Anteeksi sekava otsikko, mutta haluaisin tietää, onko ketään muuta kiusattu jotenkin samallalailla? Niin että kaverit ovat ensin sinua tarvinneet ja sitten olet kuitenkin turha, orja, aina muiden alapuolella. Vain koska olet sinä?
Seiska luokka alkoi, ja mä hieman erilaisena tyttönä en oikein uskaltanut olla oma itseni isossa koulussa, vaan yritin parhaani mukaan sulautua massaan pukeutumisella, musiikkimaulla jne. Kuitenkin kuuntelin yksin ollessani sitä "omaa" musiikkiani.
Noh, meillä oli luokassa tällainen neljän tytön erottamaton porukka, nimetään nyt ystäväni vaikka Lauraksi, Hennaksi ja Kiiaksi. Laura ja Henna olivat usein yhdessä, samoin Henna ja Kiia. Me jostain syystä aina jakauduimme pareiksi, ja minä olin yleensä Lauran tai Kiian kanssa, koska meillä Hennan kanssa oli ollut kränää ala-asteella.
Minä ja Kiia olimme usein ne rauhallisemmat, emme esimerkiksi puhuneet niin paljoa tunneilla tai kikatelleet ttyhjänpäiväisille jutuille. Kiialle saatoin kertoa kaiken. Henna ja Laura alkoivat jonkin ajan kuluttua kiusaamaan erästä ujoa meidän luokkalaista tyttöä. Minä ja Kiia kerroimme asiasta kuraattorille, koska se oli meidän mielestä niin väärin. No asiat saatiin sovittua, mutta Henna ja Laura puhuivat siitä tytöstä yhä paskaa selän takana.
Kuten jo mainitsin, "parit" meidän porukassa vaihtuivat välillä. Nyt olin Lauran kanssa enemmän. Kun kerroin hänelle esimerkiksi artisteista joista tykkään, tai pukeuduin hänen seurassaan omalla tyylilläni, hän nyrpisteli nenäänsä, oli hiljaa tai tuumasi vain "Just..." Myöhemmin avauduin koko porukalle samoista asioista, ja vastaanotto oli sama. Kun kerroin millaisista pojista esimerkiksi pidän, kaikki vain yökkäilivät ja sanoivat että jos liikkuisin sellaisen pojan kanssa, en voisi olla heidän kanssaan ainakaan yhtäaikaa. (Ja kerroin heille ihanista kauniista emo-pojista ja aasialaisista muusikoista).
Kun kahdeksannella minä sitten aloin seurustelemaan itseäni kaksi vuotta vanhemman emo-pojan kanssa, olivat nämä tytöt kuitenkin minulle kateellisia ja ihastelivat aina jos saivat käsiinsä esim. pojan minulle lähettämän tekstiviestin tai jotain. Kuitenkin, jos olin Lauran kanssa kahden ja aloin puhumaan pojasta (olkoon vaikka Kalle) niin Laura alkoi heti jupista itsekseen "Kalle, kalle, kalle..hohhoijaa.." Tajusin ettei häntä kiinnostanut minun elämäni pätkän vertaa, hän halusi tulla aina meille yöksi sen takia että minun vanhempani antoivat katsella myöhäisillan k16 leffoja (tämän kuulin hänen pikkusiskoltaan) Hän oli ERITTÄIN ujo poikien seurassa, ja puhui AINA ihastuksestaan. Minä kuuntelin ihan kiltisti joka päivä saman kertomuksen, kuinka hänen ihastuksensa oli katsonut hänen kenkäänsä 5sec tai kuinka hänen kätensä oli tärissyt ojentaessaan ihastukselleen monisteen. Minä kuuntelin ja olin iloinen hänen puolestaan, koska en halunnut tehdä samoja kusisia, mitä hän teki aina minulle. Kun minä aloin puhua jostakin omasta kiinnostuksen kohteestani hänelle, hän vain tuhahti, pyöritteli silmiään tai sanoi vaan "Jaa, ei kiinnosta." Kun erosin poikaystävästäni, hän sanoi vain "Voivoi, onpa harmi." tylsistyneellä äänellä, kuin ei voisi vähempää kiinnostaa.
Onneksi minulla oli kavereita myös seiskaluokalla ja esimerkiksi koulussa kierrellessämme menin juttelemaan heille. Laura oli takertunut minuun kuin mikäkin emoaan vailla oleva koalavauva ja seurasi minua kaikkialle. Myöhemmin hän aina haukkui minua siitä, että juttelin niille muille kavereilleni. Tivasin vastaan, että saa mulla olla muitakin kavereita kuin se.
