Koen jatkuvaa tarvetta purkautua ja avautua tästä aiheesta jollekkin eikä ketään sopivaa löydy. En voi puhua tästä äidille itselleen, muille perheenjäsenille, sukulaisille tai ystäville - koska kukaan muu ei näe sitä tilannetta. Äitini itsetunto on todella alhainen, huolestuttavan alhainen. Epävarman teini-ikäisen tasolla sanoisinkin näin suoraan.
Äitini oli ennen elämänhaluinen ja iloinen sekä jokaisen ystäväni "unelmaäiti" ja kukaan ei koskaan ajatellut hänestä mitään pahaa. Kun vanhempani erosivat, alkoi alamäki. Tuli kova tarve urheilulle, suolenpuhdistajat, lihat lähti ruuasta ja töitä painetaan kuin olisi kunnianhimoinen bisnesmies ilman perhettä. Tämä kärjistyi siinä vaiheessa kun äitini tapasi uuden nykyisen miehensä, joka on silmännähden yksi pinnallisimmista ja julmimmista ihmisyksilöistä mitä maa päällänsä kantaa. Se ei auttanut tilannetta. En usko, että vahvinkaan itsetunto kestäisi jokapäiväistä nälvimistä ja huumorilla piilotettua haukuntaa aivan kaikesta, oli se sitten kerran vuodessa ostetun uuden vaatteen kuosi tai ruoka-annos mitä äitini syö.
Äidin miehellä ei tämä nokittelu vain kohdistu äitiin vaan siinä ollaan osana myös me lapset ja muut ihmiset. Kaikki muut ovat huonoja ja mies itse on askeleen ylempänä kaikkea vaikka todellisuudessa hänen luulot itsestään ovat niin naurettavia ja absurdeja ettei hän edes itse käsitä muiden nauravan hänelle. Itseäni ei silti naurata, koska tiedän äidin terveydentilan ja sen takia ehkä kuulostan tässä itse siltä äidiltä kun holhoan ja huolehdin mutta kukaan muu ei tiedä!
Löydän päivittäin äidiltä uusia suolenpuhdistajia, nesteenpoistajia, lisäravinteita ja tabletteja niin monenlaisia, että voisi luulla kyseessä olevan laitoksessa asuvan 97-vuotiaan ummetuksesta kärsivän naisen toilettilaukku. Äitini on vielä nelikymppinen ja omasta mielestäni todella kaunis ikäisekseen mutta itsetunto on ikävä asia kun siihen ei voi toinen puuttua eikä kuulukkaan puuttua mutta ahdistaa silti.
En halua nähdä äitiäni surullisena joka päivä vaikka yrittää hymyillä ilkeily kommenteille ja niellä kaiken. Olen silti tytär ja näen koska asiat on huonosti ja tiedän, että ne ovat mutta äidin luonteelle on hyvin vaikea myöntää, että seurustelee huonon miehen kanssa ja ei tästä osaa myöskään erota - koska niin sanotusti toisen tarve on isompi kuin se, että voisi itse paremmin.
En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Huonosti syövä, yliväsynyt ja eri tabletteja syövä äiti ei ole ihanteellinen roolimalli ja en tiedä miten tähän tulisi puuttua vaikka monesti olen yrittänytkin selittää erilaisten tablettejen vaaroista mutta tuntuu, että mitä enemmän terveyslehtiä ja uusia tabletteja ilmestyy, niin äitini ostaa ne kuin epätoivoisesti yrittäisi laihduttaa viimeiset 60 kiloaankin pois. Miksei koskaan puhuta aikuisten huonosta itsetunnosta vaan aina nuorten? On yllättävän vaikea tämän ikäisenä nuorena auttaa omaa äitiä kun automaattisesti pidetään epäkypsänä ja ei ole oikeutta puuttua asioihin. Olen silti huolissani ja en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Haluan että äitini olisi onnellinen edes itsensä kanssa ja yritän aina ostaa hänelle kivoja vaatteita ja lainata omia korujani että hän kokisi olonsa hyväksi edes pienen hetken kun oma mies ei anna minkäänlaista lämpöä ja kehuja. Inhottava tilanne.
Onko teillä jotain vinkkejä tai ohjeita miten voisin ottaa asian äitini kanssa VAKAVASTI puheeksi tai esittää huoleni tarpeeksi selkeästi ilman, että puolet jutuistani menisi ohi korvien?
Äitini oli ennen elämänhaluinen ja iloinen sekä jokaisen ystäväni "unelmaäiti" ja kukaan ei koskaan ajatellut hänestä mitään pahaa. Kun vanhempani erosivat, alkoi alamäki. Tuli kova tarve urheilulle, suolenpuhdistajat, lihat lähti ruuasta ja töitä painetaan kuin olisi kunnianhimoinen bisnesmies ilman perhettä. Tämä kärjistyi siinä vaiheessa kun äitini tapasi uuden nykyisen miehensä, joka on silmännähden yksi pinnallisimmista ja julmimmista ihmisyksilöistä mitä maa päällänsä kantaa. Se ei auttanut tilannetta. En usko, että vahvinkaan itsetunto kestäisi jokapäiväistä nälvimistä ja huumorilla piilotettua haukuntaa aivan kaikesta, oli se sitten kerran vuodessa ostetun uuden vaatteen kuosi tai ruoka-annos mitä äitini syö.
