VASTOIN OMAA TAHTONAI hylkäämään lapset.
En halunnut olla äiti, joka näkee lapsia silloin tällöin vaan äiti joka on läsnä lasten elämässä niin paljon kuin mahdollista.
Mitä lapset olisivat heneet minulla mos olisivat asuneet isän luona ja siellä olisi katala suttura, en halunnut olla osa sitä, että hyväksyn moisen lehmän elämäämme, lapsilla on parempi olla yhdessä paikassa eikä seilata ees taas.
Enkä pystyisi katsomaan lapsiani silmiin jos olisin antanut luvan lapsille naikkosten näkemisille, sehän olisi ollut hyväksyntä ja anteeksi anto julmalle teolle, että perhe ritottiin.
Missään nimessä ratkaisu ei olisi ollut helppo, ja olen erittäin kiitollinen,ettei niin ole käynty! Olen saanut olla lasteni kanssa .
Luojan kiitos että mies oli fiksu, eikä laskenut naikkosia meidän lähelle.
Jos olisin lapset hylännyt, se olisi vain ja ainoastaan siksi, että lapet ei olsi tarvinut enää minua,j os olisivat valinneet ne etovat naikkoset. Onneksi ei, onneksi!!!!
"VAIN JA AONOASTAAN SIKSI, jos lapset olisivat itse halunneet muuttaa isänsä ja nikkosen kanssa, tai isä olisi heidät pakottanut, silloin olisin joutunut VASTOIN OMAA TAHTONA" Sinä olisit joutunut? Entäs lapsen tahto? Kyllä se jos ikää on tarpeeksi tehdä tuollaisia päätöksiä niin on lapsen päätös. Millaisen käsityksen llapsi nyt saa, kun olet kieltänyt ja samalla eristänyt hänet toisesta vanhemmastaan?
Et voi rankaista lapsia tällaisesta asiasta!
Nyt huolestun totaalisesti.. Kaikessa tekstissäsi hyppää silmiin "sinä, sinä sinä, sinä" ja sinun tahtosi ja sinun päätöksesi!
Missä on lasten etu? Lasten tahto? lasten päätös? Jos lapsesi lisi halunnut muuttaa isänsä luokse, ei siellä asuva nainen voii hirveän kauhea "naikkonen" olla, jos oma aloitteisesti lapsesi noin olisi halunnut.
ENtäpä miksi lapsesi olisi halunnut pois luotasi? Nyt hälytyskellot soimaan äiti hyvä!
Jos omat lapseni haluaisivat vakituisesti muuttaa isänsä luokse (vaikka minun mielestäni meillä olisi hyvä arki, turvallinen koti jne) niin kyllä minä alkaisin muutamaan otteeseen miettimään, että miestä moinen halu juontaa juurensa, että miksi nykyinen järjestely ei kelpaisikaan lapselle.
"Enkä pystyisi katsomaan lapsiani silmiin jos olisin antanut luvan lapsille naikkosten näkemisille, sehän olisi ollut hyväksyntä ja anteeksi anto julmalle teolle, että perhe ritottiin."
Se ei ole lastesi syy! Voi herranen aika sentään. Alan tuntemaan huonoa oloa, kun luen näitä. Melkeen hätä iskee lastesi puolesta. Älä herran nimeen ikinä syyllistä lapsiasi siitä, että olet eronnut heidän isästään saati siitä, että heidän isä jatkaa elämäänsä!
Jos mies on "hylänyt" sinut, älä kosta lapsille eristämällä heitä isästään. Tuo on jo niin lapsellista ja katkeraa, että melkeen tulee mieleen eräs video huostaanotosta, jonka juuri uutissivilla näin. Siinä on karkea ääripää katkeran ex-naisen vallasta lapsen ja isän välillä! Älä lähde sille linjalle! Kukaan äiti ei halua lapselleen sitä kärsimystä.
Minun lapseni on kokenut vääryttä silloin kun isä vaihtoi heidät naikkosiin tosta noin vaan. Se on vääryyttä. Minä suojelin lapset niiltä naikosilta, mutta äidithän ovat aina huonoja ihmisiä teki he mitä tahansa lastensa eteen.