Vastaukseksi sain raivarit siitä, että hän oli NIIN ujo, ettei voinut saada kavereita tai jutella minun kavereilleni. En ikinä tajunnut, kuinka syy voisi olla minun. Siis se, että hän oli niin ujo?
Huomasin myöhemmin, että olin tehnyt kaiken hänen puolestaan, olin kuin hänen orjansa. Hän ei uskaltanut kysyä opettajilta tai luokkatovereiltamme mitään, minun tai Hennan piti aina hoitaa se. Hän ei edes uskaltanut koputtaa terveydenhoitajan oveen, vaikka hänellä oli kylkiluu murtunut! Sekin reissu jäi sitten käymättä, koska en halunnut aina toimia hänen puolestaan. Henna katkaisi välinsä Lauraan tästä samaisesta syystä. Laura alkoi liikkumaan enemmän Kiian ja parin rinnakkaisluokkalaisen tytön kanssa (nimetään nyt vaikka Leenaksi ja Jonnaksi) Minä pompottelin itseäni välillä näiden neljän porukassa, ja välillä Hennan ja tämän uusien ystävien välillä. Henna kiinnostui päihteistä, joten hän jäi vähän taka-alalle elämässäni. Riipuin siis näiden neljän tytön porukassa. Leena oli oikea miestennielijä, vaikka luulinkin häntä hyväksi kaverikseni.
Seiska luokka alkoi, ja mä hieman erilaisena tyttönä en oikein uskaltanut olla oma itseni isossa koulussa, vaan yritin parhaani mukaan sulautua massaan pukeutumisella, musiikkimaulla jne. Kuitenkin kuuntelin yksin ollessani sitä "omaa" musiikkiani.
Noh, meillä oli luokassa tällainen neljän tytön erottamaton porukka, nimetään nyt ystäväni vaikka Lauraksi, Hennaksi ja Kiiaksi. Laura ja Henna olivat usein yhdessä, samoin Henna ja Kiia. Me jostain syystä aina jakauduimme pareiksi, ja minä olin yleensä Lauran tai Kiian kanssa, koska meillä Hennan kanssa oli ollut kränää ala-asteella.
Minä ja Kiia olimme usein ne rauhallisemmat, emme esimerkiksi puhuneet niin paljoa tunneilla tai kikatelleet ttyhjänpäiväisille jutuille. Kiialle saatoin kertoa kaiken. Henna ja Laura alkoivat jonkin ajan kuluttua kiusaamaan erästä ujoa meidän luokkalaista tyttöä. Minä ja Kiia kerroimme asiasta kuraattorille, koska se oli meidän mielestä niin väärin. No asiat saatiin sovittua, mutta Henna ja Laura puhuivat siitä tytöstä yhä paskaa selän takana.
Kuten jo mainitsin, "parit" meidän porukassa vaihtuivat välillä. Nyt olin Lauran kanssa enemmän. Kun kerroin hänelle esimerkiksi artisteista joista tykkään, tai pukeuduin hänen seurassaan omalla tyylilläni, hän nyrpisteli nenäänsä, oli hiljaa tai tuumasi vain "Just..." Myöhemmin avauduin koko porukalle samoista asioista, ja vastaanotto oli sama. Kun kerroin millaisista pojista esimerkiksi pidän, kaikki vain yökkäilivät ja sanoivat että jos liikkuisin sellaisen pojan kanssa, en voisi olla heidän kanssaan ainakaan yhtäaikaa. (Ja kerroin heille ihanista kauniista emo-pojista ja aasialaisista muusikoista).
