En oikein tiedä mistä kysyä neuvoa joten kysyn teiltä kun olette isovanhempia. Itseä on alkanut todella huolettaa nyt raskaana ollessa, voiko narsistisilla isovanhemmilla olla pahaa vaikutusta tulevaan lapseeni? Olen itse selvinnyt narsististen vanhempien kanssa ja päässyt heidän "otteestaan" emmekä tapaa kovin usein. Mutta varmaan tuo muuttuu kun saan lapsen ja he haluaisivat olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä. Itse olen saanut itseni kutakuinkin eheytettyä, kiitos ihanien ystävieni ja muiden läheisten ja ihanan, minua tukevan mieheni, mutta en halua että lapseni joutuu vaaraan kärsiä myöhemmin samanlaisista ongelmista.
Onko jollain kokemusta, huolettaa niin paljon että voiko heillä olla vahingollinen vaikutus lapseni psyykeen?
Onko minulla velvollisuus pitää lapsi kaukana tällaisista ihmisistä vai voisiko joskus nähdä isovanhempiaan tai olla heillä hoidossa vai uskaltaako tällaisille edes jättää lastaan hoitoon?
Isovanhemmat ja narsismi
24
3180
Vastaukset
- Ei voi ennustaa
Se vähäinen kokemus, mitä minulla narsistisista ihmisistä on perustuu lyhytaikaisiin tuttavuuksiin. Narsisteihin haluaa luonnollisesti pitää hajurakoa.
Itse kykenen vain hyvin lyhyen aikaa olla tekemisissä narsistin kanssa. Jo parissa tunnissa tulee sellainen olo, että apua, en kestä enää yhtään kauempaa.
Itse en pystyisi jättämään lastani narsistin armoille. On parempi, että lasta ympäröivät ainosti välittävät ja empaattiset ihmiset. Älä jata yksin lastasi heille hoitoon, mutta käykää perheenä kylässä, siten että voit itse tarkkailla tilannetta. Etukäteen ei kannata käydä suremaan, ehkä kaikki menee ihan hyvin.- Hyvin epätietoinen
Kiitos vastauksesta "Ei voi ennustaa". Sanasi kannustivat! Toivon ja odotan parasta. Onko muilla kokemuksia tai miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa?
- Lapsi kotona
Mitäs jos päättäisit tehdä sen, että huolehtisit itse lapsestasi, etkä jättäisi häntä hoitoon yhtään minnekään.
Nykymaailman käsitys näkyy olevan, että lapset ovat tahdottomia lemmikkejä, jotka vieään mummuille viikonlopuksi tai iltakausiksi "hoitoon". Ihmetellään ainoastaan, voiko narsistille/juopolle/väkivaltaiselle/pahansuovalle mummulle viedä lasta. Surkutellaan, jos lapsi ei voi tutustua mummoonsa. Kyllä hän tutustuu muutenkin, eivät miniätkään menneet aikanaan tutustumaan appivanhempiinsa päiväkausiksi.
Hoitoon kyörääminen on vanhempien uusavuttomuutta ja laiskuutta. Ihmisten pitää tietää, kuinka lapset hoidetaan ja ymmärtää, että lapset voivat olla todella vaivalloisia, itkuisia, kipeitä, huonounisia. Tällaisia lapsia EI saa viedä muiden hoidettavaksi, sillä se on hirveä taakka hoitavalle sukulaiselle.
Lapsi tutustuu sukulaisiinsa vanhempiensa seurassa parin tunnin vierailuilla. Mummu samoin käyköön kylässä. Se riittää tutustumiseksi kummallekin. Muuhun ei pidä vanhempien suostua. - Ehkei niin epätietoi
Uneton niin tulin tänne lukemaan... Kiitos vastauksista. :) Mutta mutta...
Miten tää nyt kääntyi hoitokysymykseksi? En aio hoidattaa lastani isovanhemmillani.
Tarkoitin vain että jos isovanhemmat HALUAISIVAT lapsen hoitoon, uskallanko päästää?
Tai kysyn toisella tavoin:
Onko LAPSELLE turvallista olla isovanhempansa kanssa?
Olennaista tässä ei nyt ole miten huono minä mahdollisesti vanhempana tulen olemaan tai miltä meistä vanhemmista tai isovanhemmista tuntuu. Vaan ihan lapsen näkövinkkelistä tällä kertaa.