Mun lapset ovat aikuisia, eikä yksikään ole isänsä kaltainen hulttio, osalla jo omia lapsia, ja todella hyvä vanhempia. Mies jäi ilman lapsenlapsia, mutta sehän on hänen vika, ja saa siitä maksaa.
Lapseni on saneet että olen maailman paras äiti, ja se riittää. Vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä, niin lasten sana on se joka painaa se on suurin kiitos, muuta en kaipaa.
Siitä tiedän että olen tehnyt oikein.
Millaisia olisvat lapseni jos olisin joutunut pakosta poistumaan heidän elämästä, en varmaan olisi täällä kertomassa, meidän ratkaisusta, tai kertoisin miten menetin lapseni perheenrikojille ja lapset ovat hunnigolla ja huonoilla tiellä.
Onneksi kaikki on meillä parhain päin, koskaan emme ole kohdanneet näitä perhenrikojia, ja olemme säästyneet paljolta.
Olen vaan ihana äiti.
Uskon että ne jotka ovat hyvin voimaakkasti eri mieltä ja mollaavat minua, ovat vain epävarmoja, kateellisia sekä surullisia etteivät ole voineet tehdä samoin, ja joutuneet jakamaan omat lapset vieraiden ulkopuolisten ihmisten kanssa, ja lapset ovat saaneet huonoja vaikutteita vieraista ihmisistä ja huono kohtelua
Minä en niin halunnu, vaan halusin lapsilleni turvallisen kodin ja oman äidin ja suvun ymprille, eikä jatkuvaa muuttamista ja vieraan ihmisen henkistä väkivaltaa.
Minun lapseni ei ole likaisia, ei huonokäytöksisiä vaan loistoyksilöitä, sitä ei ole kenelläkään sutturalla ollut oikeus sanoa minun lapsistani. Täällä valitettavan usein saalukea näistä asioista, kun miehen lapset on sitä ja tätä, ja exä vieläkin kamalampi..
En ole koskaan syyllistänyt lapsiani vaan suojellut heitä. Olen ainoastaan syyllistäny perhenrikkoja sutturat ja osin miehenkin, joka heidän käsystä hylkäsi omat lapset.
Kun lapset ovat pieniä, ei heillä ole käsitystä mitä se tilanne tuo vastaan, jos joutuisivat muuttamaan ja tapaamaan ulkopuolisia sutturoita. Kyllä lapset menisivät vaikkakaivoon, jos heille niin sanottaisiin.
Aikuisen velvollisuus ja vastuu on suojata omat lapset. Tämä ratkaisu sopi mielle jos sinä haluat luovuttaa lapset miehesi uusille naikkosille, senkun.. minä taas en, en missään muodossa.
Kyllä lapset ymmärtää koska isä heidä hylkää ja miksi. Jos saavat tietää että isällä on uusi naikkonen, niin eipä ole vaikee lapsenkaan ajatella, miksi isä heidät jätti ja viettää aikaa uuden naikkosen kanssa eikä edi tavata tai ei vastaa puhelimeen.
Eikä siinä äidin pidä lapselleen valehdella, muuten asian tajutessaan lapset pitävät äidiäkin petturina ja valehtelijana. Meillä on aina kerttu miten asia on.
Kun isä hylkäsi naikkosten takia, se oli surua aikansa, mutta asia oli sitten selvä, ei tarvinnut enää ketoa ja valehdella miksi isä ei halua olla meidän kanssa.
Olen Lissu kanssasi samaa mieltä.
Arvojeni mukaista ei ole mitkään "uusioviritykset", jossa lapsi saisi päinvastaiset arvot ja roolimallin johon haluan itse kasvattaa.
Minulle ei ole normaalia se, että on uusia liittoja, lapsia ja suhteita joka suuntaan, eikä se, että mies hylkää lapsensa.