Kun kahdeksannella minä sitten aloin seurustelemaan itseäni kaksi vuotta vanhemman emo-pojan kanssa, olivat nämä tytöt kuitenkin minulle kateellisia ja ihastelivat aina jos saivat käsiinsä esim. pojan minulle lähettämän tekstiviestin tai jotain. Kuitenkin, jos olin Lauran kanssa kahden ja aloin puhumaan pojasta (olkoon vaikka Kalle) niin Laura alkoi heti jupista itsekseen "Kalle, kalle, kalle..hohhoijaa.." Tajusin ettei häntä kiinnostanut minun elämäni pätkän vertaa, hän halusi tulla aina meille yöksi sen takia että minun vanhempani antoivat katsella myöhäisillan k16 leffoja (tämän kuulin hänen pikkusiskoltaan) Hän oli ERITTÄIN ujo poikien seurassa, ja puhui AINA ihastuksestaan. Minä kuuntelin ihan kiltisti joka päivä saman kertomuksen, kuinka hänen ihastuksensa oli katsonut hänen kenkäänsä 5sec tai kuinka hänen kätensä oli tärissyt ojentaessaan ihastukselleen monisteen. Minä kuuntelin ja olin iloinen hänen puolestaan, koska en halunnut tehdä samoja kusisia, mitä hän teki aina minulle. Kun minä aloin puhua jostakin omasta kiinnostuksen kohteestani hänelle, hän vain tuhahti, pyöritteli silmiään tai sanoi vaan "Jaa, ei kiinnosta." Kun erosin poikaystävästäni, hän sanoi vain "Voivoi, onpa harmi." tylsistyneellä äänellä, kuin ei voisi vähempää kiinnostaa.
Onneksi minulla oli kavereita myös seiskaluokalla ja esimerkiksi koulussa kierrellessämme menin juttelemaan heille. Laura oli takertunut minuun kuin mikäkin emoaan vailla oleva koalavauva ja seurasi minua kaikkialle. Myöhemmin hän aina haukkui minua siitä, että juttelin niille muille kavereilleni. Tivasin vastaan, että saa mulla olla muitakin kavereita kuin se.
Vastaukseksi sain raivarit siitä, että hän oli NIIN ujo, ettei voinut saada kavereita tai jutella minun kavereilleni. En ikinä tajunnut, kuinka syy voisi olla minun. Siis se, että hän oli niin ujo?
Huomasin myöhemmin, että olin tehnyt kaiken hänen puolestaan, olin kuin hänen orjansa. Hän ei uskaltanut kysyä opettajilta tai luokkatovereiltamme mitään, minun tai Hennan piti aina hoitaa se. Hän ei edes uskaltanut koputtaa terveydenhoitajan oveen, vaikka hänellä oli kylkiluu murtunut! Sekin reissu jäi sitten käymättä, koska en halunnut aina toimia hänen puolestaan. Henna katkaisi välinsä Lauraan tästä samaisesta syystä. Laura alkoi liikkumaan enemmän Kiian ja parin rinnakkaisluokkalaisen tytön kanssa (nimetään nyt vaikka Leenaksi ja Jonnaksi) Minä pompottelin itseäni välillä näiden neljän porukassa, ja välillä Hennan ja tämän uusien ystävien välillä. Henna kiinnostui päihteistä, joten hän jäi vähän taka-alalle elämässäni. Riipuin siis näiden neljän tytön porukassa. Leena oli oikea miestennielijä, vaikka luulinkin häntä hyväksi kaverikseni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jatkoa...
Kesällä sitten menimme samalle riparille, kaikki me viisi. Riparille tuli myös paljon poikia samalta- ja rinnakkaisluokilta. Olimme sitten keskenämme koko kesän, ja luulin että oltaisiin aina kavereita. Mutta pojat eivät tykänneet minusta, koska olin hieman omanlaiseni. Minulla oli paska musiikkimaku, pukeuduin kuulemma kuin mikäkin sirkuspelle ja olin mangalesbo. Itkin usein illalla koska pojat olivat niin ilkeitä.
Minulla oli ollut edellisenä kesänä juttua erään söpön pojan kanssa, joka oli myös samalla riparilla. Jätkä ei kuitenkaan halunnut olla missään tekemisissä minun kanssani enää, ja syy oli vain se, että olen kuulemma ärsyttävä. Jätkä oli nyt kiinnostunut Leenasta. Minä taas elättelin jo uutta juttua erään hauskan pojan kanssa. Kunnes Leena tuppautui kuvioihin. En saanut enää suunvuoroa jos olimme kolmestaan, olin aina se kolmas pyörä. Itkin koska olin kertonut Leenalle, että tykkäsin niistä pojista. Mutta tyttö vähät välitti minun tunteistani, ja aina kun olimme tyttöporukalla, hän puhui tästä pojasta, ihan koko ajan.