Äidin miehellä ei tämä nokittelu vain kohdistu äitiin vaan siinä ollaan osana myös me lapset ja muut ihmiset. Kaikki muut ovat huonoja ja mies itse on askeleen ylempänä kaikkea vaikka todellisuudessa hänen luulot itsestään ovat niin naurettavia ja absurdeja ettei hän edes itse käsitä muiden nauravan hänelle. Itseäni ei silti naurata, koska tiedän äidin terveydentilan ja sen takia ehkä kuulostan tässä itse siltä äidiltä kun holhoan ja huolehdin mutta kukaan muu ei tiedä!
Löydän päivittäin äidiltä uusia suolenpuhdistajia, nesteenpoistajia, lisäravinteita ja tabletteja niin monenlaisia, että voisi luulla kyseessä olevan laitoksessa asuvan 97-vuotiaan ummetuksesta kärsivän naisen toilettilaukku. Äitini on vielä nelikymppinen ja omasta mielestäni todella kaunis ikäisekseen mutta itsetunto on ikävä asia kun siihen ei voi toinen puuttua eikä kuulukkaan puuttua mutta ahdistaa silti.
En halua nähdä äitiäni surullisena joka päivä vaikka yrittää hymyillä ilkeily kommenteille ja niellä kaiken. Olen silti tytär ja näen koska asiat on huonosti ja tiedän, että ne ovat mutta äidin luonteelle on hyvin vaikea myöntää, että seurustelee huonon miehen kanssa ja ei tästä osaa myöskään erota - koska niin sanotusti toisen tarve on isompi kuin se, että voisi itse paremmin.
En tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Huonosti syövä, yliväsynyt ja eri tabletteja syövä äiti ei ole ihanteellinen roolimalli ja en tiedä miten tähän tulisi puuttua vaikka monesti olen yrittänytkin selittää erilaisten tablettejen vaaroista mutta tuntuu, että mitä enemmän terveyslehtiä ja uusia tabletteja ilmestyy, niin äitini ostaa ne kuin epätoivoisesti yrittäisi laihduttaa viimeiset 60 kiloaankin pois. Miksei koskaan puhuta aikuisten huonosta itsetunnosta vaan aina nuorten? On yllättävän vaikea tämän ikäisenä nuorena auttaa omaa äitiä kun automaattisesti pidetään epäkypsänä ja ei ole oikeutta puuttua asioihin. Olen silti huolissani ja en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Haluan että äitini olisi onnellinen edes itsensä kanssa ja yritän aina ostaa hänelle kivoja vaatteita ja lainata omia korujani että hän kokisi olonsa hyväksi edes pienen hetken kun oma mies ei anna minkäänlaista lämpöä ja kehuja. Inhottava tilanne.
Onko teillä jotain vinkkejä tai ohjeita miten voisin ottaa asian äitini kanssa VAKAVASTI puheeksi tai esittää huoleni tarpeeksi selkeästi ilman, että puolet jutuistani menisi ohi korvien?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä osaanko auttaa sinua, mutta voin yrittää.
Olet vasta lapsi, et saisi kantaa äitistäsi huolta. Äitisi taas on aikuinen ihminen ja hän luultavasti osaa pitää huolta itsestään. Jos kuitenkin olet noin huolissasi äitistäsi, miten tekstin perusteella voi päätellä, suosittelisin ottamaan asian puheeksi ensin siten, että keskustelet mikä on oikea syy MIKSI hän haluaa laihtua, vaikka hän olisi ihan sopiva, ei liian lihava tai laiha.
Nyt ota asia siis puheeksi ihan kunnolla, sanot äidillesi että haluat keskustella hänen kanssaan. Sano se, että vaikka hän syö ns. "terveellisiäkin" tabletteja, mitä ainakin siis terveellisiksi mainostetaan, voi sisältää kaikenlaisia myrkkyjä eikä nekään ole terveellisiä enää, jos niitä syö liikaa.
Sano että miettii vakavasti, onko hänen nykyinen mies hänelle juuri se oikea, kenet hän todella ansaitsee.
Mutta kauniisti ajateltu tuo, että ostat hänelle uusia vaatteita ja lainaat korujasi, itse olettaisin että äitisi ilahtuisi niistä edes vähän.
Tsemppiä sinulle ja toivottavasti saat puhuttua äitisi kanssa! :)
Toivottavasti minusta oli edes jotain apua...
Olet erittäin fiksu ja terveesti ajattelva nuori. Kyllähän se pahalta tuntuu kun omainen kärsii ja ei ymmärrä. Äidistä ei ole sinulle kovin paljoa tukea ainkaan itsetuntoasioissa.
Tuon kuvauksen perusteella äidin nykyinen mies on narsismiin taipuvainen. Itsetunnoltaa heikot rakastuvat juuri tuollaisiin tyyppeihin. Äitisi yrittää huuhtomalla sisuskalujaan puhdistua pahasta olostaan ja pakenee ahdistusta ja yksinäisyyttään touhuamalla kehonsa kanssa.
Sinä voit yrittää sanoin ilmasita äidille, että hän tarvitsee apua. Ei hänestä kannata ottaa mallia. Onneksi ymmärrät totuuden.
Ei sinun tahtävä ole parantaa häntä. Hänen pitäisi itsensä oivaltaa sairaaloinen tilansa.
Jospa löydät kokeneita aikusia tueksesi.