Noniin hyvät uusperhepalstan vähemmän ja enemmän ongelmaiset kävijät (kukaan meistähän ei ole täydellinen -yhtä huomioonottamatta).
Tämän jatkuvan "totuuksista" kiistelyn vuoksi päätän nyt vähän listata tähän omia kokemuksia näistä ero-,yh, yhteis-ja yksinhuoltajuus, uusperhe tapauksista.
Kyseessä on siis työni puolesta todistettuja ja oman lähipiirin tapauksia.
En lähde spekuloimaan miksi joidenkin suhde meni niin kuin meni. Kerron vain sen, mitä kävi ja mitä siitä seurasi. Eli pysytään faktoissa. Niitä "totuuksia" kun on tasan niin monta kun on tapauksen osapuoliakin. Jokainenhan peilaa nämä omat totuudet omien kokemusten ja näkemystensä pohjalta.
Sitten asiaan.
Tapaus1.
Nuoripari. Yhteistätaivalta takana reilu 2 vuotta. Jo suhteen alkumetreillä mies oli näyttänyt merkkejä "liiallisesta omistushalusta" ja määräilevyydestä.
Pari teki lapsen. Miehen käytös yltyi. Pari teki toisen lapsen. Nyt yhteistä taivalta takana sellaiset vajaa neljä vuotta. Tilanne alkoi kärjistymään. Nainen yksin kotona lasten kanssa. Mies ties missä milloinkin. Nainen turhautui. Apuja ei mieheltä saa. Mies vaatii kodin täydellisyyttä. Lasten pitää olla aina nätisti. Naisen pitää miellyttää miestä aina kun mies on kotona. Ongelmista on vaikea puhua (naisen näkökulma).
Lopulta epämääräisiä ihmisiä oven takana. Etsivät miestä. MIes sekaantunut huumeisiin tavalla tai toisella. Tässä vaiheessa nainen ottaa eron ja lähtee lasten kanssa. Mies ei välitä. Nainen ei vaadi elareita. Ei halua miestä lasten elämään.
Nainen ja lapset saavat olla rauhassa vuoden. Eräänä päivänä vieraat miehet käyvät oven takana. Etsivät miestä. Nainen kertoo, että ovat eronneet. Ei tiedä mistään mitään.
Seuraavana yönä kotiin murtauduttiin. Kaikki viemisen arvoinen oli viety.
Naisen ja lasten omaisuutta oli otettu ex-miehen velanmaksuun..
Nykyään nainen uusperheellinen. Hänellä nuo kaksi lasta edellisestä avoliitosta. Hänen miehellään kaksi lasta edellisestä liitosta ja juuri syntyi yhteinen lapsi.
Yhdessä ovat olleet noin kaksi vuotta.
tapaus2.
Nuori pari myös. Yhdessä pari vuotta. Vahinko lapsi tulossa. Lapsi kuoli synnytykseen. Uusi yritys ja lapsi saatiin kuin saatiinkin. Yhteiseloa perheen kesken vuoden.. Pariskunta päätti, että "homma ei toimikaan". Yhteisymmärryksessä eri teille. Yhteishuoltajuus.
tapaus3. 10 vuotta yhdessä ollut avopari. Yksi lapsi ja toinen oli tulossa.
Mies kertoo kuinka "kotona on kylmä ilmapiiri ollut jo pitkään. Nainen ei anna edes koskettaa itseään." Naisen mielestä "mies ei osoita kiinnostusta. On vain töissä koko ajan". mies tekee pitkää päivää, jotta rahaa riittäisi ja lopula myös siksi, että ei tarvitse kotiin mennä kuuntelemaan valitusta. Hänen mielestään "kaikki mitä tekee tai sanoo on naisen mielestä väärin". Pariskunta yrittänyt useaan otteeseen keskustella tilanteesta. Ei muutosta. Toinen lapsi syntyy. Mies synnytyksessä. Yhteiseloa muutama kuukausi. Ero yhteisymmärryksessä.
Kummallakin uudet puoliset, joilla lapsia edellisistä suhteista (kummatkin siis uusperheelllisiä)
tapaus4.