Anteeksi jo näin etukäteen mutta itselle tuli jotenkin sellainen tunne että ainoastaan jonkin asteinen narsisti on nyt vastannut tähän kysymykseen, ja hakee reaktiota eli vaikka sitten turhautumistani, tai vastaustani jotta saadaan keskustelua aikaiseksi, joka tässä tuli. Ole hyvä, toivottavasti helpotti! ;)
Jotenkin tämä ehkä sittenkin jo vastasi kysymykseeni, en taida uskaltaa. Vastaus nimittäin kuulosti ihan äitini vastaukselta, eli ei vastannut kysymykseeni eikä vastaaja osaa asettua lapsen näkökulmaan, vaan palautti keskustelun itseensä (kuten oma narsistinen äitini joka kerta tekee ja lisäksi ilkeillen ja henkilökohtaisuuksiin mennen).
Anteeksi nyt ehkä vähän loukkaava kirjoitus, mutta mielestäni tämä on juuri sitä "purkkaa" johon olen takertunut narsistisen äitini kanssa kiinni, mihinkään ei tule mitään selkoa.
Olisiko jollain muulla isovanhempi-ikäisellä kokemusta oman elämänsä kautta vastaavasta tilanteesta, eli jos teillä on ollut narsistinen vanhempi, miten olette pitäneet häneen yhteyttä lapsen saamisen jälkeen?- Selvennykseksi
Onko olemassa dignoosi "narsisti"? Vai onko se yleisnimitys ikävälle ihmiselle, jolla ei ole kykyä läheisyyteen?
Millainen on narsisti? - Hyvin epätietoinen
Selvennykseksi kirjoitti:
Onko olemassa dignoosi "narsisti"? Vai onko se yleisnimitys ikävälle ihmiselle, jolla ei ole kykyä läheisyyteen?
Millainen on narsisti?http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Tuolla on muitakin tekstejä, mm. kuinka tunnistaa narsisti ja miten narsismi kehittyy ja etenee.
Itsellä on tullut valtava vapautumisen ja helpotuksen tunne, kun olen katkaissut tunnesiteet vanhempiini, enkä anna heidän syyllistämisensä, sanojensa ja tekojensa enää millään tavalla vaikuttaa itseeni. Näemme toisinaan, mutta en anna itseni reagoida millään tavalla heidän painostavuuteensa, en edes negatiivisesti, usein tämä kyllä pahentaa sen hetkistä tilannetta koska se tuntuu vain ärsyttävän vanhempiani, mutta minun on toimittava näin jotta voin pitää itseni ehjänä. Vanhempani eivät varmasti tajua mitä tekevät, ja siinä mielessä olen antanut heille anteeksi, mutta se ei tarkoita että antaisin heidän enää koskaan kohdella minua miten tahansa tai vaikuttaa itseeni, kietoa minut manipuloitavaksi, ohjailtavaksi ja kyykytettäväksi.
Viimeiset 10 vuotta tapaamisista on jatkuvasti tullut paha mieli, jopa silloin kun olen pyrkinyt itseni, mielipiteeni ja omat tarpeeni unohtaen toimimaan täsmälleen kuten vanhempani tahtovat, he eivät sittenkään ole tyytyväisiä, eivät ainakaan sanoin tai teoin millään tavoin osoita sitä, pikemminkin halveksuntaa tai ylimielisyyttä ilmentäen ja aiemmin hämmennyin tästä täysin ja yritin epätoivoisesti etsiä vikaa itsestäni, käytöksestäni ja korjata kumpaakin, ennen kuin oivalsin mistä on kyse ja sain "rauhan".
Tämä ajoi minut lukemaan netistä keskusteluja hankalasta vanhempi-lapsi-suhteesta. Oletan että syy voi olla itsessänikin, enkä halua itse tehdä varmaa "diagnoosia" vanhemmistani. Silti olen varma että vanhemmissa on hyvin vahvasti läsnä useita narsistisia piirteitä. Ja silti olen varma että heidän ja minun välinen suhteeni on jollain tavoin sairas ja saa osapuolet voimaan pahoin, tai ainakin minut ja se pahoinvointi on niin suurta että nielee alleen kaiken muun.
Vaikka oletettaisiin vanhempani olisivat täysin "normaaleja", en silti pysty jatkamaan suhdetta heidän kanssaan. Tulen onnettomammaksi heidän kanssaan, kuin ilman heitä. Nyt olen lopulta päässyt syyllisyydestäkin eroon, koskien tätä että vieroitan itseni vanhemmistani ja samalla vanhempani itsestäni. Mutta olen tajunnut että olen sen velkaa itselleni ja perheelleni. Lapsenikin ovat alkaneet tervehtyä, he ovat alkaneet sanomaan minulle että eikö elämä olekin ihanaa! Vanhemmat tulevat vasta näiden jälkeen, enkä ole heille velkaa vanhempi-lapsisuhdetta, jos se minua ja perhettäni vahingoittaa. - Narsistin uhri minäk
Hyvin epätietoinen kirjoitti:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Aapinen.html
Tuolla on muitakin tekstejä, mm. kuinka tunnistaa narsisti ja miten narsismi kehittyy ja etenee.