Olen kuitenkin hyväksynyt ja sisäistänyt sen tosiasian, että kaikilla ei ole resursseja tai kapasiteettia parempaan.. Joidenkin mielestä on ihan ok aloittaa suhde mieheen jolla on pieniä lapsia tai erosta kulunut vaikka vuosi aikaa..
En ole katkera ja kuljen ylpeänä lasteni kanssa, harrastan, minulla on hyvä koulutus ja työ, mutta silti toivon heidän tapaavan isäänsä.
Hyväksyn myös sen, että voivat joskus tavata isän uutta kumppania, mutta julkisiin tilaisuuksiin en häntä halua, en vanhempainiltoihin, synttäreille tai muuaalle, jossa lapsillani on tärkeitä tapahtumia. Hän ei ole lapsilleni perhe enkä sano tätä katkeroituneena vaan ihan faktana. Hän tietää itsekin oman paikkansa nykyään, eikä enää pyri olemaan jotain mitä hän ei ole.
On myös täysin turha luulo, että minun lapseni tekisi heistä perheen, isästä, lapsista ja uudesta kumppanista.
Minun lapseni ei ole heidän välillään mikään yhdistävä tekijä.
Nimimerkki "onnen ydinperhe" kuvastaakin hänen arvomaailmaansa, eikä välttämättä todellista tilannetta. Minä ajattelen samoin.
Kerrankin ihminen, joka ajattelee samoin... tiesin etten ole asian kanssa yksin. Mutta minä en pysty ikinä hyväksymään laseni elämään ihmistä, joka perheemme rikkoi, en, sitä en tule tekemään, niin suurta sydäntä minulla ei ole. Minun sydämeeni mahtuu vain valitut.
Minun sydämeni on suuri ja sinne mahtuu moni, jonka vuoksi minulla on laaja sosiaalinen liikkuvuus ja paljon ystäviä.
Et ole läheskään yksin ajatustesi kanssa! "Uusviritys-palstalla" ei vain luonnollisestikaan ole samoin ajattelevia ihmisiä kanssasi. Moni ystävistäni ei tue tätä nykypäivän arvomaailmaa, jossa hypitään kukasta kukkaan tai on lapsia useamman kanssa, se ei ole normaalia, vaikkakin on tätä nykypäivää.
Lapseni saavat tavata isäänsä tosi usein ja iloitsen siitä, että molemmat lapseni oikeasti haluavat viettää isänsä kanssa aikaa!
Ihan alusta asti olen kuitenkin asettanut selkeät rajat ja raamit joiden sisällä toimitaan. Uuden "virityksen" säännöt ei silloin päde, mikäli koen kasvattajana jonkin asian lapsilleni erityisen tärkeäksi. Biologinen viitekehys tunkeutuu siis "väkisinkin" kuvitteellisen "uusiovirityksen" sisäpuolelle, kun minä olen aina se ihminen joka loppukädessä asettaa rajat ja päätän lasteni kasvatuksesta. Tästä asiasta on käyty keskustelua jo muutamaan otteeseen ja lapsillani ei esimerkiksi ole lupaa nukkua samassa makuuhuoneessa uuden kumppanin kanssa, edes aamutunneilla. Lasten isä nukuttaa lapseni siellä ollessaan ja näin he saavat viettää laatuaikaa isänsä kanssa. Molemmat lapseni suhtautuvat tähän uuteen kumppaniin melko neutraalisti, mutta hän ei koskaan aseta niitä rajoja tai päätä lasteni asioista. Hän saa olla siellä piilossa lasteni elämässä, mutta ei näkyvillä koskaan missään tapahtumissa tai tilaisuuksissa. Tervehditään hänen kanssaan asiallisesti ja siihen se sitten jää.
Juuri noin! Tuosta minä tykkään!
Vaikka sinä hyväksyt sen uuden naisen lasten elämään, (minä en) mutta hyvä huomata, että sinä kuitenkin pidät lastesi puolta ja pidät vastuusi äitinä tosi napakasti hanskassa! Juuri noin. On turha kuvitella, että uusilla naisilla on lupa toimia toisten lasten kanssa omalla tavalla, ei se niin mene. Lasten äiti ja isä päättää, ei tämä uusi ihminen vaikka olisivatkain hänen kotonaan, lapset ei ole hänen.