Pariskunnalla yhteiseloa takana muutama vuosi kun lapsi ilmoitti tulostaan. Miehellä jo ennen lapsen syntymää vaikeuksia alkoholin kanssa. Lapsen synnyttyä tilanne paheni. Kaikki perheen rahat menivät alkoholiin. Mies alkoi aggressiiviseksi. Nainen lähti lapsen ollessa pari vuotias. Lasten isää ei kuvioissa, ei elareita. Ei mitään yhteydenpitoa kenenkään suunnasta. Nisella uusi avioliitto. Uudella miehellä 2 lasta edellisestä liitosta. Yhteisiä lapsia myös 2.
Nyt, 10 vuotta myöhemmin, lapsen isä on raitistunut, löytänyt uuden naisen. On töissä ja haluaa pitää yhteyttä lapseensa. Äiti on sitä mieltä, että ei tarvitse enää osoittaa mitään mielenkiintoa.
Tämän jatkuvan "totuuksista" kiistelyn vuoksi päätän nyt vähän listata tähän omia kokemuksia näistä ero-,yh, yhteis-ja yksinhuoltajuus, uusperhe tapauksista.
Kyseessä on siis työni puolesta todistettuja ja oman lähipiirin tapauksia.
En lähde spekuloimaan miksi joidenkin suhde meni niin kuin meni. Kerron vain sen, mitä kävi ja mitä siitä seurasi. Eli pysytään faktoissa. Niitä "totuuksia" kun on tasan niin monta kun on tapauksen osapuoliakin. Jokainenhan peilaa nämä omat totuudet omien kokemusten ja näkemystensä pohjalta.
Sitten asiaan.
Tapaus1.
Nuoripari. Yhteistätaivalta takana reilu 2 vuotta. Jo suhteen alkumetreillä mies oli näyttänyt merkkejä "liiallisesta omistushalusta" ja määräilevyydestä.
Pari teki lapsen. Miehen käytös yltyi. Pari teki toisen lapsen. Nyt yhteistä taivalta takana sellaiset vajaa neljä vuotta. Tilanne alkoi kärjistymään. Nainen yksin kotona lasten kanssa. Mies ties missä milloinkin. Nainen turhautui. Apuja ei mieheltä saa. Mies vaatii kodin täydellisyyttä. Lasten pitää olla aina nätisti. Naisen pitää miellyttää miestä aina kun mies on kotona. Ongelmista on vaikea puhua (naisen näkökulma).
Lopulta epämääräisiä ihmisiä oven takana. Etsivät miestä. MIes sekaantunut huumeisiin tavalla tai toisella. Tässä vaiheessa nainen ottaa eron ja lähtee lasten kanssa. Mies ei välitä. Nainen ei vaadi elareita. Ei halua miestä lasten elämään.
Nainen ja lapset saavat olla rauhassa vuoden. Eräänä päivänä vieraat miehet käyvät oven takana. Etsivät miestä. Nainen kertoo, että ovat eronneet. Ei tiedä mistään mitään.
Seuraavana yönä kotiin murtauduttiin. Kaikki viemisen arvoinen oli viety.
Naisen ja lasten omaisuutta oli otettu ex-miehen velanmaksuun..
Nykyään nainen uusperheellinen. Hänellä nuo kaksi lasta edellisestä avoliitosta. Hänen miehellään kaksi lasta edellisestä liitosta ja juuri syntyi yhteinen lapsi.
Yhdessä ovat olleet noin kaksi vuotta.
tapaus2.
Nuori pari myös. Yhdessä pari vuotta. Vahinko lapsi tulossa. Lapsi kuoli synnytykseen. Uusi yritys ja lapsi saatiin kuin saatiinkin. Yhteiseloa perheen kesken vuoden.. Pariskunta päätti, että "homma ei toimikaan". Yhteisymmärryksessä eri teille. Yhteishuoltajuus.
tapaus3. 10 vuotta yhdessä ollut avopari. Yksi lapsi ja toinen oli tulossa.
Mies kertoo kuinka "kotona on kylmä ilmapiiri ollut jo pitkään. Nainen ei anna edes koskettaa itseään." Naisen mielestä "mies ei osoita kiinnostusta. On vain töissä koko ajan". mies tekee pitkää päivää, jotta rahaa riittäisi ja lopula myös siksi, että ei tarvitse kotiin mennä kuuntelemaan valitusta. Hänen mielestään "kaikki mitä tekee tai sanoo on naisen mielestä väärin". Pariskunta yrittänyt useaan otteeseen keskustella tilanteesta. Ei muutosta. Toinen lapsi syntyy. Mies synnytyksessä. Yhteiseloa muutama kuukausi. Ero yhteisymmärryksessä.