Itsellä on tullut valtava vapautumisen ja helpotuksen tunne, kun olen katkaissut tunnesiteet vanhempiini, enkä anna heidän syyllistämisensä, sanojensa ja tekojensa enää millään tavalla vaikuttaa itseeni. Näemme toisinaan, mutta en anna itseni reagoida millään tavalla heidän painostavuuteensa, en edes negatiivisesti, usein tämä kyllä pahentaa sen hetkistä tilannetta koska se tuntuu vain ärsyttävän vanhempiani, mutta minun on toimittava näin jotta voin pitää itseni ehjänä. Vanhempani eivät varmasti tajua mitä tekevät, ja siinä mielessä olen antanut heille anteeksi, mutta se ei tarkoita että antaisin heidän enää koskaan kohdella minua miten tahansa tai vaikuttaa itseeni, kietoa minut manipuloitavaksi, ohjailtavaksi ja kyykytettäväksi.
Viimeiset 10 vuotta tapaamisista on jatkuvasti tullut paha mieli, jopa silloin kun olen pyrkinyt itseni, mielipiteeni ja omat tarpeeni unohtaen toimimaan täsmälleen kuten vanhempani tahtovat, he eivät sittenkään ole tyytyväisiä, eivät ainakaan sanoin tai teoin millään tavoin osoita sitä, pikemminkin halveksuntaa tai ylimielisyyttä ilmentäen ja aiemmin hämmennyin tästä täysin ja yritin epätoivoisesti etsiä vikaa itsestäni, käytöksestäni ja korjata kumpaakin, ennen kuin oivalsin mistä on kyse ja sain "rauhan".
Tämä ajoi minut lukemaan netistä keskusteluja hankalasta vanhempi-lapsi-suhteesta. Oletan että syy voi olla itsessänikin, enkä halua itse tehdä varmaa "diagnoosia" vanhemmistani. Silti olen varma että vanhemmissa on hyvin vahvasti läsnä useita narsistisia piirteitä. Ja silti olen varma että heidän ja minun välinen suhteeni on jollain tavoin sairas ja saa osapuolet voimaan pahoin, tai ainakin minut ja se pahoinvointi on niin suurta että nielee alleen kaiken muun.
Vaikka oletettaisiin vanhempani olisivat täysin "normaaleja", en silti pysty jatkamaan suhdetta heidän kanssaan. Tulen onnettomammaksi heidän kanssaan, kuin ilman heitä. Nyt olen lopulta päässyt syyllisyydestäkin eroon, koskien tätä että vieroitan itseni vanhemmistani ja samalla vanhempani itsestäni. Mutta olen tajunnut että olen sen velkaa itselleni ja perheelleni. Lapsenikin ovat alkaneet tervehtyä, he ovat alkaneet sanomaan minulle että eikö elämä olekin ihanaa! Vanhemmat tulevat vasta näiden jälkeen, enkä ole heille velkaa vanhempi-lapsisuhdetta, jos se minua ja perhettäni vahingoittaa.Hupsis, tuo menikin nimerkiksi eikä otsikoksi, en ole aloittajan tilanteessa. Tämä kirjoitus oli tarkoitettu vastaukseksi nimimerkille "Selvennykseksi". Itse en uskalla lapsiani laittaa narsistin hoitoon.
- Lapsi kotona
Miksi hyvin epätietoinen arvelee, että lapsi ja isovanhemmat toivoisivat toistensa seuraa, kun itsekin kaihtaa omia vanhempiaan?
Jos vanhemmilla ei ole ollut kykyä läheisyyteen omaan tyttäreensä, niin mistä se tunne syntyisi lapsenlapsen kohdalla?
Itse kertoo, että ahdistuu aina kun tapaa vanhempansa.
