Asuntomme on entisen tilanpäärakennus. Tila on yhä n. 6 ha laajuinen, ja sillä sijaitsee vanha torppa, joka on ollut kahden lapsemme kesämökkikäytössä. Tila on miehen perimä, ja hän omistaa sen yksin rakennuksineen päivineen.
Aikojen kuluessa on käynyt niin, että vain toinen lapsista huolehtii mökistä. Hän kustantaa siellä kaiken, sähköt, muut maksut ja korjaa tarvittaessa rakenteita tai piharakennuksia. Hän käy lähes viikottain, leikkaa nurmikot ja tekee muut pihatyöt, saunapuut ym.
Toinen lapsista käy siellä vain kesälomalla ja kieltäytyy ylläpitotöistä sillä perusteella, että hän on paikalla niin vähän, että sen lyhyen ajan haluaa levätä raskaasta työstään. Hänen mielestään toisen lapsen kuuluukin maksaa esim. sähkö, koska hän käy mökillä paljon useammin kuin hän itse.
Olemme ikäihmisiä, ja nyt ihmettelemme, onko tämä tilanne järkevä pitkän päälle. Kun meistä aika jättää, päätalo ilmeisesti myydään ja vain mökki jää jäljelle.
Haluaisimme siirtää mökin omistuksen sitä käyttävälle lapsellemme. Kai se käy kuin mikä tahansa kauppa. Ei kai meidän ole sovittava siitä toisen lapsen kanssa tai saatava kaupalle häneltä siunausta?
Ei ole oikein, että yksi elää lomansa korvauksetta parhaimpaan loma-aikaan sisaruksen ylläpitämässä mökissä. Oma asuntomme ei ole kesälomalaisille sopiva, joten mökin käyttö on sovittava vuorotteluperiaatteella. Asiasta käydään kiistaa jatkuvasti, ja me yritämme sitten puolestamme auttaa mökin hoidossa kaikessa missä voimme, mutta eläkeläisinä meillä ei ole varaa osallistua maksuihin, koska oma asumisemme myös maksaa.
Tilanne on stressaava ja vaikeuttaa sukulaissuhteita.
Aikojen kuluessa on käynyt niin, että vain toinen lapsista huolehtii mökistä. Hän kustantaa siellä kaiken, sähköt, muut maksut ja korjaa tarvittaessa rakenteita tai piharakennuksia. Hän käy lähes viikottain, leikkaa nurmikot ja tekee muut pihatyöt, saunapuut ym.
Toinen lapsista käy siellä vain kesälomalla ja kieltäytyy ylläpitotöistä sillä perusteella, että hän on paikalla niin vähän, että sen lyhyen ajan haluaa levätä raskaasta työstään. Hänen mielestään toisen lapsen kuuluukin maksaa esim. sähkö, koska hän käy mökillä paljon useammin kuin hän itse.
Olemme ikäihmisiä, ja nyt ihmettelemme, onko tämä tilanne järkevä pitkän päälle. Kun meistä aika jättää, päätalo ilmeisesti myydään ja vain mökki jää jäljelle.
Haluaisimme siirtää mökin omistuksen sitä käyttävälle lapsellemme. Kai se käy kuin mikä tahansa kauppa. Ei kai meidän ole sovittava siitä toisen lapsen kanssa tai saatava kaupalle häneltä siunausta?
Ei ole oikein, että yksi elää lomansa korvauksetta parhaimpaan loma-aikaan sisaruksen ylläpitämässä mökissä. Oma asuntomme ei ole kesälomalaisille sopiva, joten mökin käyttö on sovittava vuorotteluperiaatteella. Asiasta käydään kiistaa jatkuvasti, ja me yritämme sitten puolestamme auttaa mökin hoidossa kaikessa missä voimme, mutta eläkeläisinä meillä ei ole varaa osallistua maksuihin, koska oma asumisemme myös maksaa.
Tilanne on stressaava ja vaikeuttaa sukulaissuhteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
>Haluaisimme siirtää mökin omistuksen sitä käyttävälle lapsellemme. Kai se käy kuin mikä tahansa kauppa?
Kyllä, voitte eläessänne tehdä vapaasti kauppoja ja myös lahjanluonteisia kauppoja (alle 75 % käyvästä arvosta) tai lahjoituksia kenelle haluatte.
Mökki ja siihen liittyvä maa-alue lohkotaan päätilasta. Mikäli kyseessä on markkinahintainen kauppa, ei siihen voi kukaan puuttua jälkikäteen. Mikäli kaupassa on lahjanluonteinen osuus tai kyse on kokonaan lahjoituksesta, kannattaa lahjakirjaan laittaa maininta onko kyseessä ennakkoperintö vai ei. Mikäli kyse ei ole ennakkoperinnöstä, voi rintaperillinen teidän perinnönjaossa aikanaan esiittää vaateita suosiolahjasta. Tähän ei ole kuitenkaan ole mahdollisuutta, mikäli lakiosa (eli puolet normaalista perintöosuudesta) tulee joka tapauksessa täytettyä muulla perinnöllä.
Kannattaa myös huomioida luovutusvoiton verotussäännökset.
Ajattelimme, että myymme ihan normaalilla kauppakirjalla mökin ja kohtuullisen tontin sen ympäriltä. Jäljelle jää vielä suurin osa alueesta ja asuinrakennuksemme. Kyllä siinä on perittävää toisellekin.
Voisimme testamentata hänelle 4 ha metsää, siinäpä sitten tekisi metsätöitä lomiensa aikana! :)
Ilmeisesti se myytävä torppa on siinä samalla tontilla päärakennuksen ja puolisoiden yhteisen kodin kanssa, jolloin siitä huolimatta että toinen puolisoista omistaa kiinteistön yksin, kauppaan tarvitaan myös ei-omistavan puolison suostumus. Niin se taitaa mennä.
Suosittelen teille vahvistuksen ja "luvan" ottamista myös toiselta lapseltanne, siltä joka vain sinun mukaasi lekottelee mökillä. Miksi tekisitte kaupan salaa toiselta lapselta, vaikka se olisi laillistakin? Jätätte henkiseksi perinnöksenne mahdollisen riidan sisarusten välille tai ainakin epäluuloisuuden, kun käytte kauppaa salassa vain toisen kanssa. Sitä paitsi, mistä ihmeestä voisitte saada markkinahintaisen pitävän arvion myyntihintaan? Näen toimissanne soppaa - eikä niin hyvänmakuista - kerrakseen.