Kummallakin uudet puoliset, joilla lapsia edellisistä suhteista (kummatkin siis uusperheelllisiä)
tapaus4.
Pariskunnalla yhteiseloa takana muutama vuosi kun lapsi ilmoitti tulostaan. Miehellä jo ennen lapsen syntymää vaikeuksia alkoholin kanssa. Lapsen synnyttyä tilanne paheni. Kaikki perheen rahat menivät alkoholiin. Mies alkoi aggressiiviseksi. Nainen lähti lapsen ollessa pari vuotias. Lasten isää ei kuvioissa, ei elareita. Ei mitään yhteydenpitoa kenenkään suunnasta. Nisella uusi avioliitto. Uudella miehellä 2 lasta edellisestä liitosta. Yhteisiä lapsia myös 2.
Nyt, 10 vuotta myöhemmin, lapsen isä on raitistunut, löytänyt uuden naisen. On töissä ja haluaa pitää yhteyttä lapseensa. Äiti on sitä mieltä, että ei tarvitse enää osoittaa mitään mielenkiintoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tapaus5.
Vahinkoraskaus baari-illan päätteeksi. Entuudestaan "puolitutut" mies ja nainen päättivät yrittää yhteiseloa. Sitä kesti noin puoli vuotta. Mies naisen mukaan "liian vastuuntunnoton".. Mies omien sanojensa mukaan eli kuin "häkissä". Mies petti. Ero. Nainen uhkasi viedä lapsen ulkomaille.
Tapaus6. Pariskunta. Yhteiseloa takana noin vuosi. Ensimmäinen lapsi. Mies tekee paljon töitä, nainen lapsen kanssa kotona. Naisesta alkaa tuntumaan, että mies ei huomioi häntä ja että mies on koko ajan poissa. Mies sanoo, että ei voi aikuttaa työaikoihinsa, jos haluaa työnsä pitää. Nainen alkaa epäluuloiseksi. Alkaa tämä seuraaminen ja epäily. Mies kertoo, että ei saa edes kahvilla käydä kavereidensa kanssa. Miestä ahdistaa.
Syystä tai toisesta. Kuvioon tuodaan toinen lapsi.
Tilanne jo kriittinen ennen lapsen syntymää. Huutoa, tappelua. Molemmin puolista pettämistä.
Toinen lapsi syntyy. Ero. Mies lähtee. EI kestä naisen haukkuja, huutoja ja uhkailua. Nainen kieltää miestä näkemästä lapsia. Mies taistelee lapsista. Kaamea sotku.
Tapaus6.
Pariskunta. Mies töissä. Nainen kotona parivuotiaan lapsen kanssa. Mies ihmettelee, mihin kaikki heidän rahansa menevät. Mies tienaa, nainen hoitaa talouden. Käy ilmi, että nainen jättää vuokria ja laskuja maksamatta, jotta saa merkkivaatteita ja huollettua ulkonäköään.
Mies yrittää selvittää tilanteen. Tekee pidempää päivää.
Lopulta mies ei enää jaksa. Hän lähtee. Lapsi jää naiselle. Mies ei saa nähdä lasta.
Taiselu lapsista.
tapaus7.
Nuori pariskunta. Seurustelua muutama kuukausi. Nainen ilmoittaa olevansa raskaana. Mies hommaa asunnon. Yhteenmuutto. Lapsi syntyy. Mies kertoo että "naisesta on tullut vainoharhainen, määräilevä ja pelottava". Lasta ei oltu suunniteltu. Toinen lapsi ilmoittaa tulostaan esikoisen ollessa alle vuoden. Mies kertoo, kuinka hän tuntee olevansa "nalkissa" nainen alusta asti päättänyt lapset. Mies ei saa mennä yksin ulos. Nainen tarkistaa puhelimen ja facebookin säännöllisin väliajoin. Naispuolisia tuttavia ei saa olla. Mies ei halua lähteä lasten takia.. Naisen mielestä mies on "epäluotettava ja lapsellinen.". Ovat edelleen yhdessä.
Tiivistettynä.. Näitä tapauksia on ja tulee olemaan aina. Ja niitä on paljon. On tasan niin monta "totuutta" kun on parisuhteitakin ja sen osapuolia. Jokainen tapaus on omanlaisensa ja se muodostuu pariskunnan omista kokemuksista, elämänarvoista ja näkemyksistä.