Kyllä minusta riittää parin tunnin kyläilyt puolin ja toisin ja melko harvoin. Lapsi tutustuu, myös isovanhemmat tutustuvat. Mitään hoitosuhdetta ei tarvita. Lapsi on vanhempiensa hoivissa kaiken aikaa. - Kokemustaonjoo
Älä jätä hoitoon jos itse olet kovin kärsinyt heistä.saavat sinusta otteen ja pahimmat narsistit tekevät viranomaisille peråttömiä ilmoituksia jos et tottele heitä ja viranomaiset uskovat heitä,tiedän tällaisia tapauksia!Narsistiäiti yrittää todennäköisesti sivuuttaa sinut äitinä tuoden esille omaa erinomaisuuttaan ja yrittää aivopestä lapsesikin kunhan tämä kasvaa.Ei oikea narsisiti ole kyllä innokas hoitamaankan,ainakaan ilman korvausta!Muuta kauemmaksi ja hanki joku varamummi Pelastakaa lapset-järjestön kautta.Kutsu heidät kylään vain juhla- ja merkkipäivinä niin saat pidettyä rajat.Puhun kokemuksesta!
- Alkup.
Kiitos vastauksista!
Täytyy mietiskellä tarkoin. Varmaankin pidän etäisemmät välit enkä päästä lastani yksin isovanhempien seuraan.
Hieman hirvittää, mutta ei kai tässä muutenkaan voi toimia.
Jotenkin sitä vuosien karttuessa on alkanut nähdä vanhemmat ja tietyn "kuvion" yhä selkeämmin ja selkeämmin, ja oma itsenäistyminen on tuonut sen verran välimatkaa että pystyn paremmin katsomaan asiaa ulkopuolisen silmin. Raskauden kautta sitä on alkanut miettiä elämää ja asioita yhä syvällisemmin ja tajunnut tiettyjen juttujen puuttumisen tai sairaalloisen "vääränlaisuuden".
Karmivalta kuulostaa kyllä tulevaisuuden odote vastaavanlaisten ihmisten kanssa...
Itkettää ja harmittaa koko tilanne. Olen niin surullinen ettei minun lapsellani voi olla tavallisia isovanhempia. Sen yli olen jo osittain päässyt, ettei minulla nyt vain satu olemaan tavallisia, lämpimiä tai edes hyvän päivän tutun tasoisia, puolin ja toisin kunnioittavia välejä vanhempiini. Jotenkin ovat hirveän etäisiä ja kylmiä, toisaalta puuttuvat ikävästi tosi henkilökohtaisiin asioihin, vaikka olen pyytänyt että voitaisiin keskustella sitten vaikka ihan yleisistä asioista kun muu ei suju.
Uskaltaako narsistille sanoa totuuden, eli että pysyy aina rakkaana sydämessä, mutta en voi päästää lapseni seuraan enkä muutenkaan paljon tavata, koska meidän keskinäinen suhteemme saa minut voimaan niin huonosti?
Vai pitääkö vaan kiireisyyteen, välinpitämättömyyteen, tms. vedoten etäännyttää välejä?
En haluaisi loukata ketään, enkä haluaisi että tästä tulee myöskään enää yhtään tämän vaikeampaa kenellekään.- mummuksi
Älä ota etukäteen paineita asiasta. Lapsen odotuksessa, syntymässä sekä hoidossa on muutakin ajateltavaa, ja asiat asettuvat aivan uuteen tärkeysjärjestykseen.
Ethän sinä vielä edes tiedä, haluavatko vanhempasi hoitaa lastasi, eikä pientä lasta voi jättää isovanhempien hoitoon muutenkaan.
Toivotaan, että välisi vanhempiisi normalisoituvat, kun saat oman lapsen. Yleensä vanhempiaan alkaa ymmärtää paremmin vanhemmuuden myötä.
Lapsella ei kuitenkaan ole kuin yhdet vanhemmat ja kahdet isovanhemmat, eikä niitä voi vaihtaa - kuten ei lastakaan. Sinun tulevan lapsesi kohdalla ne ovat jo määräytyneet, joten niillä mennään. - Kokemustaonjo
mummuksi kirjoitti:
Älä ota etukäteen paineita asiasta. Lapsen odotuksessa, syntymässä sekä hoidossa on muutakin ajateltavaa, ja asiat asettuvat aivan uuteen tärkeysjärjestykseen.
Ethän sinä vielä edes tiedä, haluavatko vanhempasi hoitaa lastasi, eikä pientä lasta voi jättää isovanhempien hoitoon muutenkaan.
Toivotaan, että välisi vanhempiisi normalisoituvat, kun saat oman lapsen. Yleensä vanhempiaan alkaa ymmärtää paremmin vanhemmuuden myötä.