On hyvä asettaa uusille naisille rajat ja säännöt, muuten alkaa se mieletön show ja haukkumis kierre kun äidit ei tee mitään oiekin. Se ei todellakaan kuulu heille. Äidit toimii niinkuin itse näkee lapsilleen parhaan.
Oikeesti, sait hymyn huulilleni. Tiedän ettet toimi kiusallasi, vaan lapset ovat sinulle tärkeitä, ja haluat itse vaikuttaa siihen, miten lapset elämänsä tulevat elämään ja miten he asiat oppii. Hyvä. Niin minäkin.
Minä vaan olen se hullu ja mielenvikainen äiti, kun pidin lasteni puolta. Tai niin jotkut sanoo,,,omasta mielestäni toimin juuri niinkuin meille on parasta ja nyt lapseni voivat eirinomaisesti.
En kyl ymmärrä sitä ,jos sinut on vaihdettu parempaan, niin miksi se sun luo tulis asumaan ja hääräämään eikö se asu sun exäsi kanssa, eikä sinun kanssa, ihme kuvio teillä, jos sun miehellä, jos nyt ex onkaan, on nainen ja se asuisi sun luona tai vielä montakin naista ja kaikki olis mies tuonu sun luo asuun. Onko sun uskonto islam siellähän kulttuurissa mies voi ottaa monta vaimoa. ?????????????????????????????????
Ihan mielisairaan juttuja.
Minäkin olen osittain kanssanne samaa mieltä. Tosin haluan teille nimimerkit "onnen ydin perhe" ja "minä asetan rajat" sanoa, että tuskinpa ne miestenne uudet puolisot ovat edes kiinnostuneita osallistumaan lastenne elämään noinkaan paljon. Miksi kukaan haluaisi mennä jonkun toisen lapsen vanhempainiltoihin tai koulujuhliin tms.? En minä ainakaan haluaisi.
Mutta asiaan. Minä ja mieheni olemme vasta eronneet, ja tiedän, että kohta sillä miehellä on joku uusi. Jotenkin vain aavistan sen. Enkä millään haluaisi poikieni elämään ketään "uutta turvallista aikuista", enkä varsinkaan ketään sellaista, jolla on lapsia ennestään, en halua että poikani joutuvat viettämään aikaa ja jakamaan isänsä joidenkin aivan tuikituntemattomien lasten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, ei mitään historiaa, ei kumpikaan vanhempi sama. En koe, että lapseni tarvitsisivat elämäänsä mitään sellaista.
Sinä "onnen ydin perhe" et ole antanut lastesi enää tavata isäänsä ollenkaan, ja sinä "minä asetan rajat" olet antanut, mutta olet sanellut selvät säännöt. Kumpikin tapa muuten hyvä, mutta en halua lapsistani isättömiä jonkun aivan tuntemattoman akan takia. Isä on kuitenkin aina isä. Mutta toisaalta taas en haluaisi että poikieni elämään puuttuisi millään tavoin kukaan vieras.
Kysyisin sinulta "onnen ydin perhe":
Miten ylipäätään mahdollistit tuollaisen isästä eristämisen? Kun minun käsittääkseni se lukee ihan laissa, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin. Eikö lastesi isä sitten laittanut asiassa yhtään vastaan? Hänhän olisi voinut oikeuden kautta vaatia niitä tapaamisia, etkä sinä olisi voinut asialle mitään.
No sanoopas se, kyllä täällä monet uusikot vain kiilaavat itsensä miehen ja lapsen väliin ja exän väliin ihan surutta! Jos öiti laittaa lapsen isän luo, se ei todellakaan tarkoita sitä, että uusikolla on lupa alkaa haukkumaan lasta tai omilla tavoilla muuttamaan lapsen elmää mihin hän on tottunut. Lapsen tavat ja tottumukset määrittelee laspsen vanhemmat, ei tämä uusio. Itse hän sen valllan ottaa, ei se äiti sitä sinne siksi vie. Vain ja ainoastaan isän kanssa olemaan.
