Hei! Olen 17 tyttö ja jouduin viimevuoden lopulla autoonnettomuuteen jonka seurauksena halvaannuin vyötäröstä alaspäin. Olen vasta viimeaikoina pystynyt puhumaan asiasta paremmin ja avoimemmin. Perheen ja ystävien avustuksella oon pystynyt ajattelemaan muutakin ja olemaan taas oma iloinen itseni mitä olin ennen onnettomuutta. Tietysti on vieläkin päiviä kun tuntuu ettei jaksais mut perheen ja ystävien avulla niistäkin on selvitty. Onko muita joille on käynyt samoin jonka kanssa voisin keskustella asiasta ja miten muut ovat tästä selvinnyt?
Onnettomuus ja halvaantuminen.
Tyttö17
123745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://rpakkaus.blogspot.fi/
Kiitos.
Tervehdys. En tiedä seuraako ketjun aloittaja enään tätä, mutta kerronpa kumminkin että minulla on myös liikenneonnettomuus ollut halvaantumisen syynä.
Olen halvaantunut T4 nikamasta alaspäin ja tämä tapahtui 2011. Olen 31v miespuolinen henkilö. Välillä on päiviä jolloin ei kiinnosta tehdä mitään ja toisaalta joskus on niitä aktiivisempiakin päiviä. Kaverit on olleet isossa roolissa totaalisesta elämän muutoksesta selviämisessä. Mulla on helpotusta ja ajatuksia muualle viemiseksi auttanut kokeilla erilaisia harrastuksia joita voi pyörätuoli potilaanakin touhuta. Et oo yksin tuon asian kanssa tässäkin pienessä maassa on paljon vastaavassa tilanteessa olevia samojen ongelmien kanssa painimassa.
Luen kyllä :)
Pakko meidän on yrittää.vaikka raskasta on.tsemiä.
Niin on. Ja niinkuin sanoit ei tää helppoa oo umutta päivä kerrallaan eteenpäin :)
Hei! Ei elämä pysähdy vammauitumiseen tai sairauteen. Olen itse sairastunut vähän yli kolmekymppisenä ja menettänyt ammattini, mutta olen silti elänyt kokoajan täysillä. Minulla on ystäväpiirissä paljon ehkä jopa liikaakin vammaisia ja sairausteneita ihmisiä. Kaikilla heillä on positiivinen asenne elämää kohtaan. Yksi tutuistani on kohdannut tuon saman tapauksen suunnilleen samanikäisenä kuin sinä. Hänellä on pysyvä aivovamma ja silti hän jaksaa edelleen hymyillä maailmalle. Parin muun kaverin tilanne uuttui reilut vuosi sitten sekunnin murto-osassa ja hekin koittavat ottaa elämästä kaiken irti. Itse lähden Espanjaan taas vajaan kolmen viikon päästä. Olen käynyt siellä säännöllisesti 2-3 kertaa vuodessa. Tsemppiä sinulle :)
tsemppiä!!! Koira mulla nyt ja se auttaa!! 16 leikkausta raajoihin autokolarin jälkeen ja kun aamuisin herään niin ei aina jaksaisi nousta sängystä ylös ja jalat ei ota vastaan!!! Mutta siinä todellakin ainakin mulla koira auttanut, ilma ulkona mikä hyväänsä!!! Satoi tai paistoi, vaatetus ylle ilmojen mukaan!!! Tsemppiä!!!!!!
Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä. Sian Green oli lomalla New Yorkissa ja taksi ajoi päälle ensimmäisenä päivänä:
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2445759/Nothing-I-new-joy-life-Inspirational-courage-British-model-lost-leg-New-York-road-rage-taxi-driver.html
Hyvä me! Elämä voittaa. Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla.
Olen itse joutunut auto-onnettumuuteen kavereiden kanssa vuonna 1999 Taivalkoskella. Olen itsekkin joutunut olemaan pyörätuolissa, jonka jälkeen aloin käyttään rollaattoria. Nykyään liikun ilman mitään apuvälineitä. Elämä minulla on alkanut suorastaan alusta, kun selvisin onnettumuudesta. Minun mielestäni onnettumuus on opettanut minulle monta asiaa ja näen nykyään erinlailla asiat kun terveenä, joihin ei kiinnittänyt huomiota ennen.
On hienoa kuulla kuinka samassa tilanteessa olevilla ihmisillä menee noin hyvin :) Itsekin olen ihan samanlaisena pysynyt onnettomuuten jälkeen hymyilen ja olen iloinen vaikka en pysty kaikkea samaa tehdä mitä ennen onnettomuutta tein. Meilläkin on koira joka on kyllä aivan ihana :)