Lapsella ei kuitenkaan ole kuin yhdet vanhemmat ja kahdet isovanhemmat, eikä niitä voi vaihtaa - kuten ei lastakaan. Sinun tulevan lapsesi kohdalla ne ovat jo määräytyneet, joten niillä mennään.Viisaita ja kauniita sanoja,mutta ihmiset eivät vain usein paremmaksi muutu vauvan myötä.Kannattaa olla varovainen eikä vaarantaa omaa perhe-elämäänsä,etenkin jos on herkkäluonteinen!
- varo-kaa oikeesti
älä ole sen takia väleissä että saat lapsen! hän on sama tapaus ja voi saada vaarallisella tavalla lapsesi manipuloitua itselleen ja sua vastaan.oikeesti ole varovainen ja etäinen.älä anna olla hänen lähellä ja hoitaa ko´skaan lastasi! muuta en sano! bvaro.älä anna vauvan huumannuttamaa mummoa tulla vaarallisen lähelle elämäänne!
- mummoko on paha josk
ei kannata epäröiden jättää lastasi heidän huomaansa! äidinvaistot ovat oikeassa,jos epäröit ja pidät heitä vastenmieleisnä-et jätä hoitoon ! eikä sun ole mikään pakko koskaan jättääkään-älä edes toisten painostamana mielipiteissään.koska sulla on varmasri hyviä tuttavia,ystäviä,läheisiä keihin voit pelkäämättä jättää lapsen hoitoon.älä jätä jos pidän vähänkin vastenmieleisnä heitä-luota omaan vaistoosi-älä muiden!
- Alkup.
Kiitos näistä vastauksista! Osittain huojentaa kun tiedän mitä kannattaa tehdä, eli varmaan heistä tulee vähän etäisempiä isovanhempia. Osittain tuntuu etten pysty tekemään sitä, ja siksi en välejä ehkä pysty katkaisemaan, niin paljon heitä rakastan kaikesta pahasta huolimatta. Vaan saas nähdä miten lapsi muuttaa tilannetta, lapsihan on kuitenkin se rakkain näistä joka ajaa muiden tunteiden ja tarpeiden edelle.
- _nikke_
Moi Alkup.
Olen elänyt narsistiperheessä ainoana lapsena 18vuotta, mutta nyt- _nikke_
Edelliseen tekstiin pitää jo lisätä..
Lapsenhoito yleensäkin tuottaa hankaluuksia ainakin meillä.
Aina on ollut todella vaikeaa vaihtaa lapsilta vaippoja ja silloinki pyyhkiminen tms on tehty alakanttiin. Ruoka on annettu tulikuumana. Viimeksi kun satuin olemaan paikalla, niin ruoka lykättiin eteen suoraan pannusta! Onneksi olin paikalla ja vedin safkat heti pois. Ei nyt oikeesti 0-2v anneta tulikuumaa ruokaa eteen, senhän pitäisi terveen järjen jo sanoakin.
Kuivaksi harjoittelun aikana ei muuten saanut viedä lasta kylään ilman vaippaa, sillä lapsi sotkee kusellansa kaikki paikat. Kuitenkin em asiaan liittyy se, että kämppä ei todellakaan ole siistein näkemäni. Eikä KUKAAN muu ole vaivaantunut asiasta ,vaan yleensä kysellään että miten on sujunut asian kanssa. Ei mummin luona.
Eniten raivostuttaa se ,että kun kerrankin koko perheenä ollaan siellä kylässä niin haukutaan meitä vanhempia kaikkien kuullen LASTEN KAUTTA.
Esimerkkinä vauva-ajalta, jolloin lapset itkivät kun joku harmitti:
"Eikö äiti ole antanut tarpeeksi ruokaa kun noin itketää"
"Eikö isi ja äiti ole vaihtanut taaskaan vaippaa, kun noin itkettää"
Tilanne. Lapselle ei ole maistunut kunnolla aiemmin ruoka-aikana ruoka, olemme sattumalta menneet kylään. Ollaan kerrottu ettei kamalasti äsken ruoka maistunut. Mummi siihen: "Onko isi ja äiti taas tehnyt pahaa ruokaa,kun ette ole syöneet kunnolla"
Jos lapset ovat nukahtaneet autoon,eikä heitä voi perille päästyämme jättää autoon vaan olemme ottaneet lapset sylissä kohti mummia ja tietenkin he ovat heränneet niin mummi siihen: "eikö isi ja äiti anna taaskaan teidän nukkua rauhassa"
Syy miksi en ole paljoakaan maininnut vaimostani tässä enkä aiemmassa viestissä, niin syynä tähän on se ,että äitiin kohdistuva henkinen rasite on ollut hyvin raskas. Emme vain jaksa pitää yhteyttä mummiin lukuisien ongelmien myötä. Vaimoni ei todellakaan ansaitse kaksostemme kasvatuksen väheksymistä. Ei yksikään äiti halua kuulla, kuinka huono hän on ollut tai kuinka hän ei tee asioita erään toisen tietojen ja jatkuvien neuvomisien jälkeen. Arvostus tällaiseen ihmiseen katoaa kokonaan.