Uusikko itse keksii ja päättlee se, että exät tuo lapset HÄNEN HOITOON JA VASTUULLE!!! Höpö löpö, isän vastuulle ne lapset tulee. Kunhan uuskolla on taas yksi asia enempi millä voi srokkia ja härnätä miehen exää ja lapsia haukkua.
Minusta oli aivan järkyttävää ja kammottavaa ajatellakkaan, että mun lapset joutuisivat jonkun sutturan hotoon, tai sillon kun olivat pieniä. Nyt mullla on levollinen olo, kun tiedän että olen itse kasvattanut ja ohjannut lapseni ja he ovat upeita persoonia kaikki. Vain minun aikaansannoksia. Se on ollut mulle tärkeetä.
Ja tuosta en ole antanut tavata lapsiani!!! Olen useasti kertonut, että isää en ole lapsiltani koskaan kieltänyt, itse hän on sen päätöksen tehnyt haluuko vai ei, naikkosten painostuksesta, ei halunnut! Ainoa kielto oli nämä sutturat, niitä ei lasten lähelle eikä meille.
En ole eristänyt lapsia koskaan isästä, itse hän on niin toinut jos näin on käynyt. Aina on ollut isälle ovet avoin sekä lasten maailma. Kuten sanoin, kielto koski vain sutturoita.
Ei ollut mitään mistä laittaa vastaan, en ole koskaan isää keiltänyt tapaamasta omia lapsia.
Oikeudella ei olisi ollut mitään merkitystä, koska miehellä oli täysin samat oikeudet olla lasten kanssa kuin minullakin. Mies tiesi sen itsekin.
Oliko teillä sitte tapaamiset sun luona ja miehesi nainen ei saanut teille tulla, kun yleensä lastenvalvojalla tapaamiset on etävanhemman luona, joko jokatoinen vl tai vuoroviikoin.
En sitten yhtään ihmettele, jos tapaamiset teillä, ei tietenkään mies olis yksin tullu, kun hällä puoliso olis jäänyt yksin kotiin, miksi tapaamiset näin oli järjestetty vai oliko?
Suttura-nimitystä käytetään naisesta joka on ollut kuviossa jo miehen ollessa avo-/avioliitossa lasten äidin kanssa TAI naisesta joka on tullut kuvioihin kun erosta on kulunut liian vähän aikaa (1-2 vuotta) ja moni asia uudessa tilanteessa on vielä epäselvä. Tilanne on silloin arka ja kriittinen monilta osin, eikä ole edes normaalia hyväksyä vierasta tunkeilijaa omaan perheeseensä, eläimetkin tuhoavat sellaisen tunkeilijan. Se kuuluu ihmisen luontoon puolustaa perhettään ja lapsiaan ja äitiys on niin voimakas tunne, ettei lapsiaan halua jakaa muun kuin lasten isän kanssa. Aivan kuten sen kuuluukin olla.
Valinta oli teidän hyvät ihmiset, kun rakastuitte mieheen jolla on lapsia. Seuraukset siitä voi olla ikävät ja sietämättömät. Ja kenenkään on nyt turha tulla sanomaan, ettei voi sille mitään kehen rakastuu.. koska KYLLÄ voi. Sitä voi olla antamatta itselleen lupaa rakastua mieheen jolla on pieniä lapsia tai erosta kulunut liian vähän aikaa. Minä olen siitä hyvä esimerkki, en kelpuuta miestä itselleni, jolla on lapsia. Olisin myös itse saanut useita tilaisuuksia lapsettomana hypätä mukaan sellaiseen kuvioon, mutta sen sijaan minulla oli ja on edelleen- terveet arvot ja vakaumus, kiitos kunnollisen kotikasvatukseni.
