Ollaan kummatkin toisessa avioliitossa, emme tehnee avioehtosopimusta. Nyt olemme alkaneet mietimään että miten tämä menee jos toiselle jotain sattuu. Meillä on kummallakin aikuisia lapsia edellisestä liitosta, yhteisiä ei. Miehen perillinen tuntuvat olevan huolissaan mieheni omaisuudesta. Meillä on kummallakin ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, yhdessä emme mitään isompaa ole hankkineet. Olisiko selkeempää tehdä se avieohto tulevaisuuden varalle. Olisiko perinnönjako lasten ja eloon jääneen puolison kannalta helpompaa. Voiko tehdä sellaisen avioehdon joka koskee pelkästään ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, jonka kunpikin haluamme jättää omille lapsillemme. Tuntuu ihan kamalalta tällainen ajatu että miehen lapsi odottaa perintöa ja pelkäävät minun sen vievän. Hän on muutenkin käyttäytynyt kun nyt jo omistaisi isänsä omaisuuden. Lähinnä haluan että mieheni saa rauhan tässä asiassa. Poika ei ole huomioinut sitä että tästä hänen tulevasta perinnöstä on vielä suurin osa pankkilainaa. Omat lapseni eivät ole olleet huolissaan omasta perintöosastaan eivätkä edes puhuneet siitä. Pidän heitä fiksuina siinä suhteessa.
Itselleni tärkeinä on että saisimmie mahdollisimman kauan olla terveitä ja elä hyvää elämää tässä uudessa avioliitossamme.
Itselleni tärkeinä on että saisimmie mahdollisimman kauan olla terveitä ja elä hyvää elämää tässä uudessa avioliitossamme.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tehkää ihmeessä avioehto, tai testamentti tai jotain. Suojeleehan se myös sun lapsia. Sinuna miettisin samalla puolison kanssa mitä tehdä jos (vai onko enemmänkin kun) toinen kuolee ensin. Ettei käy nin että perilliset vievät omansa ja puoliso jää tyhjän päälle.
Niin ikävä kuin tuo aihe onkin, minusta nuo kantsii tehdä ajoissa. Se on tavallaan myös sinulta lahja lapsille että hoidat sen kuntoon, heidän ei tarvi surun murtamina miettiä kuinka omaisuuden kanssa toimia.
Surussa ihminen toimii eri tavalla kuin normaali-tilanteissa. Olen nähnyt kuinka ihanat sisaret alkavat surun hetkellä purkamaan huonoa oloaan tappelemalla eri pari kahvikupeista.
Välit on poikki puolison sukulaisiin juuri siitä syystä että emme tehneet avioehtoa kun solmimme avioliiton. Tää on aivan uskomaton tilanne kun, minut nähdään nyt huijarina joka kalastelen puolisoni omaisuutta. Siis tässä on nyt kysymys kahden ihmisen avioliitosta jossa koko suku on mukana ilmeisesti jakamassa perintöä. Pitääkö nyt tehdä se avioehto että suku rauhottuu vai kuuluuko tämä nyt ollenkaan muille kun meille puolisoille miten perintö aikanaan jaetaan. Osaako kukaan sanoa mitä hyötyä ja haittaa tästä voi olla jos tehdään avioehtosopimus. Meillä on kummallakin aika tasapuolisesti omaa omaisuutta jos vakka ero tulis niin varmaan tasoissa oltaisiin.
Pitikö tuo avioehtojuttu kaikille kuuluttaa. Tehkää sitten nyt se sopimus. Ei siitä mitään haittaa ole.
Minun sopimuksestani ei tiedä tiettävästi kukaan muu minun puoleltani kuin tyttäreni. Hänelle ja pojalleni asia kuuluu, muille ei. Eivät hekään tosin järin häävejä maatilan ym. perijöitä ole. Myyntiin menevät, uskon.
Keskinäinen tastamentti, jos avioehtoa ei ole.
Rintaperillistä ei saa perinnöttömäksi millään. mutta aina voi "suunnata" perintönsä johonkin suuntaan. Itellä riesana typerä sisar, joka kuvitee omistavansa kaikki mun omaisuudet, höpisee "esikoisoikudesta". Ei se edes tajunnut perunkirjoituksissakaan, mukana lakimiehiä. Se vaan jankuttaa sitä, että mulle ei kuulunutkaan mitään, hänen mielestään.. Todella tylsä tyyppi.
Mulla/meillä keskinäinen testamentti. Ensin kuollut jättää toiselle kaiken. Se sitten muitten asia, miten se perintö jaetaan toisenkin kuoltua. Kuolleillehan asia ei kuulu mitenkään siinä vaiheessa. Jos rintaperillisiä, lakioikeus kuuluu heille, loput asianajajien hommia/rahoja.
Ota yhteyttä lakimieheen. Ei se tietenkään ilmaista ole. Meillä maksoi vain muutamia satasia testamentin tekeminen. Mainiten, met ollaan muutenkin jaettu omaisuus silleen, että osa yhteistä ja kummallakin omat omaisuutensa. Osake yhteinen, metsät muijan, rantahuvila mun. Perijöitä ei ole, haaskoja on. Mun omaisuus menee aikanaan vaimonkin kuoleman jälkeen valtiolle, testamentilla. Siihen ei kaheli sisarkaan pysty mitään ahneudessaan.
Nämät asioita, mitkä pitää eläessään miettiä. Kuoleman jälkeen miettiminen hankalaa- Kaikkea ei voi ite määrittää, perimiskaari on, mikä määrää. Mutta omaisuuden järjestelyjä voi tehdä etukäteen. Olemassa mm. ennakkoperintö. Sitä kannattaa harkita jo yksistään verotusteknisistä syistä. Ja ainahan on ihmisiä, jotka turvanneet perintönsä jakamisen ulkomaitten kautta. Se hyvä vaihtoehto, jos epäilyttää jakamisen onnistuminen. Se ulkomailla riiteleminen niin kallista, että harvempi lähtee ulkomaille lakitupaan.
=DW=
Kannattaa muistaa, että jos ensimmäisissä avioliitoissa ei ole tehty ositusta, se huomioidaan perinnönjako tilaisuudessa. Eli siis aikaisempien avioliittojen omaisuus pitäisi olla jaettuna. Lapsia, eli rintaperillisiä, ei pysty sivuuttamaan, ainakaan lakiosan osalta edes testamentilla. Perintöhän on se, mikä jää kun joku kuolee. Niin kauan kuin ollaan elossa, ei ole olemassa perintöäkään.
Miten kahden ihmisen välinen avioehto muille kuuluu? ei ainakaan omat sukulaiseni tiedä onko meillä avioehtoa vai ei, enkä kertoisi vaikka kysyisivät.
Tuhlaan ja myyn kaikki, niin ei jää kenellekkään riideltävää.