Lasta on helppo lahjoa vanhempien ollessa pois ,mutta on sairasta yrittää saada lapsenlapsi vanhempiaan vastaan.
Tällaiset ja monet muut lasten kautta kuulleet asiat pistävät todella raivostuttamaan.
Käynnit vähenee, yhteydenpito ei ole kovinkaan suurta koska ei vaan jaksa. - _nikke_
_nikke_ kirjoitti:
Edelliseen tekstiin pitää jo lisätä..
Lapsenhoito yleensäkin tuottaa hankaluuksia ainakin meillä.
Aina on ollut todella vaikeaa vaihtaa lapsilta vaippoja ja silloinki pyyhkiminen tms on tehty alakanttiin. Ruoka on annettu tulikuumana. Viimeksi kun satuin olemaan paikalla, niin ruoka lykättiin eteen suoraan pannusta! Onneksi olin paikalla ja vedin safkat heti pois. Ei nyt oikeesti 0-2v anneta tulikuumaa ruokaa eteen, senhän pitäisi terveen järjen jo sanoakin.
Kuivaksi harjoittelun aikana ei muuten saanut viedä lasta kylään ilman vaippaa, sillä lapsi sotkee kusellansa kaikki paikat. Kuitenkin em asiaan liittyy se, että kämppä ei todellakaan ole siistein näkemäni. Eikä KUKAAN muu ole vaivaantunut asiasta ,vaan yleensä kysellään että miten on sujunut asian kanssa. Ei mummin luona.
Eniten raivostuttaa se ,että kun kerrankin koko perheenä ollaan siellä kylässä niin haukutaan meitä vanhempia kaikkien kuullen LASTEN KAUTTA.
Esimerkkinä vauva-ajalta, jolloin lapset itkivät kun joku harmitti:
"Eikö äiti ole antanut tarpeeksi ruokaa kun noin itketää"
"Eikö isi ja äiti ole vaihtanut taaskaan vaippaa, kun noin itkettää"
Tilanne. Lapselle ei ole maistunut kunnolla aiemmin ruoka-aikana ruoka, olemme sattumalta menneet kylään. Ollaan kerrottu ettei kamalasti äsken ruoka maistunut. Mummi siihen: "Onko isi ja äiti taas tehnyt pahaa ruokaa,kun ette ole syöneet kunnolla"
Jos lapset ovat nukahtaneet autoon,eikä heitä voi perille päästyämme jättää autoon vaan olemme ottaneet lapset sylissä kohti mummia ja tietenkin he ovat heränneet niin mummi siihen: "eikö isi ja äiti anna taaskaan teidän nukkua rauhassa"
Syy miksi en ole paljoakaan maininnut vaimostani tässä enkä aiemmassa viestissä, niin syynä tähän on se ,että äitiin kohdistuva henkinen rasite on ollut hyvin raskas. Emme vain jaksa pitää yhteyttä mummiin lukuisien ongelmien myötä. Vaimoni ei todellakaan ansaitse kaksostemme kasvatuksen väheksymistä. Ei yksikään äiti halua kuulla, kuinka huono hän on ollut tai kuinka hän ei tee asioita erään toisen tietojen ja jatkuvien neuvomisien jälkeen. Arvostus tällaiseen ihmiseen katoaa kokonaan.
Lasta on helppo lahjoa vanhempien ollessa pois ,mutta on sairasta yrittää saada lapsenlapsi vanhempiaan vastaan.
Tällaiset ja monet muut lasten kautta kuulleet asiat pistävät todella raivostuttamaan.
Käynnit vähenee, yhteydenpito ei ole kovinkaan suurta koska ei vaan jaksa.Korjaus viestin alkuun:
Lapsenhoito yleensäkin tuottaa hankaluuksia ainakin meillä,mummin hoitaessa. - Maksipaksis
_nikke_ kirjoitti:
Korjaus viestin alkuun:
Lapsenhoito yleensäkin tuottaa hankaluuksia ainakin meillä,mummin hoitaessa._nikke_ todella valaisevaa luettavaa, kiitos! Itsellä on kokemusta tuosta manipulaatiosta meitä vanhempia vastaan. Mitään "todisteita" ei ole. Mutta kun etäännytin välit omiin narsistisia piirteitä omaaviin vanhempiini juuri noiden tuntemusteni ja oman kaoottisen lapsuuteni takia, omat lapseni ovat alkaneet käyttäytyä paljon elämänmyönteisemmin, tyynemmin ja toiset huomioonottavammin.