Miksi tätä palstaa edes on olemassa jos ei tilanteessa olisi ristiriitaa? Ei luonto ole tarkoittanut lapselle useita perheitä ja jos lähtökohtaiesti kaikki ajattelisivat oman arvomaailman johdattamina samoin, niin vanhemmat selvittäisivät ongelmansa ja jatkaisivat elämässä onnellisina eteenpäin, sen sijaan että rikotaan rikottua enemmän. Käytöksestänne tekee tuomittavaa se, että te hyväksytte rikkinäiset perheet ja olette valmiina liittymään osaksi sitä. Se kertoo riittävästi arvoistanne, joita on turha puolustella. Teot puhukoot puolestanne
Valinta oli vanhempien. Kun päättivät erota. Lähtökohdat kuntoon. Enkä sano tätä ilkeilläkseni. Mutta itsekin eronneena ihmisena tiedän, että jos suhteessa kaikki perusedellytykset ovat kunnossa, ei ihmiset halua siitä suhteesta lähteä (on poikkeuksia, myönnän, mutta lähtökohtaisesti).
En tosiaankaan ymmärrä täällä ihmisiä, jotka syyllistävät ja mustamaalaavat ihmisiä, jotka nyt vaan sattuivat tapaamaan sinkku miehen, jolla on eksä ja lapsia.. Niin yhtäkkiä kyseisen pariskunnan ero onkin tämän naisen syytä samoin kun kaikki muutkin ongelmat.
Onko tuo nyt oikeesti ihan loogista?
Ja miksi en antaisi liteselleni lupaa rakastua sinkku ihmiseen? Siksi, koska hänellä on lapsia ja eksä?
Ja minut on kotona kasvatettu perheorientoituneeksi. Arvot ovat kunnossa. Koulutus blakkarissa. Duunikuviot kunnossa. ikää ja kokemusta parisuhteista ja muustakin elämästä jo löytyy. vastuuta olen opetellut jo pienestä pitäen.
Siinä tilanteessa, kun menin ja rakastuin (ihan omalla luvalla) tähän sinkkumieheen. en kokenut millään tavalla toimivani väärin tai vastuuntonnottomasti. ..Mies asiallisesti kertoi, että on eronnut ja hänellä on kaksi lasta. Ihan saman tien.
Suhteen syventyessä aloimme oikeasti keskustelemaan siitä, mitä tämä merkitsee, miten toimia, mitä välttää ja kaiken muun suhteen kannalta olennaisen.Etenimme maltilla ja harkitusti. Eksälle puhuimme asiasta. Hän olki asian kanssa ok.. aina siihen asti kun kuuli, että juttumme onkin kestävempää sorttia..
Ja ihan varmana kysyin useita kertoja mieheltä, että onko vielä mitään mahdollisuuksia/haluja/ toivoa edes teoriassa, että haluaisi yrittää eksänsä kanssa vielä. Että ymmärrän sen kyllä. Edes lasten takia..
Ja vastaus oli aina sama.. rauhallinen ja vakaa. Ei ole.
Tämä aikuinen mies oli läpi käynyt jo eronsa,
Olivat eläneet erossa jo kauan. Molemmat olivat omien sanojensa mukaisesti "ok" asian suhteen. Naisellakin oli jo uus(ia)mies(miehiä)..
Mutta kun vuoden tapailun jälkeen päätimme suhteen luonteen olevan syvempää (yhteenmuutto).. niin tämä eksä saikin kauheat paniikkikohtaukset..
Mielestäni ei ole minun tai mieheni asia odottaa ja seurata koska tämä ihminen on itse oikeasti käsitellyt eronsa. AIkaa hänellä oli ollut.. jotkut ihmiset vaan saattavat vaatia sen loppuelämän. Onko se sitten kohtuullista ekspuolisoa kohtaan? Pitäisikö hänen elää yksin ilman puolisoa loppu elämänsä?
Ja näin se on.. itsekin olen samaa mieltä. vanhempien kuuluu selvittää ongelmsa. Ja olisi hienoa, jos kaikki siihen pystyisivät.. Mutta kaikki eivät pysty. Syystä tai toisesta.
Minä en ole syypää kenenkään "rikkinäiseen" perheeseen. Miten olisin voinut rikkoa jotain, jos en ollut edes kuvioissa silloin.