Usein olen törmännyt tapaukseen, jossa jo enne lapsia tai lasten jälkeen tulee tilanne, jolloin nainen ei tunne olevansa haluttu. Mies ei huomioi ja koko kodin hoito kaatuu hänen niskaansa. Samaan syssyyn mies kertoo, kuinka nainen vetäytyy, ei halua keskustella eikä jakaa arjen tööitä. Ja "räjähtää" pienimmästäkin asiasta. Tilanne yleensä pääsee siihen pisteeseen, jolloin naisen epäluulo ja luottamus mieheen kärsii. Aletaan rajoittaa toisen tekemisiä ja vahtaamaan. Mies ahdistuu vielä enemmän ja alkaa kapinoimaan oman itsenäisyydensä puolesta. Lopulta tilanne menee siihen pisteeseen, jossa jompi kumpi pettää. Se ehkä koetaan toiselle "näyttämisenä" tai lopullisena pakokeinona suhteesta, josta on muuten niin vaikea lähteä. Vaikea sanoa. Toisin sanoen, se parisuhteen ylläpito kaadetaan vain toisen osapuolen kannettavaksi. Ja kaikki tietää, että parisuhde ei toimi, jos molemmat ei sen eteen näe vaivaa.
Fakta on se, että jokainen ihminen parisuhteessa (oli lapsia tai ei ) on itse vastuussa omista sanoista ja toeoistaa. Parisuhteensa ylläpitämisestä. Siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa.
Ja yleensä nämä parisuhteen ongelmat on ollut jo kauan tiedossa, niihin ei vaan osata tai haluta puuttua. Ja valitettavasti liian moni kuvittelee lapsen hankinnan parantavan välejä. Näin ei ole. Lapsi ei ole mitkään korjauspakki joka syventää parisuhteen rakkautta ja liimaa miehen/naisen kiinni puolisoon.
Lähtökohdat kuntoon!
Ja surullista on myös se, että kuka tahansa voi olla äiti tai isä. Ei tarvitse olla kuin hedelmällinen nainen, joka saa kerran miestä niin awot. olet äiti. Ja vastaavasti jos olet mies ja saat kerran naista niin aawot. Olet isä.
Ei hedelmöittyminen katso ihmisen henkistä kypsyyttä, sitoutumista tai muita vaadittavia vanhemman ominaisuuksia, parisuhteen tilaa tai muita tarpeellisia ulkopulisia tekijöitä. Se on näiden ihmisten tehtävä, jotka lapsia alkaa tekemään.
Kaikki ääidit ja isät eivät ole ansainneet titteliään. Mutta se ei ole lapsen syy.
Joskus valitettavasti käy niin, että parisuhteen kaatuessa (tätä siis tapahtuu myös ILMAN lapsia. Parisuhteet ei aina kestä), huomio kiinnittyy siihen omaan pahaan oloon. Ja toista halutaan satuttaa ja loukata. Ja jos siinä on vielä lapsi mukana niin ylkeensä hän jää sen kaiken jalkoihin.
Ja tästäkin saisi pitkän sepustuksen kirjoitettua. Mutta se jääköön tällä kertaa.
Tarinoistasi löytyy yhteisiä nimittäjiä, kuten itsekkyys, kommunikoinnin puute, epäempaattisuus, kypsymättömyys, päihteet.
näinhän se on.
Huolestuttavaa tämä nykyparisuhteiden tilanne.
Tää on just tää variootio/läpileikkaus nyky-yhteiskunnan parisuhde/perheongelmien skaalasta.
On alkoholismia (riippuvuutta), raha-ongelmia, luottamuspulaa, arvostuksenpuutetta, itsekkyyttä... Miksi enää edes lähdetään seurustelusuhteeseen, jos asenteena on se, että viis siitä kumppanista. Viis siitä suhteesta. Kunhan itsellä on kaikki hyvin ja saa saavutettua just ne omat pyrkimykset. Mitkä muuten loppupeleissä ei yleensä onnistutakaan saaviuttamaan, kun kumppani kyllästyy itsekkyyteen ja lähtee lätkimään.
Sitten ihmetellään miksi aikuisetkin ihmiset ovat niin rikki. Ei enää osata käsitellä vastoinkäymisiä. Yhteiskunta muodostuu hedonisteista, jotka lamaantuu, jos jotain negatiivista osuu omalle tielleen.