Olen huomannut perhe-elämän selvästi tasa-painoisemmaksi kuin ennen, voi olla että osa johtuu siitä että oma olo on vapautunut kun ei tarvitse koko ajan huolehtia ja ajatella että mitähän vanhempi tuosta ja tuosta ajattelee kun asia tulee puheeksi tai kun lapsi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja isovanhempi alkaa joko luennoida minulle, neuvoa minua tai sättiä minua ja lasta. Ja auta armias jos en tee niin kuin hän haluaa.
Eikä tarvitse kiirehtiä mihinkään vaan tehdä omat asiat rauhassa, kun ennen oli aina kiire koska näimme narsistia usein ja hän ei koskaan jaksanut odottaa mitään vaan aina oli tuskaista kun "säädän" jotain. No huomasin että en säädä, ihan normaalia tekemistä esim. pihalta sisälle tullessa vaatteiden putsauksen merkeissä jos on tullut hiekkaa, kuraa, tms. eikä kukaan tästä menetä hermojaan. :) Pikemminkin on ihanan rauhallista tehdä asiat rauhassa, koko päivä on ihanan rauhallinen ja myönteinen.
- Lapsii on kaikki
Palstalta huokuu narsismi kuin punaisena lankana.
Miten vanhemmilla on niin tärkeää viedä lapset hoitoon mummille? Mihin heillä on kiire, kun lapset ovat alle 3-vuotiaita?
Mikä on niin tärkeää, että pieni lapsi täytyy viedä vieraiden hoitoon pois omasta ja tutusta kodista?
Omalta kohdaltani muistan, että en voinut olla erossa lapsistani kuin korkeintaan muutamana tunnin. Silloin oli todella tärkeä meno kysymyksessä, lääkäri tms.
Missään tapauksessa en olisi jättänyt heitä kenellekään yöksi. Ero lapsistani tuottii minulle ihan fyysisiä vaivoja, enkä voinut keskittyä mihinkään.
En ollut kuvitellutkaan, miten kaikenvoittava tunne rakkaus lapseen on, ennen kuin lapsi oli syntynyt ja käärönä sylissä.
Aloittaja voi miettiä asiat uudelleen, kun lapsi on syntynyt ja katsoo suoraan äitinsä silmiin, luottavaisena ja varmana siitä, että äiti ei ikinä jätä.- juupjuup1
No ei nyt kiire viedä lasta hoitoon, mutta itsellä on jotenkin sellainen käsitys että aika monet lapset ovat hoidossa isovanhemmillaan joskus lapsuusaikana. Eli että se olisi osa sellaisia tavallisia sukulaisuussuhteita. Mutta voin tietty olla väärässäkin.
En oleta että vanhempani hoitaisivat, vaan lähinnä mietin vaihtoehtoa että jos se tulee puheeksi tai pyytävät lasta kylään ja heille hoitoon, uskallanko päästää lastani sitten sinne yksin... Voihan olla että en edes raatsi itsekkäänä päästää hoitoon. Mutta toisaalta en kuvittele olevani niin itsekäs että omisin lapsen kokonaan itselleni isovanhempien kustannuksella, jos he lasta haluaisivat hoitaa. Mutta nyt en tosiaan tiedä uskallanko, ihan lapsen takia.
Ja koska olen kovasti pohtinut oman lapsen kautta vanhemmuutta ja isovanhemmuutta, alan nähdä todella selkeästi omien vanhempien tekemät virheet. Ihmisiä kaikki ja virheitä voi tapahtua, mutta eivät tajua olla pahoillaan niistä, pyytää anteeksi tai muuttaa käytöstä vaikka toiselle tulisi kuinka paha olla tahansa. Vaikka liioittelisin asioita tai olisin väärässä, jostain syystä minulla on lapsuuden osalta todella paha olla. Olen antanut anteeksi mutta se ei helpota sitä etten oikein mielelläni ole vanhempien kanssa tekemisissä.