Mutta kiitos sinulle, tuntematon, kun kerrot minulle, että minulla ei ole arvoja, ei tunteita eikä järkeä. Sinähän sen tiedät parhaiten..
Juuri siksi tämä mieskin minuun rakastui. ja rakastui vieläpä niin paljon, että halusi ottaa minut osaksi omaa arkeaan ja luottaa minuun ja minun arviointikykyyni sen verran että uskoo lapsnsa lähelleni.
Juurihan kerroit toisin.
Ja kyllä minä mielummin haluan pyläpitää isän ja lasten välisiä suhteita, Jokaisella lapsella on oikeus sekä isään että äitiin (edellyttäen tietysti, että ei ole mitään väkivalta, riippuvuusongelmia taustalla).
Ja luotan kyllä, että mies ei ottaisi puolisokseen "mitään sutturaa". Sen verran lapsistaan välittää kuitenkin, että jos nainen yrittäisi tulla hänen ja lastensa väliin niin sellanen nainen saisi kenkää saman tien.
Noniin. Itse olen avoliitossa miehen kanssa, jolla on lapsi edellisestä suhteesta.
Mies oli eronnut reilu vuosi ennen kuin tapasimme.
Lapsi on ala-aste ikäinen.
Koskaan en ole lapsen elämään "änkenyt". Olen ollut siinä vieressä ja ollut apuna tarvittaessa. Lasten isän ja lasten äidin väliseen kanssakäymiseen en ole puuttunut. Siihen ei ole tarvetta. Nyt muutaman vuoden kun olemme asuneet yhdessä, ja lapsi ollut säännölisesti meillä niin en kyllä keksi mitään valitettavaa. Mistään asiasta.
Lapsi kutsuu minua etunimellä. Jos tulee pipi tai muuta vastaavaa niin ihan yhtälailla tulee minun luokseni hakemaan lohtua. Ja minähän lohdutan.
Yhdessä puuhastelemme paljon (lapsen omasta pyynnöstä). Leikimme ja piirtelemme. Lapsi vuorotellen pyytää minua ja isäänsä nukuttamaan. Ja taas, omasta aloitteestaan.
Välillä tottakai tulee myös äitiä ikävä, ja lapsi hakeutuu minun syliini tai isänsä syliin. MInä lohdutan ja tarvittaessa otan puhelimen esiin, jotta lapsi voi soittaa äidilleen.
Yhtälailla lapsi välillä soittaa äitinsä luota meille, kuinka hänellä on ikävä isää ja minua.
Öisin saattaa kömpiä kainaloon nukkumaan.
Koskaan en lasta ole torjunut, enkä koskaan ole mihinkään pakottanut. Meidän välinen suhde on syntynyt lapsen oman halun ja aikataulun mukaan. Hänen ehdoillaan.
Lasten äidillä ei ole mitään pahaa sanottavaa minusta (vaikka alku oli hieman hankala). Toimeen tulemme paremmin kuin hyvin. Samoin kuin lasten isä ja äiti. Kyseessä on kyllä aikuiset ihmiset, jotka onneksi ymärtävät lapsen edun. He ovat myös loppuun käsitelleet oman entisen suhteensa, joka päättyi.
Lapsi itse sanoo kuinka hänellä on "kaksi perhettä". Toinen äitin luona ja toinen meidän luonamme. Yhtälailla hän puhuu meille äidistään ja mitä he ovat puuhailleet kuin äidilleen siitä, miten meidän luonamme on mennyt.
Meillä ei koskaan ole lasta kielletty puhumasta äidistään tai mistään mikä liittyy häneen. Eikä todellakaan ikinä olla lausuttu yhtäkään pahaa asiaa hänen äidistään.
Selvennykseksi. Lapsen äidillä siis toinenkin lapsi toisen liiton ajoilta (eri kaksi lasta, kaksi miestä).. Toinen on välillä sisarensa mukana meillä hoidossa. Oma mies siis joskus ollut "uusioisä" myös tälle toiselle lapselle.