Ysin alussa nämä "kaveri"pojat alkoivat sitten kiusata yhtä uutta tyttöä meidän luokasta, josta oli tullut minulle kaveri samojen kiinnostusten kohteiden myötä. Pian tyttö ei uskaltanut enää tulla edes tunneille, koska pelkäsi poikien huuteluja hänen musiikkimaustaan, joka oli sitä raskaampaa, tai pukeutumisesta, joka oli sellaista emo-tyylistä. Minä vein asian yhdessä tytön kanssa kuraattorille. Se oli viimeinen pisara niille jätkille, he puhuivat minusta jatkuvasti paskaa niiden tyttöjen kanssa. Sanoin itseni irti siitä porukasta, sanoin vain suoraan ettei voisi vittuakaan kiinnostaa niiden jatkuva paskanjauhaminen jokaisesta erilaisesta ihmisestä. Sain haukut päälleni, kuinka olin nolo ernu, joka tuskin koskaan saisi töitä saatikä poikaystävää.
Itseasiassa siitä kesästä onkin jäänyt minulle tosi paha kammo. En uskalla ihastua kehenkään, koska pelkään, että Leena "varastaa" hänet. Ramppasin psykologilla näiden "kavereiden" takia, harkitsin itsemurhaa, silloin ne ehkä olisivat tajunneet, että niiden sanat ja teot oikeesti satuttivat.
asiat vain on niin!
ettei parhaisiin kaan kavereihin kannata luottaa liikaa se on vain tosi asia, ketään ei pidä päästää liian lähelle elämäänsä. toisin sanoin "jos annat kaverille veitsen ja käänät selän... kaverisi ei ole enää kaverisi"
tiedän tämän omasta kokemuksestani, on "kulissi" kavereita ja oikeita kavereita.
ja näitä kavereita ei pidä päästää tutustumaan keskenään liian hyvin. ei pidä mainita toiselle osapuolele toisen olemassa olostakaan.
mutta jos ei ole tehnyt näin ja on menettänyt kaverinsa niin jotai positiivista "ei ole enää mitään menetetävää ja voi anoittaa puhtaalta pyödältä"
Ps.toivottavasti auttoi... ja tovottavasti en luokannut ketään se ei ollut tarkoitus.
Kiitos, jo pelkästään se, että joku viitsi lukea tarinani, auttoi minua. Tällä hetkellä en tosiaankaan luota enää ihmisiin yhtä hyvin kuin ennen, ainoastaan siskooni, jonka olen tuntenut koko ikäni. Hän on tällä hetkellä paras kaverini, ja ainoa jolle voin kertoa mieltä painavat asiat.
Mutta sitten taas pelottaa. Siskoni kaverit vaikuttavat samanlaisilta kuin omat kaverini hänen iässään (hän on menossa kahdeksannelle) eikä ihme, kaksi hänen kavereistaan ovat näiden "Hennan" ja "Lauran" pikkusiskoja.
Siskoni on kuullut tarinani monesti, mutten oikein osaa auttaa häntä pois noiden kavereiden luota. Yritän kuitenkin olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon, ja olen kiinnostunut aidosti hänen asioistaan, jottei hänen tarvitsisi kestää kaikkea sitä paskaa mitä minä kestin.
Mulla on ollut TISMALLEEN samanlaisia "ystäviä" mutta en ole enkä ikinä tulekkaan antamaan kenenkään yrittää vaikuttaa mun käytökseen ja mielipiteisiin ja sen mun nykyiset kaverit ymmärtää ja hyväksyy, vaikka ei nyt välttämättä olekkaan samaa mieltä. (olen täysin samaa mieltä paholaisen kauniista aasialaiskundeista) Älä muutu muiden takia!
Kaverit jotka käyttäytyy ja yrittää kiusata mua, saa aika pian kuulla sen, etten pidä siitä. Sitten loppu riippuu siitä hyväksyykö ne mun erilaisuuden vai pysyy perskärpäskamuina, joilla voit pyyhkiä persees jos ne ei tykkää susta omana itsenäs. Se on teeskentelyä, jos on toisen kanssa, vaikkei halua hyväksyä millainen se oikeasti on.
Mitä vitun kauheeta on erilaisuudessa? Hui olkoon se ei käytä Seppälän herutustoppeja D:<
~Eti semmoset kaverit jotka tykkää SUSTA ei siitä millasta musiikkia kuuntelet ;3
Ja toi sun "Leena"-kamu kuulostaa tutulta... Oikeesti se haluaa vaan ärsyttää sua... Haluu näyttää et saa kenet vaan. Sanoisin sille aikas pahasti jos olisin sinä. Ei mokomaa horoa tarvi sietää... Hankkiuduin siitä omasta kaveristani eroon ja se ymmärsi pointin:
"älä yritä iskeä kaverisi poikaystävää"!!
Kaikkee hyvää sulle! Toivottavasti löydät hyvii frendei.