Itse saan vielä aikuisenakin painia lapsuuden kokemusten aiheuttaman pahan olon tunteen kanssa. Nykyäänkin vanhemmat jyräävät minun ylitseni henkisesti ihan jatkuvalla syötöllä. Jotenkin arveluttaa altistaa omia lapsiaan sellaisten ihmisten vaikutuspiiriin. Ymmärrän etteivät voi itselleen mitään, mutta se ei tarkoita että minun pitäisi tyhmänä alistua ja alistaa perheeni sellaiselle hyväksikäytölle. - Pohtivainen1
juupjuup1 kirjoitti:
No ei nyt kiire viedä lasta hoitoon, mutta itsellä on jotenkin sellainen käsitys että aika monet lapset ovat hoidossa isovanhemmillaan joskus lapsuusaikana. Eli että se olisi osa sellaisia tavallisia sukulaisuussuhteita. Mutta voin tietty olla väärässäkin.
En oleta että vanhempani hoitaisivat, vaan lähinnä mietin vaihtoehtoa että jos se tulee puheeksi tai pyytävät lasta kylään ja heille hoitoon, uskallanko päästää lastani sitten sinne yksin... Voihan olla että en edes raatsi itsekkäänä päästää hoitoon. Mutta toisaalta en kuvittele olevani niin itsekäs että omisin lapsen kokonaan itselleni isovanhempien kustannuksella, jos he lasta haluaisivat hoitaa. Mutta nyt en tosiaan tiedä uskallanko, ihan lapsen takia.
Ja koska olen kovasti pohtinut oman lapsen kautta vanhemmuutta ja isovanhemmuutta, alan nähdä todella selkeästi omien vanhempien tekemät virheet. Ihmisiä kaikki ja virheitä voi tapahtua, mutta eivät tajua olla pahoillaan niistä, pyytää anteeksi tai muuttaa käytöstä vaikka toiselle tulisi kuinka paha olla tahansa. Vaikka liioittelisin asioita tai olisin väärässä, jostain syystä minulla on lapsuuden osalta todella paha olla. Olen antanut anteeksi mutta se ei helpota sitä etten oikein mielelläni ole vanhempien kanssa tekemisissä.
Itse saan vielä aikuisenakin painia lapsuuden kokemusten aiheuttaman pahan olon tunteen kanssa. Nykyäänkin vanhemmat jyräävät minun ylitseni henkisesti ihan jatkuvalla syötöllä. Jotenkin arveluttaa altistaa omia lapsiaan sellaisten ihmisten vaikutuspiiriin. Ymmärrän etteivät voi itselleen mitään, mutta se ei tarkoita että minun pitäisi tyhmänä alistua ja alistaa perheeni sellaiselle hyväksikäytölle."Lapsii on kaikki", kiitos vastauksestasi ja erilaisesta näkökulmasta.
Nyt en halua loukata, mutta miten nyt muotoilisin... kuulostaa itsestä kyllä vähän oudolta että ero lapsista aiheuttaa fyysisiä oireita ja keskittymisvaikeuksia. Kuulostaa jotenkin läheisriippuvaiselta tai lasten kautta elämiseltä, joka on väärin koska eivät lapset ole sinua varten vaan sinä lapsia varten, eikä lasten siten tarvitse täyttää sinun tarpeitasi ja unelmiasi ja täyttää sinun vaatimuksiasi vaan ihan toisin päin. Anteeksi jos loukkaa.
Minusta vastauksesi kuulostaa jotenkin syyllistävältä ja vihamieliseltä, vaikka yritin vain kysyä mielipidettä että uskallanko jättää lasta hoitoon, ja tarkoitin nimenomaan että jos se tulee ajankohtaiseksi. Itsekin olet ilmeisesti käynyt lääkärissä pari tuntia ja lapsi ollut jossain jollakulla muulla hoidossa? Siis ihan tällaisesta samanlaisesta kyse. En muista että olisin maininnut jostain yökyläilystä? En nyt ihan ymmärrä sinua. :(
- Anonyymi
Hei jos sinulla on molemmat isovanhemmat narsisteja minun mielestä sinun ei kannata olla tekemisessä heidän kanssaan jos sinulla on pieni lapsi minun Kuhmon mummu on narsisti ei koskaan kysy mitä kuuluu hänellä on vain 2 lapsenlasta jotka ovat suosikkeja minua ei ole koskaan huomioinut millään tavalla hän valehtelee kiusaa en ole tekemisessä ollut mummun kanssa vuosiin t jari
- Anonyymi
Moi jos sinulla on lapsi ja molemmat isovanhemmat ovat narsisteja sinun kannattaa pitää lapsi kaukana isovanhemmista Kuhmon mummuni on narsisti hän valehtelee kiusaa ja salaa asioita t jari
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801887Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161574
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201296En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121234Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61232hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121196Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91170Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291161Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91160